Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

En katoille enkä myöhästele, mutta sovin aniharvoin enää monen viikon päähän menoja. Ne tapaamiset on sitten useimmiten extempore, että kysyn, että passaako nähdä. Jos ei passaa, ei nähdä. Useimmille ystäville kyllä passaa ja he ovat samanlaisia. Mutta jos nyt jonkun neuvon haluat niin elä nyt ainakaan lähde arvostelemaan ja loukkaantumisen, jos ystävä tuleekin näkemään sinua puolikuolleena eikä vastaa sinun odotuksia. 

Kiitos tästä! On vaikea ottaa asiaa puheeksi, kun siihen aina tulee syyllistävä sävy vaikka ei tarkoittaisi. Kun ei voi olla varma, johtuuko kaikki siitä, ettei toinen haluakaan tavata minua, vai yleensä vaikeudesta sopia mitään pitävää.

Täälläkin enimmäkseen neuvotaan mitä EI pitäisi tehdä, muttei ainoatakaan vinkkiä siihen mitä sitten kannattaisi tehdä..

Minäkin olen ajatellut, että mitä kauemmaksi jotain sopii, sitä helpompi siihen on varautua (ei toimi).  Mutta pidän tuon mielessä.

Olen myös yrittänyt sitä, että ilmoitan jonkin paikan, jossa olen muutenkin säännöllisesti tiettyyn aikaan, mutta ystäväni ei milloinkaan ilmaannu paikalle.

onhan täällä ollut neuvoja. 

neuvo esimerkiksi: me neurodivergentit ollaan erilaisia

ja toinen neuvo: kysy nerodiveregentiltä itseltään, että mitä kannnataa tehdä (koska me ollaan erilaisia)

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Missä nämä "monet" adhd-ihmiset ovat tekosyineen? Juuri yllä kerrottiin, että väestöstä n. 7%:lla on adhd. Todennäköisesti et siis tunne yhtäkään. Minulla on adhd ja tunnen useita adhd-ihmisiä. Jotkut häslää, toiset ei. Yksikään ei koskaan käytä diagnoosiaan tekosyynä millekään. Kaikki yrittävät hiki hatussa vastata milloin kenenkin vaatimuksiin ja tuntevat aina, siis aina, huonoa omaatuntoa omista puutteistaan. Kaikkein pahimmat nillittäjät ja pas kantärkeilijät ovat aina neurotyypillisiä. Heillä kyllä riittää syitä milloin millekin asialle, eikä koskaan ymmärrystä muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Olen eri, mutta en usko, että oikeasti edes tunnistaisit adhd-ihmistä jostain porukasta. Kuten ei suurin osa ihmisistä yleensäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Meitä on moneen junaan. Minulla on paljon ADHD-piirteitä, ja jotkut karsastavat sitä, että olen erikoinen. Ystävänä olen kuitenkin mielestäni erittäin lojaali. Sähellän ja kohellan, mutta yritän kaikkeni, jotta olen esim. ajoissa paikalla.

 

Tällä hetkellä minulla on ystävinä lähinnä neurotyypillisiä. Aiemmin on ollut myös nepsyjä, nyt elämä vienyt eri suuntiin. Toisten nepsyjen kanssa synkkaa toki ehkä helpommin. Todella normatiiviset, säntilliset ja turvallisuushakuiset ihmiset eivät jaksa seuraani yhtään, enkä itsekään koe saavani heidän seurastaan mitään.

 

Tuttavapiirissä on muuten yksi melko varmasti diagnosoimaton ADHD, jonka kanssa yhteydenpito on ihan tuskaa. Saattaa vastata viesteihin kuukausien päästä, ja jos on alustavasti sovittu tapaamisesta, hän saattaa varmistaa tapaamisen vaikka vain tuntia ennen. Tuo tempoilu vei itseltäni niin paljon energiaa, että oli pakko vähentää yhteydenpitoa, vaikka kiva tyyppi onkin.

Eihän tuollaista pidä katsella yhtään. Aivan törkeää. Haluatko oikeasti elää noin?

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

ADHD-ihmisiä on noin 7 % väestöstä. Täysin epäuskottavaa, että sinulle olisi sattunut kovin montaa työkaveria jolla on ADHD, jotta voisit alkaa tuossa mittakaavassa yleistämään. Tai ylipäätään kukaan tässä ketjussa. 

ADHD-ihmiset ovat jokainen yksilöitä ja parin tällaisen henkilön tuntemuksella ei voi kukaan lähteä kertomaan, että juu, tällaisia he ovat ihmisinä. Typerä aloitus ja lukuisia typeriä vastauksia.

Amen.

Näissä adhd -ketjuissa jokaisella on laumoittain näitä "adhd" kavereita ja työkavereita ja exiä, jotka törmäilee seiniin ja puhuu mitä sattuu ja unohtaa kaiken koko ajan ja varastelee ja valehtelee jne. Jotenkin vaikea uskoa. 

Ehkä on kyse siitä, että moni käyttää ADHD:ta tekosyynä häröilylleen. Se on sitten eri asia, onko kaikilla oikeasti ADHD vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Olen eri, mutta en usko, että oikeasti edes tunnistaisit adhd-ihmistä jostain porukasta. Kuten ei suurin osa ihmisistä yleensäkään. 

Minäkin olen eri, mutta kyllä keskittymiskyvyn puutteet (virallisesta diagnoosista en tiedä) huomaa tuntemattomistakin ihmisistä silloin kun ne ovat vakavia. Esimerkiksi samaan bussiin kanssani tulee usein yksi nuori tyttö, joka on melkein aina hukannut bussikorttinsa, ja sitten etsii lompakkoaan. Joskus kaataa koko laukkunsa sisällön lattialle ja etsii korttiaan/lompakkoaan siitä. Pää pyörii vimmatusti joka suuntaan, ja välillä tuijottaa puhelinta niin tiiviisti että suu jää auki. Sitten unohtaa painaa ajoissa pysähtymisnappulaa, jää väärille pysäkeille, unohtelee tavaroitaan penkille.

Tuskin parikymppisen näköisellä vielä mitään dementiaakaan on. Tai no, mistä sitä nykyään tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

En katoille enkä myöhästele, mutta sovin aniharvoin enää monen viikon päähän menoja. Ne tapaamiset on sitten useimmiten extempore, että kysyn, että passaako nähdä. Jos ei passaa, ei nähdä. Useimmille ystäville kyllä passaa ja he ovat samanlaisia. Mutta jos nyt jonkun neuvon haluat niin elä nyt ainakaan lähde arvostelemaan ja loukkaantumisen, jos ystävä tuleekin näkemään sinua puolikuolleena eikä vastaa sinun odotuksia. 

Kiitos tästä! On vaikea ottaa asiaa puheeksi, kun siihen aina tulee syyllistävä sävy vaikka ei tarkoittaisi. Kun ei voi olla varma, johtuuko kaikki siitä, ettei toinen haluakaan tavata minua, vai yleensä vaikeudesta sopia mitään pitävää.

Täälläkin enimmäkseen neuvotaan mitä EI pitäisi tehdä, muttei ainoatakaan vinkkiä siihen mitä sitten kannattaisi tehdä..

Minäkin olen ajatellut, että mitä kauemmaksi jotain sopii, sitä helpompi siihen on varautua (ei toimi).  Mutta pidän tuon mielessä.

Olen myös yrittänyt sitä, että ilmoitan jonkin paikan, jossa olen muutenkin säännöllisesti tiettyyn aikaan, mutta ystäväni ei milloinkaan ilmaannu paikalle.

Tuo on kyllä todella ikävää, että koskaan ei pääse tapaamaan. Yleensä kuitenkin suora kysyminen auttaa. Minulla on yksi ystävä, joka haluaa sopia tapaamiset aina viikon tai viikkojen päähän. Huomasin, että minua alkoi jo jännittämään etukäteen, että jaksanko nähdä tai jaksanko olla tarpeeksi sosiaalinen. Ystävä on tehnyt selväksi, että saa tulla väsyneenä, saa tulla ihan omana itsenään ja se ainakin on helpottanut omaa oloa. Se voi liittyä myös siihen, että moni adhd on tottunut elämänsä aikana pinnistelemään ja maskaamaan ja se on aika uuvuttavaa ja siksi sitä haluaa välttää. 

Toisena tuli mieleen, että meillä on kaveripariskunta joka on aina myöhässä. He eivät kyllä kirjolla ole. Me alettiin tehdä niin, että kutsuttiin heidät esimerkiksi synttäreille tuntia aiemmin kuin muut. Tulivat silti samaan aikaan kuin muutkin. Tämä nyt ei ehkä ystävien kanssa tapaamisissa toimiva neuvo yleisesti ole. Myös ADHD:lla pitää olla itsereflektointikykyä niin kyllä minä ainakin voin sanoa lähimmille, että ärsyttää vaikka ainainen myöhästely, vaikka itsekin elän puhelinhälytysten kanssa. Lisäksi olen siirtänyt tietoisesti kelloja eteenpäin, koska sitten on oikeasti enemmän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Olen eri, mutta en usko, että oikeasti edes tunnistaisit adhd-ihmistä jostain porukasta. Kuten ei suurin osa ihmisistä yleensäkään. 

Minäkin olen eri, mutta kyllä keskittymiskyvyn puutteet (virallisesta diagnoosista en tiedä) huomaa tuntemattomistakin ihmisistä silloin kun ne ovat vakavia. Esimerkiksi samaan bussiin kanssani tulee usein yksi nuori tyttö, joka on melkein aina hukannut bussikorttinsa, ja sitten etsii lompakkoaan. Joskus kaataa koko laukkunsa sisällön lattialle ja etsii korttiaan/lompakkoaan siitä. Pää pyörii vimmatusti joka suuntaan, ja välillä tuijottaa puhelinta niin tiiviisti että suu jää auki. Sitten unohtaa painaa ajoissa pysähtymisnappulaa, jää väärille pysäkeille, unohtelee tavaroitaan penkille.

Tuskin parikymppisen näköisellä vielä mitään dementiaakaan on. Tai no, mistä sitä nykyään tietää.

tuollaiset oireet voi johtua muistakin syistä kuin adhd:sta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on moneen junaan. Minulla on paljon ADHD-piirteitä, ja jotkut karsastavat sitä, että olen erikoinen. Ystävänä olen kuitenkin mielestäni erittäin lojaali. Sähellän ja kohellan, mutta yritän kaikkeni, jotta olen esim. ajoissa paikalla.

 

Tällä hetkellä minulla on ystävinä lähinnä neurotyypillisiä. Aiemmin on ollut myös nepsyjä, nyt elämä vienyt eri suuntiin. Toisten nepsyjen kanssa synkkaa toki ehkä helpommin. Todella normatiiviset, säntilliset ja turvallisuushakuiset ihmiset eivät jaksa seuraani yhtään, enkä itsekään koe saavani heidän seurastaan mitään.

 

Tuttavapiirissä on muuten yksi melko varmasti diagnosoimaton ADHD, jonka kanssa yhteydenpito on ihan tuskaa. Saattaa vastata viesteihin kuukausien päästä, ja jos on alustavasti sovittu tapaamisesta, hän saattaa varmistaa tapaamisen vaikka vain tuntia ennen. Tuo tempoilu vei itseltäni niin paljon energiaa, että oli pakko vähentää yhteydenpitoa, vaikka kiva tyyppi onkin.

Eihän tuollaista pidä katsella yhtään. Aivan törkeää. Haluatko oikeasti elää noin?

Annoin muutaman mahdollisuuden ja sitten luovutin. Tapaamisten sopiminen oli vain yksinkertaisesti mahdotonta, olisi pitänyt olla passissa esim. koko aamupäivä odottamassa varmistusta, tavataanko nyt vai ei.

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

Miksi olet tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.

Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.

Ei kuulosta adhd:lta. 

Joka ikinen kerta näitä itsereflektioon kyvyttömiä kertomassa mikä on ja mikä ei adhd-oiretta. Rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd

Oman kokemuksen mukaan on. Puhuvat itse hyvin suoraan, joskus jopa todella tökerösti. Eivät kuitenkaan salli samaa muilta. Loukkaantuvat verisesti, jos joku toimii heitä kohtaan samoin. Ovat myös kovia kantamaan kaunaa.

ADHD-ihmisiä on noin 7 % väestöstä. Täysin epäuskottavaa, että sinulle olisi sattunut kovin montaa työkaveria jolla on ADHD, jotta voisit alkaa tuossa mittakaavassa yleistämään. Tai ylipäätään kukaan tässä ketjussa. 

ADHD-ihmiset ovat jokainen yksilöitä ja parin tällaisen henkilön tuntemuksella ei voi kukaan lähteä kertomaan, että juu, tällaisia he ovat ihmisinä. Typerä aloitus ja lukuisia typeriä vastauksia.

Amen.

Näissä adhd -ketjuissa jokaisella on laumoittain näitä "adhd" kavereita ja työkavereita ja exiä, jotka törmäilee seiniin ja puhuu mitä sattuu ja unohtaa kaiken koko ajan ja varastelee ja valehtelee jne. Jotenkin vaikea uskoa. 

Ehkä on kyse siitä, että moni käyttää ADHD:ta tekosyynä häröilylleen. Se on sitten eri asia, onko kaikilla oikeasti ADHD vai ei.

No niin. Montako ystävää sinulla ihan oikeasti on, jotka käyttävät omaa adhd-diagnoosiaan tekosyynä huonolle käytökselle? Montako ystävää sinulla on, jolla on adhd-diagnoosi ylipäätään? 

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

jännästi tuntuu samanlaiset tyypit kasautuvan aina samantyyppisten ihmisten elämiin. itse olen add enkä juuri koskaa myöhässä ja herään joka aamu samaan aikaan.  toki tuo on työskentelyn tulosta. mieluiten eläisin vain tässä hetkessä ilman mitään aikatauluihin sdottuja tapaamisia ja valveilla yöaikaan, mutta kun ei voi, niin pitää sitten elää toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on moneen junaan. Minulla on paljon ADHD-piirteitä, ja jotkut karsastavat sitä, että olen erikoinen. Ystävänä olen kuitenkin mielestäni erittäin lojaali. Sähellän ja kohellan, mutta yritän kaikkeni, jotta olen esim. ajoissa paikalla.

 

Tällä hetkellä minulla on ystävinä lähinnä neurotyypillisiä. Aiemmin on ollut myös nepsyjä, nyt elämä vienyt eri suuntiin. Toisten nepsyjen kanssa synkkaa toki ehkä helpommin. Todella normatiiviset, säntilliset ja turvallisuushakuiset ihmiset eivät jaksa seuraani yhtään, enkä itsekään koe saavani heidän seurastaan mitään.

 

Tuttavapiirissä on muuten yksi melko varmasti diagnosoimaton ADHD, jonka kanssa yhteydenpito on ihan tuskaa. Saattaa vastata viesteihin kuukausien päästä, ja jos on alustavasti sovittu tapaamisesta, hän saattaa varmistaa tapaamisen vaikka vain tuntia ennen. Tuo tempoilu vei itseltäni niin paljon energiaa, että oli pakko vähentää yhteydenpitoa, vaikka kiva tyyppi onkin.

Eihän tuollaista pidä katsella yhtään. Aivan törkeää. Haluatko oikeasti elää noin?

Haluaako se adhd elää noin? Tuskinpa, mutta itsestään ei pääse eroon. Joillakin lääkitys auttaa keskittymään, ei kaikilla. Ja onhan ne metamf lääkkeet vähän kyseenalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

Mitä se pahoittelu auttaa???

Autistisena minua suorastaan toisten anteeksipyytely.  Ei minulta tarvi pyytää anteeksi tai pahoitella käytöstään. Vaan jos huomaa/tietää toimineensa jotenkin tyhmästi, korjaa käytöstään eikä tee sitä enää. Niin helppoa se on, eikä tarvi liirumlaarum sanahelinöitä todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

En tunnista tuota. Meillä sekä  vanhemmat ja lapset ADHD eikä kukaan unohda tapaamisia ja ne löytyy kalenterista. Kun on liikaa kuormitusta, meillä jokainen osaa ottaa oman hetken ja vetäytyä sovittujen asioiden ulkopuolella. Tilaa sille jätetään.

Ajatukset laukkaa, päässä vilisee miljoonaa ja keskittyminen on sitä ja tätä tai toisaalta uppoudutaan mielenkiintoisiin asioihin tuntikausiksi ihan tyytyväisenä. Silti sovittu pitää. 

Mulla oli pari pitkäaikaista ystävää, ei ADHD, sopivat tapaamisia omasta halustaan ja toiveestaan. Minä priorisoin sovitut asiat etusijalle, he peruivat usein tapaamisen kun ei jaksa, on huono ilma tai muuten vaan v*#&ttaa. Pitivät myös mykkäkoulua jostain mysteeri asioista eivätkä kunnioittaneet minun aikaani nimeksikään. Siksi ovat nyt ex ystäviä. 

Yleistää ei voi, en minäkään yleistä kaikkia em. kaltaisiksi vaikka pari tuollaista olenkin kohdannut.

Raskasta. Hyvin raskasta. Eikä se ole kenenkään tehtävä aikatauluttaa elämäänsä sen mukaa, että joku ehkä saapuu paikalle kolme tuntia myöhässä, jos ylipäätään saapuu. Mun sisaruksellani on adhd, ja kaikki sovitut asiat menee pääsääntöisesti päin vihkoa. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, minä käyn töissä. 

Mullan on myös oma elämä, omia menoja, ihan arkiaskareita maalla omakotitalossa,

 mitä pitää aikatauluttaa, että niistä ehdin selviytyä työn ohessa ja myös saada omaa aikaa joskus levätä. 

Jos oma viikonloppuvapaa, menee siihen, että lauantaina kyttään kelloa, onko joku tulossa vai ei, vai siirtääkö tapaamisen sunnuntaille tai ei saavu ollenkaan paikalle niin voin sanoa, että omaviikonloppu on pilalla. 

Sitten, jos sanoo että nyt on muita suunnitelmia viikonlopulle ja ei käy, että hän ei voi vaan tulla yhtäkkiä oven taakse ilman mitään ennakkoilmoitusta, niin siitä  loukkaannutaan. 

En saatana jaksa. 

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

Minun tuntemani taas ovat aina ensimmäisinä paikalla ja hyvin säntillisiä.