Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Ei tuo ole adhd piirre. Monet neurotyypillisetkin käyttäytyvät ikävästi. Adhd vaikuttaa keskittymiseen, ei luonteen mukavuuteen/ilkeyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.

Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.

Edellä mainittujen lisäksi se mikä ehkä eniten itseäni ärsyttää, eli että lupaa soittaa kahden tunnin sisällä, tai vastata viestiin heti kun pääsee kaupasta kotiin, eikä ole missään yhteydessä kuukauteen.

Sitten pahoittelee, kyselee ummet ja lammet, vastaan ja hän sanoo olevansa uimassa ja vastaa kun pääsee kotiin. Eikä kuukauteen taaskaan kuulu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Juuri tämä. Jos hän lupaa soittaa kuudelta, en enää venytä kauppaan lähtöä, soittoa odottaen, vaan saan tehtyä kauppareissun silloin ja vielä viikkojen kuluttuakin, ennen kuin soittoa tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, jos olet itsekin adhd. Raskasta, jos et itsekin ole.

Tämä! Itse huomaan, että kaveriporukassa suurimmalla osalla on vahvasti adhd piirteitä. Tämä näkyy esimerkiksi aikataulujen joustavuutena. Mikään kellonaika ei ole kiveen hakattu vaan ne elävät tilanteen mukaan ja ennen lähtöä laitellaan viestiä missä vaiheessa toinen on. 9/10 kerroista ollaan paikalla samaan aikaan. Kukaan ei joudu stressaamaan eikä odottamaan.

Myös sellainen ymmärrys tuohon joustavuuteen, perumisiin ja muihin muutoksiin. Kukaan ei ota itseensä tai tulkitse väärin. Myös viesteihin vastaaminen voi unohtua eikä kukaan suutu siitä. Sitten laitetaan uutta viestiä tai soitetaan. 

Ystävyyden kuuluu olla rentoa, ei yksi suoritettava velvollisuus lisää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Ei tuo ole adhd piirre. Monet neurotyypillisetkin käyttäytyvät ikävästi. Adhd vaikuttaa keskittymiseen, ei luonteen mukavuuteen/ilkeyteen. 

Eli silloin on luonnekysymys kokeeko jatkuvasti olevansa väärinymmärretty olosuhteiden uhri jota pitää vain loputtomasti ymmärtää sen sijaan että käyttäisi ulkoisia työkaluja paikkaamaan kognitiivisia haasteita.

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Tietysti näin. 

Mutta mikä on "huonoa käytöstä"? Tässä monesti menee vikaan ja huonoksi käytökseksi tulkitaan asioita omasta perspektiivistä ja omilla standarteilla.

Esimerkiksi aikatauluihin on eri tapoja suhtautua eikä joustavampi suhtautuminen ole virhe, huonoa käytöstä tai asia, josta pitäisi pyrkiä eroon. Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että jäykkyys aikatauluissa, ehdottomuus ja asioiden tulkitseminen negatiivisesti on huonoa käytöstä, josta tulisi yrittää kasvaa pois. Kaikki on näkökulmasta kiinni.

Mutta jos ei jonkun kanssa ole hyvä ei ole pakko viettää yhdessä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Tietysti näin. 

 

Mutta mikä on "huonoa käytöstä"? Tässä monesti menee vikaan ja huonoksi käytökseksi tulkitaan asioita omasta perspektiivistä ja omilla standarteilla.

 

Esimerkiksi aikatauluihin on eri tapoja suhtautua eikä joustavampi suhtautuminen ole virhe, huonoa käytöstä tai asia, josta pitäisi pyrkiä eroon. Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että jäykkyys aikatauluissa, ehdottomuus ja asioiden tulkitseminen negatiivisesti on huonoa käytöstä, josta tulisi yrittää kasvaa pois. Kaikki on näkökulmasta kiinni.

 

Mutta jos ei jonkun kanssa ole hyvä ei ole pakko viettää yhdessä aikaa. 

Suomessa aikatauluista on ollut tapana pitää kiinni, toisin kuin joissakin etelän maissa. Jos täällä yliopiston luento alkaa klo 12.15, niin se alkaa silloin eikä puoli tuntia myöhemmin. Tai jos tapaaminen on sovittu klo 16, niin ei paikalle lompsita 17.30. Tai jos häät ohjelmineen on merkattu alkavaksi klo 17, niin ei sinne paukata klo 19 ja ihmetellä, että onko tämä muka huonoa käytöstä saapua tähän aikaan. Ei se ole jäykkyyttä, että Suomessa aikatauluista on ollut tapana pitää kiinni. Myöhästelijä varastaa toisten aikaa, koska häntä ei kiinnosta kunnioittaa muita. Jos on myöhästelevä adhd, niin kannattaa tähdätä paikalle varttia aiemmin, niin ei myöhästy.

Aika moni krooninen myöhästelijä saa lopulta tuntea nahoissaan sen, kun ei opi olemaan ajoissa. Ihmisiä ei enää kiinnosta tavata ja monia mukavia asioita jää saamatta, kun läsnäoloosi ei luoteta.

Minulla ja lapsellani on adhd ja olemme taatusti aina ensimmäiset, ketkä ovat paikalla, joten ei taas yleistetä. Itseäni ärsyttää ihan hirveästi ihmiset, ketkä myöhästelevät, mutta en kyllä yhtään mieti, että mikähän niiden diagnoosi on, mutta ärsyttävä piirre on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Ei tuo ole adhd piirre. Monet neurotyypillisetkin käyttäytyvät ikävästi. Adhd vaikuttaa keskittymiseen, ei luonteen mukavuuteen/ilkeyteen. 

Eli silloin on luonnekysymys kokeeko jatkuvasti olevansa väärinymmärretty olosuhteiden uhri jota pitää vain loputtomasti ymmärtää sen sijaan että käyttäisi ulkoisia työkaluja paikkaamaan kognitiivisia haasteita.

Tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

Juuri näin. Tuo tosin ei johdu adhd:sta vaan sen ihmisen luonteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja lapsellani on adhd ja olemme taatusti aina ensimmäiset, ketkä ovat paikalla, joten ei taas yleistetä. Itseäni ärsyttää ihan hirveästi ihmiset, ketkä myöhästelevät, mutta en kyllä yhtään mieti, että mikähän niiden diagnoosi on, mutta ärsyttävä piirre on.

Tämä. Fiksu adhd-ihminen ymmärtää omat haasteensa ja alkaa valmistautua etukäteen jotta ehtii ajoissa paikalle. Suurin osa tämän ymmärtää ja osaa olla ajoissa. 

Fiksuja on sekä neurotyypillisissä että epätyypillisissä molemmissa aivan yhtälailla. 

Huono käyttäytyminen ei liity adhd:hen yhtään mitenkään. Se on kasvatuksesta ja luonteesta kiinni, ja typeryksiä löytyy kaikista ihmisryhmistä. 

Kannattaa pysytellä kaukana. Puhun kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Tietysti näin. 

 

Mutta mikä on "huonoa käytöstä"? Tässä monesti menee vikaan ja huonoksi käytökseksi tulkitaan asioita omasta perspektiivistä ja omilla standarteilla.

 

Esimerkiksi aikatauluihin on eri tapoja suhtautua eikä joustavampi suhtautuminen ole virhe, huonoa käytöstä tai asia, josta pitäisi pyrkiä eroon. Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että jäykkyys aikatauluissa, ehdottomuus ja asioiden tulkitseminen negatiivisesti on huonoa käytöstä, josta tulisi yrittää kasvaa pois. Kaikki on näkökulmasta kiinni.

 

Mutta jos ei jonkun kanssa ole hyvä ei ole pakko viettää yhdessä aikaa. 

Tätä olen miettinyt kun ihmiset jauhavat narsismista joka sekin vaatii tiettyä perinnöllistä alttiutta. Ihmissuhteisiin on eri tapoja suhtautua ja jotkut lähestyvät asiaa transaktionaalisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Huomaatko, että teet erittäin rajua yleistystä yhden kommentin perusteella? Työskentelen (aika korkeassa) virassa ja esimerkiksi työssäni kuuntelen tietenkin muita. Kuuntelen muita myös ihan arjessa, mutta etenkin kirjolla olevien ystävien kanssa tapahtuu sitä, että olemme niin innostuneita jostakin aiheesta ja sitten saatetaan kommentoida toisen päälle. Tätä pahoitellaan ja juttu jatkuu siitä mihin jäi. Ei se kummempaa, kun viihdytään keskenämme ja ymmärretään toisiamme. Ihminen harvemmin on joko tai. 

Huonolta käytökseltä voi näyttää myös se, että jos ei pysty keskittymään toisen juttuun ja tipahtaa kärryiltä, jolloin toisesta tuntuu, että toinen ei kuuntele, vaikka tosiasiassa adhd monesti pinnistelee keskittyäkseen kuunteluun. Omassa lähipiirissä tämä on ratkaistu siten, että sanon ihan rehellisesti, että voitko aloittaa alusta, koska meni ohi. Ja onneksi he ymmärtävät. Ja varmaan juuri tämän molemmin puolisen ymmärryksen vuoksi viihdynkin parhaiten kirjolla olevien kanssa. 

Mä pidän hajuraon adhd tyyppeihin. Todella raskasta seuraa ovat. Satunnaisesti jossain porukassa mukana menevät, mutta enempi kanssakäyminen vie mehut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Nuo eivät ole adhd piirteitä. 

Kyllä nuo kaksi ensimmäistä ainakin ovat.

Riippuu adhd-ihmisen älykkyydestä ja itsereflektiokyvystä. Jos nämä ovat kunnossa, niin adhd-ihminen on hyvällä tavalla persoonallista ja viihdyttävää seuraa. Asioita voi sattua ja tapahtua, mutta joku auttava järki on kuitenkin mukana. Sitten ovat nämä toisentyyppiset, jotka ovat sokeita omille haasteilleen ja taipuvaisia äärimmäiseen impulsiivisuuteen, esimerkiksi väkivaltaan.