Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Missä nämä "monet" adhd-ihmiset ovat tekosyineen? Juuri yllä kerrottiin, että väestöstä n. 7%:lla on adhd. Todennäköisesti et siis tunne yhtäkään. Minulla on adhd ja tunnen useita adhd-ihmisiä. Jotkut häslää, toiset ei. Yksikään ei koskaan käytä diagnoosiaan tekosyynä millekään. Kaikki yrittävät hiki hatussa vastata milloin kenenkin vaatimuksiin ja tuntevat aina, siis aina, huonoa omaatuntoa omista puutteistaan. Kaikkein pahimmat nillittäjät ja pas kantärkeilijät ovat aina neurotyypillisiä. Heillä kyllä riittää syitä milloin millekin asialle, eikä koskaan ymmärrystä muille. 

Ei kannata tulla sanomaan, että joku ei tuntisi adhd-ihmisiä, jos heitä on n. 7 % väestöstä. Tunteehan moni jonkun nykyisen tai entisen lestadiolaisen, vaikka heitä on varmasti väestössä vähemmän kuin 7 %. Ota huomioon myös, että adhd on periytyvää. Ihmiset eivät tässä ketjussa paljasta, että heidän tuntemansa adhd:t voivat olla myös heidän omia sukulaisiaan/puolison sukulaisia. Siinäpä sitten voit nähdä kerralla useammankin adhd:n.

Ei ole olemassakaan sellaista kuin "adhd-ihminen". Jokainen on yksilö. Ehkä sinä taas olet tuttusi mielestä jäykkä ja joustamaton. Riippuu näkökulmasta.

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

No saavu itsekin myöhässä, niin ongelma on ratkaistu. Jos he myöhästyvät aina, niin ei tule yllätyksenä sinulle. Tiedät, mitä tulee tapahtumaan, ja voit toimia sen mukaan.

Sitähän se on. Yhteys toimii toisen samanlaisen kanssa, joka ei niin piittaa mistään rakenteista tai muodollisuuksista vaan kohtaa toisen ainoastaan silloin kun siltä tuntuu sopivassa energisassa. Yleensä vauhdikkaassa tai muuten voimakkaassa. Itsekään en tällaisena ihmisenä edes jaksa mitään homeisia ja rakenteellisia "ystävyyksiä", pitää olla tervettä virtausta ja riippumattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

No saavu itsekin myöhässä, niin ongelma on ratkaistu. Jos he myöhästyvät aina, niin ei tule yllätyksenä sinulle. Tiedät, mitä tulee tapahtumaan, ja voit toimia sen mukaan.

Heidän kanssaan eläminen on kuin koiran kanssa eläisi. Ei kannata luottaa sopimuksiin eikä edes tehdä niitä, vaan jos kohtaa sattumalta jossain niin sitten kiva mutta muuten on kuin heitä ei olisikaan. Aka elää omaa elämäänsä ja nauttii siitä täysin rinnoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

En katoille enkä myöhästele, mutta sovin aniharvoin enää monen viikon päähän menoja. Ne tapaamiset on sitten useimmiten extempore, että kysyn, että passaako nähdä. Jos ei passaa, ei nähdä. Useimmille ystäville kyllä passaa ja he ovat samanlaisia. Mutta jos nyt jonkun neuvon haluat niin elä nyt ainakaan lähde arvostelemaan ja loukkaantumisen, jos ystävä tuleekin näkemään sinua puolikuolleena eikä vastaa sinun odotuksia. 

Kiitos tästä! On vaikea ottaa asiaa puheeksi, kun siihen aina tulee syyllistävä sävy vaikka ei tarkoittaisi. Kun ei voi olla varma, johtuuko kaikki siitä, ettei toinen haluakaan tavata minua, vai yleensä vaikeudesta sopia mitään pitävää.

Täälläkin enimmäkseen neuvotaan mitä EI pitäisi tehdä, muttei ainoatakaan vinkkiä siihen mitä sitten kannattaisi tehdä..

Minäkin olen ajatellut, että mitä kauemmaksi jotain sopii, sitä helpompi siihen on varautua (ei toimi).  Mutta pidän tuon mielessä.

Olen myös yrittänyt sitä, että ilmoitan jonkin paikan, jossa olen muutenkin säännöllisesti tiettyyn aikaan, mutta ystäväni ei milloinkaan ilmaannu paikalle.

Tuo on kyllä todella ikävää, että koskaan ei pääse tapaamaan. Yleensä kuitenkin suora kysyminen auttaa. Minulla on yksi ystävä, joka haluaa sopia tapaamiset aina viikon tai viikkojen päähän. Huomasin, että minua alkoi jo jännittämään etukäteen, että jaksanko nähdä tai jaksanko olla tarpeeksi sosiaalinen. Ystävä on tehnyt selväksi, että saa tulla väsyneenä, saa tulla ihan omana itsenään ja se ainakin on helpottanut omaa oloa. Se voi liittyä myös siihen, että moni adhd on tottunut elämänsä aikana pinnistelemään ja maskaamaan ja se on aika uuvuttavaa ja siksi sitä haluaa välttää. 

 

Toisena tuli mieleen, että meillä on kaveripariskunta joka on aina myöhässä. He eivät kyllä kirjolla ole. Me alettiin tehdä niin, että kutsuttiin heidät esimerkiksi synttäreille tuntia aiemmin kuin muut. Tulivat silti samaan aikaan kuin muutkin. Tämä nyt ei ehkä ystävien kanssa tapaamisissa toimiva neuvo yleisesti ole. Myös ADHD:lla pitää olla itsereflektointikykyä niin kyllä minä ainakin voin sanoa lähimmille, että ärsyttää vaikka ainainen myöhästely, vaikka itsekin elän puhelinhälytysten kanssa. Lisäksi olen siirtänyt tietoisesti kelloja eteenpäin, koska sitten on oikeasti enemmän aikaa. 

Kellojen siirtäminen ei toimi, jos käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Sotkee systeemin lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

En katoille enkä myöhästele, mutta sovin aniharvoin enää monen viikon päähän menoja. Ne tapaamiset on sitten useimmiten extempore, että kysyn, että passaako nähdä. Jos ei passaa, ei nähdä. Useimmille ystäville kyllä passaa ja he ovat samanlaisia. Mutta jos nyt jonkun neuvon haluat niin elä nyt ainakaan lähde arvostelemaan ja loukkaantumisen, jos ystävä tuleekin näkemään sinua puolikuolleena eikä vastaa sinun odotuksia. 

Kiitos tästä! On vaikea ottaa asiaa puheeksi, kun siihen aina tulee syyllistävä sävy vaikka ei tarkoittaisi. Kun ei voi olla varma, johtuuko kaikki siitä, ettei toinen haluakaan tavata minua, vai yleensä vaikeudesta sopia mitään pitävää.

Täälläkin enimmäkseen neuvotaan mitä EI pitäisi tehdä, muttei ainoatakaan vinkkiä siihen mitä sitten kannattaisi tehdä..

Minäkin olen ajatellut, että mitä kauemmaksi jotain sopii, sitä helpompi siihen on varautua (ei toimi).  Mutta pidän tuon mielessä.

Olen myös yrittänyt sitä, että ilmoitan jonkin paikan, jossa olen muutenkin säännöllisesti tiettyyn aikaan, mutta ystäväni ei milloinkaan ilmaannu paikalle.

Tuo on kyllä todella ikävää, että koskaan ei pääse tapaamaan. Yleensä kuitenkin suora kysyminen auttaa. Minulla on yksi ystävä, joka haluaa sopia tapaamiset aina viikon tai viikkojen päähän. Huomasin, että minua alkoi jo jännittämään etukäteen, että jaksanko nähdä tai jaksanko olla tarpeeksi sosiaalinen. Ystävä on tehnyt selväksi, että saa tulla väsyneenä, saa tulla ihan omana itsenään ja se ainakin on helpottanut omaa oloa. Se voi liittyä myös siihen, että moni adhd on tottunut elämänsä aikana pinnistelemään ja maskaamaan ja se on aika uuvuttavaa ja siksi sitä haluaa välttää. 

 

Toisena tuli mieleen, että meillä on kaveripariskunta joka on aina myöhässä. He eivät kyllä kirjolla ole. Me alettiin tehdä niin, että kutsuttiin heidät esimerkiksi synttäreille tuntia aiemmin kuin muut. Tulivat silti samaan aikaan kuin muutkin. Tämä nyt ei ehkä ystävien kanssa tapaamisissa toimiva neuvo yleisesti ole. Myös ADHD:lla pitää olla itsereflektointikykyä niin kyllä minä ainakin voin sanoa lähimmille, että ärsyttää vaikka ainainen myöhästely, vaikka itsekin elän puhelinhälytysten kanssa. Lisäksi olen siirtänyt tietoisesti kelloja eteenpäin, koska sitten on oikeasti enemmän aikaa. 

Itse olen iloinen, kun muutkin myöhästyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Huomaatko, että teet erittäin rajua yleistystä yhden kommentin perusteella? Työskentelen (aika korkeassa) virassa ja esimerkiksi työssäni kuuntelen tietenkin muita. Kuuntelen muita myös ihan arjessa, mutta etenkin kirjolla olevien ystävien kanssa tapahtuu sitä, että olemme niin innostuneita jostakin aiheesta ja sitten saatetaan kommentoida toisen päälle. Tätä pahoitellaan ja juttu jatkuu siitä mihin jäi. Ei se kummempaa, kun viihdytään keskenämme ja ymmärretään toisiamme. Ihminen harvemmin on joko tai. 

 

Huonolta käytökseltä voi näyttää myös se, että jos ei pysty keskittymään toisen juttuun ja tipahtaa kärryiltä, jolloin toisesta tuntuu, että toinen ei kuuntele, vaikka tosiasiassa adhd monesti pinnistelee keskittyäkseen kuunteluun. Omassa lähipiirissä tämä on ratkaistu siten, että sanon ihan rehellisesti, että voitko aloittaa alusta, koska meni ohi. Ja onneksi he ymmärtävät. Ja varmaan juuri tämän molemmin puolisen ymmärryksen vuoksi viihdynkin parhaiten kirjolla olevien kanssa. 

Ystäviin keskittyminen vaatii pinnistelyä, kivat asiat eivät. En nyt ole varma mikä osapuoli tässä on se joka ei ole rehellinen.

Eihän tuossa niin sanottu, vaan että puheen kuunteluun keskittyminen on vaikeaa. Sitä tapahtuu kaikille ihan väsyneenäkin, kun joku pitää pidemmän puheenvuoron. Tuttua monille palavereista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

No saavu itsekin myöhässä, niin ongelma on ratkaistu. Jos he myöhästyvät aina, niin ei tule yllätyksenä sinulle. Tiedät, mitä tulee tapahtumaan, ja voit toimia sen mukaan.

Heidän kanssaan eläminen on kuin koiran kanssa eläisi. Ei kannata luottaa sopimuksiin eikä edes tehdä niitä, vaan jos kohtaa sattumalta jossain niin sitten kiva mutta muuten on kuin heitä ei olisikaan. Aka elää omaa elämäänsä ja nauttii siitä täysin rinnoin

Et ole tainnut elää koiran kanssa, koska ne vasta ovat tarkkoja rutiineista. Ja jos jotain lupaat koiralle, niin se kyllä muistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

No ei sekään ole reilua, että KOSKAAN ei voi luottaa, ja katoileminen ja jaksaminen ja myöhästely on jatkuvaa. Siinä ei auta mitkään anteeksipyynnöt!

Mieti, miten kivaa on olla se myöhästelijä, jolle mikään ei auta, vaikka miten yrittää. Silti niitä myöhästymisiä sattuu. Etkö ymmärrä, ettei se ole tahallista? Sitten kun pyytää anteeksi, niin toinen on naama vääränä, kun taas kävi näin. Ei semmoista ihmistä tee mieli edes tavata.

Jos joku on aina myöhässä, niin miten järkevää on edes odottaa hänen ehtivän ajoissa? Eikö olisi järkevämpää mennä itsekin myöhässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Tuntemani ADHD ihmiset ovat aina myöhässä tai jos aamulla on menoa nukkuvat pommiin.

Ainakaan aikataulullisesti heihin en luota.

No saavu itsekin myöhässä, niin ongelma on ratkaistu. Jos he myöhästyvät aina, niin ei tule yllätyksenä sinulle. Tiedät, mitä tulee tapahtumaan, ja voit toimia sen mukaan.

Heidän kanssaan eläminen on kuin koiran kanssa eläisi. Ei kannata luottaa sopimuksiin eikä edes tehdä niitä, vaan jos kohtaa sattumalta jossain niin sitten kiva mutta muuten on kuin heitä ei olisikaan. Aka elää omaa elämäänsä ja nauttii siitä täysin rinnoin

Et ole tainnut elää koiran kanssa, koska ne vasta ovat tarkkoja rutiineista. Ja jos jotain lupaat koiralle, niin se kyllä muistaa sen.

Kyse on eläimellisesti vietistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Olen eri, mutta en usko, että oikeasti edes tunnistaisit adhd-ihmistä jostain porukasta. Kuten ei suurin osa ihmisistä yleensäkään. 

Minäkin olen eri, mutta kyllä keskittymiskyvyn puutteet (virallisesta diagnoosista en tiedä) huomaa tuntemattomistakin ihmisistä silloin kun ne ovat vakavia. Esimerkiksi samaan bussiin kanssani tulee usein yksi nuori tyttö, joka on melkein aina hukannut bussikorttinsa, ja sitten etsii lompakkoaan. Joskus kaataa koko laukkunsa sisällön lattialle ja etsii korttiaan/lompakkoaan siitä. Pää pyörii vimmatusti joka suuntaan, ja välillä tuijottaa puhelinta niin tiiviisti että suu jää auki. Sitten unohtaa painaa ajoissa pysähtymisnappulaa, jää väärille pysäkeille, unohtelee tavaroitaan penkille.

Tuskin parikymppisen näköisellä vielä mitään dementiaakaan on. Tai no, mistä sitä nykyään tietää.

Tää voi johtua masennuslääkityksestä. Se voi haitata toiminnanohjausta kuvatulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Samoja kokemuksia, en oma-aloitteisesti enää sovi mitään enkä käytä aikaa turhaan valmistautumiseen. 

Juuri tämä. Jos hän lupaa soittaa kuudelta, en enää venytä kauppaan lähtöä, soittoa odottaen, vaan saan tehtyä kauppareissun silloin ja vielä viikkojen kuluttuakin, ennen kuin soittoa tulee.

Kysytkö ennen soittoa voiko soittaa? Vai teetkö sen yhtäkkiä ja varoittamatta, ilman oletusta voiko hän oikeasti puhua? Piittaatko itse onko hän kaupassa, hautajaisissa, töissä tai nukkumassa? Vai soitatko oletuksella että nyt on puhuttava kun sä sait yllättävän päähänpiston?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Neuroepätyypilliselle voi olla aikamoinen uroteko raahautua paikalle. Jos olisin 'ystäväsi' haluaisin kyllä tietää että sekään ei sinulle kelpaa, jos en peru vaan viimeisillä voimilla tulen, lopettaisin ystävyyden ihan itse.

Siinä kohtaa kun lupausten rikkominen on toistuva kuvio ja normi, on siihen ihan oikeutettua turhautua. Tuskin kukaan siitäkään pitäisi jos lääkäri ei saapuisi hoitoneuvotteluun tai jättäisi reseptit uusimatta.

Töitä ja vapaa-aikaa ei kannata sotkea keskenään. On tavallista ettei ole töissä samanlainen kuin vapaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Nuo eivät ole adhd piirteitä. 

Jep. ADHD täällä. Mä kyllä harvoin hurahdan ihmisiin, ja muutenkin viihdyn enemmän omissa oloissa. Meitä on monenlaisia..

Monet ADHD-tyypit on myös tosi luovia ja taiteellisia, ja tarvitsevat paljon omaa tilaa ja aikaa. Ei kaikki olla mitään ”pakko olla sosiaalinen kokoajan” tyyppisiä, mitä joku täällä väitti aiemmin.

Meillä oli ystävä pariskunta, joilla molemmilla oli AdHD. Olihan se mielenkiintoista seurata heidän elämäänsä. Joka kerta kun käytiin kylässä oli sisustusvaihdettu, remontti tehty jossakin kohtaa tai vaihdettu huonejörjestystö. Ihailin heidän tekevyyttö, mutta en tiedä kuinka monta kertaa viiteen vuoteen tarvitsee eteisen tapetit vaihtaa?

Yhteisillä reissuilla käytiin muutaman  kertaa. Tavattiin aamupalalla. Heillä ei ole mitään päivösuunnitelmaa. Käveltiin aamupalalta hotellihuoneeseen. Tulivat vastaan heillä oli reput selässä ja selvä suunnitelma. Usein oli juuri tälläistä… 

Rouvan kanssa sopi asiat vain, jos ne olivat häneltä lähtöisin. Jossain vaiheessa lopetinkin sitten kyselyn, kun mikään mitä ehdotin ei käynyt. Meillä oli samanikäiset lapset, jotka olivat keskenään paljon tekemisissä. Vähensin yhteydenpitoa, kun se oli puheista huolimatta kovin yksisuuntaista. Nyt kuullaan kuulumisia lasten kautta.

Herran kanssa ollaan edelleen tekemisissä. (Erosivat) Hän on edelleen ADHD, mutta tunnustaa hyvin sen piirteen itsessään. Ja hän kuitenkin suurimmaksi osaksi pystyy pitämään sen mitä lupaa. Joskus tulee edelleen ohareita, mutta on myös tiukassa paikassa ollut todella auttavainen.

Kiitokset tästä keskustelusta, oli silmiä avaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Neuroepätyypilliselle voi olla aikamoinen uroteko raahautua paikalle. Jos olisin 'ystäväsi' haluaisin kyllä tietää että sekään ei sinulle kelpaa, jos en peru vaan viimeisillä voimilla tulen, lopettaisin ystävyyden ihan itse.

Siinä kohtaa kun lupausten rikkominen on toistuva kuvio ja normi, on siihen ihan oikeutettua turhautua. Tuskin kukaan siitäkään pitäisi jos lääkäri ei saapuisi hoitoneuvotteluun tai jättäisi reseptit uusimatta.

Töitä ja vapaa-aikaa ei kannata sotkea keskenään. On tavallista ettei ole töissä samanlainen kuin vapaalla. 

Jos ihmisellä on vaikeuksia muistamisen ja ajanhallinnan kanssa, niin niitä vaikeuksia on sekä töissä että vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄

Neuroepätyypilliselle voi olla aikamoinen uroteko raahautua paikalle. Jos olisin 'ystäväsi' haluaisin kyllä tietää että sekään ei sinulle kelpaa, jos en peru vaan viimeisillä voimilla tulen, lopettaisin ystävyyden ihan itse.

Siinä kohtaa kun lupausten rikkominen on toistuva kuvio ja normi, on siihen ihan oikeutettua turhautua. Tuskin kukaan siitäkään pitäisi jos lääkäri ei saapuisi hoitoneuvotteluun tai jättäisi reseptit uusimatta.

Töitä ja vapaa-aikaa ei kannata sotkea keskenään. On tavallista ettei ole töissä samanlainen kuin vapaalla. 

Jos ihmisellä on vaikeuksia muistamisen ja ajanhallinnan kanssa, niin niitä vaikeuksia on sekä töissä että vapaa-ajalla.

Ei välttämättä. Jos käyttää paljon mehuja töissä niin sitten niitä ei välttämättä riitä vapaa-ajalle. 

Ystävälläni on Adhd, ja hän on erittäin hauska, antelias, lämmin ja luova ihminen ja luotettava ystävä. Aikataulujen kanssa surkea, lähes aina myöhässä, tavarat hukassa ja onhan noita suunnitelmia, jotka eivät koskaan toteudu. Tiedän että on kärsinyt noista piirteistä itse koko elämänsä koulussa ja työelämässä. 

Kaikkien ystävä ei tietenkään tarvitse olla, mutta välillä nykyään tuntuu että ihmisiltä vaaditaan likimain täydellisyyttä tai leikataan pois elämästä. Ja ihmetellään lisääntynyttä yksinäisyttä.