Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Huomaatko, että teet erittäin rajua yleistystä yhden kommentin perusteella? Työskentelen (aika korkeassa) virassa ja esimerkiksi työssäni kuuntelen tietenkin muita. Kuuntelen muita myös ihan arjessa, mutta etenkin kirjolla olevien ystävien kanssa tapahtuu sitä, että olemme niin innostuneita jostakin aiheesta ja sitten saatetaan kommentoida toisen päälle. Tätä pahoitellaan ja juttu jatkuu siitä mihin jäi. Ei se kummempaa, kun viihdytään keskenämme ja ymmärretään toisiamme. Ihminen harvemmin on joko tai. 

 

Huonolta käytökseltä voi näyttää myös se, että jos ei pysty keskittymään toisen juttuun ja tipahtaa kärryiltä, jolloin toisesta tuntuu, että toinen ei kuuntele, vaikka tosiasiassa adhd monesti pinnistelee keskittyäkseen kuunteluun. Omassa lähipiirissä tämä on ratkaistu siten, että sanon ihan rehellisesti, että voitko aloittaa alusta, koska meni ohi. Ja onneksi he ymmärtävät. Ja varmaan juuri tämän molemmin puolisen ymmärryksen vuoksi viihdynkin parhaiten kirjolla olevien kanssa. 

Ystäviin keskittyminen vaatii pinnistelyä, kivat asiat eivät. En nyt ole varma mikä osapuoli tässä on se joka ei ole rehellinen.

ADHD-ihmiset ovat hyvin, hyvin erilaisia keskenään eli kysymykseen on hankala vastata. ADHD ei määritä ihmistä kuin osittain. Oma kokemus adhd-ystävästä on, että on hyvä ystävä, mutta lupauksia pidetään heikosti eli en "laske hänen varaan". Jos kutsun hänet kylään, niin tuntia aiemmin mitä haluan hänen tulevan ja sittenkin sillä varauksella, että tulee oharit. Selitykset olleet aika kirjavia, mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.

Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.

Todella tuttua.

Vierailija kirjoitti:

ADHD-ihmiset ovat hyvin, hyvin erilaisia keskenään eli kysymykseen on hankala vastata. ADHD ei määritä ihmistä kuin osittain. Oma kokemus adhd-ystävästä on, että on hyvä ystävä, mutta lupauksia pidetään heikosti eli en "laske hänen varaan". Jos kutsun hänet kylään, niin tuntia aiemmin mitä haluan hänen tulevan ja sittenkin sillä varauksella, että tulee oharit. Selitykset olleet aika kirjavia, mutta näillä mennään.

Miksi suostut tuollaiseen? Tuohan on täysin törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.

Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.

Edellä mainittujen lisäksi se mikä ehkä eniten itseäni ärsyttää, eli että lupaa soittaa kahden tunnin sisällä, tai vastata viestiin heti kun pääsee kaupasta kotiin, eikä ole missään yhteydessä kuukauteen.

Sitten pahoittelee, kyselee ummet ja lammet, vastaan ja hän sanoo olevansa uimassa ja vastaa kun pääsee kotiin. Eikä kuukauteen taaskaan kuulu mitään.

Joo välit poikki vain.

me ollaan kaikki erilaisia, joten ensisijassa kannattaa jutella asiasta sen adhd kaverin kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu paljon adhd:n vaikeustasosta ja siitä, miten ihminen omia tunteitaan/käytöstään on työstänyt ja osaa hallita niitä. 

Aika monilla adhd on kortti, johon vedotaan. Käyttäydytään siis ikävästi, ei työstetä omia haasteita ja vedotaan siihen, että "mä nyt vaan olen tällainen".

Mitä tarkoitat "työstämisellä" sitäkö kuin ka hyvin adhd aikuinen maskaa seurassasi itseään? Esittää sinulle 'normaalia', jotta et suutu tai  pety? Ja työstätkö itseäsi koskaan? Vai oletko olevinasi nentinä siihen liian täydellinen?

 Minulle on ilo kun adhd aikuinen lakkaa matkaamisen ja on aidosti oma itsensä.  Parhaita tyyppejä ja ystäviä sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

No ei sekään ole reilua, että KOSKAAN ei voi luottaa, ja katoileminen ja jaksaminen ja myöhästely on jatkuvaa. Siinä ei auta mitkään anteeksipyynnöt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Itselläni seurustelu tällaisen ihmisen kanssa karahti tuohon, että suunnitteli kovasti yhteisiä tekemisiä, mutta mikään niistä ei ikinä toteutunut. Päivämääriä lyötiin lukkoon mitä tuli reissuihin, mutta kaikessa hiljaisuudessa homma unohtui, tai totesi että kävikin jo yksin siellä/täällä. 

Tekemiset menivät hänen ehdoillaan, minun jaksamisellani ei ollut merkitystä. 

Mun mies järkkää kaiken matkustamisen ja innostuu helposti, ja alkaa heti järjestämään töitä vapaaksi jne. Tytär on samanlainen. Hänen adhd on tosi paha. Silti ne on aina ihan jotkut muut jotka maalailevat, hän on se joka tekee, ja tekeekin perinpohjin. Valittaa kun muut vain elävät oispa ja sitku elämää, hän jos saa päähänsä lähteä autolla viikoksi ympäri suomea niin hän lähtee vaikka samointein, samalla kun muut vetäytyvät koko touhusta. Mitä tästä voimme päätellä?  Ainakin sen että ketjun tarkoitus on haukku heitä joilla on adhd🤷‍

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu paljon adhd:n vaikeustasosta ja siitä, miten ihminen omia tunteitaan/käytöstään on työstänyt ja osaa hallita niitä. 

Aika monilla adhd on kortti, johon vedotaan. Käyttäydytään siis ikävästi, ei työstetä omia haasteita ja vedotaan siihen, että "mä nyt vaan olen tällainen".

Mitä tarkoitat "työstämisellä" sitäkö kuin ka hyvin adhd aikuinen maskaa seurassasi itseään? Esittää sinulle 'normaalia', jotta et suutu tai  pety? Ja työstätkö itseäsi koskaan? Vai oletko olevinasi nentinä siihen liian täydellinen?

 Minulle on ilo kun adhd aikuinen lakkaa matkaamisen ja on aidosti oma itsensä.  Parhaita tyyppejä ja ystäviä sellaiset.

ihan yleisesti ihmisten kanssa tulee toimeen siten ettei odota muiden toimivan kuin itse, eikä ajattele, että se oma tapa on paras tapa. jokaisessa suhteessa etsii yhteisen toimivan tavan, jossa otetaan huomioon kummankin rajoitteet.  jos toinen on sokea, niin hänen kanssaan ei lähdetä huiputtamaan mount everestiä ja niin edelleen

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

kysyy ihan siltä ihmiseltä itseltään

Minulla on add. Olen hiljainen ja omiin asioihini uppoutuva, sitä kutsutaan hyperfokusoitumiseksi. Pystyn keskittymään johonkin asiaan äärimmäisen tehokkaasti, muu maailma lakkaa olemasta. Ihmisten seurassa olen muuten aikalailla normaali, mutta huomioni saattaa siirtyä asiasta toiseen nopeasti ja usein jättäydyn taka-alalle. 

Perinteinen naistyypillinen add. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että moni adhd vetoaa siihen, että toisen pitää vain hyväksyä heidät ja sietää huonoakin käytöstä. Ei tarvitse. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on adhd. Mutta jos jatkuvasti käyttäydyt ikävästi, et edes tajua pahoitella asiaa ja yrittää muuttaa tapojasi, niin kertoohan se paljon. Ja kyllä, myös neurotyypilliset joutuvat työstämään käytöstään ja muuttamaan toimintatapojaan. Ei se ole mahdottomuus ja vaatii myös neurotyypilliseltä työtä.

Kommentoin ketjuun aiemmin. Minulla on adhd ja sattuneesta syystä tunnen paljon kirjolla olevia. Mutta en tunne yhtään, joka tietoisesti käyttäytyisi huonosti. Toki moni käyttäytymistapa voi näyttää huonolta käytökseltä, esimerkiksi päälle puhuminen tai se, että on ystävän seurassa puolikuollut. Jos ei pysty hyväksymään esimerkiksi sitä, että ADHD on myös energiasäätelyn ongelma eli sama henkilö voi olla hyvinkin energinen ja toisena päivänä puolikuollut niin silloinhan ei hyväksy toista aidosti omana itsenään ja on molempien kannalta parempi, ettei ole enää tekemisissä. 

Huomaatko, että puolustelet huonoa käytöstä? Onhan se toisten päälle puhuminen huonoa käytöstä. Siitäkin voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lopettaa tupakoinnin tai kiroilun. Sillä ei muiden näkökulmasta ole väliä, käyttäydytkö huonosti tietoisesti vai tiedostamattasi - p'ska kohtelu on kurjaa, olipa tekijän motiivi (tai motiivittomuus) mikä tahansa.

Tämä on suurimpia syitä, miksi välttelen adhd-ihmisiä. Vastuunotto omasta käytöksestä on äärimmäisen harvalla hallussa. Ei me muutkaan voida käyttäytyä miten tahansa.

Huomaatko, että teet erittäin rajua yleistystä yhden kommentin perusteella? Työskentelen (aika korkeassa) virassa ja esimerkiksi työssäni kuuntelen tietenkin muita. Kuuntelen muita myös ihan arjessa, mutta etenkin kirjolla olevien ystävien kanssa tapahtuu sitä, että olemme niin innostuneita jostakin aiheesta ja sitten saatetaan kommentoida toisen päälle. Tätä pahoitellaan ja juttu jatkuu siitä mihin jäi. Ei se kummempaa, kun viihdytään keskenämme ja ymmärretään toisiamme. Ihminen harvemmin on joko tai. 

 

Huonolta käytökseltä voi näyttää myös se, että jos ei pysty keskittymään toisen juttuun ja tipahtaa kärryiltä, jolloin toisesta tuntuu, että toinen ei kuuntele, vaikka tosiasiassa adhd monesti pinnistelee keskittyäkseen kuunteluun. Omassa lähipiirissä tämä on ratkaistu siten, että sanon ihan rehellisesti, että voitko aloittaa alusta, koska meni ohi. Ja onneksi he ymmärtävät. Ja varmaan juuri tämän molemmin puolisen ymmärryksen vuoksi viihdynkin parhaiten kirjolla olevien kanssa. 

Ystäviin keskittyminen vaatii pinnistelyä, kivat asiat eivät. En nyt ole varma mikä osapuoli tässä on se joka ei ole rehellinen.

Mitä mahdat tarkoittaa kommentillasi? Vireystaso vaikuttaa hurjan paljon. Kysehän on keskittymishäiriöstä. Joskus pitää pinnistellä enemmän, joskus vähemmän. Ihan varmasti neurotyypillistenkin vireystaso ja kyky keskittyä vaihtelee. En minä töissäkään jaksa kuunnella kaikkia, jos asia ei suoraan omaa työtäni kosketa. Eikä työkään aina kivaa ole. Täällä vaan nyt maalataan adhd:sta sellaista kuvaa, että ölistään ja mölistään eikä kyetä mihinkään. Tai sitten pitäisi kyetä kaikkeen tasaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyödyllistä jos joku katoileva ja tunteja myöhästelevä henkilö kertoisi täällä, miten hän toivoo itseensä suhtauduttavan. Ja miten pitäisi tavata, jos siitä ei milloinkaan voi sopia?

Oli nyt diagnoosia tai ei. 

En katoille enkä myöhästele, mutta sovin aniharvoin enää monen viikon päähän menoja. Ne tapaamiset on sitten useimmiten extempore, että kysyn, että passaako nähdä. Jos ei passaa, ei nähdä. Useimmille ystäville kyllä passaa ja he ovat samanlaisia. Mutta jos nyt jonkun neuvon haluat niin elä nyt ainakaan lähde arvostelemaan ja loukkaantumisen, jos ystävä tuleekin näkemään sinua puolikuolleena eikä vastaa sinun odotuksia. 

Ohitan. x

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ADHD mutta olen erakoitunut. Joten ystävänä olen sellainen, ettet kuule musta koskaan mitään etkä näe mua koskaan. Eli aika helppo mielestäni. 

Hehe.

Täällä erakoitunut Asperger.

Alleelien sosiaaliset standardit on liian kuormittavia meikäläiselle.

Pitäkää hyvänänne.

Te joita ärsyttää ns. päälle puhuminen, menkääpä käymään etelämpänä. Siellä suomijurrikka jää täysin altavastaajaksi, jos odottaa omaa puheenvuoroa. 

Vähän sama juttu kuin kaistanvaihto autoillessa; sujuvasti ajetaan ja annetaan tilaa toiselle eikä jurnuteta tiukasti omassa 'juoksuhaudassa' ja sadatella kun toinen pyrkii vilkulla kaistalle.

Comprendo?

Älä tuhlaa elämääsi ja itsetuntoasi adhd-ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos adhd-ihminen ei kykene pahoittelemaan käytöstään, niin silloin kannattaa skipata ystävyys tällaisen kanssa. 

Mitä se pahoittelu auttaa???