Avoleski valittaa, kun ei ole vaimon oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä kuinka naisten mielestä miehen pitäisi ajatella kuollessaankin naisen talouden parasta samaan aikaan naiset kuitenkin huutavat että miehen ulkonäöllä ja varallisuudella ei ole merkitystä kun ainoastaan luonne ratkaisee. Mitä naiset sanoo hakevansa ja mitä naiset oikeasti hakee ei oikein mene yksi yhteen

Eiköhän se nyt ole ihan KESKINÄINEN testamentti mikä tässä keississä jäi puuttumaan.

Se toimii ihan molempiin suuntiin, lähtöjärjestystä ei kukaan etukäteen tiedä, jollei ole terminaalivaiheessa.

Häiriintynyt olisi varmasti riitauttanut senkin. Ei olisi hyväksynyt sitäkään.

Testamenttikaan ei olisi auttanut. Sehän tässä on koko tarinan ydin.

Eikä avioliitto. 

Tiedän yhden avopariskunnan, joista mies oli naista 20 vuotta vanhempi. Olivat yhdessä parikymmentä vuotta. Mies sairastui ja kuoli, ja kova suru ja itku oli avoleskellä, kun suku sivuutti ja ohitti.

Ihmettelin silloin ja yhä, miksi tuo vanhempi mies ei ollut turvannut puolisonsa asemaa avioliitolla... Tiedän, ettei puoliso ollut naimisiinmenoa vastaan.   

Ainoat syyt, miksi käytiin puolison kanssa maistraatissa on tämä älytön lainsäädäntö ja perintöverotus. Testamentilla voi turvata avolesken aseman, mutta perintöveron joutuu silti maksamaan kalleimman jälkeen, jos perii kuollutta puolisoaan esimerkiksi sen talonpuolikkaan verran (tilanteessa, jossa ei ole lapsia, yhteisiä tai menehtyneelläaikaisemmasta suhteesta). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että avoliitossa pitäisi olla kaikki avioliiton oikeudet ja velvollisuudet. Mites ne ihmiset, jotka eivät mene naimisiin, koska eivät halua niitä avioliiton mukana tulevia juttuja mm isyysolettamaa, avio-oikeutta jne. 

 

Avioliitto on kuitenkin ennen kaikkea juridinen sopimus. Peruslähtökohta pitäisi minusta olla se, että tämän sopimuksen solmivat ne jotka haluavat sen tehdä ja sitä eivät solmi ne jotka ei halua. Nykyisin lähdetään ikäänkuin siitä, että avoparit ovat vaan "unohtaneet" mennä naimisiin. Joskus varmaan niinkin, mutta kyllä siitä pitäisi lähteä, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mihin haluaa nimensä laittaa alle.

Täytyy myös ottaa huomioon se, että puolison kuollessa avoleski on kuin vieras ulkopuolinen ihminen.  

 

Tiedän tapauksen, jossa jo vuosia avoliitossa ollut mies kuoli.  Ex-vaimo järjesti hautajaiset  ja lasten säestämänä kiellettiin avokilta hautajaisiinkin osallistuminen.  Exä toimi lasten edustajana ja puolestapuhujana, vaikka näille toki oli määrätty virallinen edunvalvojakin.  Mutta exä siellä kumminkin hääräsi kaikessa.  Lapset peri kaiken ja avokki keräili tavaransa ja lähti yhteisestä kodista.  Se oli miehen nimissä tietenkin, joten helppoahan se oli hänet siitä häätää.

 

Olisi tietysti kannattanut tehdä jotain papereita avokin hyväksi, mutta kuolema tuli suht. nuorena ja aivan yllättäen.  

Eivät lapset voi kieltää ihmistä osallistumasta sellaiseen juhlatilaisuuteen, jonka tämä ihminen on itse järjestänyt. Kannattaa myös muistaa, että avioliitto ei määritä sitä, mihin juhliin kukakin saa osallistua - juhlista ei päätetä lailla.

No tässä tapauksessa "tämä ihminen" ei ollut järjestänyt niitä hautajaisia, siis tämä ihminen oli se avovaimo.  Hautajaiset järjesti vainajan entinen vaimo.

Siunaustilaisuuteen voi tulla kutsumatta, mutta muistotilaisuuteen yleensä esitetään kutsut.  Tämä ko. tapaus oli sellainen, että entinen vaimo eli niiden lasten äiti todellakin ikään kuin lasten puolesta järjesti hautajaiset ja muistotilaisuuden ja antoi lasten kautta ymmärtää, että avovaimo ei ole tervetullut.  No ei hän sitten sinne mennyt, koska ei halunnut tehdä asiasta mitään numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo edes olisi käytännössä onnistunut että avopuolison ex-vaimo järjestäisi hautajaiset? Ei vainajan tilille ole pääsyä muilla kuin nykyisellä avopuolisolla kuolinpesön asioita hoitamaan.

Ehkäpä se ex-vaimo ei tarvinnut niitä kuolinpesän varoja hautajaisten järjestämiseen.  Ei niitä mikään pakko ole vainajan varoilla järjestää.  Kenties ajatteli, että jääpähän nekin rahat sitten kuolinpesälle, eli vainajan lapsille.

Ei avopuolisolla välttämättä ole oikeutta kuolinpesän rahoihin.  Hänhän ei edes kuulu kuolinpesään.  Tuossa tapauksessa heillä ei ollut yhteistä omaisuutta.

Toki on mahdollista pankin kanssa tehdä sopimuksia siitä, että tilit ja varat ovat yhteisiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä omaisuutta on kertynynyt, niin kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että silloin tehdään testamentti. Varsinkin jos jommalla kummalla tai molemmilla lapsia edellisistä suhteita. Ja jo pelkästään solmimalla avioliiton voi turvata lesken aseman kuolemantapuksessa.

Kerran vielä: rintaperillinen ei hyväksynyt pesänjakajan tekemää talon hinta-arviota. Testamentti ei siihen olisi auttanut pätkääkään. 

Itse asiassa testamentti olisi tässä tapauksessa auttanut, jos vainajalta jäi talonpuolikkaan lisäksi niin paljon muuta omaisuutta, että olisi ollut selvää, että sen arvo olisi ollut suurempi kuin talonpuolikkaan. Jos testamentissa olisi määrätty talonpuolikas leskelle ja kaikki muu omaisuus lapsille, niin lapset olisivat näin saaneet vähintään lakiosansa.

Toki talon arvosta olisi tällöinkin voinut tulla riitaa, mutta tuskin edes se häiriintynyt lapsi olisi lähtenyt käymään oikeutta, jos esim. välittäjän arvo talosta olisi ollut 200 000 euroa (eli vainajan osuus 100 000 euroa) ja vainajalta olisi jäänyt lapsille muuta omaisuutta 250 000 euroa. 

Jutun tapauksessa avioliitto olisi auttanut siten, että leskelle olisi jäänyt elinikäinen asumisoikeus taloon. Hänen ei olisi ollut mikään pakko ostaa vainajan puolikasta asunnosta, jotta hän olisi saanut jäädä siihen asumaan. Tällöin sillä yhdellä hankalalla perillisellä ei olisi välttämättä ollut motivaatiota ruveta riitelemään talon hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Jutun tapauksessa avioliitto olisi auttanut siten, että leskelle olisi jäänyt elinikäinen asumisoikeus taloon. Hänen ei olisi ollut mikään pakko ostaa vainajan puolikasta asunnosta, jotta hän olisi saanut jäädä siihen asumaan. Tällöin sillä yhdellä hankalalla perillisellä ei olisi välttämättä ollut motivaatiota ruveta riitelemään talon hinnasta.

Mutta eikös hän silloin olisi omistanut talon yhdessä perikunnan kanssa? Ja joutunut olemaan tekemisissä tämän hankalan perillisen kanssa lopunikänsä? Kamalia riitoja rahanahne häiriintynyt ihminen olisi keksinyt vaikka mistä. Nyt pääsi hänestä lopullisesti eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun tapauksessa avioliitto olisi auttanut siten, että leskelle olisi jäänyt elinikäinen asumisoikeus taloon. Hänen ei olisi ollut mikään pakko ostaa vainajan puolikasta asunnosta, jotta hän olisi saanut jäädä siihen asumaan. Tällöin sillä yhdellä hankalalla perillisellä ei olisi välttämättä ollut motivaatiota ruveta riitelemään talon hinnasta.

Mutta eikös hän silloin olisi omistanut talon yhdessä perikunnan kanssa? Ja joutunut olemaan tekemisissä tämän hankalan perillisen kanssa lopunikänsä? Kamalia riitoja rahanahne häiriintynyt ihminen olisi keksinyt vaikka mistä. Nyt pääsi hänestä lopullisesti eroon.

Tossa haettu pesänjakaja että nimenomaan saatu yhteisomistajuus purettua. 

Äitini oli kaukaa viisas ja samaa opetan omalle tyttärelle: omat rahat ja omaisuus, sellaiset että pärjää yksin (ja omien lasten kanssa). Aina on oltava myös haista v  -rahasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä omaisuutta on kertynynyt, niin kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että silloin tehdään testamentti. Varsinkin jos jommalla kummalla tai molemmilla lapsia edellisistä suhteita. Ja jo pelkästään solmimalla avioliiton voi turvata lesken aseman kuolemantapuksessa.

Kerran vielä: rintaperillinen ei hyväksynyt pesänjakajan tekemää talon hinta-arviota. Testamentti ei siihen olisi auttanut pätkääkään. 

Itse asiassa testamentti olisi tässä tapauksessa auttanut, jos vainajalta jäi talonpuolikkaan lisäksi niin paljon muuta omaisuutta, että olisi ollut selvää, että sen arvo olisi ollut suurempi kuin talonpuolikkaan. Jos testamentissa olisi määrätty talonpuolikas leskelle ja kaikki muu omaisuus lapsille, niin lapset olisivat näin saaneet vähintään lakiosansa.

Toki talon arvosta olisi tällöinkin voinut tulla riitaa, mutta tuskin edes se häiriintynyt lapsi olisi lähtenyt käymään oikeutta, jos esim. välittäjän arvo talosta olisi ollut 200 000 euroa (eli vainajan osuus 100 000 euroa) ja vainajalta olisi jäänyt lapsille muuta omaisuutta 250 000 euroa. 

Tavallisen tallaajan suurin omaisuus yleensä kiinteistö. Häiriintynyt lapsi vie tuhkatkin pesästä ei sellanen järjellä ajattele. Teki tässä kiusaa muille perillisillekin kun kukaan ei saanut perintörahoja kuuteen vuoteen. Ovatko saaneet vieläkään häiriintynyt voi jatkaa  kiusantekoaan ja estää perinnönjaon. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kaukaa viisas ja samaa opetan omalle tyttärelle: omat rahat ja omaisuus, sellaiset että pärjää yksin (ja omien lasten kanssa). Aina on oltava myös haista v  -rahasto.

Viisas äiti sulla. Mahtava nimi rahastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä omaisuutta on kertynynyt, niin kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että silloin tehdään testamentti. Varsinkin jos jommalla kummalla tai molemmilla lapsia edellisistä suhteita. Ja jo pelkästään solmimalla avioliiton voi turvata lesken aseman kuolemantapuksessa.

Kerran vielä: rintaperillinen ei hyväksynyt pesänjakajan tekemää talon hinta-arviota. Testamentti ei siihen olisi auttanut pätkääkään. 

Itse asiassa testamentti olisi tässä tapauksessa auttanut, jos vainajalta jäi talonpuolikkaan lisäksi niin paljon muuta omaisuutta, että olisi ollut selvää, että sen arvo olisi ollut suurempi kuin talonpuolikkaan. Jos testamentissa olisi määrätty talonpuolikas leskelle ja kaikki muu omaisuus lapsille, niin lapset olisivat näin saaneet vähintään lakiosansa.

Toki talon arvosta olisi tällöinkin voinut tulla riitaa, mutta tuskin edes se häiriintynyt lapsi olisi lähtenyt käymään oikeutta, jos esim. välittäjän arvo talosta olisi ollut 200 000 euroa (eli vainajan osuus 100 000 euroa) ja vainajalta olisi jäänyt lapsille muuta omaisuutta 250 000 euroa. 

Tavallisen tallaajan suurin omaisuus yleensä kiinteistö. Häiriintynyt lapsi vie tuhkatkin pesästä ei sellanen järjellä ajattele. Teki tässä kiusaa muille perillisillekin kun kukaan ei saanut perintörahoja kuuteen vuoteen. Ovatko saaneet vieläkään häiriintynyt voi jatkaa  kiusantekoaan ja estää perinnönjaon. 

Jos on eri mieltä kiinteistön arvosta jonkun perintöprinsessan tai jetin kanssa ei kai se mitään häiriintyneisyyttä ole.  Ko. tapauksessa tämä avoleski voi olla se avioliiton rikkonut, joka potkaisi muka-häiriintyneen äidin pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteistä omaisuutta on kertynynyt, niin kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että silloin tehdään testamentti. Varsinkin jos jommalla kummalla tai molemmilla lapsia edellisistä suhteita. Ja jo pelkästään solmimalla avioliiton voi turvata lesken aseman kuolemantapuksessa.

Kerran vielä: rintaperillinen ei hyväksynyt pesänjakajan tekemää talon hinta-arviota. Testamentti ei siihen olisi auttanut pätkääkään. 

Itse asiassa testamentti olisi tässä tapauksessa auttanut, jos vainajalta jäi talonpuolikkaan lisäksi niin paljon muuta omaisuutta, että olisi ollut selvää, että sen arvo olisi ollut suurempi kuin talonpuolikkaan. Jos testamentissa olisi määrätty talonpuolikas leskelle ja kaikki muu omaisuus lapsille, niin lapset olisivat näin saaneet vähintään lakiosansa.

Toki talon arvosta olisi tällöinkin voinut tulla riitaa, mutta tuskin edes se häiriintynyt lapsi olisi lähtenyt käymään oikeutta, jos esim. välittäjän arvo talosta olisi ollut 200 000 euroa (eli vainajan osuus 100 000 euroa) ja vainajalta olisi jäänyt lapsille muuta omaisuutta 250 000 euroa. 

Tavallisen tallaajan suurin omaisuus yleensä kiinteistö. Häiriintynyt lapsi vie tuhkatkin pesästä ei sellanen järjellä ajattele. Teki tässä kiusaa muille perillisillekin kun kukaan ei saanut perintörahoja kuuteen vuoteen. Ovatko saaneet vieläkään häiriintynyt voi jatkaa  kiusantekoaan ja estää perinnönjaon. 

Jos on eri mieltä kiinteistön arvosta jonkun perintöprinsessan tai jetin kanssa ei kai se mitään häiriintyneisyyttä ole.  Ko. tapauksessa tämä avoleski voi olla se avioliiton rikkonut, joka potkaisi muka-häiriintyneen äidin pellolle.

Oli eri mieltä kiinteistön arvosta kiinteistönvälittäjien, pesänjakajan, käräjäoikeuden ja hovin kanssa. Hävisi rahansa oikeudenkäynteihin. Jos ei ollut häiriintynyt niin helvetin tyhmä ja pahantahtoinen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden avopariskunnan, joista mies oli naista 20 vuotta vanhempi. Olivat yhdessä parikymmentä vuotta. Mies sairastui ja kuoli, ja kova suru ja itku oli avoleskellä, kun suku sivuutti ja ohitti.

 

Ihmettelin silloin ja yhä, miksi tuo vanhempi mies ei ollut turvannut puolisonsa asemaa avioliitolla... Tiedän, ettei puoliso ollut naimisiinmenoa vastaan.   

Niin, pitäkää huolta, että rakkaanne pärjäävät, jos teille sattuu jotain.

💙

Jos on tyhmä pää, niin siitä kärsii koko talous!