Lue keskustelun säännöt.
Haluanko lapsia vai en - kauhea kipuilu sen kanssa ja ikä tulee pian vastaan
06.05.2026 |
Olen 32-vuotias nainen, en siis mikään nuorukainen enää. Vakaa parisuhde ollut nyt useamman vuoden. Sitä ennen olin kymmenen vuotta sinkkuna, joten tiedän, mitä on olla ja elää yksin. En koskaan uskonut edes päätyväni parisuhteeseen, saatika halunnut, mutta se on elämäni parhaita asioita.
Mulla ei ole koskaan ollut palavaa halua äidiksi. Olen aika itsenäinen ja erakkoluonteinen ihminen. Elämän täyttää työt, harrastukset, yksinolo, puolison kanssa olo ja muutamia kertoja kuussa perheen/ystävien näkeminen.
Mulla on silti useampia kummilapsia ja sisarustenlapsia peräti kymmenen. Olin lapsi, kun musta tuli ekaa kertaa täti ja muistan kyllä jokaisesta lapsesta olleeni todella riemuissani ja aina kaikkien kimpussa, he olivat niin suloisia! Ja edelleen ovat.
Toisaalta lapset osaavat olla pirun raskaita ja uhmakkaita. Huokaisen syvään, kun pääsen kotiini, missä on vain mieheni ja minä.
Mieheni ei ollut koskaan halunnut lapsia, mutta minut tavatessani, kun muutama vuosi meni, tajusi haluavansa lapsia kanssani. Mulla ei ole suurta paloa äitiyteen ja periaatteessa ajatus lapsiperhe-elämästä ahdistaa.
Toisaalta olen helposti ahdistuva tyyppi muutenkin, ja yleensä sopeudun tilanteeseen aina suhteellisen hyvin. En tiedä, enkö halua lapsia siksi, että en oikeasti halua vai pelkäänkö vain etukäteen asioita liikaa, ja lapset saadessani huomaan, että tämä oli se, mitä elämääni tarvitsin ja se rakkaus.
Tiedän monia ihmisiä, ketkä ovat epäröineet lasten saantia, eivätkä oikeastaan ole edes halunneet lapsia sen koommin, mutta heidät saadessaan huomasi, että sitä rakkauden määrää ei voi edes kuvailla, mitä heihin kokee ja ei voisi kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Toisaalta on sellaisia äitejä, jotka halusivat lapsia, mutta perhe-elämän kohdatessa eivät siitä pitäneetkään.
Mistä ihmeestä tiesit, että haluat lapsia? En usko siihenkään, että pitää olla 100% varma, jos niitä haluaa, koska niin paljon on heitä, ketkä ovat epäröineet, tehneet silti lapset ja silti eivät ole katunut päätöstään päivääkään.
Kommentit (115)
Jos epäilet, älä hanki. Elämäsi on hyvää noinkin. Jos olet lisäksi helposti ahdistuva ja erakkoluonne uskon, että elämäsi tulee olemaan mukavaa ilman lapsiakin. Lapsen kun hankkii siitä ei pääse eroon oli sitten kuinka hankala yksilö kyseessä. Itsellä ei ole lapsia ja täytän kohta 39. Ja kun katsoo äideiksi tulleiden elämää, tajuan, että se ei ole minulle. En vaihtaisi hiljaista elämääni heidän kaoottiseen lapsiarkeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommentista.
Myös tässä piilee ajatus, että kuvitellaan, että mieheni sanoisi, ettei haluisi ikinä lapsia kanssani. Miltä se tuntuisi minusta? Uskon, että se tuntuisi, että multa tavallaan riistettäisi mahdollisuus päästä kokemaan jotain niin ihmeellistä elämässä ja sitten vain oltaisi ja eleltäisi mieheni kanssa kahdestaan, samanlaista elämää. Ja sekin tuntuisi kurjalta, että riistetään se äitiyden mahdollisuus.
Nyt taas kun mieheni sanoo, että hän haluaakin lapsia kanssani, niin sekin tuntuu musta sellaiselta, että en oikein tiedä, olenko itse samaa mieltä ja koenko jopa pientä painostusta takaraivossa, että nyt pitää tietää 100%.
Eli mitä ihmettä, en tosiaan tiedä.
Tähän ei taida olla olemassa oikeaa vastausta. Olen kuullut sanottavan että ellei ole aidosti sitä mieltä asiasta että ei missään nimessä ikinä niin lasten saamista tuskin tulee katumaan vaan ennemminkin päinvastoin. Toisaalta kuulee myös sanottavan että ellei ole varma niin ei kannata hankkia. Tämä on päätös joka sinun täytyy tehdä itse ja elää valintasi kanssa lopun elämääsi. Sekä lapsen hankkiminen että sen hankkimatta jättäminen ovat valtavia päätöksiä.
Minusta se, että mies sanoisi, että ei halua lapsia kanssani tarkoittaisi nimenomaan, että hän on kanssani juuri minun itseni takia eikä sen takia, mitä voin hänelle mahdollisesti antaa eli lapset. Meidän suhteessa on aina ollut selvä, että lapsia ei tule ja tosi surullista jos suhde menee mönkään sen takia, että toinen haluaa erota lapsiasian takia. Sen takia keskustelkaa aina nämä isot asiat puhtaaksi ennen suhteeseen alkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein päätöksen olla hankkimatta lapsia vastaavanlaisessa sisäisessä epävarmuudessa. Näin jälkeen tiedän sen olleen oikea päätös (vaikkei se aina tunnu siltä). Mulla taustalla on jo nuoruudessa diagnosoitu psykiatrinen sairaus. Pärjään sen kanssa kohtalaisesti, olen esim. täysipäiväisessä työelämässä, mutta on parempien jaksojen lisäksi on pitkähköjä ajanjaksoja, jolloin töiden jälkeen ei ole yhtään energiaa mihinkään muuhun ja helvetillisellä pakottamisella joudun tekemään välttämättömät arkiasiat (ruokailut ja suihkussa käynnit). Sellaisena aikana en mitenkään pystyisi olemaan lapsen tarvitseva ja ansaitsema vanhempi, joka pystyy antamaan lapselle hänen tarvitsemansa huomion, rakkauden ja turvallisuudentunteen, koska omissa tunteissa ns. "vetää täysin mustaa". Toisinaan (ei onneksi kovin usein) on myös päiviä, etten pysty työntekoon. Onneksi on ymmärtävä pomo ja sitten parempana aikana teen "takaisin" tuon työpanokseni. Mutta loppujen lopuksi väistämätön johtopäätös on se, että jos olisin hankkinut lapsia, niin omat vaikeuteni olisivat joko vaikuttaneet merkittävästi lapseen, tai sitten kuormittaneet puolisoani kohtuuttomasti jättäen hänet toisinaan huolehtimaan kaikesta täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Facebookissa sivua "I regret having children" ja päätös on ehkä helpompi tehdä. Yhteiskunnassa on vieläkin sosiaalista painostusta lastentekoon ja on tabu kertoa, että lapsen saanti oli virhe. Siksi anonyymit tunnustukset avaavat silmiä sille, minkä virheen mahdollisesti tekee kun kuuntelee sitä "kyllä omaa lastaan aina rakastaa" mantraa.
Vierailija kirjoitti:
Lue Facebookissa sivua "I regret having children" ja päätös on ehkä helpompi tehdä. Yhteiskunnassa on vieläkin sosiaalista painostusta lastentekoon ja on tabu kertoa, että lapsen saanti oli virhe. Siksi anonyymit tunnustukset avaavat silmiä sille, minkä virheen mahdollisesti tekee kun kuuntelee sitä "kyllä omaa lastaan aina rakastaa" mantraa.
Lähiomaiseni tekee töitä perheterapeuttina, ja yksi tyypillinen asiakasperhe on sellainen, jossa vanhemmuus aiheuttaa isoja vaikeuksia. Hän näkee, etteivät nämä "kyllä sitä aina jotenkin jaksaa ja löytää keinot" tai "kyllä omaa lastaan kohtaan aina tuntee rakkautta" -väitteet pidä automaattisesti paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vttu mä inhoan tota kipuilu-sanaa. Kaikki nykyään "kipuilee" kaiken mahdollisen kanssa. Jos sun pitää noin paljon pohtia asiaa, niin älä tee niitä. Eikä 32v ole vielä mitään, sulla on vuosia aikaa jos mieli muuttuu.
32v ei kyllä todellakaan ole enää vuosia aikaa, se on kuule äkkiä 40v mittarissa, reilu parikymppiselle nyt voi noin sanoa.
En olisi huolissani, jos uhmakkaat lapset ahdistavat. Itse muistan vielä esikoista odottaessani lähteneeni helpottuneena kotiin sukulaislapsiperheistä, että huh huh, onneksi ei tarvitse tuollaista kestää - ei kun hetkonen. Mutta lapset muuttavat ja kasvattavat sinua monella tapaa. Suurin osa kaikista ihmisistä kuormittuu ja rasittuu pienten lasten mökästä, mutta pienten lasten kanssa eläessään turtuu siihen, ja päätyy yhdeksi niistä äideistä, jotka eivät edes kuule kahvilassa kiekuvaa ja muita häiritsevää lastansa uppoutuessaan keskusteluun ystävän kanssa.
Ylipäätään en takertuisi kovin voimakkaasti pikkulapsiaikaan miettiessäni tuota asiaa, en hyvässä enkä pahassa (en siis antaisi myöskään vauvakuumeen ohjata liikaa ajatuksiani). Jos elät normaalin eliniänodotteen mukaisen elämän, niin suurimman osan elämästäsi olisit aikuisten lasten äiti. Mieti koko elämän kaarta tätä päätöstä tehdessäsi. Minkälaisia jouluja haluat viettää 10 tai 30 vuoden kuluttua?
Vaikka nykyään onkin hyvä, että kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia, jos ei halua, niin mielestäni ollaan menty vähän toiseen ääripäähän ja unohdettu, että se on lähtökohtaisesti ihmiselle luonnollista, vaistojenmukaista, biologista ja lajinomaista toimintaa. Tarkoitan tällä sitä, että siihen ei pitäisi tarvita mitään elämää suurempia perusteluita, jos haluaa lapsia. Se on kautta aikojen ollut yksi keskeinen osa ihmisenä elämisen kokemusta. Se ei ole mitenkään epänormaalia, että tuntee selittämätöntä vetoa perheen perustamisen ajatusta kohtaan, eikä sinun tarvitse sitä erityisemmin kenellekään perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipuilin saman asian kanssa suurinpiirtein saman ikäisenä kuin sinä olet nyt. Halusin lykätä ja lykätä asiaa. Lopulta silloinen tyttöystävä kolmikymppinen myös tuolloin (oli aina halunnut lapsia) ilmoitti, että jos lapsia et halua niin suhde tulee päättymään.
Muutaman viikon asiaa mietin ja ehkäisy jätettiin pois. Nyt niitä mukuloita on kolme. Hyvä, että on. Vaikka velat mitä väittäisivät niin kyllä he jäävät paitsi aika isosta asiasta.
Eihän ne lapset aina helppoja ja onhan niistä riesaa, mutta kyllä ne tuovat myös paljon positiivista. Esimerkiksi mulla oli eksistentialistinen kriisi päällä teini vuosista lähtien, ei ole enää, nyt on tarkoitusta ja jatkumoa.
M43
Lopetin lukemisen kohtaan nuorukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin Sanomat
Tutkimus: Suomessa pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin suomalaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat Suomessa tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Sanomat
Tutkimus: Suomessa pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin suomalaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat Suomessa tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨
Tutkimus: Vanhana lapsen saavat äidit elävät pidempään ja pysyvät nuorempina kuin lapsettomat
Older first-time mothers are also more likely to live longer
- (20,000 participants in the study)
Tutkimuksen tekivät:
- University of California
- Stanford University School of Medicine
https://www.universityofcalifornia.edu/news/older-first-time-mothers-ar…
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia edes yksi lapsi. Se ei ole liian raskasta ja sitten huomaat haluatko enemmän vai jääkö yhteen.
Ei kannata. Se ainoakin lapsi voi osoittautua liian raskaaksi, eikä sitä voi palauttaa. Vanhemmuus on peruuttamaton valinta.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin Sanomat
Tutkimus: Suomessa pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin suomalaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat Suomessa tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Tämä 🥳
Kannattaa hankkia edes yksi lapsi. Se ei ole liian raskasta ja sitten huomaat haluatko enemmän vai jääkö yhteen.