Mielipide: Ei se kumppani etsimällä löydy!

u

Vierailija kirjoitti:

Näkisin jotenkin niin, että mikäli haluaa parisuhteen ja kumppanin, jonka kanssa rakentaa yhteinen elämä tiettyine virstanpylväineen, sellaisen voi löytää etsimällä. Jos taas haluaa kohdata ihmisen jonka kanssa kokee syvän yhteyden ja halun elää koko elämänsä riippumatta siitä millaiseksi se muotoutuu, tarvitaan sattumaa.

Tänähän se.

Minulla ei ollut mitään tarvetta parisuhteelle, enkä sellaista etsinyt. Otin ihmiset ihmisinä ja mikäli kohtasin jonkun merkitykselliseltä tuntuvan henkilön, otin hänet siinä muodossa elämääni, kuin se luontevinta oli. Kerran sitten tapasin sattumalta ihmisen, jonka kanssa oli heti alusta asti syvä yhteys ja koska halusimme pitää toisemme elämissämme ja tunsimme toisiimme myös seksuaalista vetoa, niin parisuhde osoittautui luonnollisimman tuntuiseksi tavaksi olla yhdessä.

"Oletpas sinä kiltti ja mukava poika, kun kasvat isoksi niin naiset eivät voi pitää näppejänsä irti sinusta!"

Vieläkin tässä neljänkympin tienoilla odotellaan tapahtuvaksi. Kävin koulussa, kävin töissä, maksoin veroja, odotin kiltisti ja kunnollisesti että naiset innostuvat. Tähänkään päivään mennessä yksikään nainen ole tarjoutunut rakastamaan minua kuntoon vaikka odoteltu on. 

Vierailija kirjoitti:

"Oletpas sinä kiltti ja mukava poika, kun kasvat isoksi niin naiset eivät voi pitää näppejänsä irti sinusta!"

 

Vieläkin tässä neljänkympin tienoilla odotellaan tapahtuvaksi. Kävin koulussa, kävin töissä, maksoin veroja, odotin kiltisti ja kunnollisesti että naiset innostuvat. Tähänkään päivään mennessä yksikään nainen ole tarjoutunut rakastamaan minua kuntoon vaikka odoteltu on. 

Sepä se. Kun ei se ole kenenkään toisen aikuisen tehtävä rakastaa ketään kuntoon. Siihen kuntoon laittamiseen on terapeutit ja oma henkinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oletpas sinä kiltti ja mukava poika, kun kasvat isoksi niin naiset eivät voi pitää näppejänsä irti sinusta!"

 

Vieläkin tässä neljänkympin tienoilla odotellaan tapahtuvaksi. Kävin koulussa, kävin töissä, maksoin veroja, odotin kiltisti ja kunnollisesti että naiset innostuvat. Tähänkään päivään mennessä yksikään nainen ole tarjoutunut rakastamaan minua kuntoon vaikka odoteltu on. 

Sepä se. Kun ei se ole kenenkään toisen aikuisen tehtävä rakastaa ketään kuntoon. Siihen kuntoon laittamiseen on terapeutit ja oma henkinen työ.

Valkoihoiset lihaa syövät heteromiehet eivät käy terapiassa. Asia käsitellään sisäisesti ja suu pidetään kiinni.

Toiset osaa toiset ei. Meidän 11v poika kertoi että hänellä on nyt koulussa tyttöystävä. Kysyin että miten se tapahtui ja hän sanoi että kysyi tytöltä että voitko olla mun tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Siel on sinkkuryhmät täynnä meteliä ja ihmisiä ketkä haluu seuraa epätoivoisesti, eli jos on aktiivinen niin kuka vaan voi saada seuraa, ei ole mitään naamarajoja tms, sen näkee ihan kaikki kun katsoo niitä ryhmiä. Sielt voi löytää hetkellisen onnen ja jotain tekemistä. Mutta jos oikeasti haluaa jotain syvempää ja sellasen kumppanin kuka on tarkoitettu just sulle, niin sellanen sanonta on olemassa kuin, että mitä lähempänä olet Jumalaa, sitä lähempänä se kumppani on myös sua. Tosta sanonnasta ei kannata ottaa itseensä sen takia, että siinä mainitaan Jumala, koska se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mitä lähempänä sä olet itseäsi ja rakastat itseäsi ja teet omaa juttuasi ja mitä enemmän sä ymmärrät itseäsi, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä suhun kiinnittää samanlainen ihminen huomionsa ja siitä voi syntyä jotain paljon parempaa, kuin se deittipalstoilla pörrääminen. 

40 vuoden kokemuksella sanon ettei tämäkään toimi eli olet oma itsesi teet omia juttujasi jne. ja lopputulos en ole kiinnostanut ketään. Deittipalstoilla on sentään joku vaivautunut vastaamaan kun normi-elämässä olen pelkkää ilmaa.

Samaa mieltä. Ei löydy ei.

Toiset löytävät eron jälkeen viikossa, kun joku pitää olla. Tiedä sitten, mikä on oikea lähestymistapa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaa toiset ei. Meidän 11v poika kertoi että hänellä on nyt koulussa tyttöystävä. Kysyin että miten se tapahtui ja hän sanoi että kysyi tytöltä että voitko olla mun tyttöystävä.

Tää poika panee pian. Rakkauden kesä 🤌

Samaa mieltä.. Niin kauan kun etsii, ei löydä mut heti kun sen etsimisen lopettaa, niin sen löytää. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.. Niin kauan kun etsii, ei löydä mut heti kun sen etsimisen lopettaa, niin sen löytää. 

Omalla kohdalla voin sanoa että ei enää kiinnosta. Se mitä halusi, ei ole enää mahdollista, joten sama vaikka olisikin yksin koko elämän. Ei se enää huonommaksi voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ette te netissä roikkujat löydä sieltä ketään. Vain tulemalla ulos ihmisten sekaan kohtaa ihmisiä, eikä niissä kohtaamisissa mennä genitaalit edellä vaan AIVOT.

Yksilötasolla hyvin surullinen mutta ihmiskunnalle tarpeellinen vaihe, että sosiaalisesti täysin kyvyttömät miehet poistuvat massoittain  geenipoolista.

Kai tajuat, että siinä samalla poistuu massoittain sosiaalisesti kyvyttömät naiset kanssa? :D

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaa toiset ei. Meidän 11v poika kertoi että hänellä on nyt koulussa tyttöystävä. Kysyin että miten se tapahtui ja hän sanoi että kysyi tytöltä että voitko olla mun tyttöystävä.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Harjoittelu on syytä aloittaa ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oletpas sinä kiltti ja mukava poika, kun kasvat isoksi niin naiset eivät voi pitää näppejänsä irti sinusta!"

 

Vieläkin tässä neljänkympin tienoilla odotellaan tapahtuvaksi. Kävin koulussa, kävin töissä, maksoin veroja, odotin kiltisti ja kunnollisesti että naiset innostuvat. Tähänkään päivään mennessä yksikään nainen ole tarjoutunut rakastamaan minua kuntoon vaikka odoteltu on. 

Sepä se. Kun ei se ole kenenkään toisen aikuisen tehtävä rakastaa ketään kuntoon. Siihen kuntoon laittamiseen on terapeutit ja oma henkinen työ.

Ei se olekaan kenenkään velvollisuus tai homma, mutta minut on rakastettu kuntoon ja olen siitä kiitollinen. Mikään terapia tai omatyöskentely ei olisi korjannut niitä haavoja mitä rakkaus jätti. Päinvastoin, opin terapiassakin vain että minun homma on kehittää itseäni ikuisesti ja olla mahdollisimman hyvä ja täydellinen ja pahoitella taustojani jotka tekivät minusta vaikean. Kumppanit ja vanhemmat -ne minua laiminlyöneet ja hakanneet - rakastivat tätä itsensä kehittämisen sanomaa ja sitä että työstin itseäni.

Tavattuani mieheni opin sellaiset asiat mitä en vauvana oppinut, kuten että en ole yksin, minun ei tarvitse olla tai tehdä mitään jotta kelpaan (kyllä, ei edes harrastaa seksiä eikä sitä ensimmäisiin vuosiin ollutkaan, asuttiin yhdessä kauan ennen kuin oli mitään sellaista), en ole sen huonompi kuin muutkaan, miten tunnesäädellään; ensin toisen tasapainoisen aikuisen avulla, sitten yksin. 

Kaikki eivät koskaan kohtaa tällaista ihmistä, mutta hei nyt olen työkykyinen ja minulla on oma yritys enkä ole saanut paniikkikohtausta vuosiin, saati joutunut napsimaan rauhoittavia päivittäin. Itseasiassa olen ollut täysin lääkkeetön jo vuosia ja katson terapiakulttuuria (huom. en terapiaa ja ammattiapua sinänsä) inholla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus löytyy ja joskus ei vaikka miten etsisi. Uskon että se tapahtuu, jos niin on tarkoitettu. 
Koska tiedän pariskuntia, jotka ovat tutustuneet täysin yllättäen tilanteissa joissa eivät olleet edes etsimässä mitään. Se vaan oli kohtalo.

Tiedän myös heitä, jotka ovat löytäneet kumppanin tinderistä tai baarista. Ja jotkut eivät löydä niistä edes etsimällä.

Eli uskon vahvasti kohtaloon tässä asiassa.

Kummalla on enemmän kohtaloa, naisella joka on pukeutunut säkkiin, vaiko naisella joka on pukeutunut koipireidet paljaina lyhyeen minihameeseen?

No herkkureitisellä tietty!

Pöljä!