Työnantajalta palautetta siitä, että en ole avoin enkä keskustele tauoilla??
Olen ollut kuukauden työpaikassa, jossa tehdään suorittavaa yksitoikkoista työtä pääosin yksin. Minulla on 2kk koeaika. Nyt sain palautetta, että en ole vuorovaikutuksessa tauoilla muiden kanssa??
En ole seinäruusu enkä extrovertti, mutta olen sellainen vuoroani odottava keskustelija, eli usein jutut vaihtuu ennen kuin kerkeän edes kommentoida mitään. Olen yrittänyt elämäni aikana röyhkeämmäksi keskustelijaksi, mutta koska päälle puhuminen ei ole luontaista, niin se on vaikeaa itselle huutaa väliin.
Pienessä porukassa kyllä keskustelen sujuvasti, mutta ei ole minulle ominaista visertää heti kaikille tuntemattomille omista keskenmenoista tai puolison ulkonöästä kovaan ääneen, kuten esimerkiksi toinen samaan aikaan kanssani aloittanut työntekijä. Tämän toin myös ilmi palautekeskustelussa, mutta pomo sanoi vain, että muut haluavat avoimen työkaverin ??
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten joku fyysisesti pystyy aina keskustelemaan työkaverinsa koirista, kun tätä vierestä todistin.
Ehkä jos se olisi edes ollut jokin kiva rotu eikä karkeakarvainen terrieri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikanaan myös esimies, jolle oli ongelma että en puhunut (niitä näitä) ja pitänyt yleisestikin enemmän ääntä töissä. Se ei vaikuttanut työhöni millään lailla ja minulla oli monia normaaleja sosiaalisia kontakteja töissä päivittäin. Esimiehet vaihtui tiuhaan siellä ja kukaan muu ei minulle koskaan asiasta huomauttanut tämän yhden lisäksi.
Kuulostaa siltä, että jostain oli nyt pakko sinulle antaa negatiivista ja omasta mielestään kehittävää palautetta, ja tämä oli ainut asia minkä keksi. Todennäköisesti (normaali) käytöksesi ei vastaa hänen kuvaansa siitä, millainen sinun pitäisi olla.Yksi esimies järjesti töiden jälkeen (klo 17 jälkeen) perheellisille työntekijöille kaikennäköisiä pakollisia (ottakaa tunnit sitten joskus pois) koulutuksia . Viikonloppuisin get together- grillijuhlia ja muuta sosialisointia. Hänellä ei ollut kavereita.
Ko. tyyppi rakasti omaa ääntään ja olikin koko ajan äänessä pitäen yksin monologiaan. Keskeyttää ei saanut. Kaikenlaista omituista käytöstä tullut vuosien varrella nähtyä, mutta lähinnä näiden toimareiden ja esihenkilöiden taholta. Työntekijät olleet yleensä ihan normaali henkilökuntaa.
No hei, mun entinen työnantaja on tehnyt jo kaksi konkurssia ja on ilmeisesti menossa kohti kolmatta, kun piti palkata vaan niitä nami-nami hölöttäjäkälättäjiä ja jakaa hommat niille. Ammattiosaamisella ei ollut oikeasti väliä, vaan miten paljon tykkäsi kälättää pomojen kanssa. Tyyliin viestinnän päällikön työtehtävä annettiin kokille, vaikka talossa oli kaksi henkilöä, joilla oli viestinnän työkokemusta 20 vuotta, koska se kokki oli höpöttelijä ja helposti vietävissä. Ammattilainen verkkosivujen tekijä laitettiin kuvaamisen sijaan puhelinasiakaspalveluun. Jatkuvasti tuli asiakkailta reklamaatioita, kun työt oli tehty huonosti. Mutta hei, oli sentään sosiaaliset piirit siellä työpaikalla oikein kovasti pöhisevät ja luotettiin into piukeena yhteisten pöhinätuokioden imuun :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli se tilanne, että minulle tultiin usein juttelemaan kesken työpäivän. Moitteita ei saanut se juttelija, vaan minä.
Sama juttu eräällä toisella työntekijällä, eli moitteet tuli väärälle ihmiselle.
Se on näköjään niin, että niille sanotaan, jotka katsotaan arvoasteikossa alemmiksi, kun pelätään niiden muiden "arvokkaampien" lähtevän.
Tuossa tilanteessa aivan naurettavaa, ja luultavasti oli vain tapa kertoa, että et sovi joukkoon jonkun mielestä.
Vallitseva käyttäytymis-kulttuuri kumpuaa aina esihenkilöstä. Sallitaanko huono käytös. Kun on tilanne, missä egoistinen esihenkilö kokee uhkana vaikka taitavamman ja osaavamman henkilön, silloin alkaa savustus. Vapaa kädet annetaan asiattasti käyttäytyville suosikeille. Jopa maksetaan siitä ekstraa että "kerrot KAIKEN mitä täällä tapahtuu" ja tyyppi kertoo toki kaiken omaksi edukseen.
Nähty monta kertaa tuo kuvio. Omituiset kiipijät jää tilalle ja paikan taso laskee kuin lehmän häntä alas. Sitten tulee konkurssi ja viimeinen vati-pää sammuttaa valot.
Tuollaiseen rapukattila-paikkaan ei kannata osaavan ja eteenpäin pyrkivän ihmisen missään nimessä jäädä, koska sellaisella paikalla ei ole kuin maksimissaan kuin 3-4 vuoden elinkaari, kunnes lappu on luukulla.
Olisin liittoon yhteydessä ja pyytäisin neuvoja.
Sanoisin hänelle että en ole kovin sosiaalinen luonne, mutta yritän ottaa kaikki ihmiset työssäni huomioon tasavertaisesti, työni teen hyvin ja pidän työstäni paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin akateemiselta työpaikalta. Kannattaa etsiä muuta duunia.
Ajatuskin jostain "akateemisesta työpaikasta" saa perskarvat nousemaan pystyyn. Voin kuvitella sen kuivien ihmisten ja keskusteluiden määrän.
Ap, muista aina puhua pälpättää eli juoruta poissaolevista, siis mustamaalata jne. eli klassiset kiusaamis- ja mopottamismetodit vaan kylmästi käyttöön, näillä neuvoilla pärjää jo hyvin naisvaltaisilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin akateemiselta työpaikalta. Kannattaa etsiä muuta duunia.
Ajatuskin jostain "akateemisesta työpaikasta" saa perskarvat nousemaan pystyyn. Voin kuvitella sen kuivien ihmisten ja keskusteluiden määrän.
Voi kuulkaa tietäsittepä minkälaisia paskanpuhujia ja narsisteja proffissa on.
Kirjaviisaus ei taa sydämen sivistystä.
T. Yliopistolta
No sepä juuri! Muutaman kk jälkeen - eli heti kun vain oli tilaisuus, nostin kytkintä enkä taakseni ole katsonut. Siellä vaihtuvuus oli tyyliin 3-4 vuodessa lähti. Ne jotka sinne, jäi ilmeisesti "esitteli miehensä heti" tuolle idarille.