Mitä päiväkodin puolustajat tähän kommentoivat:

"Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä."



Niin kauan kuin nainen ei voi todella saada toimeentuloa sillekin ajalle kun hoitaa lapsensa kotona kolmevuotiaaksi, on pakko laitaa lapsia päiväkotiin vaikka sydän märkänisi. Kotiäitiys on etuoikeus.



Lisäksi inhoan tuota äitimyyttiä. Minusta isäkin voi hoivata lapsiaan ja taaperoitaan eikä lapsista kasva siitä hyvästä tunne-elämältään vaurioituneita.



Uusi Mikkoska on syntynyt. Syyllistämällähän tästä olo paranee.

Hoito ei ole lapselle pahasta vaan nykyiset päiväkodit!



Miksi me vanhemmat hyväksymme sen, että nykyisellään toimivat pk:t ovat perseestä? Miksi emme vaadi parempaa ja turvallista hoitoa kaikkein rakkaimmillemme?



Huoh, aina vaan syyllistetään äitejä ja heidän valintojaan. Kaikilla ei ole valinnan mahdollisuutta, joten systeemin pitää parantua.

Viittaan siis kintaalla. Kuten myös sinulle.

Mikä lie hörhö horisko ämmä.

Kyllä kai ihan jokainen tajuaa että pienen (alle kolmivuotiaan) olisi PARASTA olla rakastavan vanhemman kanssa kotihoidossa.



Kyse on vain siitä, että kuten tutkijakin tuossa sanoo, kaikilta se ei onnistu, ja näitä tutkimuksia ja näkemyksiä tarvitaan siihen että se saataisiin onnistumaan mahdollisimman monelle ja niillekin jotka siihen eivät taivu (henkilökohtaisista tai elämäntilannesyistä), löytyisi mahdollisimman hyviä vaihtoehtoja.



Hyviä = lapsen kannalta parhaita ja perheille mahdollisia.



Meillä ei hoideta lasta kotona vain äidin kanssa kolmivuotiaaksi, ja tietysti tulee vähän paha mieli kun lukee miten se olisi lapsen kannalta parasta. Mutta ei tässä mitään puolusteluja tarvita.

että ei mikään päivähoito ole alle 3-vuotiaalle hyvä ratkaisu.



Mikseivät vanhemmat käytä enemmän mahdollisuutta palkata hoitajaa kotiin, jos lapset on alle 3-vuotiaita? Siihenkin saa tukea ja jos palkkaa esimerkiksi naapurin kanssa, hoito on jopa halvempaa kuin päiväkoti... Eikä pöpötkään leviä samalla tavoin!

Oikeesti, hyvä paikka lapselle olla ja leikkiä kavereiden kanssa.



Miksi nää tutkimukset aina unohtaa, että aikuisilla on velvollisuuksia ja yksi niistä on lapsen elatuksesta huolehtiminen?



Se ei kotona netissä roikkumalla monellakaan onnistu, vaan perheen pyöritys vaatii molempien vanhempien ansiotulot.

ovat aina huono yhdistelmä.



Olen itse 70-luvun päiväkotilapsi sisaruksieni kanssa. Äiti laittoi minut ensin 6 kk:n ikäisenä, kun äitiysloma loppui, hoitoon mummille ja sitten 1 vuoden iästä lähtien päivähoitoon. Näin tehtiin myös sisaruksilleni. Yhden tulot eivät riittäneet, vaikka silloin vielä emme asuneet edes pääkaupunkiseudulla.



Kaikki kolme sisarusta olemme tasapainoisia aikuisia, työssäkäyviä äitejä ja isiä. Terapian ovea emme ole kolkutelleet ja murrosikäkin sujui maltillisesti ohi. Olemme aina tienneet, että päivähoidossa olimme, jotta saisimme rahaa esim. yhteisiin kesälomamatkoihin. Vaatteista pihisteltiin, joten oli ihan konkreettista tietoakin, että sitä rahaa ei ollut liikoja. Kesälomia vietettin monesti kiertämällä autolla ympäri Suomea ja yöpymällä leirintäalueilla. Joskus vietettiin vain mummoloissa ja tehtiin päiväretkiä lähiseudulle, uimarannoille tms. Joululahjoiksi saatiin hiuspampuloita, sukkahousuja, sukkia, suklaata, kirjoja ja jokin kalliimpi vaate tai urheiluväline. Aika usein joku lelukin, joka oli jonkin kalliimman halpisversio.



En ole ikinä kokenut tarvetta syyttää vanhempiani siitä, että molemmat olivat töissä. Tarpeeksi vähävaraisia oltiin näinkin, en käsitä, miten olisimme tulleet toimeen, jos äiti olisi ollut meidän kanssa kotona.



Itse olen laittanut lapseni 2-vuotiaina päivähoitoon, koska rahat ovat loppuneet siihen mennessä. Ei mitään toivoakaan olla kotona pidempään, ellemme molemmat heittäytyisi yhteiskunnan eläteiksi. Kikkailemalla saisimme tukia enemmän kuin töissäkäyvinä, mutta se merkitsisi myös luopumista nykyisestä asuinalueestamme, jossa ei pitkään aikaan tarvitse pelätä joka hetki lasten puolesta. Isompi aloittaa kohta koulun, ja olen kiitollinen, että olemme päässeet eroon vanhasta asuinalueestamme. Se merkitsee kuitenkin sitä, että pienempi aloitti päiväkotiuransa vähän alle 2-vuotiaana (1v9kk).



Minusta yhteiskunnan tulisi tukea kotivanhemmuutta 6+6+6 -järjestelmällä. Suurimmalla osalla perheistä on usein sen verran säästöjä tai järjestelymahdollisuuksia, että 6kk-12kk pystytään elämään kotihoidontuella, jolloin päiväkotiin laitettavien lasten ikä olisi 2v-2,5 vuotta ja oltaisiin huomattavasti lähempänä tuota maagista 3 vuoden ikää, jolloin lapsen tulisi sitten pärjätä päiväkodissa.

Tuossa lopussa se tärkein tulikin, mitä itsekin olen ajatellut. Pitäisi pystyä takaamaan edes siellä tarhassa pysyvyys. Meillä on ollut iso murhe tätien vaihtuessa. Pois hoitajien vuosittainen kierrätys.



Esikoinen oli pph:lla eskariin asti ja kuopus siirtyi tarhaan kolmevuotiaana. Hoitomamma on edelleen tärkeä, käymme vuosittain kylässä vaikka asummekin 200 km päässä.

Pitäsisi, olisi....voi aiheutta...

Missä on faktat?



Mun lapset on kotona ja itse olen ollut päiväkodissa.

Laittaisin omanikin vaikka heti, mutta olen niin laiska etten viitsi mennä töihin.

Pääsen helpommalla kotona, vaikka lapsethan siitä kärsii. Ei mitään virikkeitä tai ohjattua toimintaa.

Eikö me vanhemmat koskaan osata ajatella, että yhdessä koittaisimme saada asiat paremmalle tolalle siellä päiväkodeissa?



Toisten syyttely ei paranna kenenkään asiota.

Viittaan siis kintaalla. Kuten myös sinulle.

Mä en jaksa ruveta mihinkään kotiäitikapinaan. Enkä jaksa syyllistyä 2-vuotiaan hoitoon viemisestä.

Jokainen, joka on lukiossa lukenut edes yhdenkin kurssin psykologiaa, tajuaa, ettei Bowlbyn teorioita voi ihan suoralta kädeltä soveltaa lasten päivähoitoon.



Voi hyvää päivää taas jälleen kerran.



Ja joo, lapsi meni hoitoon 2v9kk ikäisenä. Mitähän vaurioita on mahtanut tulla?

siis että päiväkodin puolustajat sitä ja tätä. Tuskin monikaan kieltää sitä, että lapsen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta olis parasta olla äidin kanssa sinne kolmivuotiaaksi jne.



Tämä nyt on vanhan toistoa, mutta yleensä on kyse vaan kompromissin tekemisestä elämässä. Jos rahat loppuu ja talous menis liian tiukalle, niin parasta on mennä töihin ja yrittää tehdä mahdollisimman hyvä päivähoitoratkaisu.



Tuskin siis usein on nimenomaan kyse siitä että joku nimenomaan PUOLUSTAISI päiväkotia. Monesti ne voivat olla hyvin kipeää tekeviä ratkaisua, joten pliis, vähän armoa ihmisten ratkaisuille.



Itse olin pitkään ekan lapsen kanssa kotona ja hän ehti jo loppuvaiheessa kyllästyä pelkästään äidin seuraan.



Tulevasta ei voi koskaan tietää täysin varmasti. Miten voit etukäteen tietää, että onko just se joku kyseinen päiväkoti lapsellesi hyvä? Vai oisko sittenkin kannattanu laittaa perhepäivähoitajalle? Tai jos kunnallinen perhepäivähoitaja osoittautuukin myöhemmin hieman juopahtavaksi ja työhönsä leipääntyneeksi.



Kuka voi varmasti sanoa, että tekee niin hyviä ratkaisuja elämässään, että varmasti onnistuu. Aina ei asiat mene niin kun suunnittele, vaikka ois mielestään tehny kuinka hyvän ratkaisun.

Isää ei taaskaan tarvita lapsen elämässä. Isä on yhtä huono vaihtoehto lapsen hoitajaksi kuin kuka tahansa muukin ulkopuolinen. Äiti on ainoa oikea!



Olen toisinaan pohtinut, että mikä meissä suomalaisissa on oikein vikana, kun vasta 7-vuotias on tarpeeksi kypsä kouluun? Monissa maissa 3-vuotiaat menevät kouluun ja silti heistä kasvaa ihan oikeita ihmisiä. Suomalaisista sen sijaan tulee turvattomia ja sosiaalisesti kyvyttömiä aikuisia.

Äidit pitää saada äkkiä syyllistymään työssäkäynnistään ja jäämään kotiin. Eipä ole kovin pitkä aika siitä, kun lapset piti ehdottomasti laittaa päiväkotiin sosiaalistumaan ja saamaan virikkeitä. Koittakaahan nyt päättää miten lapsista kasvatetaan vähemmän häiriintyneitä!

ettei tässä jutussa vedottu mihinkään tutkimukseen, ainoastaan Bowlbyyn, joka 60-luvulla tutki apinoiden poikasten kehitystä ja teki tutkimusten pohjalta päätelmiä ihmisten kiintymyksestä. Omia perusteettomia mielipiteitään vain lateli "tutkijan" statuksella. Oikeissa tutkimuksissa ei juurikaan ole löytynyt näyttöä päivähoidon haitoista, ja toisinaan varhaisen päivähoidon on todettu ennustavan parempaa koulumenestystä.

ettei tässä jutussa vedottu mihinkään tutkimukseen, ainoastaan Bowlbyyn, joka 60-luvulla tutki apinoiden poikasten kehitystä ja teki tutkimusten pohjalta päätelmiä ihmisten kiintymyksestä. Omia perusteettomia mielipiteitään vain lateli "tutkijan" statuksella. Oikeissa tutkimuksissa ei juurikaan ole löytynyt näyttöä päivähoidon haitoista, ja toisinaan varhaisen päivähoidon on todettu ennustavan parempaa koulumenestystä.

vatikään aiheesta tutkimuksen, jota nyt referoitiin.