Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä "normaalin" lapsuuden eläneiltä, ettei teitä oikeasti rakastettu?
18.03.2026 |
Ensinnäkin, oikeita traumoja kokeneet, älkää vastatko, en hae nyt rankkoja kokemuksia.
Mutta mä synnyin 80-luvulla, meitä lapsia oli kaksi ja elämä tasaista. Ruokaa ja leluja oli, toki ei ihan rikkaimpia oltu, mut en muista että mitkään normaalit elämisen kulut olisivat olleet vanhemmilleni ongelma maksaa.
Äiti ja mummo teki todella selväksi, että lapset sotkevat. Meitä oli kaksi tyttöä, joten mietin, että kuinka rauhallinen sitä olisi pitänyt olla ja miten jotkut naapurit pärjäsivät, kun heillä oli useampi poikalapsi. Me muuten saimme kiitosta siitä, että olimme tyttöjä, koska pojat olisivat ihan kauheita sotkemaan ja meluamaan.
Mun todistuksen keskiarvo oli lähemmäs ysi, mutta muistan itkeneeni kun se ei ollut yli ysin. Joskus kuivasti myönnettiin että olen hyvä koulussa, mutta jotenkin en osannut sitä kehuna ottaa. Vielä nyt aikuisena en osaa ottaa kehuja vastaan koska koen, että vain huonoja koitetaan kannustaa kehuja antamalla.
Jos mä yhden vinkin tuleville tai nykyisille vanhemmille saisin antaa, niin se olis tämä: kun lapsi tulee sun luo, esitä edes ilahtunutta tämän läsnäolosta, pelkästä olemassaolosta äläkä aina ota esille jotain negatiivista lapseen liittyvää, vaikka se olisi pientäkin. Esim. "Olet taas sotkenut vaatteesi." "Miksi sulla on nuo paremmat vaatteet kotona päälläsi." "Onko läksyt tehty, sitten ulos kun et kuitenkaan liiku tarpeeksi."
Olin lievästi ylipainoinen ja siitä voisi kirjoittaa ihan oman tarinansa, miten iso numero asiasta tehtiin. Nyt epäilen, että aloin syödä enemmän kaikkeen ahdistukseen. Ja meillä siis herkut olivat lähestulkoon kiellettyjä, mutta kyllä lapsi lihoo lievästi ylipainoiseksi myös varastelemalla juustopaloja, pullaa ja mitä nyt kotona on. Viikkorahat pieniin karkkeihin koulumatkalla. (Tämä tiedoksi niille, jotka paasaavat, että mitäs vanhemmat kantoivat herkkuja kotiin. Eivät kantaneet, yököttelivät jos joku tuntematon osti sipsejä kaupasta. Itse toki söivät pullaa kahvin kanssa.) Itse jäisi vielä tänä päivänä mielummin kiinni vaikka mistä salasuhteesta kuin herkuttelusta.
Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta onko lapset oikeasti niin rankka ja paska juttu elämässä kuin vanhempani antoivat ymmärtää?
Kommentit (78)
Välittäminen korvattiin materiaalilla ja läheisyys oli kotona täysin vieras asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeesti. Menkää jo eteenpäin elämässä. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.
Sun kannattais varmaan miettiä ihan omia traumojasi, ei ihmisille vastata noin. Onko se sulta pois, jos joku haluaa ymmärtää itseään ja elämäänsä? Kiintymyssuhteet ovat tärkeitä kun miettii vaikka aikuisuuden parisuhteiden muodostumisia.
-ap
Joskus äidit vaan väsähtävät ja sanovat silloin asioita, mitä (ehkä hieman enemmän ajateltuaan) eivät tarkoita. Minun äitini toisteli sitä miten kivuliasta lasten tekeminen on. Hän ei niinkään välittänyt olinko sotkuinen vai ei ja läksyni eivät kiinnostaneet häntä tippaakaan, eikä kouluni. Häntä kiinnosti vain että kulissit ovat kunnossa ja mitä hänen itsensä elämässä tapahtuu. Olin aika paljon keskenäni muiden sisarusten kanssa ja isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Välittäminen korvattiin materiaalilla ja läheisyys oli kotona täysin vieras asia.
Niiinnnköööööö 🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Joskus äidit vaan väsähtävät ja sanovat silloin asioita, mitä (ehkä hieman enemmän ajateltuaan) eivät tarkoita. Minun äitini toisteli sitä miten kivuliasta lasten tekeminen on. Hän ei niinkään välittänyt olinko sotkuinen vai ei ja läksyni eivät kiinnostaneet häntä tippaakaan, eikä kouluni. Häntä kiinnosti vain että kulissit ovat kunnossa ja mitä hänen itsensä elämässä tapahtuu. Olin aika paljon keskenäni muiden sisarusten kanssa ja isovanhemmilla.
No voi mahotonta meininkiimeininkiiii.. puristiko vielä lisäksi pipo. 🤭🤭🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli kotiäiti ja kyllä hän kodin jaksoi pitää kunnossa. Enkä mä tarkoita sellaista, että hän tai isä ois kerran tai pari väsyneenä sanonut jotain ajattelematonta. Mä mietin sellaista pidemmän linjan asennetta, että lapset nyt vaan on ihanan elämän varjopuoli tms.
Mietin usein, että millainen sitä pitäisi olla, että olisi hyvä lapsi tai nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus äidit vaan väsähtävät ja sanovat silloin asioita, mitä (ehkä hieman enemmän ajateltuaan) eivät tarkoita. Minun äitini toisteli sitä miten kivuliasta lasten tekeminen on. Hän ei niinkään välittänyt olinko sotkuinen vai ei ja läksyni eivät kiinnostaneet häntä tippaakaan, eikä kouluni. Häntä kiinnosti vain että kulissit ovat kunnossa ja mitä hänen itsensä elämässä tapahtuu. Olin aika paljon keskenäni muiden sisarusten kanssa ja isovanhemmilla.
No voi mahotonta meininkiimeininkiiii.. puristiko vielä lisäksi pipo. 🤭🤭🤭
Mikä sinua vaivaa? Tuo oli se normaali onnellinen lapsuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeesti. Menkää jo eteenpäin elämässä. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.
Sun kannattais varmaan miettiä ihan omia traumojasi, ei ihmisille vastata noin. Onko se sulta pois, jos joku haluaa ymmärtää itseään ja elämäänsä? Kiintymyssuhteet ovat tärkeitä kun miettii vaikka aikuisuuden parisuhteiden muodostumisia.
-ap
No Mieti sitten yötäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas sentään. Kaikkee sitä pitääkin lukea. Täällä oikein kilpailu käynnissä kenellä neljä-viiskymppisille pahimmat vanhemmat.
Juu, aina on voinut luottaa että vanhemmat tukee teki mitä vaan. Olo on rakastettu ja rakastan omia vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään tunnu, vaan niin oli. Olen sota-ajan lapsien jälkeläinen, ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, etteivät he edes tienneet mitä rakastaminen tarkoittaa. Ainakin se poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä itse sillä ymmärrän.
Haavekuva lapsuudesta. Äidillä ja isällä ei muuta elämää kuin pitää lasta sylissä, halata ja suukottaa ja hokea rakas. Ja kuinka oot älykäs ja kaunis ja paras kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu. Toinen vanhemmistani on rakastanut minua enemmän kuin ketään muuta. Se on enemmän kuin tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas sentään. Kaikkee sitä pitääkin lukea. Täällä oikein kilpailu käynnissä kenellä neljä-viiskymppisille pahimmat vanhemmat.
Saatan sohaista nyt arkaan paikkaan, mutta miksi reagoit keskusteluun, joka ei muka sinua koske ollenkaan? Onko sinulla itselläsi jotain vaillejäämisen tunteita ja nyt harmittaa kun toiset analysoivat lapsuuttaan? Jotainhan tämä sinussa herätti kun vastasit. En mä vastaile täällä aiheisiin, jotka on yhdentekeviä mulle.
-ap
Rakkaus on huolenpitoa jota olet saanut. Nyt olet vaan herännyt tähän amerikkalaistyyliseen rakas-lässytykseen jolla ei mitään merkitystä. Kum äiti ja isä kiireissään kuntosalille, firman juhliin tms mennessään livertävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas sentään. Kaikkee sitä pitääkin lukea. Täällä oikein kilpailu käynnissä kenellä neljä-viiskymppisille pahimmat vanhemmat.
Saatan sohaista nyt arkaan paikkaan, mutta miksi reagoit keskusteluun, joka ei muka sinua koske ollenkaan? Onko sinulla itselläsi jotain vaillejäämisen tunteita ja nyt harmittaa kun toiset analysoivat lapsuuttaan? Jotainhan tämä sinussa herätti kun vastasit. En mä vastaile täällä aiheisiin, jotka on yhdentekeviä mulle.
-ap
Kyllä äitinä kiinnostaa kasvatuskeskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Haavekuva lapsuudesta. Äidillä ja isällä ei muuta elämää kuin pitää lasta sylissä, halata ja suukottaa ja hokea rakas. Ja kuinka oot älykäs ja kaunis ja paras kaikista.
Ei nyt ihan noinkaan. Olisin ehkä halunnut olla edes kelpoinen. Syliä en muuten kaipaa vieläkään, en luota kehenkään...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on huolenpitoa jota olet saanut. Nyt olet vaan herännyt tähän amerikkalaistyyliseen rakas-lässytykseen jolla ei mitään merkitystä. Kum äiti ja isä kiireissään kuntosalille, firman juhliin tms mennessään livertävät.
Ei tarvitse eikä pidä lässyttää. Kunhan ois turhat haukkumiset vaan jätetty pois. Tykkäsin olla koulussa, koska opettajat ei nimenomaan lässytä, vaan suhtautuivat normaalin neutraalisti ja reippaasti. Eivät he näyttäneet pettynyttä naamaa kun tulin luokkaan. Ihan niinku normaalia käytöstä mä tässä haen.
-ap
Siis ihan oikeesti. Menkää jo eteenpäin elämässä. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa.