Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
No vaikka siinä yli tunnin kestävällä matkalla. Sekä ruokapöydässä. Miksi ihmeessä ruoka pitää vetää "äkkiä napaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysytkö nyt ihan oikeasti tätä? Olet koko illan hoitanut lapsia ja heidän asioitaan. Siinä on läsnäoloa riittävästi. Lue vaikka iltasatu vielä, ota hetkeksi syliin tms. Ei se sen kummempaa ole.
Vaikka siinä kotimatkalla on läsnä. Mikä kiire siivota pöytä jos mies sitten vielä syö? Hän voi siivota pöydän. Osta varahaalari, että ei tartte pikapikaa saada huomiseksi samaa haalaria. Kilsaan tunti huh huh. Kai ne joskus on aurattu ne tiet, eikä lunta täynnä? Laita astiat sellaiseen paikkaan, et lapset ylettää ottaa ja kattaa pöytää. Yhdessä teette. No mutta kohta tuokin ohi. Roskat voi viedä aamulla lähtiessä.
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 päiväkoti-ikäistä, mutta molemmat vanhemmat kokoaikatöissä? Huono idea. Miksette tee lyhennettyä työaikaa molemmat? Osittainen hoitovapaa vai mikä se olikaan.
Ja mikset ole läsnä kun puuhaat lasten kanssa?
Eikö voi pyytää lapsia samaan päiväkoti ryhmään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina taaperatte lumessa, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen?
Aina nuorimmainen pissaa haalariin?
Aina syntyy tappelu jo kasviksia pilkkoessa?
Eikö niitä kasviksia voi pilkkoa jo aamulla kun mies on vienyt lapset päikkyyn?
Joka päivä pitää isän hakea päikkyyn yllärieväät?
Joka päivä pitää viikata pyykit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot nyt sellaisessa mielentilassa että kaikki lapsiin liittyvä on hirveän työlästä ja vaikeaa. Onko lasten pieni ikäero uuvuttanut liikaa. Ehkä kannattaa miettiä onko kokopäivätyö nyt järkevää.
Pisti silmään kiireinen lukuhetki jos ehtii ja sitten nukutusrumba. Mitä ja miksi? Eikö sinne sänkyyn voi mennä vierekkäin pötköttelemään ja lueskelemaan ja juttelemaan? Sehän on tosi arvokasta läsnöoloa ja itsellekin rauhoittumisen hetki. Siitä sitten voi vaan nostella nukahtaneet lapset omille paikoilleen.
Teet WatchApp ryhmän jossa jaatte jutut. Aina läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasitko itsekään, miten monta kertaa kertomuksesi sisälsi sanan "äkkiä". Sulla on koko ajan kiire jonnekin? Nyt pitää ÄKKIÄ muuttaa sitä asennetta, sillä läsnäoloa tulee lisää sun arkeen. Ei ole koko ajan kiire jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
Lapset mukaan pyykkäämää, ripustamaan pyykkiä ja viikkaamaan, ja muihin pikkupuuhiin. Siinä samalla voi rupatella ja olla läsnä.
Läsnä pitäisi olla muutenkin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin nukutusrumba?
Juuri tämä, tekniikkavirhe pahimmasta päästä. Toinen on tuo jos lapsi nimittelee vanhempaansa, jos kunnioitus puuttuu noin olenaisessa asiassa niin aloittajaa ei voi auttaa. Peli on täysin menetetty.
Vedetään esille se vanhanpiian perkeleen palapeli....🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sulla tuntuu olevan koko ajan kiire - minne? Miksi on kiire kotiin, ota lapsille mukaan banaanit/välipalakeksit/pillimehut ja saat lisäaikaa kulkea rauhassa.
Kotona ota lapset mukaan tekemään sitä ruokaa. Se pienin voi kaataa ne kalapullat pellille, isommat varmaan osaa jo pilkkoa kasviksia tai sekottaa kastiketta tms.
Syökää RAUHASSA, keskustelkaa miten päivä meni päiväkodissa, millaista ruokaa siellä oli, mitä lapset teki jne. Korjatkaa jäljet yhdessä ,tai jätä ne miehelle.
Ja minäkin kysyn mikä hiton nukutusrumba? Onko siinäkin taas vähän kiire ja kauhea jännite ilmassa, vanhempi tuijottaa kännykkää kireänä ja komentaa lapsia olemaan hiljaa?
Kun on aika mennä nukkumaan, lukekaa taas RAUHASSA se iltasatu, vaikka sen pienimmän sängyn luona, jos hän todennäköisimmin nukahtaa ekana. Ja sitten isompien kanssa omiin sänkyihin, ja sitä lukemista voi jatkaa vaikka siellä lisää. Tärkeintä että lapset saa nukahtaa rauhassa, eikä kiräen vanhemman kirittäminä.
Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa lapsen nähdä, että sä näet hänet sellaisena kuin hän on, ja että on ok olla juuri sellainen kuin hän on (kunhan ei astu toisten päälle). Mä en olisi tarvinnut mitään muuta, ja nyt mä yritän harjoitella sitä psykoterapiassa. Ton kokemuksen välittämiseen ei tarvita pitkiä vuorovaikutuksen. "I see you I hear you I love you".
No pari ajatusta tuli mieleen, ehkä olet kokeillut:
Tee edellisenä iltana parin päivän ruoka valmiiksi. Tai viikonloppuna pari eri ruokaa, iso kattila keittoa ja iso laatikkoruoka. Niistä syötte illat. Samoin pilko kasvikset siinä illalla kannelliseen rasiaan. Lapset ovat päivästä väsyneitä ja huomiotasi vailla, ei ihme että tappelua tulee. Saatko otettua jonkun lapsista avuksi hommiin, kattamaan pöytää ym. Samalla juttelette.
Kantoväline avuksi noihin matkoihin niin saat nuorimman siihen etkä pulkkaan. Vaikea oikeasti uskoa että kilometrin matkaan menee tunti. Voihan se olla. Keväällä varmasti helpompaa kun vaatetta ja vastusta vähemmän ja lapset kasvaneet. Voithan koittaa pelillistää matkoja, tyyliin Kuka jaksaisi juosta seuraavalle lyhtypylväälle?
Mitä sinä joka pöivä siivoat ja peset pyykkiä? En mä jaksaisi. Meillä on viikkosiivouspäivä eikä kukaan ole siihen kuollut. Lapset ripustavat itse vaatteensa ja jos lomalla jaksatte niin karsikaa vähän krääsää niin saavat lelunsa paikoilleen.
Ja tosiaan jos mahdollista niin vähentäkää vaikka kumpikin työaikaa 10 prossaa tai toinen 20 prossaa. Siitä tulee tunteja lisää päivään. Olet nyt liian väsynyt ja se lisää hankaluuden tunnetta. Voitte sitten kotiutua aiemmin tai pitää kolmipäiväisen viikonlopun. Pienten kanssa päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Onhan se totta että talviaika vielä lyhentää päiviä entisestään ja helposti tulee raskauden tuntua. Älä vaadi nyt liikoja, lisää rentoa yhdessäoloa ja vähennä sitä kiireen tuntua omalla toiminnallasi.
Voittehan tehdä niinkin että annat lapsille jo päiväkodista hakumatkalla pikku välipalat, vaikkapa pussismoothiet kun kävelette kotiin, ja syötte ruoan yhdessä isän kanssa. Kotona istutte vaikka lukemaan kun ruoka lämpiää uunissa. Ei ole pakko tehdä hankalalla tavalla kaikkea, Italiassakin päivällinen syödään 20-22. Säästyy ne välisiivoukset ja pääset sitten miehen kanssa päivällispöydästä nukuttamaan lapsia. Eli käännät tavallaan iltapalan ja päivällisen toisinpäin.
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Uusavutonta. Hanki vaikka rattaat millä kuskaat ne lapset kotiin vartissa. Tee ruokaa aina kahdeksi-kolmeksi päiväksi kerralla.