Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
29.12.2025 |
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Sama verkkaripukukin.
:D
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Siihen suhteeseen ei mennä eroamaan, toisin kuin näissä joissa annetaan absoluuttinen minimi toiselle
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kiitos minulle tarviin omaa aikaa välillä paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Mikä vtun minuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kumppanini kanssa vähän tuollainen pariskunta. Kumpikin meistä on sellainen vähän asiasta kuin asiasta kiinnostuva, eli kun toinen innostuu jostain, toinen innostuu myös. Lisäksi olemme toistemme parhaat ystävät joten kumppani on senkin takia aina ykkösvalinta lähes kaikkiin menoihin ja tekemisiin.
Molemmilla on toki omat elämänsä, mutta aika vähän lopulta tulee sellaisia vapaa-ajan asioita vastaan joita ei yhdessä haluttaisi jakaa.
Olet törmännyt tärkeään asiaan ap. Tämä ilmiö menee paljon syvemmälle kuin vain unirytmi ja sarjat. Perimmäinen syy miksi pitkästä parisuhteesta katoaa intohimo on se kun erillisyys puuttuu. Miten voit haluta jotain joka on sun iholla 24/7
Suosittelen tutustumaan David Schnarchin teorioihin ja kirjoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Siihen suhteeseen ei mennä eroamaan, toisin kuin näissä joissa annetaan absoluuttinen minimi toiselle
Onko se yhdessä oleminen sinällään kovin arvokasta jos liimana toimii menetetty minuus ja itsenäisyyden puute
Meillä miehen kanssa on vähän tuollainen suhde. Tehdään paljon asioita yhdessä. Katsotaan sarjaa mistä molemmat tykkää, käydään koirien kanssa lenkillä yhdessä, mennään nukkumaan käsikkäin ja herätään yhdessä. Tehdään ruokaa ja käydään kaupassa yhdessä.
En koe tätä mitenkään ahdistavana vaan ihanana asiana. Yksin käydään kyllä salilla, mutta muuten tehdään asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minä en ymmärrä miten voidaan nukkua yhdessä vaikka toinen riehuisi ja huutaisi yöllä unissaan. Itse siirtyisin kyllä vikkelään muualle nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kumppanini kanssa vähän tuollainen pariskunta. Kumpikin meistä on sellainen vähän asiasta kuin asiasta kiinnostuva, eli kun toinen innostuu jostain, toinen innostuu myös. Lisäksi olemme toistemme parhaat ystävät joten kumppani on senkin takia aina ykkösvalinta lähes kaikkiin menoihin ja tekemisiin.
Molemmilla on toki omat elämänsä, mutta aika vähän lopulta tulee sellaisia vapaa-ajan asioita vastaan joita ei yhdessä haluttaisi jakaa.
Kuulostaa oman avioliittoni ensimmäiseltä 15 vuodelta. Rakkaus oli tyyliä kuolen ilman sinua, olet paras ystäväni ja haluan olla sun lähellä koko ajan
Sitten tuli aikuisuus ja kriisi. Ymmärrettiin että eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta ja koettiin ettei se ole kovin terveellistä, kun suurin osa kokemuksista täytyy jakaa ja synkronoida. Ei salaisuuksia, ei mitään tutkittavaa, ei mitään yllättävää
Oltiin me onnellisia ja rakastettiin toisiamme ennen kriisiäkin mutta arvaa millä hinnalla: himo. Nykyään se on tullut takaisin ja kumppani tuntuu välillä jännittävältä ja sitä kautta seksikkäältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä välttämättä muokata itseään siihen symbioosiin, vaan ihmiset saattaa ihan vain olla sellaisia, jotka hioutuu helpolla tuolleen yhteen
Minulle tuo olisi helvetti. Parisuhteessakin olen ihan oma itseni ja toivon samaa toiseltakin. Kannustan harrastamaan, tapaamaan ystäviään.
Minulla on oma elämäni, jonka tärkeä osa elämänkumppanini on. Äitini on tuollainen ripustautuja samanlaiaen miehensä kanssa. Näyttää hyvin ahdistavalta ja ankealta, mutta he haluavat elää noin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä välttämättä muokata itseään siihen symbioosiin, vaan ihmiset saattaa ihan vain olla sellaisia, jotka hioutuu helpolla tuolleen yhteen
Jep ja siksi se onkin niin salakavalaa. Pitää pitää mielessä kuka on ja pysyä valppaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme kumppanini kanssa vähän tuollainen pariskunta. Kumpikin meistä on sellainen vähän asiasta kuin asiasta kiinnostuva, eli kun toinen innostuu jostain, toinen innostuu myös. Lisäksi olemme toistemme parhaat ystävät joten kumppani on senkin takia aina ykkösvalinta lähes kaikkiin menoihin ja tekemisiin.
Molemmilla on toki omat elämänsä, mutta aika vähän lopulta tulee sellaisia vapaa-ajan asioita vastaan joita ei yhdessä haluttaisi jakaa.
Kuulostaa oman avioliittoni ensimmäiseltä 15 vuodelta. Rakkaus oli tyyliä kuolen ilman sinua, olet paras ystäväni ja haluan olla sun lähellä koko ajan
Sitten tuli aikuisuus ja kriisi. Ymmärrettiin että eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta ja koettiin ettei se ole kovin terveellistä, kun suurin osa kokemuksista täytyy jakaa ja synkronoida. Ei salaisuuksia, ei mitään tutkittavaa, ei mitä
Yksilöllisiähän nämä toki ovat aina. Meillä on varmaan sen takia eri tilanne, että ollaan ihan aikuisina tavattu, joten ei ole edes ollut mitään tuollaista nuoren ihmisen "kuolen ilman sinua" tilannetta, vaan kaksi jo itse itsensä tuntevaa ihmistä, jotka vaan sattuvat sopimaan hyvin yhteen.
Lisäksi kun tosiaan ollaan niin kiinnostuneita kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, niin jännittävää ja tutkittavaa ei tarvitse etsiä toisesta, vaan ollaan enemmänkin yhteisellä tutkimusmatkalla elämään. Senkin takia varmaan se himo on säilynyt toistaiseksi hyvin nämä yhteiset 15 vuotta.
Ei näistä asioista oikein voi väitellä mikä on paras tapa ja mikä ei kun olemme tosiaan kaikki yksilöitä.
Kuulostaa sellaiselta tilanteelta joka muodostuu kun kaksi miellyttäjätyyppiä ajautuu yhteen. Eihän siinä sitten muuta tehdäkään kuin miellytetään toinen toista ja tehdään kaikki yhdessä kun tykätään aina muka kaikista samoista jutuista ja kaikki muu unohtuu.
Just ihanaa! :)