Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
29.12.2025 |
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Olemme kumppanini kanssa vähän tuollainen pariskunta. Kumpikin meistä on sellainen vähän asiasta kuin asiasta kiinnostuva, eli kun toinen innostuu jostain, toinen innostuu myös. Lisäksi olemme toistemme parhaat ystävät joten kumppani on senkin takia aina ykkösvalinta lähes kaikkiin menoihin ja tekemisiin.
Molemmilla on toki omat elämänsä, mutta aika vähän lopulta tulee sellaisia vapaa-ajan asioita vastaan joita ei yhdessä haluttaisi jakaa.
Täällä toinen samanlainen pari.
Olemme toistemme parhaat ystävät, ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Miksi siis pitäisi olla erillään? Ihan erillisiä ihmisiä kuitenkin olemme, mutta viihdymme yhdessä niin hyvin että ei huvita olla erillään. Mielenkiinnon kohteetkin ovat samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä tällainen pari. Eläkkeelle jäätyään muuttuivat. Jos pakko olla vaikka tunti erillään niin on jo otettava puhelin käteen ja yhteyttä.
Tuntuu, että jokin kuolemanpelko tai muu epävarmuus, mistä tämä kumpuaa. Ihan terveitä, järkeviä ja koulutettuja ihmisiä muuten.
Vaikka kuinka ollaan rakastuneita ja tehdään tietenkin asioita yhdessä, niin täytyy myös muistaa säilyttää se oma minuus, omat halut, omat mielenkiinnon kohteet ja omat tekemiset ihan yksin.
Tuollainen olisi ahdistavaa. Mä tarvitsen ainakin omaa tilaa. Mä haluan mennä nukkumaan, kun mun pitää tai muta väsyttää enkä orjailla toista. Lisäksi teen vuorotyötä niin sekin vaikuttaa asiaan. Mä haluan nukkua rauhassa enkä iho kiinni toisessa. Mulla on omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia enkä mä niistä haluaisi luopua, jos ne ei toista kiinnosta. Mä haluan syödä ruokia joista mä pidän enkä vastaavasti syödä toisen mieliksi jotakin sellaista mistä en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Ja tietenkin yhteiset someprofiilit.
En tiedä, onko sitten molemmat tai toinen puolisko kamalan turvallisuushakuinen sillä lailla ettei yksin uskalla mennä mihinkään?
Tavallaan, nyt kun aattelee niin meidän naapurit on vähän tuollaisia. Eläkeläispariskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika luontevaa syödä samaa ruokaa, kun samassa kodissa kuitenkin asutaan.
En kyllä ymmärrä miksei voi syödä samaa ruokaa? Teemme molemmat erinomaista ruokaa ja nautimme kaikesta mitä syömme.
Me olemme kyllä hyvin itsenäisiä vaikka jo etätöissä olimme suurimman osan viikkoa yhdessä. Nykyisin elämme lähes puolet vuodesta eri maissa. Ikinä emme ole rajoittaneet toisen omia tekemisiä tai ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tavallaan ollaan kuin paita ja peppu mutta ihan eri yksilöt. Huumorintaju on sama ja tykätään samoista sarjoista ja elokuvista jne mutta ihan erilaisia ollaan ja mennään osin omia menojamme. Parikymmentä vuotta takana yhteistä eloa. Ulkopuolinen luulee ehkä yhdeksi ihmiseksi, mutta näin ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen olisi ahdistavaa. Mä tarvitsen ainakin omaa tilaa. Mä haluan mennä nukkumaan, kun mun pitää tai muta väsyttää enkä orjailla toista. Lisäksi teen vuorotyötä niin sekin vaikuttaa asiaan. Mä haluan nukkua rauhassa enkä iho kiinni toisessa. Mulla on omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia enkä mä niistä haluaisi luopua, jos ne ei toista kiinnosta. Mä haluan syödä ruokia joista mä pidän enkä vastaavasti syödä toisen mieliksi jotakin sellaista mistä en pidä.
Mitä jos teitä nukuttaa samaan aikaan? Mitä jos on samat mielenkiinnon kohteet ja se nukkuminenkin onnistuisi ihan kivasti yhdessä? Jos pidätte molemmat hyvästä ruoasta ja mielenkiinnon kohteet olisivat niin samat ettei kummankaan tarvisi mistään luopua, saisi vain toisen kautta uutta kivaa juttua elämään.
Vielä jos kaiken lisäksi toisen seurassa aina olisi kivempaa kuin ilman häntä? Jos sitä omaa aikaa pystyisi viettämään myös toisen seurassa?
Meillä menee elämä noin. Kaksi aikuista, itsensä tuntevaa ihmistä jotka toimivat yhdessä saumattomasti. Kun suhde toimii näin saumattomasti, sen toisen läsnäolo ei koskaan tunnu velvollisuudelta, vaan vaikka haluaisi rauhoittua itsekseen ja olla hiljaa niin se toinen kuitenkin pelkällä olemassaolollaan tuo lämpöä tilanteeseen. Ja välillä silmät kohtaavat lempeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka väitätte että kuvaillun tapainen suhde olisi ahdistava ja että te olette yksilöitä omissa suhteissanne, mitä vastaatte seuraaviin kysymyksiin
Onko teillä asioita jotka toisessa on epäselviä vai tiedättekö koko ajan missä toinen menee ja mitä tekee? Kun tulette töistä tms kotiin niin jaatteko kokemukset heti keskenään? Pitääkö puolison olla sanaa mieltä asioista vai onnistuuko eri näkökulmat ilman riitaa tai pahaa mieltä? Kuinka nopeasti laitatte viestiä kun olette erillään? Matkustatteko/juhlitteko yms aina yhdessä?
Ei se oo pelkästään sama tuulipuku vaan myös se että ollaanko oikeasti oma itsenäinen itsensä vai pitääkö psyyke koko ajan sovitella yhteen toisen kanssa
Miksi luulette että sovintoseksi on niin legendaarista? Koska siinä ollaan hetki erillisiä. Sen tunteen saa ilman riitaakin jos tietää mitä tekee
Vierailija kirjoitti:
Aika luontevaa syödä samaa ruokaa, kun samassa kodissa kuitenkin asutaan.
Tietenkin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta jotkut vetävät tuonkin ihan överiksi. Eli laitetaan vaikka väkisinkin kaikki syömiset ja juomiset ihan samaksi. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tavallaan ollaan kuin paita ja peppu mutta ihan eri yksilöt. Huumorintaju on sama ja tykätään samoista sarjoista ja elokuvista jne mutta ihan erilaisia ollaan ja mennään osin omia menojamme. Parikymmentä vuotta takana yhteistä eloa. Ulkopuolinen luulee ehkä yhdeksi ihmiseksi, mutta näin ei todellakaan ole.
No aloitus ei sitten koskekaan sinua, jos menette omia menojanne myös.
Vierailija kirjoitti:
"Sitten tuli aikuisuus ja kriisi. Ymmärrettiin että eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta ja koettiin ettei se ole kovin terveellistä, kun suurin osa kokemuksista täytyy jakaa ja synkronoida. Ei salaisuuksia, ei mitään tutkittavaa, ei mitään yllättävää"
Tämä.
Ei ole terveellistä elää aikuisena symbioosissa niinkuin äiti ja vastasyntynyt.
Toi olikin hyvin kiteytetty: "eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta".
Juuri näin, hyvä vertaus.
Ja kun alkaa katsoa ympärilleen vähän tarkemmin, sitä löytyy joka puolelta yllättävän paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltai teinien rakkausnovellilta... tyyliin Regina.
Tuollainen toimii, jos oikeasti samankaltaiset ihmiset löytävät toisensa tai kasvavat yhdessä samankaltaisiksi. Valitettavasti usein kuitenkin toinen vain mukatuu ja sopeutuu. Surullisen usein olen tavannut tilanteita, joissa toinen heittää pois kaiken itseään kiinnostaneen, kun sitä uutta kumppania ei kiinnostakaan. Eli se puutarha- ja käsitöitä tehnyt ja iskelmämusiikista kiinnostunut nainen vaihtaakin nuo vuosien kiinnostuksen kohteet pois kun tapaa kalastavan hevari miehen. Ja sitten ollaankin niin onnellisia hevifestareilla ja Norjassa kalastamassa. Kunnes ero tulee.
Ällöttää edes ajatellella jotain läheiariippuvuus-suhetta toiseen aikuiseen.
"Ja tietenkin yhteiset someprofiilit. "
Miksi? En ymmärrä. Kammottavaa. Täydellistä symbioosissa elämistä somea myöten.
Vierailija kirjoitti:
Just ihanaa! :)
Just tulee oksut kaaressa!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Sairasta. Väkivalta suhde.
"Sitten tuli aikuisuus ja kriisi. Ymmärrettiin että eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta ja koettiin ettei se ole kovin terveellistä, kun suurin osa kokemuksista täytyy jakaa ja synkronoida. Ei salaisuuksia, ei mitään tutkittavaa, ei mitään yllättävää"
Tämä.
Ei ole terveellistä elää aikuisena symbioosissa niinkuin äiti ja vastasyntynyt.
Toi olikin hyvin kiteytetty: "eletään ikäänkuin yhtä elämää kahdesta näkökulmasta".