Saksalainen viulisti JÄRKYTTYI Helsinki-Vantaalla, kun ei päässyt matkustamoon ylisuuren laukkunsa kanssa. Mitä tunteita herättää?

Ja vielä: saksalainen matkustaja, saksalaisella lentoyhtiöllä. Sattui vaan tapahtumaan Helsinki-Vantaalla, niin kuuluu ilmeisesti suomalaiseen mediaan uutisoitavaksi?

Olisiko ehkä kannattanut tiedustella asiaa etukäteen? Ei kai siellä yhtään mitään ylisuurta voi kuljettaa vaikka mieli tekisi. 

Uniikki lumihiutale matkalla

Kyllä ammattiviulistin pitäisi tietää mitkä liput tarvitsee viululleen

Jos kaikki ottavat ylisuuren matkalaukun syliinsä?

Miksi jutusta tuli kuva, että vika oli lentokentässä, kun kyseessä oli saksalaisen lentoyhtiön päätös?

Hyvin erikoinen ihminen.

Toisten elämä on näköjään jatkuvaa selviytymistä ylipääsemättömien ongelmien keskellä.

Viululle olisi pitänyt varata istuin, jos se oli pakko saada matkustamoon. Hän varmasti tiesi, että kotelo oli liian suuri, ja että se tarvitsee istuimen matkustamossa. Oli vaan luottanut siihen että lennolla on tyhjiä paikkoja.

'Asiakas on aina oikeassa'! 

Ettekö te tiedä kuka minä olen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi jutusta tuli kuva, että vika oli lentokentässä, kun kyseessä oli saksalaisen lentoyhtiön päätös?

Hyvin erikoinen ihminen.

Niin ja milläs vehkeellä oli tänne tullut sen viulunsa kanssa?

Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja joskus sattuu ikäviäkin. Silloin täytyy muistaa vanha sanonta: Ei vain kohtalo sinänsä, vaan myös se, miten otamme vastaan kohtalon iskut, määrää lopullisen osamme.

Rupesin miettimään, että tuon naisen kokemassa tilanteessa on jotain minulle perin tuttua. En saanut asiaa heti mieleeni, mutta sitten välähti. Kyseessähän on lähes samanlainen kuvio kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja joskus sattuu ikäviäkin. Silloin täytyy muistaa vanha sanonta: Ei vain kohtalo sinänsä, vaan myös se, miten otamme vastaan kohtalon iskut, määrää lopullisen osamme.

Rupesin miettimään, että tuon naisen kokemassa tilanteessa on jotain minulle perin tuttua. En saanut asiaa heti mieleeni, mutta sitten välähti. Kyseessähän on lähes samanlainen kuvio kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja ker

Mummo olisi selvittänyt tuonkin tilanteen alta aikayksikön. Ihana mummo 👵🏻 💕💕💕

Sie  bildet sich zu viel auf sich ein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja joskus sattuu ikäviäkin. Silloin täytyy muistaa vanha sanonta: Ei vain kohtalo sinänsä, vaan myös se, miten otamme vastaan kohtalon iskut, määrää lopullisen osamme.

Rupesin miettimään, että tuon naisen kokemassa tilanteessa on jotain minulle perin tuttua. En saanut asiaa heti mieleeni, mutta sitten välähti. Kyseessähän on lähes samanlainen kuvio kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä

Konalan mies on vastuussa ainakin puolesta palstalle tulevasta ripulista. Sairas tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Uniikki lumihiutale matkalla

Ei vaan mittaamattoman arvokas viulu, jota ei itse omista. Ei sitä  voi laittaa matkalaukkulinjalle heiteltäväksi

         Kannattaa ajatella ennenkuin  mielipiteitään laukoo😡

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä: saksalainen matkustaja, saksalaisella lentoyhtiöllä. Sattui vaan tapahtumaan Helsinki-Vantaalla, niin kuuluu ilmeisesti suomalaiseen mediaan uutisoitavaksi?

Googleta  (Carolin Widmann Lufthansa) tulee kymmeniä englanninkielisiä sivustoja joissa sama uutinen on kerrottu, enkuksi. Myös youtube-kanava jossa tämä on uutisoitu englanniksi. Googletin deutsche neurichten, niin löytyi myös saksaksi. 

Sattui vain kommentoijan äidinkieli olemaan suomi, niin sopii kuvitella että maailmassa uutisoidaan vain suomalaisissa medioissa näitä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jutusta tuli kuva, että vika oli lentokentässä, kun kyseessä oli saksalaisen lentoyhtiön päätös?

Hyvin erikoinen ihminen.

Kaikissa muissa jutuissa syyksi on kerrottu "lufthansan periaate" eikä lentokentän. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ehkä kannattanut tiedustella asiaa etukäteen? Ei kai siellä yhtään mitään ylisuurta voi kuljettaa vaikka mieli tekisi. 

 

          Ei  viulu ole ylisuuri

Kyseessä on vuodelta 1782 peräisin oleva hyvin arvokas viulu. Eikä se ole edes hänen omansa, vaan lainassa. Ja sitten matkustaa tuolla tavalla huolettomasti.

Noin arvokkaalle viululle pitäisi ehdottomasti varata oma paikka. Niin muutkin muusikot tekevät jos matkustavat arvokkaiden soittimien kanssa. Pienillekin arvokkaille esineillä varataan lennolle omat paikat.

Nyt taitaa viulisti vain hakea huomiota ja ilmaista mainosta itselleen ja viululleen. Sekä korvauksia lentoyhtiöltä, vaikka itse on toiminut huolimattomasti arvokkaan lainaviulunsa kanssa.