Pakko suostua oman vanhemman edunvalvontavaltuutetuksi?
Voiko vanhempi teidän mielestänne olettaa, että lapsi automaattisesti suostuu ja sitoutuu oman vanhempansa edunvalvontavaltuutetuksi?
Kommentit (19)
Niin, kauheasti painostettiin ja ihmeteltiin, kun ei (ainakaan vielä) heti suostuttu allekirjoittamaan. Ja asiaa vähäteltiin varotoimenpiteenä, mutta minusta siinä on iso vastuu ja huolehtiminen, jos asia konkretisoituu. En tykkää, että asioista annetaan epärealistinen kuva. Pitää tietää mihin sitoutuu ja pystyä myös hoitamaan ne asiat sitten.
No eihän tuo paljon poikkea firman pyörittämisestä. Kirjapitohommaa, lippua ja lappua joka päivälle.
Niinpä ja kun kaikkia ei yrittäjäluonteisuus houkuta, elämässä on muitakin vastuita.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo paljon poikkea firman pyörittämisestä. Kirjapitohommaa, lippua ja lappua joka päivälle.
Paitsi että tässä on kyse ihmisestä...
Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.
Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.
Miksi minun pitäisi hoitaa toisen asioita? Ei kai voi olettaa, että lapset ovat velvollisia automaattisesti hoitamaan vanhempiensa asioita. Monella on työt, oma perhe ja muut vastuut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua.
Eikä kannata, jos yhtään epäilee. Jos edunvalvontavaltuutetuksi ryhtyy, niin sitten ne hommat pitää myös hoitaa, oikein ja ajallaan.
t. sosiaalityöntekijä, joka on näiden kanssa paljon tekemisissä
Ei ole pakko suostua. Kasvata selkäranka ja opettele sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.
Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi?
Se, että julkisen edunvalvojan saaminen kestää monta kuukautta ja jonkun (eli valtuutetun) pitää hoitaa asioita sitä odotellessa.
Olen itse edunvalvoja ja tiedän varsin hyvin miten nämä kuviot toimii.
Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.
Jos ei itse suostu, vanhukselle määrätään yleinen edunvalvoja. Joka saattaa tehdä jänniä asioita. Tämä on maksumuuri takana, mutta kommentit ei. Aika monelta vanhukselta on asunto tyhennetty vähin äänin. https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000011641539.html
Ei voi. Siihen tarvitaan suostumus myös siltä, jota pyydetään edunvalvojaksi. Vaikka puhutaan omaisen "määräämisestä" ednvalvojaksi, niin silti siihen tavitaan myös henkilön oma suostumus. Ja edellytyksetkin on sellaiseen täytyttävä. Jos ei pysty hoitaman toisen asioita, ei voi ruveta edunvalvojaksi. Omillakin vanhemmilla yksi sisaruksista on vanhempien edunvalvoja, minä en heidän asioitaan edes pystyisi hoitamaan. Joskus sitä tyrkyttivät minulle, mutta oma tilanteeni on sellainen, ettei se onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.
Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi?
Se, että julkisen edunvalvojan saaminen kestää monta kuukautta ja jonkun (eli valtuutetun) pitää hoitaa asioita sitä odotellessa.
Olen itse edunvalvoja ja tiedän varsin hyvin miten nämä kuviot toimii.
Edunvalvontavaltuutus on lain näkökulmasta ensisijainen, ja jos asiat tulevat sillä hoidetuksi, voi DVV kovasti kyseenalaistaa, miksi pitäisi edunvalvoja saada.
Osaisitteko avata sitä työtä ja riskejä, mitä edunvalvontavaltuutettuna toimimiseen liittyy?
Ymmärrän, että julkinen edunvalvoja voi myös tavallaan toimia omaisen näkökulmasta huonommin kuin vastuullinen läheinen.
Tämä vanhempi vain mielestäni silotteli kaikkea ja piti asiaa ihan helppona juttuna. Haluaisin pystyä perustelemaan hänelle, että kyseessä on ikävimmässä tilanteessa vastuullinen tehtävä, johon voi sisältyä paljon haasteita. Jos se hetkisessä elämässä on muitakin vastuita, tämä voi oikeasti olla rankkaa puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua. Kasvata selkäranka ja opettele sanomaan ei.
Suomi on ainakin vielä toistaiseksi tähän saakka ollut sellainen hyvinvointivaltio että järjestelmä on toiminut vaikkei suostuisikaan. Tietty on aina välillä niitä petollisia ja kavaltavia valvojia ja valtuutettuja, niin vieraissa kuin omissa lapsissakin.
Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.
Olettaa voi mitä vaan, mutta ei tarvitse suostua