Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt mieleesi ja miksi?
Kommentit (22)
Hain erästä asiantuntijatason työpaikkaa. Minulla on akateeminen koulutus ja tehtävään sopiva pitkä vuosien työkokemus. Vaativa pesti, jota hain vakavissani ja olin tehnyt paljon pohjatyötä haastattelua varten. Haastattelussa sitten pyydettiin mm. laulamaan joku laulu ja vastaavia idioottikysymyksiä. Minusta se oli lähinnä rienaamista sekä minua että sitä tehtävää kohtaan. Totesin heille kesken haastattelun, että tuntuu, että organisaationne ei vastaakaan odotuksiani ja vetäydyn hausta.
Se jossa olikin yllättäen 3 muutakin hakijaa samassa haastattelutilaisuudessa. Ei tehnyt heidän kuullen mieli kertoa itsestäni mitään, koska mitäpä se vieraille hakijoille kuuluu kuka ja millainen olen. Olisi voitu varoittaa että kyseessä on ryhmähaastattelu. Olin tympääntyneen oloinen haastattelussa enkä vastaillut paljoakaan. Jostain syystä silti sain sen paikan.
Mulla oli tässä äskettäin haastattelu semmoisen oikein korkean tason rekrytointitoimiston seniorikonsultin kanssa. Hän puhui koko ajan itse eikä antanut mulle puheenvuoroa. Lisäksi hänellä ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä, minkälaista työtä tämä rekrytoitava henkilö tulisi tekemään. Yritin jotain omia juttujani saada tämän mieshenkilön puhetulvan sekaan, mutta sitten jotenkin luovutin ja annoin hänen puhua. Ei jäänyt hyvä fiilis. Jos jatkoon pääsen, niin toivon, että haastattelut ei hänen kanssaan jatku.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tässä äskettäin haastattelu semmoisen oikein korkean tason rekrytointitoimiston seniorikonsultin kanssa. Hän puhui koko ajan itse eikä antanut mulle puheenvuoroa. Lisäksi hänellä ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä, minkälaista työtä tämä rekrytoitava henkilö tulisi tekemään. Yritin jotain omia juttujani saada tämän mieshenkilön puhetulvan sekaan, mutta sitten jotenkin luovutin ja annoin hänen puhua. Ei jäänyt hyvä fiilis. Jos jatkoon pääsen, niin toivon, että haastattelut ei hänen kanssaan jatku.
Miehelleni kävi samoin pari vuotta sitten. Outo juttu tuollainen.
Sellainen, jossa työnantaja haukkui nykyiset, entiset työntekijät ja jo haastattelemansa hakijat.
Sit vielä huusi kun sanoin, että nyt ei meillä kemiat kohtaa.
No mulla "otatko paidan pois" jäi mieleen yhdestä haastattelusta
Se kun nuori mies/poikanen kysyi ikänsä Postissa työskenneeltä "Oletko koskaan tehnyt fyysistä työtä?"
Kerroin että olen aina valmis tekemään vimmatusti töitä, koska haluan aina saavuttaa sen parhaan lopputuloksen. Haastattelija naurahti, katsoi ylimielisellä ilmeellä ja kysyi, mitenkäs minä sitten selviän, kun aina se paras lopputulos ei vaan onnistu vaikka miten yrittäisi?
Vastasin että olen aiemmin ollut töissä ambulanssissa. Tiedän että aina ei vaan voi onnistua. Joskus potilaani on jopa kuollut. Mutta minä selviän, koska tiedän yrittäneeni parhaani.
Ylimielisyys äijän kasvoilta katosi samantien 😂
Kyseessä ei ollut hoitoalan työpaikka.
En löytänyt paikkaa. Soitin antaakseni hyvän kuvan mutta myös pyytääkseni ohjeita perille. Se oli tosi hankala paikka löytää. Jotenkin kai oletin, että tieto myöhästymisestä ja sen syystä menee eteenpäin. En minä edes tiennyt kenen kanssa puhuin, enkä voinut tietää miten siellä paikassa toimitaan. Sitten ovella odotin että se avataan. Taaskaan en tiennyt kenen kanssa olin tekemisissä, koska minulle ei esittäydytty. Ajattelin, että oven avasi vain joku. Olisikin ilmeisesti pitänyt tietää, että hän oli haastattelija itse, vaikkei hän esittäytynyt, vaan möllötti siinä edessäni enkä tiennyt mitä sanoa. Sitten hän tylysti kertoi minun olevan myöhässä, koska en ilmeisesti itse tiennyt. Hän meni käymään jossain, ja sekunnin sadasosassa tein päätöksen häipyä paikalta. Vastaanotto oli niin jäätävän epäystävällinen, että tiesin tuhlaavani aikaani, jos jään. En ole katunut hetkeäkään. Päinvastoin olen kiitollinen itselleni, että uskalsin toimia siten mikä tuntui oikealta siinä tilanteessa. Työkkäristä on turha ulista, en ollut asiakkaana.
Leppoisa tyyppi ja töihin muutaman päivän päästä. Hyvä palkka ja arvostettu yritys.
Olin haastattelussa puhelinmyyntipaikkaa varten. Haastattelija sanoi mulle, että hyvä myyjä myy ihan mitä vaan kenelle vaan.
Minä aloin väittää vastaan ja siitä tuli kunnon väittely. 😆 En sitten päätynyt puhelinmyyntiin onneksi.
Hain toimistosihteerin kesätyöpaikkaa, yrityksen omisti Suomen yksi rikkaimpiin kuuluva suku. Eräs suvun jäsen haastatteli minua, ja kysyi missä asun. Kerroin, että asun meren äärellä Helsingissä, lähellä kesätyöpaikkaa. Haastattelija kehui asuinpaikkaani ja kysyi olinko vuokralla vai oliko asunto omistusasunto. Kerroin, että on mun oma omistusasunto-osake jugend-kerrostalossa.
Sain paikan heti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tässä äskettäin haastattelu semmoisen oikein korkean tason rekrytointitoimiston seniorikonsultin kanssa. Hän puhui koko ajan itse eikä antanut mulle puheenvuoroa. Lisäksi hänellä ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä, minkälaista työtä tämä rekrytoitava henkilö tulisi tekemään. Yritin jotain omia juttujani saada tämän mieshenkilön puhetulvan sekaan, mutta sitten jotenkin luovutin ja annoin hänen puhua. Ei jäänyt hyvä fiilis. Jos jatkoon pääsen, niin toivon, että haastattelut ei hänen kanssaan jatku.
Korkean tason seniorikonsultti = puppugeneraattori 24/7 päällä eikä sitä saa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tässä äskettäin haastattelu semmoisen oikein korkean tason rekrytointitoimiston seniorikonsultin kanssa. Hän puhui koko ajan itse eikä antanut mulle puheenvuoroa. Lisäksi hänellä ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä, minkälaista työtä tämä rekrytoitava henkilö tulisi tekemään. Yritin jotain omia juttujani saada tämän mieshenkilön puhetulvan sekaan, mutta sitten jotenkin luovutin ja annoin hänen puhua. Ei jäänyt hyvä fiilis. Jos jatkoon pääsen, niin toivon, että haastattelut ei hänen kanssaan jatku.
Miehelleni kävi samoin pari vuotta sitten. Outo juttu tuollainen.
Ei mitenkään outoa...jotkut vaan tykkää omasta äänestään! Se että onko se oikein haastateltavaa kohtaan tai toimeksi antajaa kohtaan, se onkin eri juttu!
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, jossa työnantaja haukkui nykyiset, entiset työntekijät ja jo haastattelemansa hakijat.
Sit vielä huusi kun sanoin, että nyt ei meillä kemiat kohtaa.
Itselläni taas työhaastattelijat joita oli 3 kpl haukkuivat kilpaa pomonsa. Siinä se haastattelu menikin heitä kuunnellessa, täysin ulkopuolisena. Itselle ei jäänyt suunvuoroa lainkaan. Lopuksi kiitokset ja kotiin, heistä ei kuulunut mitään jälkeenpäin.
Löysin oikeaan paikkaan, mutta kaikki ovet oli lukossa ja rakennus pimeänä. Lopulta sain haastattelijan kiinni ja kaikki muut ryhmähaastattelun osallistujat oli löytäneet ilman ongelmia paikalle.
Toisessa haastattelussa huoneessa oli täytetty susi. Tuntui että se tuijotti minua koko ajan.
Oudoin haastattelu oli sellainen missä sekä minä että haastattelija olimme aika kovassa kännissä.
Yhteinen tuttu oli sopinut meille haastattelijan kanssa tapaamisen eräisiin bileisiin. Toki tiesimme että olemme molemmat viihteellä mutta sillä toimialalla se ei ollut niin harvinaista.
Sitten kun tapasimme niin totesimme että ei taideta olla ihan haastattelukunnossa kumpikaan, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Mentiin johonkin sivuhuoneeseen ja yritettiin ihan tosissaan pitää siinä jotain hemmetin työhaastattelua mahdollisimman ammattimaisesti. Olisi ollut varmaan huvittavaa kuunneltavaa jollekin sivulliselle kun sönkötettiin jotain mitä sattuu.
En saanut paikkaa. Myöhemmin oli erääseen toiseen paikkaan liittyvä haastattelu joka oli ravintolassa mutta alkuillasta ja olimme selvinpäin. Sen paikan sain.
Minäpä olen matkustsnut ulkomaille asti työhaastatteluun, vain kuullakseni heti alkuun etteivät aio palkata minua vaan halusivat vain nähdä minkä näköinen on suomalainen. Kukaan heistä ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista, joten olivat lyöneet keskenään vetoa asiasta. Tämä siis ihan internetin aikakaudella, eli olisivat voineet tarkistaa asian netistä.
Saain jonkin naurukohtauksen. Olin 18 vuotias.
Hain it-tehtävään ja minulta kysyttiin mikä eläin olisin