Lue keskustelun säännöt.
Ei makeaa alle 3 vuotiaille - Miksi?
14.04.2025 |
Jotkut vanhemmat noudattavat tiukasti periaatetta, että alle 3 vuotiaille ei anneta mitään herkkuja tai makeaa - ei karkkia, ei suklaata, ei kakkua tai keksejä tai pullaa kahvipöydässä...
Miksi näin? Mihin tämä perustuu?
Jos lapsen hammasterveys huolettaa, niin eikö ne hampaat voi pestä herkun jälkeen?
Vai tapahtuuko lapsen kehossa / hampaissa 3 veen jälkeen jotakin sellaista, että keho ja hampaat sietääkin esim. sokeria yhtäkkiä paremmin?
Kommentit (19)
Miksi toisaalta turhaan antaa turhia sokereita ja opettaa lasta tykkäämään epäterveellisistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn siis ihan vilpittömästi perustetta tälle ilmeisesti aika yleiselle periaatteelle, koska en ymmärrä / tiedä. AP
En anna lapselle kahvia tai alkoholiakaan. Miksi hän tarvitsisi sokeria? Alle 2-vuotiaani tykkää kasviksista ja hedelmistä.
En valitettavasti osaa vastata.
Tuttavaperheessä 4 ja 1 v eivät saa missään tapauksessa karkkia, suklaata tai esim. täytekakkua, mutta sen sijaan keksejä ja pullaa saavat ottaa.
Ymmärrän sen, että lapsen ei anneta jatkuvasti syödä sokeria. Mutta lapsi ei mene siitä rikki, että makeaa saa kohtuudella. Tämä on hyvä oppi aikuisuutta varten. Harva aikuinenkaan elää täysin sokerittomasti.
Meillä lapsella ei ole koskaan ollut ns. karkkipäivää. Pienestä asti on saanut makeaa satunnaisesti, kohtuudella. Tyyliin yksin konvehdin tai keksin aterian päätteeksi. Hyvin on toiminut. Lapsi syö makeaa kohtuudella eikä kauho sitä kaksin käsin. Hänelle rusina/pähkinä on herkku siinä missä suklaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli tosi tiukka herkkujen ja etenkin karkin kanssa. Sain tyyliin pari kertaa vuodessa jonkun pienen karkkiaskin kauhean ruinaamisen jälkeen. Jäi huonot muistot.
Omat lapseni päätin kasvattaa eri lailla. Meillä ei herkuista tai karkista tehdä mitään numeroa, oikeastaan meillä on aina jotain hyvää kaapissa. Lapset syö karkkia silloin tällöin, mutta ei siinä ole mitään erityistä heille.
Mun äiti oli terveysintoilija, ja sain ekan kerran mitään lisättyä sokeria sisältävää kouluiässä. Siihen sitten tulikin oikein pakkomielteinen himo, kun makuun pääsin. Koko ikäni siitä asti taistellut paino-ongelmien kanssa. Samoin veljeni. Eli ei kovin hyviä kokemuksia tällaisesta lasten varjelusta sokerilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on erilaisia mutta useimmiten ne lapset, joiden vanhemmat pohtivat tällaisia asioita ja rajoittavat herkkuja, ovat terveempiä. Vein alle kouluikäisiä lapsiani eräälle kesäleirille, jonne piti ottaa eväät ja ikävä kyllä voin sanoa, että lasten ulkonäöstä jo näki, että millaiset eväät olivat kenelläkin. Ylipainoa oli jo niin pienillä. Useimmat lapset syövät mielellään makeaa ja jotkut vanhemmat sitten antavat, lapsen terveydestä viis.
Miksi syöttää sitä sokeria kun alle 3v ei vielä ymmärrä jäävänsä paitsi jostain eikä aikuisena edes muista ettei saanut karkkia vauvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeri on turha ja epäterveellistä. Lapsi kerkeää syömään sitä vanhempana. Ei tarvitse antaa sitä noin pienille lapsille.
Nykyvanhemmuus on suorittamista. Lapsen kanssa on koko ajan tavoitteita ja ikärajoja, joiden mukaan eletään. Ei niissä ole mitään tutkimuspohjaista faktaa taustalla (karkit ja herkut on pahasta kaikille, ei vain alle 3v ikäisille tms.), mutta ne antavat vanhemmille välietappeja kasvatukseen. Ihan samalla tavalla toimitaan turvaistuimen kanssa, siinä tosin pohjan luo laki, mutta lapsia mitataan millilleen, että joko saa olla tämä tai tuo istuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi toisaalta turhaan antaa turhia sokereita ja opettaa lasta tykkäämään epäterveellisistä asioista?
Minun serkut eivät saaneet pienenä makeaa, kun vähän kasvoivat ja saivat viikkorahaa mättivät sitten kaksin käsin sitä makeaa
Lapsen makuaisti kehittyy pienenä ja jos on tottunut makean varhain niin suurella todennäköisyydellä makeat maistuu liian hyvin vanhempanakin. Tuon ikäisillä myös puhkeaa hampaita, joiden kiille on huokoista eikä vielä kovempaa eli hampaat myös reikiintyvät helpommin.
Tietysti jos vanhempien asenne on liian ehdoton ja jyrkkä niin kiellettyyn paheeseen voi tulla myös suurempi houkutus. Kultainen keskitie tässäkin paras
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapselle ostettu karkkia ennen 3 vuoden ikää. Jos jossain juhlissa sai niin ei ollut kriisi. Ei kuitenkaan osannut itse niitä kaupassa pyytää. Samoin limsaa ei ostettu, lapsi edes pitänyt hiilihapollisista juomista. Juomana lähinnä maito ja vesi. Lapsi on jo nuori aikuinen, ei edelleenkään ole karkkien perään. Hampaissa ei ole reikiä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että lapsen ei anneta jatkuvasti syödä sokeria. Mutta lapsi ei mene siitä rikki, että makeaa saa kohtuudella. Tämä on hyvä oppi aikuisuutta varten. Harva aikuinenkaan elää täysin sokerittomasti.
Meillä lapsella ei ole koskaan ollut ns. karkkipäivää. Pienestä asti on saanut makeaa satunnaisesti, kohtuudella. Tyyliin yksin konvehdin tai keksin aterian päätteeksi. Hyvin on toiminut. Lapsi syö makeaa kohtuudella eikä kauho sitä kaksin käsin. Hänelle rusina/pähkinä on herkku siinä missä suklaakin.
Minä olen lapsena saanut hyvin vähän mitään makeaa tai mitään herkkuja, tavallista 70-luvun kotiruokaa, kun sitten lähdin opiskelemaan aukesi taivas eikä se ole sulkeutunut, jos kotona on makeaa syön se, aivan hirveää, ihan hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siis ihan vilpittömästi perustetta tälle ilmeisesti aika yleiselle periaatteelle, koska en ymmärrä / tiedä. AP
Sokeri syrjäyttää monta pikkulapselle tärkeää ravintoainetta. Mitä kauemmin pystyy pitämään lapsen sokerista erossa, sitä parempi. Pikkulapsen hammaskiille on pehmeää. Se ei kestä montaa ja pitkällistä happohyökkäystä. On rautahampaiden kehitykselle tärkeää, että maitohampaat pysyvät suussa elinkaarensa loppuun saakka.
Oletko sinä niitä itsepäisiä, jotka vinkuvat kun kielletään tyrkyttämästä karkkia jne? Kerran minun 1,5 vuotiaalle esikoiselleni vieras tyrkkäsi käsiin rasiallisen irtokarkkeja kiellostani huolimatta. Olipa kiva sitten ottaa se lapselta pois. Toivon, että vanhempien mielipidettä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi syöttää sitä sokeria kun alle 3v ei vielä ymmärrä jäävänsä paitsi jostain eikä aikuisena edes muista ettei saanut karkkia vauvana.
Juuri niin. Meillä parivuotias tyttö katsoi tyytyväisenä lasten TV-ohjelmaa isonveljen vieressä, joka söi karkkipäivänä karkkia. Joskus meitä miehen kanssa hymyilytti jälkeenpäin, kun kaikki sujui niin helposti. Eräänä päivänä, kun kuopus oli noin kaksi ja puoli vuotta vanha, hän yhtäkkiä osoitti sormellaan herkkuja ja halusi syödä namia kuten isoveli. Sen jälkeen hänelle ostettiin aina omat lauantaikarkit. Isompi lapsi muistaa vieläkin miten hauskaa ja jännittävää oli valita pikkukaupassa kotona sovittu määrä karkkia kerran viikossa. Nuorempi lapsi alkoi isompana saada pientä viikkorahaa ja teki alaluokkalaisena tarkan listan siitä, paljonko eri tikkarit ja suklaapatukat maksoivat eri kaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmuus on suorittamista. Lapsen kanssa on koko ajan tavoitteita ja ikärajoja, joiden mukaan eletään. Ei niissä ole mitään tutkimuspohjaista faktaa taustalla (karkit ja herkut on pahasta kaikille, ei vain alle 3v ikäisille tms.), mutta ne antavat vanhemmille välietappeja kasvatukseen. Ihan samalla tavalla toimitaan turvaistuimen kanssa, siinä tosin pohjan luo laki, mutta lapsia mitataan millilleen, että joko saa olla tämä tai tuo istuin.
Joillakin lapsilla on erityisen huono ruokahalu. Herkkujen syöttäminen tällaiselle lapselle vähentää jo ennestään sitä huonoa ruokahalua. Tarpeellisen ravinnon saanti jää vähemmälle.
Mikä selittää pakkomielteesi sokeriin?