Jatkuvat raskausuutiset kun itse kärsii lapsettomuudesta
Tällä hetkellä jatkuvasti tulee kaveri- ja tuttavapiiristä vauvauutisia ja loppuvuonna ainakin kolmet vauvajuhlat tiedossa. Itse surrut pitkään lapsettomuutta, joka tällä hetkellä johtuu elämäntilanteesta. Mies otti ja lähti toisen naisen matkaan kesällä, hänen kanssaan ehdittiin noin puoli vuotta yrittää lasta ja yksi keskenmeno käytiin läpi. Olen toivonut lasta aina. Nyt ikää jo 34v ja joudun seuraamaan sivusta kun koko kaveripiiri sikiää samalla kun itse suren. Tällä hetkellä pelkään jo avata someakin kun jatkuvasti tulee raskauspäivityksiä.
Miten olla samalla hyvä ystävä ja jaksaa elää mukana kun tuntuu, että oma sydän on ihan rikki ja toisten uutiset vaan ahdistaa?
Kommentit (64)
1) Sitten jos/kun tulet joskus raskaaksi, varmaan haluat että ystäväsi olisivat iloisia sinun puolesta?
2) Toisten raskautuminen ei vähennä sinun mahdollisuutta löytää uusi puoliso ja taas yrittää lasta.
Se on ainakin valetta ja päämedioiden propagandaa ettei Suomessa synny vauvoja, kaikkialla on tulevia / tuoreita äitejä...
Käännä voimavaraksi. Sulla on yhtä uso mahdollisuus kuin muillakin! Ja jos oikein rehellisesti ajattelee, parempi olikin, ettet raskautunut sille exällesi! Sulla on kaikki mahdollisuudet saavuttaa haluamasi!
Jos kovasti haluat saada lapsen, niin hanki yksin. Kohta voi olla muuten myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
1) Sitten jos/kun tulet joskus raskaaksi, varmaan haluat että ystäväsi olisivat iloisia sinun puolesta?
2) Toisten raskautuminen ei vähennä sinun mahdollisuutta löytää uusi puoliso ja taas yrittää lasta.
No ei tietenkään vähennä, mutta eiköhän ole ihan normaalia jos toisen tilanteen seuraaminen muistuttaa omasta surusta? Ihminen voi kai samaan aikaan olla sekä iloinen toisen puolesta että tuntea vaikeita tunteita omasta puolestaan? Syyllistämistä en tarvitse. Ap
Kukaan oikeasti fiksu ei tee enää lapsia tänne kärsimään ei tarvitse olla siis kateellinen.
Mene baariin ap, ja huomaat, että raskaaksi tuleminen on erittäin todennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kovasti haluat saada lapsen, niin hanki yksin. Kohta voi olla muuten myöhäistä.
Tämä on vaihtoehto, mutta ei tällä hetkellä. Olen kyllä kivuliaan tietoinen ajan kulusta eli siitäkään en tarvitse muistutuksia. Ap
Ymmärrän sun fiilikset. Ja unohda noi ihmiset jotka yrittää jotenkin syyllistää sua siitä ettet pysty iloitsemaan kunnolla ystävien raskausuutisista. Eivät oikeasti ymmärrä miltä tuntuu kun itse pyörittelee mielessä kysymystä että koenko koskaan samaa ja miksi elämäni meni näin vaikka muuta olen toivonut jne. Ja toisekseen en muutenkaan ymmärrä miksi jonkun muun raskausuutinen pitäisi olla joku maailman ihanin uutinen ja asia muidenKIN mielestä. Tuntuu että se on ainut asia josta pitää iloita ihan 110 lasissa, mikään muu elämässä ei ole yhtä merkityksellistä vaikka itselle esimerkiksi lemmikin (koira) hankkiminen tuo ihan valtavasti iloa niin eipä kukaan sitä iloitse kanssa tai oleta että niin pitäisi olla?!
Kannattaa ohittaa syyllistävät ja ymmärtämättömät kommentit. Jos ei ole kokenut samaa ei pysty käsittämään miltä tuo tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Sitten jos/kun tulet joskus raskaaksi, varmaan haluat että ystäväsi olisivat iloisia sinun puolesta?
2) Toisten raskautuminen ei vähennä sinun mahdollisuutta löytää uusi puoliso ja taas yrittää lasta.
No ei tietenkään vähennä, mutta eiköhän ole ihan normaalia jos toisen tilanteen seuraaminen muistuttaa omasta surusta? Ihminen voi kai samaan aikaan olla sekä iloinen toisen puolesta että tuntea vaikeita tunteita omasta puolestaan? Syyllistämistä en tarvitse. Ap
On normaalia ja tietenkin voi tuntea.
Mutta mitä sinä siis aloituksella halusit? Oikeasti vain voivottelua itsellesi? Vai ajatuksia siitä, miten jaksat yrittää olla kaverin puolesta iloinen?
Miksi niitä lapsia on niin kova hinku hankkia? Jos siitä tekee elämänsä ainoan päämäärän, niin ei kai sitä muuta voikaan kun masentua kun ei onnistukaan
Kerrot rehellisesti tilanteesta. Mun kaveri kärsi lapsettomuudesta, sai toistuvia keskenmenoja ja koki kohtukuoleman. En loukkaantunut, vaikka hän ei reagoinut raskauteeni mitenkään.
Mua oikeastaan on alkanut vtuttaa toi Ellen Jokikunnas, kun joka viikko lehdess'ä antamassa jotain äidillisä kasvatusjuttuja jne jne. Hän ei ole edes synnyttänyt ja ja hänen se ns lapsi on suoraan ekaluokkalainen.
Miksi tollasta pitäs jotenkin kuunnella. Toi ei ole vaihtanut edes vaippaa tai imettänyt yöllä.
Odotat nyt sen vuoden ja menet hakemaan siemenen lääkäriltä. Muutaman vuoden päästä kun kaverisi eroavat ja alkavat yhteishuoltajuuksiin pysyttelet vaan erossa draamasta ja nautit lapsetasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Sitten jos/kun tulet joskus raskaaksi, varmaan haluat että ystäväsi olisivat iloisia sinun puolesta?
2) Toisten raskautuminen ei vähennä sinun mahdollisuutta löytää uusi puoliso ja taas yrittää lasta.
No ei tietenkään vähennä, mutta eiköhän ole ihan normaalia jos toisen tilanteen seuraaminen muistuttaa omasta surusta? Ihminen voi kai samaan aikaan olla sekä iloinen toisen puolesta että tuntea vaikeita tunteita omasta puolestaan? Syyllistämistä en tarvitse. Ap
On normaalia ja tietenkin voi tuntea.
Mutta mitä sinä siis aloituksella halusit? Oikeasti vain voivottelua itsellesi? Vai ajatuksia siitä, miten jaksat yrittää olla kaverin puolesta iloinen?
Vertaistukea tai ajatuksia miten tulla toimeen näiden ristiriitaisten ja vaikeiden olojen kanssa lähinnä. Tai kanavan purkaa tuntoja kun ei näistä voi oikein kenellekään puhua. Ap
Raskaaksi tulemiseen tarvitaan vain alkoholi ja rikas mies.
Up