Jatkuvat raskausuutiset kun itse kärsii lapsettomuudesta
Tällä hetkellä jatkuvasti tulee kaveri- ja tuttavapiiristä vauvauutisia ja loppuvuonna ainakin kolmet vauvajuhlat tiedossa. Itse surrut pitkään lapsettomuutta, joka tällä hetkellä johtuu elämäntilanteesta. Mies otti ja lähti toisen naisen matkaan kesällä, hänen kanssaan ehdittiin noin puoli vuotta yrittää lasta ja yksi keskenmeno käytiin läpi. Olen toivonut lasta aina. Nyt ikää jo 34v ja joudun seuraamaan sivusta kun koko kaveripiiri sikiää samalla kun itse suren. Tällä hetkellä pelkään jo avata someakin kun jatkuvasti tulee raskauspäivityksiä.
Miten olla samalla hyvä ystävä ja jaksaa elää mukana kun tuntuu, että oma sydän on ihan rikki ja toisten uutiset vaan ahdistaa?
Kommentit (109)
On paha paikka. Itsekin olen lapsettomuudesta kärsinyt ja toisten raskaudet olivat myrkkyä. Muutahan siinä ei voi kuin purra hammasta ja keskittyä siihen ajatukseen, että oma tilanne on (toivottavasti) vain väliaikainen ja mahdollisuuksia omallekin lapselle on.
Kannattaa miettiä myös itsellistä äitiyttä yhtenä mahdollisuutena. Tai munasolujen pakastamista.
Lapsettomuus voi olla sen verran iso kriisi, että siinä on kyllä ihan kaikenlaiset tunteet täysin ymmärrettäviä. Todellakin on inhimillistä jos muiden raskaudet silloin ahdistaa. Ei se tarkoita ettei olisi samalla iloinen toisen puolesta.
Täältä on ihan turha odottaa empatiaa tai ymmärrystä. Tutustu Simpukka ry:n toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sun fiilikset. Ja unohda noi ihmiset jotka yrittää jotenkin syyllistää sua siitä ettet pysty iloitsemaan kunnolla ystävien raskausuutisista. Eivät oikeasti ymmärrä miltä tuntuu kun itse pyörittelee mielessä kysymystä että koenko koskaan samaa ja miksi elämäni meni näin vaikka muuta olen toivonut jne. Ja toisekseen en muutenkaan ymmärrä miksi jonkun muun raskausuutinen pitäisi olla joku maailman ihanin uutinen ja asia muidenKIN mielestä. Tuntuu että se on ainut asia josta pitää iloita ihan 110 lasissa, mikään muu elämässä ei ole yhtä merkityksellistä vaikka itselle esimerkiksi lemmikin (koira) hankkiminen tuo ihan valtavasti iloa niin eipä kukaan sitä iloitse kanssa tai oleta että niin pitäisi olla?!
No eihän kukaan tuttujen raskausuutisista iloitse. onnitellaan ja kysellään kuulumisia, kuten asiaan kuuluu.
Iloisia ja odottavia on lähinnä ne vanhemmat ja isovanhemmat
Ei se muille niin iso juttu ole.
Muiden lapset eivät ole AP.ltä pois. Varmasti tuntuu pahalta, mutta silti. Puoli vuotta ei edes ole pitkä aika yrittää raskautta. Ja voihan olla, ettei se sen ex miehen kanssa olisi koskaan edes onnistunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeastaan on alkanut vtuttaa toi Ellen Jokikunnas, kun joka viikko lehdess'ä antamassa jotain äidillisä kasvatusjuttuja jne jne. Hän ei ole edes synnyttänyt ja ja hänen se ns lapsi on suoraan ekaluokkalainen.
Miksi tollasta pitäs jotenkin kuunnella. Toi ei ole vaihtanut edes vaippaa tai imettänyt yöllä.
sä olet todella ilkeä ja ikävä ihminen.oikea surkimus vailla inhimillisyyden häivää. Ellen ja Jari odottivat lasta vuosia. Miten se että lapsi on adoptoitu vähentäisi mitenkään sitä äityttä. He ovat onnellisia ja ylpeitä pojastaan. ja toki haluavat onneansa jakaa. Mitään kasvatus tms.ohjeita en ole kyllä mistään lukenut heidän kertomanaan. onko heidän onni jotenkin sinulta poissa? jos ei kiinnosta niin skippaa ne jutut. Kaikkea hyvää toivon heille ja myös sinulle. yritä irtautua negatiivisuudesta niin huomaat että elämä on täynnä hyvääkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sun fiilikset. Ja unohda noi ihmiset jotka yrittää jotenkin syyllistää sua siitä ettet pysty iloitsemaan kunnolla ystävien raskausuutisista. Eivät oikeasti ymmärrä miltä tuntuu kun itse pyörittelee mielessä kysymystä että koenko koskaan samaa ja miksi elämäni meni näin vaikka muuta olen toivonut jne. Ja toisekseen en muutenkaan ymmärrä miksi jonkun muun raskausuutinen pitäisi olla joku maailman ihanin uutinen ja asia muidenKIN mielestä. Tuntuu että se on ainut asia josta pitää iloita ihan 110 lasissa, mikään muu elämässä ei ole yhtä merkityksellistä vaikka itselle esimerkiksi lemmikin (koira) hankkiminen tuo ihan valtavasti iloa niin eipä kukaan sitä iloitse kanssa tai oleta että niin pitäisi olla?!
No eihän kukaan tuttujen raskausuutisista iloitse. onnitellaan ja kysellään kuulumisia, kuten asiaan kuuluu.
Iloisia ja odottavia on lähinnä ne
Kuten ap sanoi se puolen vuoden yrittäminen ei ollut isoin ongelma vaan se ettei ole enää edes sitä kumppania kenen kanssa edistää lapsitoivetta.
On ihan normaalia, että lapsettomuuden tuskassa toisten vauvat ja raskaudet voivat herättää hyvinkin negatiivisia tunteita. Ei se tarkoita ettei ihminen toivoisi onnea niille ystävilleen. Se lapsettomuus vaan voi olla elämän suurimpia kipuja eikä sen käsitteleminen ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeastaan on alkanut vtuttaa toi Ellen Jokikunnas, kun joka viikko lehdess'ä antamassa jotain äidillisä kasvatusjuttuja jne jne. Hän ei ole edes synnyttänyt ja ja hänen se ns lapsi on suoraan ekaluokkalainen.
Miksi tollasta pitäs jotenkin kuunnella. Toi ei ole vaihtanut edes vaippaa tai imettänyt yöllä.
Ei niitä juttuja ole pakko lukea.
Nyt alkaa tulemaan hinta maksettavaksi siitä kun on uskonut valheen että vahva itsenäinen nainen voi nauttia sek$istä. Silloin kun nainen on nuori ja käyttämätön, pitäisi etsiä se oikeasti hyvä aviomies ja sitoutua sekä perustaa perhe.
Nyt kun on ne nuoruuden vuodet rallatettu ja käytetty, ei vaihtoehtoja ole enää jäljellä. Ne oikeasti hyvät miehet ja potentiaaliset isät, heillä on vaihtoehtoja. Heidän ei tarvitse tyytyä käytettyyn vanhaan tavaraan kun parempaa on saatavilla.
Aloittaja voi saada lapsensa mutta se tapahtunee jonkun luuserin kanssa joka on vaikka lapsen valmis tekemään, kunhan vain naisen saisi.
Tätä en sano pilkatakseni vaan ajattelemisen aiheeksi niille joilla se arvo ja nuoruus on vielä tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeastaan on alkanut vtuttaa toi Ellen Jokikunnas, kun joka viikko lehdess'ä antamassa jotain äidillisä kasvatusjuttuja jne jne. Hän ei ole edes synnyttänyt ja ja hänen se ns lapsi on suoraan ekaluokkalainen.
Miksi tollasta pitäs jotenkin kuunnella. Toi ei ole vaihtanut edes vaippaa tai imettänyt yöllä.
sä olet todella ilkeä ja ikävä ihminen.oikea surkimus vailla inhimillisyyden häivää. Ellen ja Jari odottivat lasta vuosia. Miten se että lapsi on adoptoitu vähentäisi mitenkään sitä äityttä. He ovat onnellisia ja ylpeitä pojastaan. ja toki haluavat onneansa jakaa. Mitään kasvatus tms.ohjeita en ole kyllä mistään lukenut heidän kertomanaan. onko heidän onni jotenkin sinulta poissa? jos ei kiinnosta niin skippaa ne jutut. Kaikkea hyvää toivon heille ja myös sinulle. yritä irtautua negatiivisuudesta niin huomaat että el
Kaikkea hyvää täälläkin toivon Ellenille ja perheelleen. Kansainvälisestä adoptiosta olen kyllä sitä mieltä, että se voitaisiin lakkauttaa kokonaan. Tässäkin tapauksessa jo vähän vanhempi lapsi on viety kokonaan pois juuriltaan valkoisille uusille vanhemmille. Kansainvälisiin adoptioihin on liittynyt jopa ihmiskauppaa. Aiheesta on dokumentteja esim. Yle Areenassa.
Vierailija kirjoitti:
Sun ap kannattaa nyt hyväksyä ettet saa lasta.
34, maho, ei miestä... Olet sen 15 vuotta myöhässä
Mistä alanuolet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ap kannattaa nyt hyväksyä ettet saa lasta.
34, maho, ei miestä... Olet sen 15 vuotta myöhässä
Mistä alanuolet?
Mistä päätellen ap on maho? Ap:lla on kaikki mahdollisuudet saada lapsi vaikka yksin jos ei sopivaa puolisoa löydy. Keskenmeno ja hedelmöittymisen vaikeus taas voi johtua yhtä todennäköisesti miehestä kuin naisesta. Seuraavan miehen kanssa voi tärpätä kertalaakista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ap kannattaa nyt hyväksyä ettet saa lasta.
34, maho, ei miestä... Olet sen 15 vuotta myöhässä
Mistä alanuolet?
Mistä päätellen ap on maho? Ap:lla on kaikki mahdollisuudet saada lapsi vaikka yksin jos ei sopivaa puolisoa löydy. Keskenmeno ja hedelmöittymisen vaikeus taas voi johtua yhtä todennäköisesti miehestä kuin naisesta. Seuraavan miehen kanssa voi tärpätä kertalaakista.
Yksin lapsen tekeminen on hirvittävä ihmisoikeusrikos lasta kohtaan. Lapsen oikeus isään ja äitiin menee aina naisten itsenkään lapsensaanti halun edelle.
Lapsella on kiistämätön oikeus isään ja äitiin, onnettomuuksia sattuu, mutta tätä perusoikeutta ei saa lapselta kiistää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Sitten jos/kun tulet joskus raskaaksi, varmaan haluat että ystäväsi olisivat iloisia sinun puolesta?
2) Toisten raskautuminen ei vähennä sinun mahdollisuutta löytää uusi puoliso ja taas yrittää lasta.
No ei tietenkään vähennä, mutta eiköhän ole ihan normaalia jos toisen tilanteen seuraaminen muistuttaa omasta surusta? Ihminen voi kai samaan aikaan olla sekä iloinen toisen puolesta että tuntea vaikeita tunteita omasta puolestaan? Syyllistämistä en tarvitse. Ap
Syyllistämistä juuri tarvitset ja sopivan rangaistuksen. Mikä se voisi olla?
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeistä paskaa.
Kenenkään onni ei ole sulta pois.
Jos et osaa olla ystävä, pysy kaukana.
Millä tavalla en osaa olla ystävä? Olen piilottanut oman suruni, onnitellut ja elänyt ystävieni mukana heidän tilanteitaan. Eikö mulla ole lupaa surra omaa lapsettomuutta tai muuten olen huono ystävä? Ap
Kell' onni on, se onnen ap:lta kätkeköön.
Tuleeko susta fibat katkerasta vanhasta piiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ap kannattaa nyt hyväksyä ettet saa lasta.
34, maho, ei miestä... Olet sen 15 vuotta myöhässä
Mistä alanuolet?
Mistä päätellen ap on maho? Ap:lla on kaikki mahdollisuudet saada lapsi vaikka yksin jos ei sopivaa puolisoa löydy. Keskenmeno ja hedelmöittymisen vaikeus taas voi johtua yhtä todennäköisesti miehestä kuin naisesta. Seuraavan miehen kanssa voi tärpätä kertalaakista.
Yksin lapsen tekeminen on hirvittävä ihmisoikeusrikos lasta kohtaan. Lapsen oikeus isään ja äitiin menee aina naisten itsenkään lapsensaanti halun edelle.
Lapsella on kiistämätön oikeus isään ja äitiin, onnettomuuksia sattuu, mutta tätä perusoikeutta ei saa lapselta kiistää
Tämä juuri.
+ Aina on eri populaatioissa ollut karsintaa siitä, ketkä lisääntyvät. Se toimii populaation eduksi.
Nykyään kuka tahansa miehille kelpaamaton voi päättää ruveta "itselliseksi äidiksi". Lapsiparka. Kaikki resurssit yhden kortin varassa.
Vähän sama, kuin joku vanhemmaksi sopimaton ja naisille kelpaamaton insel päättäisikin ruveta isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ap kannattaa nyt hyväksyä ettet saa lasta.
34, maho, ei miestä... Olet sen 15 vuotta myöhässä
Mistä alanuolet?
Mistä päätellen ap on maho? Ap:lla on kaikki mahdollisuudet saada lapsi vaikka yksin jos ei sopivaa puolisoa löydy. Keskenmeno ja hedelmöittymisen vaikeus taas voi johtua yhtä todennäköisesti miehestä kuin naisesta. Seuraavan miehen kanssa voi tärpätä kertalaakista.
Yksin lapsen tekeminen on hirvittävä ihmisoikeusrikos lasta kohtaan. Lapsen oikeus isään ja äitiin menee aina naisten itsenkään lapsensaanti halun edelle.
Lapsella on kiistämätön oikeus isään ja äitiin, onnettomuuksia sattuu, mutta tätä perusoikeutta ei saa lapselta kiist
Lapsen identiteetistä puuttuu puolet. Ontuva lähtökohta. Yrittää nyt rakentaa elämäntarinaansa, historiaansa ja identiteettiään jonkun tuntemattoman spermanluovuttajan varaan.
Joo, eihän tuo hyvältä tunnu, mutta ei täällä aina muutenkaan saa sitä mitä haluaaa. En edes jaksa itkeä haluaamani.
Vierailija kirjoitti:
Odotat nyt sen vuoden ja menet hakemaan siemenen lääkäriltä. Muutaman vuoden päästä kun kaverisi eroavat ja alkavat yhteishuoltajuuksiin pysyttelet vaan erossa draamasta ja nautit lapsetasi.
Nuo ei ole mitään halpoja toimenpiteitä, kai sen tiesit? Kaikilla ei ole varaa ruveta yksin noihin hoitoihin. Aina syyllistetään naisia, mutta missä on miesten vastuu asiassa?
Itse olen kokenut vähän vastaavaa, joten ymmärrä täysin miltä tuo tuntuu. Kun olin kriiseillyt asian kanssa tarpeeksi tapasin vähän vanhempana miehen joka haluaa lapsen. En tiedä onnistuuko enää omalla kohdallani ja maailman tilannekin on ehtinyt muuttua aika paljon ahdistavammaksi tässä välissä.
Annat niiden ikävienkin tunteiden tulla. Se on vain elämää. Ne tunteet kertovat omasta toiveestasi. Mutta itsesi vuoksi älä jää kiinni suruun ja katkeruuteen. Kaikki on sinulle vielä mahdollista. Mutta joidenkin vuosien kuluttua jo huomattavasti hankalampaa.