Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuvat raskausuutiset kun itse kärsii lapsettomuudesta
11.10.2025 |
Tällä hetkellä jatkuvasti tulee kaveri- ja tuttavapiiristä vauvauutisia ja loppuvuonna ainakin kolmet vauvajuhlat tiedossa. Itse surrut pitkään lapsettomuutta, joka tällä hetkellä johtuu elämäntilanteesta. Mies otti ja lähti toisen naisen matkaan kesällä, hänen kanssaan ehdittiin noin puoli vuotta yrittää lasta ja yksi keskenmeno käytiin läpi. Olen toivonut lasta aina. Nyt ikää jo 34v ja joudun seuraamaan sivusta kun koko kaveripiiri sikiää samalla kun itse suren. Tällä hetkellä pelkään jo avata someakin kun jatkuvasti tulee raskauspäivityksiä.
Miten olla samalla hyvä ystävä ja jaksaa elää mukana kun tuntuu, että oma sydän on ihan rikki ja toisten uutiset vaan ahdistaa?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä joitain kommentteja. Tottakai minä tiedän etteivät muut ole syypäitä tilanteeseeni eikä muiden onni ole minulta pois, en ole missään niin sanonut. Olen sanonut, että tunnen surua kun muiden tilanne jatkuvasti muistuttaa omasta tyhjästä sylistä ja menetyksistä. Kertokaa ihmeessä miten käsken itseni olla tuntematta näin jos se kerran on niin väärin. En voi tunteitani poistaa, käytökseeni voin vaikuttaa. Ap
Annat niiden ikävienkin tunteiden tulla. Se on vain elämää. Ne tunteet kertovat omasta toiveestasi. Mutta itsesi vuoksi älä jää kiinni suruun ja katkeruuteen. Kaikki on sinulle vielä mahdollista. Mutta joidenkin vuosien kuluttua jo huomattavasti hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paha paikka. Itsekin olen lapsettomuudesta kärsinyt ja toisten raskaudet olivat myrkkyä. Muutahan siinä ei voi kuin purra hammasta ja keskittyä siihen ajatukseen, että oma tilanne on (toivottavasti) vain väliaikainen ja mahdollisuuksia omallekin lapselle on.
Kannattaa miettiä myös itsellistä äitiyttä yhtenä mahdollisuutena. Tai munasolujen pakastamista.
Lapsettomuus voi olla sen verran iso kriisi, että siinä on kyllä ihan kaikenlaiset tunteet täysin ymmärrettäviä. Todellakin on inhimillistä jos muiden raskaudet silloin ahdistaa. Ei se tarkoita ettei olisi samalla iloinen toisen puolesta.
Täältä on ihan turha odottaa empatiaa tai ymmärrystä. Tutustu Simpukka ry:n toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sun fiilikset. Ja unohda noi ihmiset jotka yrittää jotenkin syyllistää sua siitä ettet pysty iloitsemaan kunnolla ystävien raskausuutisista. Eivät oikeasti ymmärrä miltä tuntuu kun itse pyörittelee mielessä kysymystä että koenko koskaan samaa ja miksi elämäni meni näin vaikka muuta olen toivonut jne. Ja toisekseen en muutenkaan ymmärrä miksi jonkun muun raskausuutinen pitäisi olla joku maailman ihanin uutinen ja asia muidenKIN mielestä. Tuntuu että se on ainut asia josta pitää iloita ihan 110 lasissa, mikään muu elämässä ei ole yhtä merkityksellistä vaikka itselle esimerkiksi lemmikin (koira) hankkiminen tuo ihan valtavasti iloa niin eipä kukaan sitä iloitse kanssa tai oleta että niin pitäisi olla?!
No eihän kukaan tuttujen raskausuutisista iloitse. onnitellaan ja kysellään kuulumisia, kuten asiaan kuuluu.
Iloisia ja odottavia on lähinnä ne vanhemmat ja isovanhemmat
Ei se muille niin iso juttu ole.
Muiden lapset eivät ole AP.ltä pois. Varmasti tuntuu pahalta, mutta silti. Puoli vuotta ei edes ole pitkä aika yrittää raskautta. Ja voihan olla, ettei se sen ex miehen kanssa olisi koskaan edes onnistunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua oikeastaan on alkanut vtuttaa toi Ellen Jokikunnas, kun joka viikko lehdess'ä antamassa jotain äidillisä kasvatusjuttuja jne jne. Hän ei ole edes synnyttänyt ja ja hänen se ns lapsi on suoraan ekaluokkalainen.
Miksi tollasta pitäs jotenkin kuunnella. Toi ei ole vaihtanut edes vaippaa tai imettänyt yöllä.
sä olet todella ilkeä ja ikävä ihminen.oikea surkimus vailla inhimillisyyden häivää. Ellen ja Jari odottivat lasta vuosia. Miten se että lapsi on adoptoitu vähentäisi mitenkään sitä äityttä. He ovat onnellisia ja ylpeitä pojastaan. ja toki haluavat onneansa jakaa. Mitään kasvatus tms.ohjeita en ole kyllä mistään lukenut heidän kertomanaan. onko heidän onni jotenkin sinulta poissa? jos ei kiinnosta niin skippaa ne jutut. Kaikkea hyvää toivon heille ja myös sinulle. yritä irtautua negatiivisuudesta niin huomaat että elämä on täynnä hyvääkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sun fiilikset. Ja unohda noi ihmiset jotka yrittää jotenkin syyllistää sua siitä ettet pysty iloitsemaan kunnolla ystävien raskausuutisista. Eivät oikeasti ymmärrä miltä tuntuu kun itse pyörittelee mielessä kysymystä että koenko koskaan samaa ja miksi elämäni meni näin vaikka muuta olen toivonut jne. Ja toisekseen en muutenkaan ymmärrä miksi jonkun muun raskausuutinen pitäisi olla joku maailman ihanin uutinen ja asia muidenKIN mielestä. Tuntuu että se on ainut asia josta pitää iloita ihan 110 lasissa, mikään muu elämässä ei ole yhtä merkityksellistä vaikka itselle esimerkiksi lemmikin (koira) hankkiminen tuo ihan valtavasti iloa niin eipä kukaan sitä iloitse kanssa tai oleta että niin pitäisi olla?!
No eihän kukaan tuttujen raskausuutisista iloitse. onnitellaan ja kysellään kuulumisia, kuten asiaan kuuluu.
Iloisia ja odottavia on lähinnä ne
Kuten ap sanoi se puolen vuoden yrittäminen ei ollut isoin ongelma vaan se ettei ole enää edes sitä kumppania kenen kanssa edistää lapsitoivetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia, että lapsettomuuden tuskassa toisten vauvat ja raskaudet voivat herättää hyvinkin negatiivisia tunteita. Ei se tarkoita ettei ihminen toivoisi onnea niille ystävilleen. Se lapsettomuus vaan voi olla elämän suurimpia kipuja eikä sen käsitteleminen ole helppoa.
Alue: Aihe vapaa
Eihän kukaan mieskään ole synnyttänyt lasta. Onko isät jotenkin vähemmän vanhempia kuin äidit, koska eivät voi fyysisesti tehdä kaikkea samaa kuin äidit ? Onko sellainen äiti vähemmän vanhempi, joka yritti imettää, mutta imetys ei onnistunut? Onpa surullinen asenne sulla erilaisia vanhempia kohtaan.