Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvat raskausuutiset kun itse kärsii lapsettomuudesta
11.10.2025 |
Tällä hetkellä jatkuvasti tulee kaveri- ja tuttavapiiristä vauvauutisia ja loppuvuonna ainakin kolmet vauvajuhlat tiedossa. Itse surrut pitkään lapsettomuutta, joka tällä hetkellä johtuu elämäntilanteesta. Mies otti ja lähti toisen naisen matkaan kesällä, hänen kanssaan ehdittiin noin puoli vuotta yrittää lasta ja yksi keskenmeno käytiin läpi. Olen toivonut lasta aina. Nyt ikää jo 34v ja joudun seuraamaan sivusta kun koko kaveripiiri sikiää samalla kun itse suren. Tällä hetkellä pelkään jo avata someakin kun jatkuvasti tulee raskauspäivityksiä.
Miten olla samalla hyvä ystävä ja jaksaa elää mukana kun tuntuu, että oma sydän on ihan rikki ja toisten uutiset vaan ahdistaa?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kovasti haluat saada lapsen, niin hanki yksin. Kohta voi olla muuten myöhäistä.
Tämä on vaihtoehto, mutta ei tällä hetkellä. Olen kyllä kivuliaan tietoinen ajan kulusta eli siitäkään en tarvitse muistutuksia. Ap
Kivuliaan tietoinen. Just. Alkaa tuntua että ap on joku katkeroitunut lapsiperheen äiti, joka fantasioi lapsettomuudesta kärsivän mielikuvitusnaisen tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä hiton vauvajuhlat?
Baby showerit
Tullakseen raskaaksi täytyy panna paljaalla, ja laskee sisään. Nieleminen on pahasta. Anna auliimmin ja useammalle tyypille.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ohittaa syyllistävät ja ymmärtämättömät kommentit. Jos ei ole kokenut samaa ei pysty käsittämään miltä tuo tuntuu.
Entä jos on kokenut saman eikä silti pysty ymmärtämään? Olen jo yli neljäkymppinen niin varmaan on ihan turvallinen oletus että jäinkin lapsettomaksi, mutta silti en ole ikinä ymmärtänyt miten ystävieni onni olisi jotenkin minulta pois. Ennemminkin avartavaa kuulla miten he tuskailevat yövalvomisten tai muiden lapsielämän huonojen puolien vuoksi, niin näkee miksi omassa kohtalossa voikin olla ihan hyvätkin puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ohittaa syyllistävät ja ymmärtämättömät kommentit. Jos ei ole kokenut samaa ei pysty käsittämään miltä tuo tuntuu.
Entä jos on kokenut saman eikä silti pysty ymmärtämään? Olen jo yli neljäkymppinen niin varmaan on ihan turvallinen oletus että jäinkin lapsettomaksi, mutta silti en ole ikinä ymmärtänyt miten ystävieni onni olisi jotenkin minulta pois. Ennemminkin avartavaa kuulla miten he tuskailevat yövalvomisten tai muiden lapsielämän huonojen puolien vuoksi, niin näkee miksi omassa kohtalossa voikin olla ihan hyvätkin puolensa.
Eihän kyse ole siitä, että jonkun onni olisi itseltä pois. Se että toisen raskaus herättää surun omasta lapsettomuudesta ei liity siihen toiseen, se toisen tilanne vain muistuttaa omasta lapsen kaipuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon tunteen, kärsin lapsettomuudesta kymmenen vuotta... Olin myös töissä päiväkodissa ja ahdisti jotkut välinpitämättömät vanhemmat. Lopulta minun täytyi vain antaa asioiden olla, sillä kenenkään muun asiat eivät olleet minun elämääni. Kaikilla meillä on vain tämä hetki ja siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä. Katkeruus on raskas ja kamala taakka. Säilytä kiitollisuus ja näe hyvät asiat, panosta itseesi ja hyvinvointiisi, se parantaa mahdollisuuksiasi löytää parisuhde ja raskautua. Sinulla on kyllä monta vuotta aikaa.
Halusin lapsen, mutta kun sitä ei lopulta kuulunutkaan, olen ollut vain helpottunut. Toivottavasti sinullekin käy samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ymmärrettävää, että suret ap tilannettasi. Mutta älä jää siihen tunteeseen kiinni liiaksi. Katse eteenpäin. Meillä naisilla aika on rajallista, mitä tulee lapsen saamiseen. Löydät kyllä kumppanin ja saat vielä lapsen, kun panet toimeksi. Olet jo kertaalleen ainakin tullut raskaaksi. Se on hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia on niin kova hinku hankkia? Jos siitä tekee elämänsä ainoan päämäärän, niin ei kai sitä muuta voikaan kun masentua kun ei onnistukaan
Näin on, monilla naisilla elämä menee ohi, kun lapsen yrittämisestä tulee ainoa päätavoite. Jos ei tule helposti raskaaksi tai saa jatkuvasti keskenmenoja, niin pitäisikö siitä tehdä omat johtopäätökset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten onni ei ole sinulta pois ja nämä ihmiset eivät ole syyllisiä tilanteeseesi.
Nim. saman kokenut. Lapsi syntyi, kun olin 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia on niin kova hinku hankkia? Jos siitä tekee elämänsä ainoan päämäärän, niin ei kai sitä muuta voikaan kun masentua kun ei onnistukaan
Näin on, monilla naisilla elämä menee ohi, kun lapsen yrittämisestä tulee ainoa päätavoite. Jos ei tule helposti raskaaksi tai saa jatkuvasti keskenmenoja, niin pitäisikö siitä tehdä omat johtopäätökset?
Johtopäätökset voi olla esim, että hormonaalinen ehkäisy on sotkenut kropan. Kestää aikansa sopeutua muutokseen. Tai että kumppani on väärä. Jättäkää hormonit pois ja rohkeasti puoleensavetäviä kumppaniehdokkaita lähestymään. Itselleni ainakin lapsen saaminen on ollut elämän päätavoite. Joku voi sitä morkata, mutta näin vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekeskeistä paskaa.
Kenenkään onni ei ole sulta pois.
Jos et osaa olla ystävä, pysy kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kovasti haluat saada lapsen, niin hanki yksin. Kohta voi olla muuten myöhäistä.
Tämä on vaihtoehto, mutta ei tällä hetkellä. Olen kyllä kivuliaan tietoinen ajan kulusta eli siitäkään en tarvitse muistutuksia. Ap
Millä hetkellä se on vaihtoehto? Siinä voi mennä useita vuosiakin.
Mieti yksi vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat itsellesi aikarajan surra eroa, jonka jälkeen teet tietoisen päätöksen palata deittimarkkinoille parhaasi mukaan. Toinen vaihtoehto on se itsellinen äitiys, johon voit aikarajaksi asettaa vaikka 12kk ja lähdet sen jälkeen ajamaan asiaa. Olet raskautunut eli se on mahdollista, mutta on tullut myös keskenmeno, eli ei ole tällä hetkellä täyttä varmuutta siitä, miten kehosi ottaa raskauden vastaan. Eli sen puolesta myös itse miettisin, että jäisi reilusti aikaa yrittää raskautta uudelleen, jos keho haraa vastaan, ennen kuin ikä alkaa olla haaste raskautumiselle.
Joskus on vaan todettava, että ei mennyt niin kuin Strömsössä ja surtava sitä kuvaa, joka mielessä oli ja se ei toteutunutkaan. Kun on surtu ja levätty hetki, sitten omalle pöydälle se kissa; faktuaaliset asiat ovat näin, ja niihin faktuaaliset ratkaisut ovat A, B ja C, joiden aikarajat ovat E,F ja G. Sitten tekee päätöksensä sen pohjalta, ihan uudelta pöydältä, niillä eväillä jotka tällä hetkellä on mukana.
Tsemppiä!
Samalla logiikalla voi kadehtia ja katkeroitua ihan mistä vaan muustakin. Aina löytyy joku jolla on paremmin asiat
Ihmettelen näitä joitain kommentteja. Tottakai minä tiedän etteivät muut ole syypäitä tilanteeseeni eikä muiden onni ole minulta pois, en ole missään niin sanonut. Olen sanonut, että tunnen surua kun muiden tilanne jatkuvasti muistuttaa omasta tyhjästä sylistä ja menetyksistä. Kertokaa ihmeessä miten käsken itseni olla tuntematta näin jos se kerran on niin väärin. En voi tunteitani poistaa, käytökseeni voin vaikuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia on niin kova hinku hankkia? Jos siitä tekee elämänsä ainoan päämäärän, niin ei kai sitä muuta voikaan kun masentua kun ei onnistukaan
Näin on, monilla naisilla elämä menee ohi, kun lapsen yrittämisestä tulee ainoa päätavoite. Jos ei tule helposti raskaaksi tai saa jatkuvasti keskenmenoja, niin pitäisikö siitä tehdä omat johtopäätökset?
Lapsettomuuden syyt on yhtä usein myös miehessä. Eli miehen vaihtaminenkin voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeistä paskaa.
Kenenkään onni ei ole sulta pois.
Jos et osaa olla ystävä, pysy kaukana.
Millä tavalla en osaa olla ystävä? Olen piilottanut oman suruni, onnitellut ja elänyt ystävieni mukana heidän tilanteitaan. Eikö mulla ole lupaa surra omaa lapsettomuutta tai muuten olen huono ystävä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikalla voi kadehtia ja katkeroitua ihan mistä vaan muustakin. Aina löytyy joku jolla on paremmin asiat
Jep. Jollakin on aina enemmän rahaa, parempi parisuhde, parempi ulkonäkö, sinun unelmaharrastuksesi jne. jne. jne.
Aina ei voi voittaa.
Mitkä hiton vauvajuhlat?