Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko pitää lasten takia jaksaa sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on onneton?
01.09.2025 |
Avioliittomme alkuaika oli ihan onnellista aikaa, mutta siitä on jäljellä enää muistot vain. Meillä on kaksi aika pientä lasta (toinen 3, toinen ekalla). Ja olen onneton parisuhteessani. En saa mieheltäni yhtään mitään. En tukea missään, en osallistumista oikein mihinkään, vain valitusta ja vaatimuksia. Hän ei kerro minulle asioistaan juuri mitään, tulee ja menee miten sattuu kiinnostamaan, osallistuu kotona vain hyvin vähän mihinkään. Mitään ei voi suunnitella kun ei tiedä sattuuko miestä juuri silloin kiinnostamaan eikä tiedä aikooko hän edes olla paikalla. Kun häneltä jotain pyytää tai kysyy, niin mumisee vastaukseksi jotain, mistä ei voi tietää mikä se vastaus nyt sitten on. Lasten asiat jää minulle hoidettavaksi. En saa hänestä edes keskusteluseuraa mihinkään aiheeseen. Hän silti vaatii minulta vaikka mitä. Joista suurinta osaa en kylläkään nykyään enää toteuta, koska en ehdi tai olen liian väsynyt jaksaakseni, osa asioista on sellaisia että ne ei edes minulle kuuluisi hoidettavaksi. Hän tietää kyllä, että olen onneton tässä suhteessa, koska olen sen hänelle kertonut ja kyllähän hän sen näkeekin (tai en tiedä vaivautuuko katsomaan). Kuinka pitkään lasten takia pitää tällaisessa yrittää jaksaa? Ilman lapsia olisin eronnut jo kauan sitten.
Kommentit (104)
Ja toivon tähän vastauksia sellaisilta ihmisiltä, joilla oikeasti on itsellään lapsia. Olisin nimittäin itse aikoinani lapsettomana antanut tällaiseen ihan erilaiset neuvot kuin nyt, kun minulla on lapsia ja ymmärrän oikeasti millaista se on, kun pitää miettiä lasten etua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään tarvi jaksaa. Nyt vain asunto hakuun ja ero vireille.
Itse sinnittelin monta vuotta. Ero tosin oli helppo toteuttaa, kun lapset oli jo teinejä. Lasten kannalta tosin ihan kivutonta ei ollut, ja isä hylkäsi sitten. No näytti todella millainen isä oli.
Jos meidän lapset olisi teinejä, niin ero olisikin paljon helpompi päätös. Mutta kun lapset on vielä pieniä, niin epäröin. Ap
Parisuhteessa voi ns. astua p*skaan. Ikävä kyllä. Hankala tilanne.
Kunnes lapset kasvaa. Ajattele lapsia, älä itseäsi.
Kyllähän lapset sen aistii, ettei kaikki ole kunnossa, joten onko järkeä olla pelkästään lasten takia yhdessä? Omat vanhempani erosivat kun olin 9-vuotias enkä kokenut sitä mitenkään traumaattisena asiana. Ehkä eniten mieleen on jäänyt se, että isälläni oli jonkin aikaa eron jälkeen tapana kritisoida äidin toimintaa minulle. En kuitenkaan muista, että he olisivat riidelleet minun ollessa paikalla, joten ero oli lapsen näkökulmasta sopuisa, ja se varmasti vaikuttaakin paljon siihen, millaiseksi lapsen kokemus muodostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lasten takia ei tarvitse kestää mitään mitä ei itse kestäisi. Aina lässytetään siitä ett ehjä perhe. Luuletteko te oikeasti että lapsilla on hyvä olla kodissa jossa vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta? Se ehjä koti tarkoittaa kahta vanhempaa jotka aidosti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja osoittavat sen myös. Ahdistava tai riitaisa ilmapiiri rikkoo ne lapset. Ei vanhemman aviosääty.
Ei tarvitse sietää. Minulla on lapsi ja erosin isästään lapsen ollessa parivuotias. En minä halunnut että lapsi näkee kotona huonoa mallia parisuhteelle. Totta kai lapsi nykyään joskus kyselee miksei voida asua yhdessä, mutta lapsi saa kysyä ja tuntea erilaisia tunteita, mutta silti lapsi ei päätä aikuisten asioista, ja tämän olen hänelle sanonut. Aikuisten pitäisi mielestäni enemmän sietää lastensa epämukavia tunteita ja keskustella niistä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sietää. Minulla on lapsi ja erosin isästään lapsen ollessa parivuotias. En minä halunnut että lapsi näkee kotona huonoa mallia parisuhteelle. Totta kai lapsi nykyään joskus kyselee miksei voida asua yhdessä, mutta lapsi saa kysyä ja tuntea erilaisia tunteita, mutta silti lapsi ei päätä aikuisten asioista, ja tämän olen hänelle sanonut. Aikuisten pitäisi mielestäni enemmän sietää lastensa epämukavia tunteita ja keskustella niistä lapsen kanssa.
Ja lisään vielä tähän, että omat vanhempani erosivat vasta nyt hiljattain kuusikymppisinä, ja minä lähinnä ihmettelin että miksi vasta nyt. Olen aina ihmetellyt miksi olivat edes yhdessä, ja minulle on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut aivan sama ovatko yhdessä vai eivät. Toivon vaan hartaasti etteivät sentään lasten takia sinnitelleet.
Niin no ei se sopiminen siitä mihinkään helpotu vuoroviikkovanhemmuudessa. Kusipään kanssa ihan kaikki on vaikeaa ja mitä kauempana hänestä olet, sitä vähemmän hänellä on motiivia sinua miellyttää. Tämän vuoksi ne ovat yleensä juuri eronneita naisia, jotka mies tappaa.
En rehellisesti tiedä onko mitään mahdollisuutta nauttia elämästään ja tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä pallillisen koiraan kanssa samanaikaisesti. Ellet suostu sihen että hän perustaa haaremin ja hänen onnensa tulee uusien naaraiden jahtaamisesta ja siittämisestä, ja sitten lapsesi kasvavat myös tähän malliin.
Harmi, että lapset on tehty nykyiseen lainsäädäntöön. Rukoilla voit tietysti, että jumala hoitaa miehen poist päiväjärjestyksestäsi, jos tätä oikeasti toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sietää. Minulla on lapsi ja erosin isästään lapsen ollessa parivuotias. En minä halunnut että lapsi näkee kotona huonoa mallia parisuhteelle. Totta kai lapsi nykyään joskus kyselee miksei voida asua yhdessä, mutta lapsi saa kysyä ja tuntea erilaisia tunteita, mutta silti lapsi ei päätä aikuisten asioista, ja tämän olen hänelle sanonut. Aikuisten pitäisi mielestäni enemmän sietää lastensa epämukavia tunteita ja keskustella niistä lapsen kanssa.
Ja lisään vielä tähän, että omat vanhempani erosivat vasta nyt hiljattain kuusikymppisinä, ja minä lähinnä ihmettelin että miksi vasta nyt. Olen aina ihmetellyt miksi olivat edes yhdessä, ja minulle on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut aivan sama ovatko yhdessä vai eivät. Toivon vaan hartaasti etteivät sentään lasten takia sinnitelleet.
Et sinä sitä tiedä. Kun ovat yhdessä, vaimo ottaa vastaan miehen ongelmia ja tukee tätä. Eronneena tulee kuvioihin uusia puolisoita, väkivallan riski kasvaa, köyhyysriski kasvaa, jne. jne. jne.
Lapsi naiivisti ajattelee, että "lopettakaa riitely". Joo, ja sitten se riitapukari löytää puolison jostain helvetistä ja riitelyn sijaan onkin käynnissä sota. Tai joku limainen polygaminen pallo. Oksettavaa.
Se että aviopari tulee toimeen välttävästi on ihan hyvä suoritus. Suurin osa eronnesita alittaa riman reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te oikeasti että lapsilla on hyvä olla kodissa jossa vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta? Se ehjä koti tarkoittaa kahta vanhempaa jotka aidosti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja osoittavat sen myös. Ahdistava tai riitaisa ilmapiiri rikkoo ne lapset. Ei vanhemman aviosääty.
Ei varmaan kukaan luule, että lapsilla olisi erityisen hyvä olla tuollaisessa. Mutta siinä eroa miettiessään miettii sitä, että olisiko lapsilla vielä huonompi olla eron jälkeen olevassa tilanteessa. Jossa saattaa olla pahat eroriidat, uusia vaihtuvia kumppaneita, uusperhesotkuja, sitä että isää ei enää nappaa tavata lapsiaan kun uusi nainen innostaa enemmän kuin vanha tylsä elämä. Lapsia riepotellaan asunnosta toiseen tai isä ehkä hylkää kokonaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä ongelma on liiallinen lapsista välittäminen. Välitä ap välillä itsestäsi. Miten juuri sinä voisit hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ongelma on liiallinen lapsista välittäminen. Välitä ap välillä itsestäsi. Miten juuri sinä voisit hyvin.
Enpä ole ennen kuullut väitettä, että omista lapsistaan välittäminen olisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te oikeasti että lapsilla on hyvä olla kodissa jossa vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta? Se ehjä koti tarkoittaa kahta vanhempaa jotka aidosti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja osoittavat sen myös. Ahdistava tai riitaisa ilmapiiri rikkoo ne lapset. Ei vanhemman aviosääty.
Ei varmaan kukaan luule, että lapsilla olisi erityisen hyvä olla tuollaisessa. Mutta siinä eroa miettiessään miettii sitä, että olisiko lapsilla vielä huonompi olla eron jälkeen olevassa tilanteessa. Jossa saattaa olla pahat eroriidat, uusia vaihtuvia kumppaneita, uusperhesotkuja, sitä että isää ei enää nappaa tavata lapsiaan kun uusi nainen innostaa enemmän kuin vanha tylsä elämä. Lapsia riepotellaan asunnosta toiseen tai isä ehkä hylkää kokonaan jne.
Niin. Jos miehellä on paska olla liitossa ja äksyilee sen vuoksi, niin luuletko että se sinkkuajan porno ja jotkut kadulta poimitut ä m m ä t parantavat tilannetta? Hyvät naiset eivät koske eronneisiin miehiin, joten voit olla varma että se joka koskee, nousee suoraan helvetistä.
Miten olisi pariterapia? Yleensä lapsiperheen arki tuhoaa parisuhteen jos parisuhteesta ei pidetä huolta.
HYVÄ TAVATON!
"Kuinka pitkään lasten takia pitää tällaisessa yrittää jaksaa? Ilman lapsia olisin eronnut jo kauan sitten."
Itsekkääati ajattelet itseäsi! Minäminäminä!
Ajattele lapsia! Isä kulkee kusi sukassa kuin haamu pitkin nurkkia!
minkä kuvan se antaa isästä lapsille!
Ei mitään!
Pistä pihalle, sovitte tapaamiset ja se siitä!
Lapset saavat isästään edes jotain vierailuilla!
Sinä pääset moisesta haamusta, ei tartte valittaa.
KAIKKIEN elämänlaatu paranee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ongelma on liiallinen lapsista välittäminen. Välitä ap välillä itsestäsi. Miten juuri sinä voisit hyvin.
Enpä ole ennen kuullut väitettä, että omista lapsistaan välittäminen olisi ongelma.
Kun ne ovat juridisesti 2 ihmisen huollettavissa niin jos pyrit tekemään heille 100% hyvän elämän ja huolehtimaan samalla itsestäsi, kun se toinen ei, tai jopa syö heidän lautaseltaan, pahoinpitelee sinua ja heitä, niin siinä ei vaan ole yhdellä aikuisella riittävästi jaettavaa kaikille. Ja silloin pitää miettiä, että uhraako itsensä lasten vai lapsensa oman hyvinvointinsa eteen. Ja sitten jos on vielä tiedossa, että tämä toinen omistaja syö lasten lautaselta, niin tiedät että jokainen uhrauksesi valuukin hänen pottinsa kasvattamiseksi, kun isukki ottaa "omansa" lapsiltaan.
Sori vaan, ei yksinkertaisesti toimi tuo yhtälö missä mies on väkivaltainen.
Ei pidä jaksaa. Ei ole lapsillekaan hyvä olla huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi pariterapia? Yleensä lapsiperheen arki tuhoaa parisuhteen jos parisuhteesta ei pidetä huolta.
Jos ei terapia kelpaa niin lue edes kirja.
Alue: Aihe vapaa
Ei yhtään tarvi jaksaa. Nyt vain asunto hakuun ja ero vireille.
Itse sinnittelin monta vuotta. Ero tosin oli helppo toteuttaa, kun lapset oli jo teinejä. Lasten kannalta tosin ihan kivutonta ei ollut, ja isä hylkäsi sitten. No näytti todella millainen isä oli.