Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko pitää lasten takia jaksaa sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on onneton?
01.09.2025 |
Avioliittomme alkuaika oli ihan onnellista aikaa, mutta siitä on jäljellä enää muistot vain. Meillä on kaksi aika pientä lasta (toinen 3, toinen ekalla). Ja olen onneton parisuhteessani. En saa mieheltäni yhtään mitään. En tukea missään, en osallistumista oikein mihinkään, vain valitusta ja vaatimuksia. Hän ei kerro minulle asioistaan juuri mitään, tulee ja menee miten sattuu kiinnostamaan, osallistuu kotona vain hyvin vähän mihinkään. Mitään ei voi suunnitella kun ei tiedä sattuuko miestä juuri silloin kiinnostamaan eikä tiedä aikooko hän edes olla paikalla. Kun häneltä jotain pyytää tai kysyy, niin mumisee vastaukseksi jotain, mistä ei voi tietää mikä se vastaus nyt sitten on. Lasten asiat jää minulle hoidettavaksi. En saa hänestä edes keskusteluseuraa mihinkään aiheeseen. Hän silti vaatii minulta vaikka mitä. Joista suurinta osaa en kylläkään nykyään enää toteuta, koska en ehdi tai olen liian väsynyt jaksaakseni, osa asioista on sellaisia että ne ei edes minulle kuuluisi hoidettavaksi. Hän tietää kyllä, että olen onneton tässä suhteessa, koska olen sen hänelle kertonut ja kyllähän hän sen näkeekin (tai en tiedä vaivautuuko katsomaan). Kuinka pitkään lasten takia pitää tällaisessa yrittää jaksaa? Ilman lapsia olisin eronnut jo kauan sitten.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään tarvi jaksaa. Nyt vain asunto hakuun ja ero vireille.
Itse sinnittelin monta vuotta. Ero tosin oli helppo toteuttaa, kun lapset oli jo teinejä. Lasten kannalta tosin ihan kivutonta ei ollut, ja isä hylkäsi sitten. No näytti todella millainen isä oli.
Jos meidän lapset olisi teinejä, niin ero olisikin paljon helpompi päätös. Mutta kun lapset on vielä pieniä, niin epäröin. Ap
Minä kyllä sanoisin että helpompi on pienten lasten sopeutua eroon kuin teinien. Teinit ehkä näennäisesti sopeutuu paremmin mutta kärsivät päänsä sisällä äänettömästi. Jos erosta tulee lapsille ongelmia niin teinien ongelmat ovat huomattavasti vakavampia sekä huonommin hoidettavissa ja havaittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te oikeasti että lapsilla on hyvä olla kodissa jossa vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta? Se ehjä koti tarkoittaa kahta vanhempaa jotka aidosti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja osoittavat sen myös. Ahdistava tai riitaisa ilmapiiri rikkoo ne lapset. Ei vanhemman aviosääty.
Ei varmaan kukaan luule, että lapsilla olisi erityisen hyvä olla tuollaisessa. Mutta siinä eroa miettiessään miettii sitä, että olisiko lapsilla vielä huonompi olla eron jälkeen olevassa tilanteessa. Jossa saattaa olla pahat eroriidat, uusia vaihtuvia kumppaneita, uusperhesotkuja, sitä että isää ei enää nappaa tavata lapsiaan kun uusi nainen innostaa enemmän kuin vanha tylsä elämä. Lapsia riepotellaan asunnosta toiseen tai isä ehkä hylkää kokonaan jne.
Ei ap voi pysyä p4skassa parisuhteessa sen takia, että eron jälkeen isää ei ehkä nappaa nähdä lapsia enää ollenkaan. Ei ketään voi pakottaa välittämään omista lapsistaan, se joko tulee luonnostaan tai sitten ei tule. Asunnot lähekkäin ja lastenvalvojalta sopimukset tapaamisista ja elareista. Sitten elämisen rauhaa aloittajalle. Nimim. been there, älä jää tuleen makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ongelma on liiallinen lapsista välittäminen. Välitä ap välillä itsestäsi. Miten juuri sinä voisit hyvin.
Tuossa yksi kommentoi, että aikuisten pitäisi enemmän sietää lasten epämiellyttäviä tunteita. Minusta aikuisen pitäisi sietää omia epämiellyttäviä tunteitaan. Ap:n avioliitto ei vaikuta kovin riitaisalta, vain välinpitämättömältä. Näin vanhempana minusta hänen pitäisi uhrata oma onnensa lastensa hyväksi. Niinkuin muutkin ovat kommentoineet, jos he eroavat niin ei siitä ole takeita, että tilanne paranee, uusperhesotkut ym. kun tulevat kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään tarvi jaksaa. Nyt vain asunto hakuun ja ero vireille.
Itse sinnittelin monta vuotta. Ero tosin oli helppo toteuttaa, kun lapset oli jo teinejä. Lasten kannalta tosin ihan kivutonta ei ollut, ja isä hylkäsi sitten. No näytti todella millainen isä oli.
Jos meidän lapset olisi teinejä, niin ero olisikin paljon helpompi päätös. Mutta kun lapset on vielä pieniä, niin epäröin. Ap
Minä kyllä sanoisin että helpompi on pienten lasten sopeutua eroon kuin teinien. Teinit ehkä näennäisesti sopeutuu paremmin mutta kärsivät päänsä sisällä äänettömästi. Jos erosta tulee lapsille ongelmia niin teinien ongelmat ovat huomattavasti vakavampia sekä huonommin hoidettavissa ja havaittavissa.
Olen täysin eri mieltä. Teinit kulkee jo paljon omillaan ja pärjää ilman vanhempien/vanhemman jatkuvaa apua ja tukea. Ja teinit saa itse valita minkä verran on etän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te oikeasti että lapsilla on hyvä olla kodissa jossa vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta? Se ehjä koti tarkoittaa kahta vanhempaa jotka aidosti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja osoittavat sen myös. Ahdistava tai riitaisa ilmapiiri rikkoo ne lapset. Ei vanhemman aviosääty.
Ei varmaan kukaan luule, että lapsilla olisi erityisen hyvä olla tuollaisessa. Mutta siinä eroa miettiessään miettii sitä, että olisiko lapsilla vielä huonompi olla eron jälkeen olevassa tilanteessa. Jossa saattaa olla pahat eroriidat, uusia vaihtuvia kumppaneita, uusperhesotkuja, sitä että isää ei enää nappaa tavata lapsiaan kun uusi nainen innostaa enemmän kuin vanha tylsä elämä. Lapsia riepotellaan asunnosta toiseen tai isä ehkä hylkää kokonaan jne.
Ei ap voi pysyä p4skassa parisuhteessa sen takia, et
Kaunis ajatus, että asunnot eron jälkeen lähekkäin ja elämisen rauhaa jne. Hyvässä erossa se menee niin. Mutta jos tilanne on kuin aloittajalla, niin vaikea uskoa, että miehellä olisi tahtotilaa asuntoon lähekkäin ja tasaveroiseen erovanhemmuuteen, joka siis toimisi. Enemmän vaikuttaa siltä, että miehellä olisi eron jälkeen vain tuota samaa mitä nytkin, eli että kulkee missä kiinnostaa, ei osallistu, ei ilmoittele asioistaan mitään. Ja siis asuu missä kiinnostaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään tarvi jaksaa. Nyt vain asunto hakuun ja ero vireille.
Itse sinnittelin monta vuotta. Ero tosin oli helppo toteuttaa, kun lapset oli jo teinejä. Lasten kannalta tosin ihan kivutonta ei ollut, ja isä hylkäsi sitten. No näytti todella millainen isä oli.
Jos meidän lapset olisi teinejä, niin ero olisikin paljon helpompi päätös. Mutta kun lapset on vielä pieniä, niin epäröin. Ap
Minä kyllä sanoisin että helpompi on pienten lasten sopeutua eroon kuin teinien. Teinit ehkä näennäisesti sopeutuu paremmin mutta kärsivät päänsä sisällä äänettömästi. Jos erosta tulee lapsille ongelmia niin teinien ongelmat ovat huomattavasti vakavampia sekä huonommin hoidettavissa ja havaittavissa.
Juuri näin. Olen vastaaja 1, joka erosi lasten ollessa teinejä. Ero oli helppo toteuttaa, kun lapset olivat isoja, mutta kyllä lasten toipumiseen tarvi koulukuraattoria, aikaa ja aikuisuutta. Nuorin selvisi parhaiten. Vanhemmat oireilivat. Isän hylkäys sitten tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Ja toivon tähän vastauksia sellaisilta ihmisiltä, joilla oikeasti on itsellään lapsia. Olisin nimittäin itse aikoinani lapsettomana antanut tällaiseen ihan erilaiset neuvot kuin nyt, kun minulla on lapsia ja ymmärrän oikeasti millaista se on, kun pitää miettiä lasten etua. Ap
On kaksi tapaa hoitaa ero. Toisessa tapauksessa molemmat vanhemmat tekevät kaikkensa lapsen parhaan eteen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmat asuvat niin lähekkäin, että lapset voivat liikkua helposti kotien välillä ja koulut ja kaveripiirin pysyvät samana riippumatta kummassa kodissa milloin on. Tässä myös vanhemmat puhuvat kunnioittavasti ja asiallisesti toisesta vanhemmasta ja mahdollistavat lomien jne viettämisen tasapuolisesti.
Toisessa tapauksessa vanhemmat riitelevät ja lapsesta tulee pelinappula ja kirsitysväline sekä viestinviejä vihamielisten vanhempien välille.
Kummassakin tapauksessa lapset kärsivät. Aina on ikävä sitä toista vanhempaa, ja aina on mielessä se, että asioita ei koeta enää yhdessä perheenä. Toisessa tapauksessa lapset kärsii tietysti enemmän ja tulee traumoja.
En silti sano että pitää elää paskassa suhteessa, lapset kärsii siitäkin jos näkevät riiteleviänja onnettomia vanhempia. Mutta jos mitään akuuttia hätää ei ole, niin kannattaa harkita pitkään ja koittaa kaikki mahdollinen sen suhteen korjaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ongelma on liiallinen lapsista välittäminen. Välitä ap välillä itsestäsi. Miten juuri sinä voisit hyvin.
Tuossa yksi kommentoi, että aikuisten pitäisi enemmän sietää lasten epämiellyttäviä tunteita. Minusta aikuisen pitäisi sietää omia epämiellyttäviä tunteitaan. Ap:n avioliitto ei vaikuta kovin riitaisalta, vain välinpitämättömältä. Näin vanhempana minusta hänen pitäisi uhrata oma onnensa lastensa hyväksi. Niinkuin muutkin ovat kommentoineet, jos he eroavat niin ei siitä ole takeita, että tilanne paranee, uusperhesotkut ym. kun tulevat kuvioon.
Niin. On eri asia, jos vanhempien välillä on perheväkivaltaa, toinen on alkoholisti, kuvioissa on räikeää pettämistä tms. Silloin on syytä erota. Mutta jos ei ole pahoja riitoja avioliitossa eikä noita kolmea mitä tuossa luettelin, niin lasten takia on syytä pysyä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toivon tähän vastauksia sellaisilta ihmisiltä, joilla oikeasti on itsellään lapsia. Olisin nimittäin itse aikoinani lapsettomana antanut tällaiseen ihan erilaiset neuvot kuin nyt, kun minulla on lapsia ja ymmärrän oikeasti millaista se on, kun pitää miettiä lasten etua. Ap
On kaksi tapaa hoitaa ero. Toisessa tapauksessa molemmat vanhemmat tekevät kaikkensa lapsen parhaan eteen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmat asuvat niin lähekkäin, että lapset voivat liikkua helposti kotien välillä ja koulut ja kaveripiirin pysyvät samana riippumatta kummassa kodissa milloin on. Tässä myös vanhemmat puhuvat kunnioittavasti ja asiallisesti toisesta vanhemmasta ja mahdollistavat lomien jne viettämisen tasapuolisesti.
Toisessa tapauksessa vanhemmat riitelevät ja lapsesta tulee pelinappula ja kirsitysväline sekä viestinviejä vihamielisten vanhempien välille.
<
Tuossa hyvässä tavassa hoitaa ero tarvitaan molempien vanhempien hyvää tahtoa, halua hyvään tapaan ja halua asua vierekkäin niin että koulut ei vaihdu jne. Se, että pelkkä ap haluaisi näitä ei vielä riitä mihinkään. Nainen (tai mies) ei yksin voi tehdä sitä hyvää eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset voivat hyvin, jos sinä äitinä voit hyvin. Jos nyt päävastuu sinulla on lapsista, niin se on todennäköisesti sitä myös eron jälkeen. Ellei mies herää ja ottaa oman vastuunsa lapsista. Voit paljon paremmin, kun miesrasite on pois silmistä. Kuka tietää, parempaa voi olla kulman takana joskus tarjolla. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Jos huonossa suhteessa ei ole riitoja niin se tarkoittaa, että toinen vain alistuu. Näin kävi itselle. Ei meillä riidelty. Olin hiljaa yksin onneton. Yritin puhua välillä miehelle, mutta hän ivasi ja pilkkasi vain. Ei meillä sitten enää puhuttukaan. Viimeinen vuosi oli tyyliin muutama tuhat sanaa viikossa. Päiviä oli ettei puhuttu ollenkaan, kun mies ei halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille voi olla hyväksi lähteä. Aistivat kyllä jos asiat eivät ole hyvin. Haluatko antaa heille sellaisen mallin?
Lähde! SInulla on siihen oikeus. Miksi jäisit?
Vierailija kirjoitti:
Jos huonossa suhteessa ei ole riitoja niin se tarkoittaa, että toinen vain alistuu. Näin kävi itselle. Ei meillä riidelty. Olin hiljaa yksin onneton. Yritin puhua välillä miehelle, mutta hän ivasi ja pilkkasi vain. Ei meillä sitten enää puhuttukaan. Viimeinen vuosi oli tyyliin muutama tuhat sanaa viikossa. Päiviä oli ettei puhuttu ollenkaan, kun mies ei halunnut.
Lasten takia tuo silti voi olla parempi kuin se, että on kamalia riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja toivon tähän vastauksia sellaisilta ihmisiltä, joilla oikeasti on itsellään lapsia. Olisin nimittäin itse aikoinani lapsettomana antanut tällaiseen ihan erilaiset neuvot kuin nyt, kun minulla on lapsia ja ymmärrän oikeasti millaista se on, kun pitää miettiä lasten etua. Ap
Itse erosin, kun oli kolme alle kouluikäistä. Onneton äiti ei ole hyväksi lapsille eikä jaksamiselle. Kävimme pariterapiassa ja se auttoi tekemään päätöksen, joka oli ovi parempaan elämään. Tuollaisessa ankeudessa ei ole lasten hyvä kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi ns. astua p*skaan. Ikävä kyllä. Hankala tilanne.
Minä astuin.
On punnittava sitä, että kumpi on huonompi lasten kannalta. Nykyinen tilanne vai tilanne eron jälkeen. Tietenkään kukaan ei voi saada mitään takeita siitä, että mikä on tilanne eron jälkeen, mutta kyllähän puolisonsa nykyisestä käytöksestä voi asiaa melko hyvin ennustaa. Harvoin se merkittävästä paremmaksi tai osallistuvammaksi muuttuu eron jälkeen. Omat vanhempani erosi kun olin 10. He erosi, koska äitini ei jaksanut olla tylsässä parisuhteessa, jossa tunsi olonsa yksinäiseksi, kun isäni oli niin paljon töissä. Sittenpä eron jälkeen alkoi melkoinen hel vetti meidän lasten kannalta äidin ja isän uusperheiden myötä. Jotka ei olleet millään mittapuulla hyvät uusperheet, ainakaan meidän lasten näkökulmasta. Vaan lähinnä traumatisoivat. Toivoin aina, että äiti ei olisi ottanut eroa isästä. Olisi vaikka alkanut matkustelemaan torjuakseen tylsyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huonossa suhteessa ei ole riitoja niin se tarkoittaa, että toinen vain alistuu. Näin kävi itselle. Ei meillä riidelty. Olin hiljaa yksin onneton. Yritin puhua välillä miehelle, mutta hän ivasi ja pilkkasi vain. Ei meillä sitten enää puhuttukaan. Viimeinen vuosi oli tyyliin muutama tuhat sanaa viikossa. Päiviä oli ettei puhuttu ollenkaan, kun mies ei halunnut.
Lasten takia tuo silti voi olla parempi kuin se, että on kamalia riitoja.
Ei minusta, ja oloni oli hirveä. Esikoiseni kysyi minulta kaksi kertaa, että miksi ette eroa.
Ehkä olin itsekäs, ehkä en. Oma vointini parani välittömästi. Koen, että meillä on nyt asiat hyvin. Lapset ovat jo täysikäisiä. On hankala puhua heidän kanssa erosta. Isä on arka aihe. Ei isä ollut mikään isä ydinperheessäkään. Ei isä ottanut mitään vastuuta lapsista. Eron jälkeen hylkäsi
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole saanut mitään ja laittanut hanskat tiskiin.
Mies ei ole saanut mitään? Minusta ei kyllä yhtään siltä kuulosta. Minusta kuulostaa siltä, että mies on tuossa saanut vaimon, joka hoitaa lähes kaiken. Hoitaa lapset yksin, ettei miehen tarvitse vaivautua, hoitaa yksin meilkein kodinkin. Ja mies saa elää ihan itselleen niin vapaasti kuin haluaa. Eli mies on saanut melkein kaiken.
Alue: Aihe vapaa
Voisko se mies lukea?