Lemmikin kuolema ja parisuhde
Vanha kissani alkoi reilu vuosi sitten sairastella. Asiaa tutkittiin eläinlääkärissä parisen kuukautta, mutta kissa meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päädyin eläinlääkärin suosituksesta eutanasiaan.
Se oli erittäin rankkaa aikaa. Oli ajankäytöllistä ja taloudellista haastetta, koska eläinlääkärissä asioidaan keskellä päivää, hoitotoimenpiteitä piti tehdä monta kertaa päivässä ja halpaakaan se ei ollut. Ja tämä kaikki ihan valtavan stressin ja huolen alaisena. Laihduin tuona aikana paljon.
Surin kissaa kauan ja suren edelleen. Se oli minun paras ystäväni ja auttanut kaikissa omissa ongelmissani. Koko ajan on sellaisia pohdintoja, että teinkö tarpeeksi vai teinkö kenties liikaa, kun ystäväni joutui olemaan kipeänä.
Olen parisuhteessa ja asumme yhdessä. Kissan olin ottanut yksin ennen parisuhteen alkua. Tunnen katkeruutta siitä, miten kumppanini suhtautui minun kriisiini. Hän vaikutti välipitämättömältä, ei koskaan tarjoutunut auttamaan, eikä lohduttanut, vaan antoi minun itkeä yksin toisessa huoneessa. Pari päivää kissan kuoleman jälkeen ilmoitti, ettei hän halua meille enää uutta kissaa. Edellistä oli kuulemma sietänyt, koska se oli ollut minulla jo ennen suhteen alkua.
Minulla on tämän seurauksena mennyt maku kumppaniini, vaikka suhteessamme on paljon hyviäkin asioita. Tämä suru ja katkeruus on aiheuttanut sen, etten oikein välittäisi nähdä häntä enää saati koskea. Välillä unelmoin siitä, että eroan ja hankin itselleni kaksi kissaa. Olen kissaihminen ja huomannut, että kissan/kissojen seura on olennaista hyvinvoinnilleni.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mihin päädyit?
Kommentit (68)
Itse en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä. Ottaisin uuden kissan ja mies luiskaan!
En ymmärrä sua olenkaan, vaikka luokittelen itseni kissaihmiseksi. (mulla on ollut 4 kissaa elinaikanani) Elämä nyt vaan on luopumista. Ethän ota uusia vanhempiakaan, jos ne kuolee.
Jos haluat uuden kissan, otat sen, jos kumppani ei sitä hyväksy, hän tekee omat johtopäätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä. Ottaisin uuden kissan ja mies luiskaan!
Minä pidän eläimistä, varsinkin kissoista. En tule silti ikinä ottamaan lemmikkiä.
Ihan hirveetä! Ja otan osaa suruusi. Ei ole kiva kun puolisolta ei löydy empaattisuutta sun suruusi. Mulla itsellä vanhat kissat ja mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Enkä tiedä miten kestän kissojeni menetyksen. Sinulla on kumminkin oikeus surra niin kauan kun haluat ja siltä tuntuu, muitten ja varsinkaan sen puolisosi mielipiteellä ei ole väliä. Jaxuhalit sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap
Näetkö näitä inceleitä jatkuvasti ympärilläsi?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sua olenkaan, vaikka luokittelen itseni kissaihmiseksi. (mulla on ollut 4 kissaa elinaikanani) Elämä nyt vaan on luopumista. Ethän ota uusia vanhempiakaan, jos ne kuolee.
Jos haluat uuden kissan, otat sen, jos kumppani ei sitä hyväksy, hän tekee omat johtopäätöksensä.
Olet kissaihminen, mutta et ymmärrä sitä, että minua on jäänyt harmittamaan se, ettei kumppanini millään tavalla halunnut olla tukena? Vähän vaikea kyllä uskoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatko ahteriin?
Otan.
Ap
Hyvä, että olet tunnistanut, mitä haluat. Kirjoitapa tuo jollekin senssipalstalle, äläkä uhriudu
Ap (oikea)
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudut kissaasi kuin lapseen, mikä ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle. Henkinen kehityksesi on jäänyt pikkalapsen tasolle. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Anteeksi mitä!? Mikä sinun mielestäsi on "normaalia"? Ensinnäkin, oletko psykologi tai psykiatri? Toiseksi, missä on empaattisuutesi? Jäikö se sinne äidin essun alke aikoinaan. V#ttu näitä ihmisiä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sua olenkaan, vaikka luokittelen itseni kissaihmiseksi. (mulla on ollut 4 kissaa elinaikanani) Elämä nyt vaan on luopumista. Ethän ota uusia vanhempiakaan, jos ne kuolee.
Jos haluat uuden kissan, otat sen, jos kumppani ei sitä hyväksy, hän tekee omat johtopäätöksensä.
Olet kissaihminen, mutta et ymmärrä sitä, että minua on jäänyt harmittamaan se, ettei kumppanini millään tavalla halunnut olla tukena? Vähän vaikea kyllä uskoa.
Ap
Ehkä olet vähän yksinkertainen kun et usko että on monenlaisia ihmisiä. Eivät kaikki kissaihmiset ole kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap
Näetkö näitä inceleitä jatkuvasti ympärilläsi?
Internetissä incel-henkistä kirjoittelua näkee paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap
Näetkö näitä inceleitä jatkuvasti ympärilläsi?
Näen. Ne tunnistaa aina siitä että ovat joko eri mieltä mun kanssa tai en vaan pidä heistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä. Ottaisin uuden kissan ja mies luiskaan!
Sama täällä! Jos miehet on tälläisiä i#iootteja mitä antavat täällä ymmärtää itsestään, niin mikä vaan muu eläin on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudut kissaasi kuin lapseen, mikä ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle. Henkinen kehityksesi on jäänyt pikkalapsen tasolle. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Älä nyt soopaa puhu. lemmikki on tärkeä ja rakas
Olet kylmä ihminen 🙄
Ikinä en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä. Ottaisin uuden kissan ja mies luiskaan!
Sama täällä! Jos miehet on tälläisiä i#iootteja mitä antavat täällä ymmärtää itsestään, niin mikä vaan muu eläin on parempi.
Sama täällä! Jos naiset on tälläisiä i#iootteja mitä antavat täällä ymmärtää itsestään, niin mikä vaan muu eläin on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudut kissaasi kuin lapseen, mikä ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle. Henkinen kehityksesi on jäänyt pikkalapsen tasolle. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Älä nyt soopaa puhu. lemmikki on tärkeä ja rakas
Olet kylmä ihminen 🙄
Ikinä en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä
Miksi aina luullaan että ei pidä eläimistä tai jopa inhoaa eläimiä jos ei halua lemmikkiä?
No, ehkä en jatkaisi sellaisen miehen kanssa.
Sinun pitää ajatella omaa hyvinvointiasi ja kun kissa on tärkeä, tee päätös sen mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudut kissaasi kuin lapseen, mikä ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle. Henkinen kehityksesi on jäänyt pikkalapsen tasolle. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Älä nyt soopaa puhu. lemmikki on tärkeä ja rakas
Olet kylmä ihminen 🙄
Ikinä en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä
Miksi aina luullaan että ei pidä eläimistä tai jopa inhoaa eläimiä jos ei halua lemmikkiä?
Minä pidän norsuista mutten sellasta haluais tai edes pystyis ottaa lemmikiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä! Ja otan osaa suruusi. Ei ole kiva kun puolisolta ei löydy empaattisuutta sun suruusi. Mulla itsellä vanhat kissat ja mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Enkä tiedä miten kestän kissojeni menetyksen. Sinulla on kumminkin oikeus surra niin kauan kun haluat ja siltä tuntuu, muitten ja varsinkaan sen puolisosi mielipiteellä ei ole väliä. Jaxuhalit sinulle.
Kiitos sinulle. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap
Näetkö näitä inceleitä jatkuvasti ympärilläsi?
Hyvä kun tästäkin tullut tuollainen sana, saman tyylinen kuin 'narsisti' tai 'persu'. Aina kun jollain on erilainen tai jotenkin väärä mielipide, niin on heti joku helvetin 'incel'.
Parisuhteessa tehdään päätökset yhdessä eikä lähdetä sooloilemaan. Joka asiasta keskustellaan ensin.
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap