Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin kuolema ja parisuhde
30.08.2025 |
Vanha kissani alkoi reilu vuosi sitten sairastella. Asiaa tutkittiin eläinlääkärissä parisen kuukautta, mutta kissa meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päädyin eläinlääkärin suosituksesta eutanasiaan.
Se oli erittäin rankkaa aikaa. Oli ajankäytöllistä ja taloudellista haastetta, koska eläinlääkärissä asioidaan keskellä päivää, hoitotoimenpiteitä piti tehdä monta kertaa päivässä ja halpaakaan se ei ollut. Ja tämä kaikki ihan valtavan stressin ja huolen alaisena. Laihduin tuona aikana paljon.
Surin kissaa kauan ja suren edelleen. Se oli minun paras ystäväni ja auttanut kaikissa omissa ongelmissani. Koko ajan on sellaisia pohdintoja, että teinkö tarpeeksi vai teinkö kenties liikaa, kun ystäväni joutui olemaan kipeänä.
Olen parisuhteessa ja asumme yhdessä. Kissan olin ottanut yksin ennen parisuhteen alkua. Tunnen katkeruutta siitä, miten kumppanini suhtautui minun kriisiini. Hän vaikutti välipitämättömältä, ei koskaan tarjoutunut auttamaan, eikä lohduttanut, vaan antoi minun itkeä yksin toisessa huoneessa. Pari päivää kissan kuoleman jälkeen ilmoitti, ettei hän halua meille enää uutta kissaa. Edellistä oli kuulemma sietänyt, koska se oli ollut minulla jo ennen suhteen alkua.
Minulla on tämän seurauksena mennyt maku kumppaniini, vaikka suhteessamme on paljon hyviäkin asioita. Tämä suru ja katkeruus on aiheuttanut sen, etten oikein välittäisi nähdä häntä enää saati koskea. Välillä unelmoin siitä, että eroan ja hankin itselleni kaksi kissaa. Olen kissaihminen ja huomannut, että kissan/kissojen seura on olennaista hyvinvoinnilleni.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mihin päädyit?
Kommentit (68)
Maailmassa on ihmisiä, joilla on erityinen arvostus eläimiä kohtaan ja ymmärtävät, että kyseessä ovat tuntevia, eläviä olioita. Sitten on niitä, jotka eivät ymmärrä ollenkaan. Ketjuun tulee vääjäämättä kommentoimaan jälkimmäisiäkin, mutta niistä ei tarvitse välittää, kun eivät voi ymmärtää.
Minä olen todennut, että itselleni kumppanissa ehdottoman tärkeää on se eläinten kunnioitus ja lemmikin kanssa muodostuvan kiintymyksen ymmärtäminen. Lemmikit ovat aina olleet elämäni valopilkkuja, varsinkin kun sosiaalisesti ei aina lapsena mennyt kovin hyvin, saattoi palata aika lempeän ja ilahtuneen, kanssani olostaan nauttivan koiran luokse. Nykyään myös itselläni on myös kaksi kissaa. Minulle on todella palkitsevaa nähdä, kuinka terveitä, onnellisia ja sosiaalisia alkujaa. aroista ja huonokuntoisista, maatilan villiintyneestä laumapopulaatiosta aikuisena pelastetuista kissoistani on tullut, ja että saan olla niille loppuelämän turvallinen koti ja perhe. Minulle ihmiset, jotka eivät sitä palkitsevuutta ja yhteyttä ymmärrä, tuntuvat omalla tavallaan vähän tunnekylmiltä ja eri arvomaailmassa eläviltä, vaikka kyllä esimerkiksi allergian tai kokemuksen puutteen johdosta seuraavan mielenkiinnon puutteen tavallaan ymmärrän.
En suhdettanne tunne, enkä voi sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Kannattaa kuitenkin harkita, koetko kyseessä olevan sellaisen arvoristiriidan tai maailmankatsomuksen eron, joka jättäisi kuilun väliinne. Kieltämättä viestisi loppu vaikuttaa hieman siltä, että alat kallistua siihen.
Osanotot kissasi vuoksi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudut kissaasi kuin lapseen, mikä ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle. Henkinen kehityksesi on jäänyt pikkalapsen tasolle. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Älä nyt soopaa puhu. lemmikki on tärkeä ja rakas
Olet kylmä ihminen 🙄
Ikinä en olisi miehen kanssa, joka ei pidä eläimistä
Miksi aina luullaan että ei pidä eläimistä tai jopa inhoaa eläimiä jos ei halua lemmikkiä?
Minä pidän norsuista mutten sellasta haluais tai edes pystyis ottaa lemmikiksi.
Jaa että sellaisen aasinsillan vedit tähän 🙄
No et taatusti voisikaan ottaa norsua, Suomeen ei saa tuoda norsua
Kuka inhoaa eläimiä niin paljon että haluaa ottaa niitä lemmikeiksi?
Miettikää millasta olis ite joutua jonkun jättiläis alienin lemmikiksi. Sais syödä vain tämän antamaa ruokaa, olla vain tämän määräämällä alueella ja joutua tämän vietäväksi "lääkäriin" jossa voi joutua lopetettavaksi.
Otan osaa suruusi. Kumppanillasi ei ehkä ole samanlaista kiintymystä kissaa kohtaan kuin sinulla. Hän ei koe surua samanlailla, kuin sinä, jolle kissa on ollut paras ystävä. Kissan menetys voi olla iso tragedia ja suru voi koskettaa syvästi, jopa enemmän kuin jonkun läheisen ihmisen kuolema. Ainakin itse, kun olen kokenut vanhaksi eläneen kissan menetyksen, suru jää pitkäksi aikaa ja kyyneleet tulee vielä vuosien jälkeen. Lohduta itseäsi sillä, että annoit kissaystävällesi hyvän ja lämpimän ystävyyden. Suru ja ikävä helpottaa ajanmittaan. Kun aika tuntuu sopivalta, niin ota uusi kissaystävä. Ehkä miesystäväsikin pehmenee aikaa myöten ajatukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sua olenkaan, vaikka luokittelen itseni kissaihmiseksi. (mulla on ollut 4 kissaa elinaikanani) Elämä nyt vaan on luopumista. Ethän ota uusia vanhempiakaan, jos ne kuolee.
Jos haluat uuden kissan, otat sen, jos kumppani ei sitä hyväksy, hän tekee omat johtopäätöksensä.
Olet kissaihminen, mutta et ymmärrä sitä, että minua on jäänyt harmittamaan se, ettei kumppanini millään tavalla halunnut olla tukena? Vähän vaikea kyllä uskoa.
Ap
Mitä nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun jouduin viemään kissani viimeiselle matkalle, niin en halunnut nähdä miesystävääni pariin kolmeen viikkoon. Oli muka työjuttuja, vähän "sairastelin" välissä yms. En vaan olisi jaksanut kuunnella hänen vattuiluaan lemmikeistä ja niistä suremista.
Vierailija kirjoitti:
Incelien mielipide kävi selväksi. Olisiko muita?
Ap
Olet trolli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, olen trolli joka keksi aloituksen haukkuakseni inceleitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miettisin tuota asiaa ihan silläkin perusteella, että mies ei osoittanut empatiaa sinua kohtaan. Ei hän tule osoittamaan sitä jatkossakaan silloin kun sinulla on vaikeaa. Empatiakyvytön mies ei ole hyvä valinta suhteeseen. Jos olisi lapsihaaveita, niin ehdoton ei tulevalle isälle, joka olisi empatiakyvytön tulevan lapsensa suruja kohtaan. Eroaisin ja ottaisin lemmikin. Ne usein tulevat viereen, kun itsellä on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Selvä trolli
Jep. Kerron tarinan ja sitten odotan kommentteja joiden kanssa muka kinata. Jollain tylsää taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap miettisin tuota asiaa ihan silläkin perusteella, että mies ei osoittanut empatiaa sinua kohtaan. Ei hän tule osoittamaan sitä jatkossakaan silloin kun sinulla on vaikeaa. Empatiakyvytön mies ei ole hyvä valinta suhteeseen. Jos olisi lapsihaaveita, niin ehdoton ei tulevalle isälle, joka olisi empatiakyvytön tulevan lapsensa suruja kohtaan. Eroaisin ja ottaisin lemmikin. Ne usein tulevat viereen, kun itsellä on vaikeaa.
Tai niillä joilla on lemmikkejä usein vieressä on itsellään vaikeaa.
Mulla ei oo enää lemmikkiä eikä oo ikinä vaikiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä trolli
Jep. Kerron tarinan ja sitten odotan kommentteja joiden kanssa muka kinata. Jollain tylsää taas.
Plus että keksii pari tarinavastausta pitääkseen ketjun esillä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero. Katkeroidut jos et saa uutta kissaa, puoliso katkeroituu jos otat uuden kissan.
Ja ketjun tietyille kommentoijille: eläimistä voi pitää, vaikka ei haluaisikaan omaa lemmikkiä. Monet meistä välittävät todella paljon luonnosta, biodiversiteetistä ja ekosysteemistä. Väittäisin jopa että enemmän kuin lemmikkienomistajat...
Vierailija kirjoitti:
Kuka inhoaa eläimiä niin paljon että haluaa ottaa niitä lemmikeiksi?
Miettikää millasta olis ite joutua jonkun jättiläis alienin lemmikiksi. Sais syödä vain tämän antamaa ruokaa, olla vain tämän määräämällä alueella ja joutua tämän vietäväksi "lääkäriin" jossa voi joutua lopetettavaksi.
Koira esimerkiksi on itse kesyttänyt itsensä, koska hyötyy ihmisen antamasta ruosta ja suojasta. Koira saa ihmiseltä ruokaa joko tekemällä vartiointimetsästysjne.työtä tai ihan siksi, että on ihmisen seurana. Ihminen hyötyy koirista metsästämisen apurina, opaskoirana, nykyisin myös sairauksien tunnistajana jne.
Trolli lempiaiheita ovat mm miehet, kissat, koirat, Helsinki ......onhan näitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka inhoaa eläimiä niin paljon että haluaa ottaa niitä lemmikeiksi?
Miettikää millasta olis ite joutua jonkun jättiläis alienin lemmikiksi. Sais syödä vain tämän antamaa ruokaa, olla vain tämän määräämällä alueella ja joutua tämän vietäväksi "lääkäriin" jossa voi joutua lopetettavaksi.
Koira esimerkiksi on itse kesyttänyt itsensä, koska hyötyy ihmisen antamasta ruosta ja suojasta. Koira saa ihmiseltä ruokaa joko tekemällä vartiointimetsästysjne.työtä tai ihan siksi, että on ihmisen seurana. Ihminen hyötyy koirista metsästämisen apurina, opaskoirana, nykyisin myös sairauksien tunnistajana jne.
Suurin osa maailman koirista ei taida olla noita työkoiria. Lemmikkikulttuurin eettisyydestä voi ja pitää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Trolli lempiaiheita ovat mm miehet, kissat, koirat, Helsinki ......onhan näitä
Kerrostalot vastaan omakotitalot 🤣
Eläimistä pitäminen on geneettistä ja periytyvää. Luin tästä aiheesta artikkelin ihan muutama päivä sitten. Eläinihmisten kannattaa pariutua vain toisten eläinihmisten kanssa. Lemmikki ei voi hyvin, jos joku perheessä ei pidä siitä.
Kiitos sinulle. <3