Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin kuolema ja parisuhde
30.08.2025 |
Vanha kissani alkoi reilu vuosi sitten sairastella. Asiaa tutkittiin eläinlääkärissä parisen kuukautta, mutta kissa meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päädyin eläinlääkärin suosituksesta eutanasiaan.
Se oli erittäin rankkaa aikaa. Oli ajankäytöllistä ja taloudellista haastetta, koska eläinlääkärissä asioidaan keskellä päivää, hoitotoimenpiteitä piti tehdä monta kertaa päivässä ja halpaakaan se ei ollut. Ja tämä kaikki ihan valtavan stressin ja huolen alaisena. Laihduin tuona aikana paljon.
Surin kissaa kauan ja suren edelleen. Se oli minun paras ystäväni ja auttanut kaikissa omissa ongelmissani. Koko ajan on sellaisia pohdintoja, että teinkö tarpeeksi vai teinkö kenties liikaa, kun ystäväni joutui olemaan kipeänä.
Olen parisuhteessa ja asumme yhdessä. Kissan olin ottanut yksin ennen parisuhteen alkua. Tunnen katkeruutta siitä, miten kumppanini suhtautui minun kriisiini. Hän vaikutti välipitämättömältä, ei koskaan tarjoutunut auttamaan, eikä lohduttanut, vaan antoi minun itkeä yksin toisessa huoneessa. Pari päivää kissan kuoleman jälkeen ilmoitti, ettei hän halua meille enää uutta kissaa. Edellistä oli kuulemma sietänyt, koska se oli ollut minulla jo ennen suhteen alkua.
Minulla on tämän seurauksena mennyt maku kumppaniini, vaikka suhteessamme on paljon hyviäkin asioita. Tämä suru ja katkeruus on aiheuttanut sen, etten oikein välittäisi nähdä häntä enää saati koskea. Välillä unelmoin siitä, että eroan ja hankin itselleni kaksi kissaa. Olen kissaihminen ja huomannut, että kissan/kissojen seura on olennaista hyvinvoinnilleni.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Mihin päädyit?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Eläimistä pitäminen on geneettistä ja periytyvää. Luin tästä aiheesta artikkelin ihan muutama päivä sitten. Eläinihmisten kannattaa pariutua vain toisten eläinihmisten kanssa. Lemmikki ei voi hyvin, jos joku perheessä ei pidä siitä.
Jaa. Mulla on ollu kissoja ja koiria sun muita lemmikkejä, ex-vaimolla ei. Lapset tykkää eläimistä ihan mahoton ja nyt heillä onkin koira äitinsä luona, minä en halua enää yhtään lemmikkiä kotiini.
Mites se periytyminen menikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimistä pitäminen on geneettistä ja periytyvää. Luin tästä aiheesta artikkelin ihan muutama päivä sitten. Eläinihmisten kannattaa pariutua vain toisten eläinihmisten kanssa. Lemmikki ei voi hyvin, jos joku perheessä ei pidä siitä.
Jaa. Mulla on ollu kissoja ja koiria sun muita lemmikkejä, ex-vaimolla ei. Lapset tykkää eläimistä ihan mahoton ja nyt heillä onkin koira äitinsä luona, minä en halua enää yhtään lemmikkiä kotiini.
Mites se periytyminen menikään?
Se, että on eläimiä, ei tarkoita, että pitäisi niistä. Eivät tuotantoeläintenkään omistajat pidä niistä. Muuten eivät pystyisi kohtelemaan niitä samoin kuin muita tuotantolaitteitaan. Luultavasti kyllä pitävät enemmän traktoreistaan, kuin sioistaan tms.
Eläimistä tykkääminen on perinnöllistä, ei se, että raahaa eläimiä kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Trolli aloitukset aina tunnistaa siitä että ovat hirveän pitkiä ja niissä vedotaa tiettyyn ihmisryhmään ja heidän tunteisiinsa. Kuten tässä naisiin jotka pitävät kissoista lemmikkeinä. Samalla laitetaan jokin toinen ihmisryhmä vihattavaksi viholliseksi, tässä miehet joille lemmikki kissa ei oo niin väliksi.
Saadaan kivaa kinastelua asiasta jolla ei ole merkitystä koska tunteet puhuvat, eivät faktat. "Vihollinen" onkin yhtäkkiä kaikki miehet, sitten kaikki miehet on inceleitä ja niin edelleen.
Tähän nyt pitää korjata, että enhän minä maininnut sukupuolia aloituksessa ollenkaan. :) Nais/miesasetelma tähän keskusteluun tuli vasta, kun ekassa vastauksessa oli naisvihamielinen sävy. Sehän monille ihmisille passaa, ettei maailman ilmiöitä tuo näkyväksi millään tavalla, vaan on aina hiljaa, vaikka joku olisi törkeä. Näin nämä törkykommentteja kirjoittavatkin varmaan toimivat?
Minulle on se ja sama, että uskotko tämän kertomuksen aitoutta vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli aloitukset aina tunnistaa siitä että ovat hirveän pitkiä ja niissä vedotaa tiettyyn ihmisryhmään ja heidän tunteisiinsa. Kuten tässä naisiin jotka pitävät kissoista lemmikkeinä. Samalla laitetaan jokin toinen ihmisryhmä vihattavaksi viholliseksi, tässä miehet joille lemmikki kissa ei oo niin väliksi.
Saadaan kivaa kinastelua asiasta jolla ei ole merkitystä koska tunteet puhuvat, eivät faktat. "Vihollinen" onkin yhtäkkiä kaikki miehet, sitten kaikki miehet on inceleitä ja niin edelleen.
Tähän nyt pitää korjata, että enhän minä maininnut sukupuolia aloituksessa ollenkaan. :) Nais/miesasetelma tähän keskusteluun tuli vasta, kun ekassa vastauksessa oli naisvihamielinen sävy. Sehän monille ihmisille passaa, ettei maailman ilmiöitä tuo näkyväksi millään tavalla, vaan on aina hiljaa, vaikka joku olisi törkeä. Näin nämä törkykommentteja kirjoittava
Tämä onkin trolleilla monesti taktiikkana jotta voivat aloituksessa jättää sukupuolet sun muut pois ja valita eniten resonoivat yksityiskohdat vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Trolli aloitukset aina tunnistaa siitä että ovat hirveän pitkiä ja niissä vedotaa tiettyyn ihmisryhmään ja heidän tunteisiinsa. Kuten tässä naisiin jotka pitävät kissoista lemmikkeinä. Samalla laitetaan jokin toinen ihmisryhmä vihattavaksi viholliseksi, tässä miehet joille lemmikki kissa ei oo niin väliksi.
Saadaan kivaa kinastelua asiasta jolla ei ole merkitystä koska tunteet puhuvat, eivät faktat. "Vihollinen" onkin yhtäkkiä kaikki miehet, sitten kaikki miehet on inceleitä ja niin edelleen.
Ap ei kyllä kohdistanut aloituksessa kaikkiin miehiin yhtään mitään, ja miehestäänkin puhui vain ristiriitaisin tuntein. Tunnen monta eläinrakasta miestä ja toisaalta tunnekylmää tai eläimiä vihaavaa naista, joten lopeta yleistäminen. Kyllä ap myös löydät eläinrakkaan miehen, jos se on sinulle tärkeää.
Ja toiseen nousseeseen teemaan, kyllä eläinten pitämisen eettisyydestä pitää ja saa puhua. Itse puhun siitä ihmisten kanssa paljon, esimerkiksi epäterveestä jalostuksesta, pentutehtailusta, myös siitä, että kotikissojen vapaana ulkoilu on usein haitallista linnuille. Ja olen se, jolla on kaksi kissaa. On paljon ihmisiä, jotka ottavat lemmikkejä, mutta eivät sitä ymmärrä että ne ovat todella eläviä olentoja, joiden lajinmukaiset tarpeet ja käyttäytyminen tulee ymmärtää ja sen toteutuminen mahdollistaa, rajaten kuitenkin haitta muulle ympäristölle. Lemmikeiksi jalostetut koirat ja kissat nyt eivät vaan ole soveltuvia luontoon, eivät siellä terveenä selviä ja aiheuttavat tuhoa luontoympäristölle. Omistaja on myös aina vastuussa vahingosta toisille ihmisille tai omaisuudelle.
Mutta eikö tässä ketjussa voisi nyt keskittyä nimenomaan ap:n asiaan ilman kaikkia eläin- ja sukupuoliasioiden sivuraiteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän surusi kissan pois menosta, uusi kissa ystävä voisi tuoda lohtua suruusi. ei tietenkään poista, mutta lohduttaisi. Miehen käytöstä en ymmärrä, hän on täysin empatia kyvytön , itse en sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla. Jäin miettimään myös sitä että miksi hän "sanelee" ottamisia, eikö olisi voinut asiasta keskustella kun tiesi kuinka tärkeä kissa sinulle oli. vai oliko kenties kateellinen kissan saamasta huomiosta, kun oli pois häneltä. Eläimiltä saa aina pyyttetöntä rakkautta. Kun itsekkin asian kyseenalaistat niin tiedät jo varmaan sisimmässäsi ettei kyseinen mies ole oikea ihminen rinnallesi. Paljon voimia jatkoon, uskon että jaksat tehdä oikean ratkaisun
Ei ole kokemuksia, mutta jos puolisosi on tunteeton tässä asiassa niin ei hän muutu. En minäkään muuttunut ennenkuin muija lähti aikanaan. Uuden kanssa kävin pariterapiassa ja opettelin huomioimaan puolisoani enkä vain itseäni. 20+ vuotta oltu ja hyvin menee. Etsi joku itsellesi sopivampi.
t. M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tekstiseinä vastaukset on vain lisää todisteita trollauksesta. Ap kirjotellu osan valmiiksi niin voi tiputella niitä ketjuun.
Ap:lla ei oo ollu kissaa eikä puolisoa. Yksin kirjottaa nousuhumalassa mukahauskoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimistä pitäminen on geneettistä ja periytyvää. Luin tästä aiheesta artikkelin ihan muutama päivä sitten. Eläinihmisten kannattaa pariutua vain toisten eläinihmisten kanssa. Lemmikki ei voi hyvin, jos joku perheessä ei pidä siitä.
Jaa. Mulla on ollu kissoja ja koiria sun muita lemmikkejä, ex-vaimolla ei. Lapset tykkää eläimistä ihan mahoton ja nyt heillä onkin koira äitinsä luona, minä en halua enää yhtään lemmikkiä kotiini.
Mites se periytyminen menikään?
Se, että on eläimiä, ei tarkoita, että pitäisi niistä. Eivät tuotantoeläintenkään omistajat pidä niistä. Muuten eivät pystyisi kohtelemaan niitä samoin kuin muita tuotantolaitteitaan. Luultavasti kyllä pitävät enemmän traktoreistaan, kuin sioistaan tms.
Eläimistä tykkääminen on perinnöllistä, ei se
Olipa typerä kommentti.. Tuontantoeläimet ovat arvostettuja ja niille annetaan nimetkin: tyytyväinen eläin tuottaa parhaiten
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemuksia, mutta jos puolisosi on tunteeton tässä asiassa niin ei hän muutu. En minäkään muuttunut ennenkuin muija lähti aikanaan. Uuden kanssa kävin pariterapiassa ja opettelin huomioimaan puolisoani enkä vain itseäni. 20+ vuotta oltu ja hyvin menee. Etsi joku itsellesi sopivampi.
t. M50+
Kiitos rehellisestä kommentista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyyntö täyspäisille:
älkää toistako Ylilauta-jätteiden törkeyksiä.
Poistattakaa ne.
Vierailija kirjoitti:
Ei viddu te ootte tyhmiä kun uskoitte mun alotukseen 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Ap
Et ole AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viddu te ootte tyhmiä kun uskoitte mun alotukseen 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Ap
Et ole AP
Olenpa. Ja sä et osaa kirjottaa palstalla kun laitat aina tabin rivin alkuun.
Ap
En ikinä ottais naista joka ei halua mun kissoja.
Kaikki tänne kirjoitettu on tarinoita, kertomuksia joiden "totuudellisuutta" on mahdotonta tarkistaa, siis lähtökohtaisesti fiktiota. Siksi on ihan turha väittää kirjoittajia trolleiksi. Se on aivan nollatason tietoa.
Joku voi kirjoittaa sydänverellään todella tapahtuneista asioista, mutta sitä ei voi tietää, eikä se ole olennaistakaan. Joku toinen voi vaikka harjoitella tarinan kertomista, vaikkapa opetellakseen millaisia tuntemuksia hänen kertomuksensa herättää.
Se on tärkeää kuinka ihmiset suhtautuvat toisiinsa, haastavatko he riitaa vai keskustelevatko asiallisesti.
Asioihin on erilaisia näkökulmia, ja niitä ihan mielelläni täältä lueskelen.
Itselle kissojen kuolemat ei ole ollut noin suuria kriisejä, olen toki surrut, mutta en noin voimallisesti..Mutta me ihmiset ollaan erilaisia.. Puolisosi tunteettomuutta suruasi kohtaan pidän kyllä järkyttävänä. Mulla oli myös kaksi kissaa jo ennen kuin tutustuin puolisoni ja kun muutimme yhteen, kyllä hän niistä piti.. Ja eutanasiassa oli mukana ja kyllä hänelläkin kyyneleet tuli silmiin.Ja suhtautui myönteisesti uuden kissan tuloon sitten myöhemmin.
No en olisi tuollaisen miehen kanssa. Oletko sinä onnellisempi hänen kanssaan ilman kissoja vai kissojen kanssa ilman häntä (ja mahdollisesti sellaisen miehen kanssa, joka myös rakastaa kissoja ja tajuaa tukea kumppaniaan surussa)?
Minä ymmärrän puolisoasi ihan hyvin. Minäkin pidän luonnon eläimistä, mutta en ymmärrä, mitä kissa saa siitä siitä, että se viettää koko elämänsä ihmisen asunnossa. Ehkä ero on hyvä ratkaisu, koska te olette noin erilaisia.
Surun kyllä ymmärrän ja olen kokenut sen itsekin. Ei siinä silti puoliso pysty paljoa auttamaan, vaan jokaisen on käsiteltävä suru itse.
Trolli aloitukset aina tunnistaa siitä että ovat hirveän pitkiä ja niissä vedotaa tiettyyn ihmisryhmään ja heidän tunteisiinsa. Kuten tässä naisiin jotka pitävät kissoista lemmikkeinä. Samalla laitetaan jokin toinen ihmisryhmä vihattavaksi viholliseksi, tässä miehet joille lemmikki kissa ei oo niin väliksi.
Saadaan kivaa kinastelua asiasta jolla ei ole merkitystä koska tunteet puhuvat, eivät faktat. "Vihollinen" onkin yhtäkkiä kaikki miehet, sitten kaikki miehet on inceleitä ja niin edelleen.