Parisuhde emotionaalisesti välttelevän kanssa
Miesystävälle tunteiden osoittaminen, niistä puhuminen ja koskettaminen & hellyyden osoittaminen on todella vaikeaa. Sanoo rakastavansa ja muuten on ihana mies, mutta on näiden asioiden kanssa todella lukossa. Näin on kuulemma ollut aina. Tunneilmaisu on todella niukkaa muutenkin kuin minun kanssani.Paitsi kun hän on humalassa, silloin on hellempi, suutelee yms.
Itse taas olen tunteellinen ja koskettaminen ja hellyys on suorastaan elinehto.
Näiden erojen takia suhteessa on ollut paljon vaikeuksia, väärinkäsityksiä ja omalta puoleltani eroajatuksia.
Onko kokemuksia, voiko tällainen mies muuttua iän myötä tunteiltaan avoimemmaksi?Vai onko minun vaan tyydyttävä siihen että suhde on tältä osin köyhä? Mitä itse voisin tehdä asiaa edistääkseni?
Kommentit (114)
Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen".
Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?
Itse olin (ja välillä vieläkin olen) tuollainen mies.
Ikä ei itsessään auta tai muuta mitään, vaan se ongelma ja siihen johtaneet syyt täytyy aktiivisesti tunnistaa ja alkaa tekemään asioille jotain. Ainoa, mitä sinä pystyt tekemään, on olla tukena jos hän jonkinlaiseen prosessiin itsensä kanssa alkaa. Silloinkin vaan täytyy muistaa ensisijaisesti oma hyvinvointi. Jos toinen ei tee mitään, on ihan turha odotella vieressä muutossa.
Ei kannata vaivautua. Näitä miehiä on nähty ihan tarpeeksi. Älä ota toisen ongelmia kannettavaksesi.
Ei naiset tykkää halimisesta tai läheisyydestä. Naiset ovat kylmiä parisuhteissa. Kokemusta on.
Olin parisuhteessa yli neljä vuotta keski-ikäisen miehen kanssa, joka ei kyennyt sanomaan "minä rakastan sinua". Ei ollut sitä sanonut aiemmissakaan suhteissa, vaikka oli ollut naimisissakin. Ei siinä sitten lopulta hyvin käynyt.
Minulla on tuollainen mies, seksiä kyllä on, se on hyvää ja mies on muuten huomioiva. Olen oppinut elämään asian kanssa. Mies antaa kuitenkin tulla kainaloon, pussata ja halata, joten vaikka hän ei itse suuremmin kaipaa fyysistä läheisyyttä, niin en nyt kauheasti kärsi siitä, vaikka itselleni se onkin tärkeää. Ei kävisi mielessäkään erota tämän asian takia, jos joku toinen mies nyt tykkäisikin helliä, niin hänessä on todennäköisesti vikaa jossain muussa asiassa.
Välttelevästi kiintyneet ovat todella raskasta parisuhdeseuraa ja suomalaisista näitä on suuri osuus sekä naisista että miehistä.
Kyllä siitä voi kehittyä suuren tahtotilan ja yhdessä työskentelyn kautta, mutta kuten joku jo yllä sanoi, nämä eivät yleensä itse näe mitään ongelmaa mitä työstää. Heille riittää etäinen ja haalea suhde, eivätkä ymmärrä, miksi toinen on niin vaativa ja "mikään" ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Välttelevästi kiintyneet ovat todella raskasta parisuhdeseuraa ja suomalaisista näitä on suuri osuus sekä naisista että miehistä.
Kyllä siitä voi kehittyä suuren tahtotilan ja yhdessä työskentelyn kautta, mutta kuten joku jo yllä sanoi, nämä eivät yleensä itse näe mitään ongelmaa mitä työstää. Heille riittää etäinen ja haalea suhde, eivätkä ymmärrä, miksi toinen on niin vaativa ja "mikään" ei riitä.
Ei suhde kyllä välttämättä ole etäinen ja haalea, jos mies ei halua hirveästi kiehnätä toisessa kiinni. Meillä on oikein hyvä ja läheinen suhde, vaikka mies ei fyysisestä hellyydestä niin paljon pidäkään. Eri asia jos ei edes puhuta eikä huomioida toista muutenkaan.
Eikö tällainen luonteenpiirre tule esiin seurusteluaikana? Vai onko mies hellä ja kosketteleva seurustellessa ja yhteenmuuton tai avioliiton alkaessa muuttuu yhtäkkiä? Seurusteluaikana nämä asiat punnitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevästi kiintyneet ovat todella raskasta parisuhdeseuraa ja suomalaisista näitä on suuri osuus sekä naisista että miehistä.
Kyllä siitä voi kehittyä suuren tahtotilan ja yhdessä työskentelyn kautta, mutta kuten joku jo yllä sanoi, nämä eivät yleensä itse näe mitään ongelmaa mitä työstää. Heille riittää etäinen ja haalea suhde, eivätkä ymmärrä, miksi toinen on niin vaativa ja "mikään" ei riitä.
Ei suhde kyllä välttämättä ole etäinen ja haalea, jos mies ei halua hirveästi kiehnätä toisessa kiinni. Meillä on oikein hyvä ja läheinen suhde, vaikka mies ei fyysisestä hellyydestä niin paljon pidäkään. Eri asia jos ei edes puhuta eikä huomioida toista muutenkaan.
Otsikossakin puhutaan emotionaalisesta etäisyydestä, mutta olet silti onnistunut jumitumaan johonkin kiehnäämiseen?
Perus taas: Miten MINÄ voisin muuttaa miestä, koska MINÄ haluan eri asioita
🙄🥱🥱🥱🥱
Alkoholi vastaa hormonaalisesti samaa tilaa kuin äidin sylissä imetettävänä oleminen. Se ei siis ole ihmisen normaalitila.
Miehillä ja naisilla on erilainen hormonitoiminta. Naisilla estrogeeni tekee lempeäksi, helläksi, rakastavaksi. Miehillä testosteroni pakottaa taistele-pakene tilaan joka päivä.
Lopeta etsimästä lapsenkaltaista rakkautta aikuisesta miehestä. Jos haluat hellyyttä, synnytä lapsi. Tai ota lemmikki ja kastroi se. No tyttökissaa ei tarvitse.
Samoin kiintymyssuhdeteoria pätee vain emoon ja poikaseen, ei testo-siittäjä-koiraaseen.
Niin joo ja tervetuloa todellisuuteen :)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällainen luonteenpiirre tule esiin seurusteluaikana? Vai onko mies hellä ja kosketteleva seurustellessa ja yhteenmuuton tai avioliiton alkaessa muuttuu yhtäkkiä? Seurusteluaikana nämä asiat punnitaan.
Mikä miesystävä sinun mielestäsi on, jos ei seurustelukumppani?
Vierailija kirjoitti:
Olin parisuhteessa yli neljä vuotta keski-ikäisen miehen kanssa, joka ei kyennyt sanomaan "minä rakastan sinua". Ei ollut sitä sanonut aiemmissakaan suhteissa, vaikka oli ollut naimisissakin. Ei siinä sitten lopulta hyvin käynyt.
Olen pian 8 vuotta seurustellut miehen kanssa, joka vaivaantuneesti sai sanottua joskus harvoin, että rakastan sinua. Yritin kauan sanoa, että minulle ei koskaan tarvitse sanoa noita sanoja jos se osoitettaisi minulle käytännössä. Juurikaan mitään hellyyttä ja kosketuksia ei ole, halaustakin pitää erikseen pyytää.. sieltä suusta voi päästää ihan mitä hyvänsä, mutta jos et tunne itseäsi rakastetuksi käytännössä, niin sanat on turhia.. ehkä jollekkin ne riittää..
Vierailija kirjoitti:
Itse olin (ja välillä vieläkin olen) tuollainen mies.
Ikä ei itsessään auta tai muuta mitään, vaan se ongelma ja siihen johtaneet syyt täytyy aktiivisesti tunnistaa ja alkaa tekemään asioille jotain. Ainoa, mitä sinä pystyt tekemään, on olla tukena jos hän jonkinlaiseen prosessiin itsensä kanssa alkaa. Silloinkin vaan täytyy muistaa ensisijaisesti oma hyvinvointi. Jos toinen ei tee mitään, on ihan turha odotella vieressä muutossa.
Joo tosi fiksua yrittää "työstää" kivitalosta pomppulinnaa xD
Miehen hormonitoiminta ei yksinkertaisesti ole mikään hellä pusuttelija lussuttelija. Jos olisi, tämä ei olisi maskuliininen mies vaan vauva. Vauvat, pienet lapset, kisut ja muut vauvan kokoiset lemmikkieläimet ovat tällaisia. Sekä naiset tietysti, mutta hekään eivät välttämättä aina kaikille
Kivekset ja lihakset tuottavat testosteronia, munasarjat ja rasvakudos estrogeenia -----------------------------------> selvittäkää miten nämä vaikuttavat käytökseen ja mielialaan.
Poikalapset eivät tuota testosteronia 3kk-murrosikä.
Jos siis haluat lussuttelumiehen, ota joku erittäin pullea.
Todennäköisin selitys on näissä se, että miehen on mahdotonta saada vastakaikua niiltä naisilta joista viehättyisi ihan täysillä.
Eihän tuo miehen vika ole vaan naisten nirsouden vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin (ja välillä vieläkin olen) tuollainen mies.
Ikä ei itsessään auta tai muuta mitään, vaan se ongelma ja siihen johtaneet syyt täytyy aktiivisesti tunnistaa ja alkaa tekemään asioille jotain. Ainoa, mitä sinä pystyt tekemään, on olla tukena jos hän jonkinlaiseen prosessiin itsensä kanssa alkaa. Silloinkin vaan täytyy muistaa ensisijaisesti oma hyvinvointi. Jos toinen ei tee mitään, on ihan turha odotella vieressä muutossa.
Joo tosi fiksua yrittää "työstää" kivitalosta pomppulinnaa xD
Miehen hormonitoiminta ei yksinkertaisesti ole mikään hellä pusuttelija lussuttelija. Jos olisi, tämä ei olisi maskuliininen mies vaan vauva. Vauvat, pienet lapset, kisut ja muut vauvan kokoiset lemmikkieläimet ovat tällaisia. Sekä naiset tietysti, mutta hekään eivät välttämättä aina kaikille
Kivekset ja lihakset tuottavat testosteronia, munasarjat j
Erittäin pulleat miehet ovat feminiinisempiä, sillä rasvakudos tuottaa estrogeeniä. Testomiehet eli hoikat ja lihaksikkaat ovat sen sijaan enemmän jatkuvasti testosteronin vaikutuksen alaisena.
Me ollaan onnistuttu kumppanin kanssa kasvamaan yhdistelmästä välttelevästi kiintynyt + ahdistuneesti kiintynyt siihen, että molemmat ovat nykyään suhteellisen turvallisesti kiintyneitä. Vaati yksilöterapiaa molemmille sekä valtavasti keskustelua ja vastaantulemista, sekä pari suurta elämänkriisiä joissa osoittautui, että toiseen voi ja pitää luottaa.
Eli mahdollista on, jos molemmat ovat valmiita työskentelemään asian eteen ja ymmärtämään toisen näkökulmia sekä molemmilla on todella vahva tahtotila olla yhdessä. Helppoa se ei ole ja jos toinen ei näe mitään kehitettävää, ei mitään voi kehittää.
Siedin aikanaan puolisen vuotta tuollaista kumppania. Hän oli seksuaalisesti todella aktiivinen ja intohimoinen, otti minut huomioon, suuteli jne. Oli huomaavainen muutenkin, kiltti ja kunnollinen. Halasi ja silloin tällöin pussailikin. Ei halunnut kuitenkaan koskaan nukkua lähekkäin, ei näyttänyt tunteitaan eikä puhunut niistä juurikaan. Ei viesteissäkään vastannut sydämeen sydämellä yms.
Kysyin häneltä asiasta, ja hän sanoi olevansa vain varovainen.
Minä tulin siihen tulokseen, että hän ei pidä minusta yhtä paljon kuin minä pidin hänestä ja laitoin suhteen poikki.