Miksi yhä Suomessa naiset alistuvat ottamaan miehen sukunimen?

Ei millään pahalla, mutta sinä se et taida olla ihan laatikon terävimpiä veitsiä?

vaimolla on eri sukunimi, niin mulle tulee mieleen, että tämä on esim siitä syystä, että vaimo on ollut useita kertoja naimisissa, eikä voi ottaa miehensä sukunimiä, koska liitot ei kestä, ja joutuisi vaihtamaan sitä nimeä usein.

Tuntemani oman nimensä pitäjät ovat juuri näitä, joiden liitot kestävät max 5v ja sitten taas uusi mies kiertoon.

Perhetuttavani vaihtoi nimensä takaisin tyttönimeen, kun se tuli Suomessa mahdolliseksi. Ei siis vain pitänyt nimeään, vaan peräti tarkoituksellisesti luopui miehen nimestä. Tuttavani oli naimisissa miehensä kanssa liki 40 vuotta, joista kolme viimeistä hän toimi vakavasti sairaan miehensä omaishoitajana,jättäytyen sen takia pois rakastamastaan työstä. On joo kevytkenkäistä meininkiä....

Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessäni. Se oli luonnollinen valinta, eikä tod. liity mitenkään siihen, etten olisi sitoutunut mieheeni.

Ei millään pahalla, mutta sinä se et taida olla ihan laatikon terävimpiä veitsiä?

vaimolla on eri sukunimi, niin mulle tulee mieleen, että tämä on esim siitä syystä, että vaimo on ollut useita kertoja naimisissa, eikä voi ottaa miehensä sukunimiä, koska liitot ei kestä, ja joutuisi vaihtamaan sitä nimeä usein.

Tuntemani oman nimensä pitäjät ovat juuri näitä, joiden liitot kestävät max 5v ja sitten taas uusi mies kiertoon.

Perhetuttavani vaihtoi nimensä takaisin tyttönimeen, kun se tuli Suomessa mahdolliseksi. Ei siis vain pitänyt nimeään, vaan peräti tarkoituksellisesti luopui miehen nimestä. Tuttavani oli naimisissa miehensä kanssa liki 40 vuotta, joista kolme viimeistä hän toimi vakavasti sairaan miehensä omaishoitajana,jättäytyen sen takia pois rakastamastaan työstä. On joo kevytkenkäistä meininkiä....

Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessäni. Se oli luonnollinen valinta, eikä tod. liity mitenkään siihen, etten olisi sitoutunut mieheeni.

Minustakin sitoutuminen lähtee jostain AIVAN muusta asiasta kuin nimestä. Minusta yhteinen sukunimi on itse asiassa erittäin huono peruste naimisiinmenolle. Jokaisen pitäisi pystyä menemään naimisiin ilman nimenvaihdosta, koska silloin on pakko miettiä sitoutumista jostakin muusta näkökulmasta.

Tuon aiemman viestin kirjoittaja ei myöskään taida tietää, että maailmassa on hyvinkin erilaisia sukunimikäytäntöjä. On maita, joissa avioparit eivät koskaan ota yhteistä sukunimeä ja lapsille annetaan kummaltakin vanhemmalta yksi sukunimi, kuten Espanjassa. Ja sitten on vielä sellaisiakin maita, joissa ei ole sukunimi lainkaan! Mitenköhän on - miten esimerkiksi islantilaiset avioparit voivat sitoutua toisiinsa tai lapsiinsa, kun yhteistä sukunimeä ei perheellä ole? Vai onko asia niin, että kaikki islantilaiset avioparit eroavat ja perheet hajoavat ennemmin tai myöhemmin? Vai päteekö tämä "ne parit, joilla on yhteinen sukunimi, pysyvät todennäköisemmin yhdessä kuin ne, joilla on eri nimet" -teoria vain Suomessa?

paljon tyttöystäviä ja avovaimoja liikkeellä. On tainnut unohtua yksi syy tästä listasta, miksi nimeä ei saisi naimisiin mennessään vaihtaa.

Sitten avovaimot ja tyttöystävät eivät niin erottuisi joukosta reppanoina, joita kukaan ei kosi, kun vaimoillakin olisi vielä tyttönimi tallella.

Mitä se on teiltä pois jos joku menee naimisiin+ Ei se naimisissa olevien naisten vika ole, ettei teitä kukaan kosi. Se lienee taustalla se syy ärtymykseen näistä toisten naisten vaihtuvista sukunimistä...

Tiesittekö, että miehen sukunimen ottaminen symbolisoi sitä, että siirrytte miehen/hänen sukunsa omistukseen?

Lain mukaan pakko ottaa miehen sukunimi, koska naiset olivat huonommassa asemassa ja tarvitsi holhoajan.

Miksi Suomessa naiset ottavat miehen sukunimen, mutta kritisoivat lähi-idän naisten asemaa?

Itsepetostahan se on väittää, "minä otan miehen nimen koska miehen sukunimi on kauniimpi, asia ei ole minulle niin tärkeä, joustan tässä ja mies muissa asioissa..."

Katkera lortto, luultavasti nainen halutessaan ottaa miehensä nimen tai päinvastoin omasta halustaan

Valinnanvapaus sukunimen suhteen on nimenomaan se hieno asia. Naisen ei ole enää pakko ottaa aviomiehen sukunimeä, jos ei sitä halua. Mutta mitä tekee nainen vapaudellaan? Julistaa suu vaahdossa kanssasisarilleen, että nämä eivät saa ottaa aviomiehensä sukunimeä. Eli on hienosti päästy ojasta allikkoon. Ensin oli lain mukaan pakko ottaa äijän sukunimi, nyt on fasistiemakoiden vaatimuksesta pakko pitää isukin sukunimi. Haistakaa vittu.

Äläkä missään nimessä ota miehesi sukunimeä, sillä se on alistumista! Isän sukunimi on ainoa oikea!

erottua naiset usein ottavatkin oman tyttönimensä takaisin? Vaikka välissä olisi ollut miehen sukunimellä 20-30 vuottakin?

omaa hiukan erikoista sukunimeäni ja mielihyvin vaihdoin ukon aika tavalliseen sukunimeen

ja miehillä on paineita että nainen ottaa hänen nimensä. Suurinosa naisista tekeekin sitten niin. Kaverit katsoisivat kieroon jos mies ottaisi naisen sukunimen.

naiset ovat liian lähellä asiaa ja eivät näe siinä mitään outoa, mutta sen kyseenalaistaminen nostaa niskakarvat ja vastustuksen pystyyn.

Miksi parit eivät yleisemmin ota naisen sukunimeä, jos asia on ihan sama ja parit voivat ihan ilman ympäristön paineita asian päättää?

Ihan vain mielenkiinnolla. Mistä sinä olet tällaisen ajatuksen saanut? Eikö naisella ole päätäntävaltaa jos ottaa miehen sukunimen?

Kyllä parit saavat päättää sukunimensä ihan itse. Mutta sitä on varmaan vaikeaa ymmärtää?

Minullakin on pysynyt itsenäisyys vaikka vaihdoinkin sukunimeni. Mihin se olisi kadonnut? Aivan sama ihminen olen kuin ennen naimisiin menoa. Minulla vaikutti kylläkin sukunimen vaihtoon oma sukuni, en halua että minua rinnastetaan niihin juoppoihin ja riehujiin joita omassa suvussani riittää aivan liikaa.

Onko miesten sukunimet komeampia? Vai onko tärkeää sukunimellä näyttää, olen naimisissa?

Miksi mies ei halunnut sukunimeäsi, miksi sinä joustit?



Vai oliko tässä sama syy kuin siinä, miksi suurinosa miehistä menee armeijaan. Otit miehen sukunimen, koska se oli perinteistä ja turvallista, ei mitään liian radikaalia.

Kyllä minä olen ollut kymmenissä häissä, joissa morsianta on painostettu viime metreille asti vähintään kaksoisnimeen.

Koska mies halusi ja sinä myönnyit?

ja miehillä on paineita että nainen ottaa hänen nimensä. Suurinosa naisista tekeekin sitten niin. Kaverit katsoisivat kieroon jos mies ottaisi naisen sukunimen.

naiset ovat liian lähellä asiaa ja eivät näe siinä mitään outoa, mutta sen kyseenalaistaminen nostaa niskakarvat ja vastustuksen pystyyn.

Miksi parit eivät yleisemmin ota naisen sukunimeä, jos asia on ihan sama ja parit voivat ihan ilman ympäristön paineita asian päättää?

Nämä ihmisten selitykset on ontuvia.

Miksi miehet ei sitte halua pois isänsä omistuksesta tai perheelle samaa sukunimeä tai eroon hölmöstä sukunimestä? Näillä kaikilla perusteilla mies voisi ottaa naisen nimen.

Olin itseasiassa hirvittävän helpottunut kun pääsin tyttönimestäni eroon, en koskaan pitänyt siitä. En tosiaankaan koe olevani alistettu ja miehelleni koko nimiasia oli jokseenkin samantekevä. Hän ilmoitti kihlautuessamme että hän ei tule ikimaailmassa vaihtamaan nimeään, hänestä on mukavaa jos haluan ottaa hänen nimensä mutta jos haluan pitää omani niin ei ole mitään sitäkään vastaan.

Onko miesten sukunimet komeampia? Vai onko tärkeää sukunimellä näyttää, olen naimisissa?

Miksi mies ei halunnut sukunimeäsi, miksi sinä joustit?

Vai oliko tässä sama syy kuin siinä, miksi suurinosa miehistä menee armeijaan. Otit miehen sukunimen, koska se oli perinteistä ja turvallista, ei mitään liian radikaalia.

kuin naiset?

Koska mies halusi ja sinä myönnyit?

Onko se niin vaikea uskoa että nainen voisi itse haluta vaihtaa sukunimensä? ;)

Siis oikeasti, alkaa jo mietityttämään minkälaisia lapsia täällä oikein kirjoittelee, kyllähän nyt aikuinen ihminen ymmärtää ettei kaikki ole samasta muotista tehtyjä :)

Ja huomaatteko? Te painostatte naisia pitämään oman sukunimensä.

Pääsisin eroon ja laitoksessa rikastuisin kivasti.

vaan hankkii nuoremman ja ehomman, nauru vasta maistuukin.

Käsittämätöntä että joku on nykyaikana NOIN TYHMÄ.

mutta ottakaa huomioon, että lähes kaikkien (ennen kuin uusi sukunimilaki, jonka mukaan naiset yleensä sai pitää oman sukunimensä tuli voimaan) sukunimet ovat tulleet isän mukaan. Minunkin vanhempani erosivat jo kun olin lapsi, ja jostain syystä äitini ei lähtenyt omaansa ja meidän lasten sukunimeä muuttamaan, vaikka välit meidän isään katkesivatkin lähes kokonaan.

Kun sitten naimisiin mennessä tuli hyvä tilaisuus vaihtaa sukunimeä, niin oli helppo valita miehen sukunimi, etenkin kun se on tosi hyvä, eikä tavallinen -nen, joka sukunimeni oli ennen. Ehkä jos oma sukunimeni olisi ollut äidin tyttönimi, olisin harkinnut asiaa enemmän, mutta se nyt on jo jossittelua.