Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppisen yksinäisyys
26.04.2025 |
Olen sinkku kolmekymppinen, ja olen nykyään todella yksinäinen. Opiskelukaverit ovat saaneet lapsia, eikä heillä ole enää aikaa ja energiaa nähdä minua. Kaikki ovat myös muuttaneet keskustasta pois.
Töiden jälkeen menen siis usein koko illaksi kotiin, jossa olen yksin. On mulla saliharrastus ja tanssiharrastus, joissa käyn, mutta muuten olen yksin.
Kaipaan sitä, että koulun tai töiden jälkeen vietettiin ihan tavallista aikaa ja juteltiin jne., nykyään jos nähdään, niin kyseessä on isot juhlat pari kertaa vuodessa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla perhettä tai sisaruksia joiden kanssa voisi viettää aikaa? Joskus yksinäisyys todella iskee päälle, jos opiskelujen perässä vaihtaa paikkakuntaa ja kaikki vanhat tukiverkot jäävät taakse. Opiskelujen jälkeen löytää itsensä täysin yksin, kun porukka hajaantuu työelämään ja arjen kiireisiin. Jaksamista vaikeassa ajassa, itseäni helpotti hirveästi kun pääsin käymään vanhempieni luona kun oman kodin seinät kaatuivat päälle.
On yksi sisko, mutta ei olla kovin läheisiä.
Tässä iässä on vaikea saada enää uusia ystäviä, eikä varmaan opiskelukavereiden kiireet tule helpottamaan. Kaikilla nyt vähintään 1 lapsi. Eli onko loppuelämäni yksinäistä?
Mulla on työkavereita, muttei niissäkään oo ketään, kenen kanssa kokisin luontevaksi viettää aikaa vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tällaista se on. Itse olen jo luovuttanut, tiedän olevani aina yksin. Hassulta tuntuu että elämästä jäi yksi iso olennainen osa saamatta ja kokematta mutta näin se sitten vaan meni. Kohtalo. Käyn kyllä ulkona ja menoilla mutta mistäpä niitä ihmisiä enää elämäänsä saisi kun nimenomaan omanikäiset pyörii lähinnä niissä perhekuvioissaan, kaikki ihmiset joita näen ovat joko reilusti nuorempia tai vanhempia. Yritin joskus etsimällä etsiä ystäviä mutta pelkkä yksinäisyys on huono lähtökohta ystävyydelle eikä silloin sellaista voi syntyäkään.
Lähdetkö kilttiksen kanssa treffeille?
Kannattaa alkaa opettella yksin viihtymistä. Niin se vain menee, ettei perheytyvillä useinkaan riitä aikaa, jaksamista eikä välttämättä enää kiinnostustakaan "pelkille" kavereille.
Ois unelmaelämää, jos ikinä ei tarvis ketään nähdä eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä. Vielä kun säännöllinen pillunsaanti ois turvattu, niin avot😍😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Vierailija kirjoitti:
No, tällaista se on. Itse olen jo luovuttanut, tiedän olevani aina yksin. Hassulta tuntuu että elämästä jäi yksi iso olennainen osa saamatta ja kokematta mutta näin se sitten vaan meni. Kohtalo. Käyn kyllä ulkona ja menoilla mutta mistäpä niitä ihmisiä enää elämäänsä saisi kun nimenomaan omanikäiset pyörii lähinnä niissä perhekuvioissaan, kaikki ihmiset joita näen ovat joko reilusti nuorempia tai vanhempia. Yritin joskus etsimällä etsiä ystäviä mutta pelkkä yksinäisyys on huono lähtökohta ystävyydelle eikä silloin sellaista voi syntyäkään.
Positiivisena puolena voin vanhainkodissa työskennelleenä kertoa, että siitä se yhteisöllisyys taas aikanaan helpottaa kun monta mammaa ja pappaa istutetaan samaan pöytään ja kaikki jo omissa maailmoissaan. Vähän kuin ikääntyneiden päiväkoti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ystävystymimen on muutakin kuin vain ulos lähtemistä. Ystävystymiseen tarvitsee sen toisenkin. Vaikka itse kävisi ulkona ja olisi valmis ystävystymään niin mitäs jos ei vaan tapaa ihmisiä jotka olisi siihen halukkaita ja kemiatkin kohtaisi. Fakta on se että varsinkin kolmekymppisenä mahdollisten ystävien valikoima on pieni kun osa porukasta on poistunut perhekuplaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ystävystymimen on muutakin kuin vain ulos lähtemistä. Ystävystymiseen tarvitsee sen toisenkin. Vaikka itse kävisi ulkona ja olisi valmis ystävystymään niin mitäs jos ei vaan tapaa ihmisiä jotka olisi siihen halukkaita ja kemiatkin kohtaisi. Fakta on se että varsinkin kolmekymppisenä mahdollisten ystävien valikoima on pieni kun osa porukasta on poistunut perhekuplaansa.
Tuolla asenteella yksin varmasti jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ystävystymimen on muutakin kuin vain ulos lähtemistä. Ystävystymiseen tarvitsee sen toisenkin. Vaikka itse kävisi ulkona ja olisi valmis ystävystymään niin mitäs jos ei vaan tapaa ihmisiä jotka olisi siihen halukkaita ja kemiatkin kohtaisi. Fakta on se että varsinkin kolmekymppisenä mahdollisten ystävien valikoima on pieni kun osa porukasta on poistunut perhekuplaansa.
Ja ylipäänsä ihmisiä ei nykyään kiinnosta hengailla. En jaksaisi itsekään. Ehkä kannattaa katsoa kavereita nuoremmista/vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ystävystymimen on muutakin kuin vain ulos lähtemistä. Ystävystymiseen tarvitsee sen toisenkin. Vaikka itse kävisi ulkona ja olisi valmis ystävystymään niin mitäs jos ei vaan tapaa ihmisiä jotka olisi siihen halukkaita ja kemiatkin kohtaisi. Fakta on se että varsinkin kolmekymppisenä mahdollisten ystävien valikoima on pien
Asenteella? Faktojen kertominen on asenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ystävystymimen on muutakin kuin vain ulos lähtemistä. Ystävystymiseen tarvitsee sen toisenkin. Vaikka itse kävisi ulkona ja olisi valmis ystävystymään niin mitäs jos ei vaan tapaa ihmisiä jotka olisi siihen halukkaita ja kemiatkin kohtaisi. Fakta on se että varsinkin kolmekymppisenä mahdollisten ystävien valikoima on pien
Tämä. Ihmisiä ei kiinnosta enää tavata ja tehdä asioita yhdessä. Ystävyys ja sukulaissuhteetkin on usein pari viestiä ja sometykkäyksiä.
Joskus - 70-luvulla, oltiin kavereitten kanssa tanssipaikan kahvilassa, siihen tuli hiukan hiprakassa oleva n. 30-kymppinen " kalkkis". Katso vähän aikaan meidän touhuja, ja sano : poijjaat minä sanon teille yhen viisauden... ottakaa akka nuorena, kun se vielä onnistuu. Sori ilmaisusta naiset. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melkein samanlaisessa tilanteessa kuin ap!
Ei se uusi harrastus tai jossain tapahtumassa käyminen todellakaan tarkoita, että sieltä saisi ystäviä tai edes kavereita. Ennemmin harrastuksista saa sellaisia tuttuja, että niiden kanssa ollaan vaan siellä harrastuksessa tekemisissä. Samaa ovat sanoneet omat tuttavat ja kaverit. Ja jos menee johonkin tapahtumaan, yleensä siellä on ihmiset paikalla jonkun kanssa tai porukalla, ja tuntuisi omituiselta mennä heille juttelemaan tarkoituksena ystävystyä samalla! Oikeastaan inhoan käydä yksin missään tapahtumissa. Seurassa on kiva.
Ei ole helppo löytää uusia ystäviä eikä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on niin omituista, kun jotkut 3-kymppiset ulisee, että tässä iässä ei voi enää ystävystyä. Mitä ihmettä nyt taas?! Onko ystävystymiselle joku ikäraja? Kannattaisiko hieman avoimemmin mielin elää tätä elämää?
Aloita uusi harrastus, mene kaljalle niiden työkavereiden kanssa, mene tinderiin, käy ulkona itseksesi, mene keikoille, ravintolaan, matkustele, jne. Ole aktiivinen, nauti elämästä. Sellainen vetää toisia ihmisiä puoleensa.
Ystävystyä voi missä iässä vain!
Ei ne työkaverit Marjatta 62v ja Simo 55v oo sellaisia, kenen kanssa haluan mennä kaljalle. Kahvipöydässä keskustellaan, mutten silti halua mennä heidän kanssa ulos.
Hei ap, mulla on sama tilanne kavereiden suhteen. Olen parisuhteessa ja lapseton mutta kavereiden kanssa on käynyt noin. Kaikilla on perheet eikä aikaa enää järjesty. Jos ollaan sovittu jotain, ovat peruneet lasten sairastelun takia. Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi näin kaveria etten kehtaa edes sanoa.
Ota vähä bandan sukulaatia, se lih... helpottaa ota vaikka viisi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus - 70-luvulla, oltiin kavereitten kanssa tanssipaikan kahvilassa, siihen tuli hiukan hiprakassa oleva n. 30-kymppinen " kalkkis". Katso vähän aikaan meidän touhuja, ja sano : poijjaat minä sanon teille yhen viisauden... ottakaa akka nuorena, kun se vielä onnistuu. Sori ilmaisusta naiset. 😁
a. mies oli paljon vanhempi kuin 30 v
b. mies tarkoitti akalla nimenomaan jotain teini-ikäistä tyttöä
t. 34-vuotias mies, jolla on 19 v tyttöystävä
Itse olin (ja olen) samassa tilanteessa ja päätin vaan täyttää elämäni kaikenlaisella tekemisellä. Kun koko ajan opiskelee ja kehittää itseään niin ei ehdi tuntea yksinäisyyttä. Joskus illalla se yllättää nukkumaan mennessä mutta muuten on niin kiire ettei ehdi ajatella mitään.
Onko sinulla perhettä tai sisaruksia joiden kanssa voisi viettää aikaa? Joskus yksinäisyys todella iskee päälle, jos opiskelujen perässä vaihtaa paikkakuntaa ja kaikki vanhat tukiverkot jäävät taakse. Opiskelujen jälkeen löytää itsensä täysin yksin, kun porukka hajaantuu työelämään ja arjen kiireisiin. Jaksamista vaikeassa ajassa, itseäni helpotti hirveästi kun pääsin käymään vanhempieni luona kun oman kodin seinät kaatuivat päälle.