Äiti kuoli viikko sitten yllättäen
Olen ollut kolme päivää sisällä. En saa itseäni ulos. Nytkin on yöpuku päällä. Pitäisi käydä kaupassa ja apteekissa. Mutta en saa edes suihkuun itseäni. Mikä auttaisi?
Kommentit (152)
Otan osaa. Viikko on lyhyt aika totuttautua uuteen tilanteeseen. Voimia sinulle.
Kun mieheni kuoli lapset tulivat ja auttoivat järjestelyissä. Se oli pakko itsekin lähteä käymään srkn kansliassa, hautausliikkeessä, etsiä pitopalvelupaikkaa, puhua sukulaisten kanssa.
Otan osaa.
Hoidatko äitisi poismenoon liittyvät paperityöt?
Siinä on hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Hoidatko äitisi poismenoon liittyvät paperityöt?
Siinä on hommaa.
Kiitos. Hoidetaan kahden sisarusten kesken. Vanhin asuu samalla paikkakunnalla missä äitinasui. Mä kauempana. Mut on joo paljon kaikkea hoidettavaa. Ap
Onko mahdollista tilata ruokaa kotiin?
Todella lyhyt aika sopeutua asiaan, tuollainen käytös on sun tilanteessa täysin normaalia, enkä itse oo edes lähettänyt lääkitsee vastaavan asian suhteen, koska me tunteet pitää joka tapauksessa käydä läpi. Sairaslomaa tietysti pitää hakea kun jaksamista mihinkään ei ole.
Ota yks pieni asia päivään mistä aloitat, vaikka se suihku tänää. Loppu päivä menee kuitenkin levätessä silloin kun ei kestä rasitusta.
Keskustelu apua suosittelen hakemaan, sen avulla ainakin itse sain parhaiten ajatukset järjestykseen. Aika kipujen lopuksi kuitenkin on paras apu.
Otan osaa.
Ruoan ja apteekkituotteet pystyy tilaamaan kotiin, onnistuisiko se? Jos et millään pääse suihkuun, voit tilata myös puhdistuspyyhkeitä ruokaostosten ohessa. Anna itsellesi aikaa surra, tuo on rankka tilanne.
En ymmärrä mitä siinä olisi omaisella muka hoitamista kun kaiken luulisi nykyään hoituvan helposti automaatiolla kun ihmisten kaikki tiedot on kuitenkin jossain. Minkä takia omaisen pitää silti kiertää kaikki läpi ilmoittamassa että toinen on kuollut, kunhan halutaan vaan potkia lisää päähän. Ei tarvittais kun yks tieto että kuollut on ja siitä lähtee automaattisesti prosessi eteenpäin missä lopetetaan kaikki tilaukset ja asiakkuudet yms. jne.
No sinä suuret äitiäsi. Menköön tämä viikko näin. Ensi viikolla alat vähitellen hoitaa omaa osuuttasi asioista. Käyt pesulla, menet ajoissa nukkumaan,ulkoilet, käyt töissä ja syöt, eikö niin? Maailma ja elämä jatkuu, suru muuttuu ajan kanssa. Sinä alat tekemään asioita ja suuret kun on surun aika. Kaiken ei tarvitse pysähtyä vaikka onkin paha olo välillä.
Vierailija kirjoitti:
No sinä suuret äitiäsi. Menköön tämä viikko näin. Ensi viikolla alat vähitellen hoitaa omaa osuuttasi asioista. Käyt pesulla, menet ajoissa nukkumaan,ulkoilet, käyt töissä ja syöt, eikö niin? Maailma ja elämä jatkuu, suru muuttuu ajan kanssa. Sinä alat tekemään asioita ja suuret kun on surun aika. Kaiken ei tarvitse pysähtyä vaikka onkin paha olo välillä.
Kyllä mä sen ymmärrän, että elämän on jatkuttava. Olen palaamassa töihin maanantaina asiakaspalveluun ja se toki jännittää kuinka itku tulee siellä yms. Mutta toisaalta hyvä myös saada rytmiä elämään. Olen jutellut työpsykoligille ja se toki vähän auttoi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
89v olis täyttänyt ensi kuussa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä siinä olisi omaisella muka hoitamista kun kaiken luulisi nykyään hoituvan helposti automaatiolla kun ihmisten kaikki tiedot on kuitenkin jossain. Minkä takia omaisen pitää silti kiertää kaikki läpi ilmoittamassa että toinen on kuollut, kunhan halutaan vaan potkia lisää päähän. Ei tarvittais kun yks tieto että kuollut on ja siitä lähtee automaattisesti prosessi eteenpäin missä lopetetaan kaikki tilaukset ja asiakkuudet yms. jne.
Voi kun olisikin niin helppoa. Ne omaiset jotka asuvat lähimpänä joutuvat aina tehdä suurimman työn, monesti nää asiat vaatii virastoissa paikanpäällä asiointia..
Tuohan on armollisia saada kuolla yllättäen tuon ikäisenä.
Tietysti suru menetyksestä kuuluu asiaan mutta äitisi kannalta hyvä asia jos ei tarvinnut kauaa sairastaa raihnaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
No kyllä se siinä mielessä tuli yllättäen, että hänellä ei ollut mitään perussairauksia. Eli vaikka iän puolesta toki osasimme odottaa että ei pitkään elä niin siitä huolimatta.
Tottakai elämä jatkuu, ymmärrän sen. Mut aion suruni surra. En usko että se äidin poismeno on koskaan helppo,oli ikä mikä vaan ja tapa millä lähti. Ap
Puet vaan vaatteet päälle ja menet ulos.