Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli viikko sitten yllättäen
11.04.2025 |
Olen ollut kolme päivää sisällä. En saa itseäni ulos. Nytkin on yöpuku päällä. Pitäisi käydä kaupassa ja apteekissa. Mutta en saa edes suihkuun itseäni. Mikä auttaisi?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Lapset, teinit, nuoret aikuiset tarvitsevat vielä enemmän äitiä. 90-vuotiaan on aika lähteä. Pitää nyt sentään olla realistinen. Aikuinen kantaa vastu
No jos on sinkku ei ole läheistä perhettä, se on silloin elämä kestettävä sellaisena kuin on. Jos asunut eri paikkakunnalla sisarustensakin kanssa ei ehkä läheisiä välejä. Se on silloin ammattiapu jos ei jaksa.
Nykyisin paljon ainoita lapsia, jos hänkin perheetön , se on vaan elämä semmoisra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä suuret äitiäsi. Menköön tämä viikko näin. Ensi viikolla alat vähitellen hoitaa omaa osuuttasi asioista. Käyt pesulla, menet ajoissa nukkumaan,ulkoilet, käyt töissä ja syöt, eikö niin? Maailma ja elämä jatkuu, suru muuttuu ajan kanssa. Sinä alat tekemään asioita ja suuret kun on surun aika. Kaiken ei tarvitse pysähtyä vaikka onkin paha olo välillä.
Kyllä mä sen ymmärrän, että elämän on jatkuttava. Olen palaamassa töihin maanantaina asiakaspalveluun ja se toki jännittää kuinka itku tulee siellä yms. Mutta toisaalta hyvä myös saada rytmiä elämään. Olen jutellut työpsykoligille ja se toki vähän auttoi. Ap
Todennäköisesti pärjäät töissä, ajatukset silloin pyörii töiden parissa. Näin ainakin mulla meni (avokki kuoli kotona).
Vierailija kirjoitti:
Ei suruun auta ettei käy edes suihkussa.
moni ei jaksa,eri että ei viitsi. yksikin nainen itki miltei viikon pesemättä, puri karseeksi tyynynkulma,ihan rikki. samoin masennuspotilas on toimintakyvytön,ei edes hampaita. lamaantunut olo. tietoisuus sanoo kun itse puhdas,vaihtaa lakanat olokin kohentuu,saati pikku kävely ulkona.mutta kun eivät jaksa,kuin puudutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Lapset, teinit, nuoret aikuiset tarvitsevat vielä enemmän äitiä. 90-vuotiaan on aika lähteä. Pitää nyt sentään olla realistinen. Aikuinen kantaa vastuun omista lapsistaan kun äidin on aika löhteä.
Miksi tulit kirjoittamaan tämän keskusteluun missä ap suree kuollutta äitiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Äiti on aina äiti, oli minkä ikäinen tahansa. Sivullisen on helppo sanoa mitä kylmäävää vaan. Tosin ei fiksut sano.
Sinulle äitisi menettäneelle voimia ja hyvä kun pystyt puhumaan surustasi.
Luuletko etten minä 80 v ole menettänyt vanhempiani? Ja puolet sisaruksistani, läheisiä joku heistäkin. Kolmelle heistä, sinkkuille, järjestänyt hautajaiset nuorimpana. Mieheni. Elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanotot ap!
Onpa täällä tilannetajutonta porukkaa, ei hyvänen aika kenellekään vanhempansa menettäneelle voi mennä sanomaan että tämän oli aika lähteä tai muuta soopaa, tai tulla kertomaan että minkä ikäisenä äidin menettäminen on kamalampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Lapset, teinit, nuoret aikuiset tarvitsevat vielä enemmän äitiä. 90-vuotiaan on aika lähteä. Pitää nyt sentään olla realistinen. Aikuinen kantaa vastuun omista lapsistaan kun äidin on aika löhteä.
Miksi tulit kirjoittamaan tä
Realismia. 90 on jo korkea ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Äiti on aina äiti, oli minkä ikäinen tahansa. Sivullisen on helppo sanoa mitä kylmäävää vaan. Tosin ei fiksut sano.
Sinulle äitisi menettäneelle voimia ja hyvä kun pystyt puhumaan surustasi.
Luuletko etten minä 80 v ole menettänyt vanhempiani? Ja puolet sisaruksistani, läheisiä joku heistäkin. Kolmelle heistä, sinkkuille, järjestänyt hautajaiset nuorimpana. Mieheni. Elämä jatkuu.
Eihän tästä siitä ollut kyse. Vaan siitä, mitä sanoo toiselle ihmiselle ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Osanotot ap!
Onpa täällä tilannetajutonta porukkaa, ei hyvänen aika kenellekään vanhempansa menettäneelle voi mennä sanomaan että tämän oli aika lähteä tai muuta soopaa, tai tulla kertomaan että minkä ikäisenä äidin menettäminen on kamalampaa.
Jos oikeesti on surun murtama ei nyt vauvapalstalle kirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Lapset, teinit, nuoret aikuiset tarvitsevat vielä enemmän äitiä. 90-vuotiaan on aika lähteä. Pitää nyt sentään olla realistinen. Aikuinen kantaa vastuun omista lapsistaan kun äidin on aika löhteä.
Realismia. 90 on jo korkea ikä.
Minunkin on siis varmaan ok sanoa kaverille joka menetti äitinsä alle kouluikäisenä, että tämän äidin oli nyt vaan aika lähteä kun oli sairastanut syöpää monta vuotta eikä parantunut. Realismia vaan.
Äitini kuoli. Pakko tyhjentää palvelukodin huone. Pakko tilata arkku huoneeseen. Pakko mennä edunvalvojalle hakemaan paperit pois. Jne. Ei ehtinyt suremaan, kuin vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanotot ap!
Onpa täällä tilannetajutonta porukkaa, ei hyvänen aika kenellekään vanhempansa menettäneelle voi mennä sanomaan että tämän oli aika lähteä tai muuta soopaa, tai tulla kertomaan että minkä ikäisenä äidin menettäminen on kamalampaa.
Jos oikeesti on surun murtama ei nyt vauvapalstalle kirjoita.
Miksei?
Kirjoittaminen ja anonyymi keskustelu saattaa helpottaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Voin sanoa, että joskus kuolema on helpotus. Kun vanhuksen toimintakyky on täysin mennyt ja jäljellä on vain kuoret, niin kuolema on armahdus. Olen saattohoitanut neljän läheiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaa itseäsi, pidä itseäsi hyvänä. Ole kotona ja käy tapahtunutta läpi yksin. Hae herkkuja ja rakenna sänkyysi peitoista ja tyynyynyistä pesä.
Ole siellä ihan rauhassa ja pyri ajattemaan vain kivoja muistoja 🥰.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Millä tavalla se on eri asia?
Jokainen kokemus läheisen menettämisestä on yksilöllinen, ihan turhaa niitä on yrittää vertailla.
Lapset, teinit, nuoret aikuiset tarvitsevat vielä enemmän äitiä. 90-vuotiaan on aika lähteä. Pitää nyt sentään olla realistinen. Aikuinen kantaa vastuG4jucsr
Oletteko oikeesti niin elämästä vieraantuneita ettei 90 v saisi kuolla? Että 50-vuotias on samalla tasolla kuin alle kouluikäinen tai teini?
Kiitos kaikille osanotoista<3.
Suru on niin yksilöllistä. Tämä varmaan senkin vuoksi tuntuu raskaalta, kun edellinen omainen kuoli v 1998 hän oli mummoni. Mutta nyt on ensimmäinen joka lähtee läheltä. Ja äiti on aina äiti. Hän oli hirveän tärkeä myös lapsilleni (jotka ovat jo täysi-ikäisiä). Paljon teki kaikkien eteen ja sen minkä hoksasin, niin hän ei koskaan valittanut mistään.Teki paljon töitä,mutta Piti myös huolen siitä,että itse voi hyvin. Siinä mulla on oppimista :).
Sain nyt käytyä suihkussa, yritän seuraavaksi saada itseni rauhallisesti sinne asioille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä. Viiskytvuotiaalle.
Olen 80. Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.
Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.
Äiti on aina äiti, oli minkä ikäinen tahansa. Sivullisen on helppo sanoa mitä kylmäävää vaan. Tosin ei fiksut sano.
Sinulle äitisi menettäneelle voimia ja hyvä kun pystyt puhumaan surustasi.
No toisaalta, kiitos etukäteen alapeukuista, mutta jos on 80- vuotias ihminen on varmaan omien vanhempiensa kuoleman jo kokenut ja siitä kokemuksesta voin kertoa miten asiat menee. Tiedän ihmisiä jotka ovat menettäneet kerralla alaikäisinä omat kummatkin vanhempansa onnettomuudessa, siitä ovat selvinneet hyvin
Enpä usko. Vauva.fi tuskin on se paikka, mihin mennään äidin kuoltua.
Lapsellista ruveta vertaamaan jos pikkulapsen nuori äiti kuolee kuin että jo kypsästi keski-ikäisen iäkäs äiti kuolee.
Äiti on aina äiti, oli minkä ikäinen tahansa. Sivullisen on helppo sanoa mitä kylmäävää vaan. Tosin ei fiksut sano.
Sinulle äitisi menettäneelle voimia ja hyvä kun pystyt puhumaan surustasi.