Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli viikko sitten yllättäen
11.04.2025 |
Olen ollut kolme päivää sisällä. En saa itseäni ulos. Nytkin on yöpuku päällä. Pitäisi käydä kaupassa ja apteekissa. Mutta en saa edes suihkuun itseäni. Mikä auttaisi?
Kommentit (152)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut tulee tänne äksyilemään ap:lle? Ei ole ap:n syy jos te olette menettäneet äitinne nuorempina, eikä se taida ketään auttaa että tulette siitä tänne räyhäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
No, aapee kertoo, että äiti kuoli yllättäen.
Iäkäs 89 on kuolema odotettavissa ennemmin kuin esimerkiksi terveen nelikymppisen.
Siksi varmaan.
Huolettaa tuo vaari jos yli viiskymppiset lapset musertuvat psykiatrikuntoon eikä kukaan välitä elämänkumppanin surusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
No, aapee kertoo, että äiti kuoli yllättäen.
Iäkäs 89 on kuolema odotettavissa ennemmin kuin esimerkiksi terveen nelikymppisen.
Siksi varmaan.
Vertailuun? Mitäs ideaa siinä on?
Samalla logiikalla voisi alkaa vertailla että nelikymppisen kuolema on odotettavissa ennemmin kuin terveen parikymppisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa tuo vaari jos yli viiskymppiset lapset musertuvat psykiatrikuntoon eikä kukaan välitä elämänkumppanin surusta.
Tuo on joku ihan oma päätelmäsi. Täällähän on jo kerrottu puolisostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
No, aapee kertoo, että äiti kuoli yllättäen.
Iäkäs 89 on kuolema odotettavissa ennemmin kuin esimerkiksi terveen nelikymppisen.
Siksi varmaan.
Vähentääkö se kuolleen henkilön ikä omaisten surua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
No, aapee kertoo, että äiti kuoli yllättäen.
Iäkäs 89 on kuolema odotettavissa ennemmin kuin esimerkiksi terveen nelikymppisen.
Siksi varmaan.
Vähentääkö se kuolleen henkilön ikä omaisten surua?
Kyllä se vähentää. Kun kuolen , 30 vuotta muualla asuneet perheelliset lapset eivät sure siten kuin olisivat nuorena kotona asuessaan järkyttyneet ja surreet. Jokainen tietää että jos ei aiemmin ole kuollut, kahdeksankympin jälkeen viimeistään alkaa tulla kremppoja ja elimistö haurastuu.
Vierailija kirjoitti:
Osanotot ap!
Onpa täällä tilannetajutonta porukkaa, ei hyvänen aika kenellekään vanhempansa menettäneelle voi mennä sanomaan että tämän oli aika lähteä tai muuta soopaa, tai tulla kertomaan että minkä ikäisenä äidin menettäminen on kamalampaa.
Tulipa tästä mieleen silloisen "ystäväni" sanat, kun ukkini kuoli. Hän oli siis sillä hetkellä minun luona kylässä kun suru-uutisen sain, hänen mielestä tälläinen on helpompi asia sulatella kun vanha ihminen kuolee. Mutta kun hänen sukulaisensa kuoli nuorempana niin siinähän suremista riitti.
Olin niin hämmästynyt noista sanoista etten osannut reagoida sillä hetkellä mitenkään. Mutta lopputulos on se ettei olla vuosiin oltu tekemisissä, tähän liittyy toki muutenkin hänen itsekeskeisyyttä jne etten enää jaksanut.
Mutta osanotot ap:lle! Mulla on myös kokemus äidin yllättävästä poismenosta, itse toimin silloin kuin robotti ja pakko oli suorittaa koko ajan. Sekin oma tyyli tehdä surutyötä että jotenkin pysyin järjissäni, alkuun menin täysin shokkiin ja sitten tuli suoritus-moodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi oli?
Ja myös itse.
Mihin sä näitä tietoja tarvit?
No, aapee kertoo, että äiti kuoli yllättäen.
Iäkäs 89 on kuolema odotettavissa ennemmin kuin esimerkiksi terveen nelikymppisen.
Siksi varmaan.
Vähentääkö se kuolleen henkilön ikä omaisten surua?
Kyllä se vähentää. Kun kuolen , 30 vuotta muualla asuneet perheelliset lapset eivät sure siten kuin olisivat nuorena kotona asuessaan järkyttyneet ja surreet. Jokainen tietää että jos ei aiemmin ole kuollut, kahdeksankympin jälk
Minä taas en koe asiaa noin, että surun määrä riippuisi vainajan iästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanotot ap!
Onpa täällä tilannetajutonta porukkaa, ei hyvänen aika kenellekään vanhempansa menettäneelle voi mennä sanomaan että tämän oli aika lähteä tai muuta soopaa, tai tulla kertomaan että minkä ikäisenä äidin menettäminen on kamalampaa.
Tulipa tästä mieleen silloisen "ystäväni" sanat, kun ukkini kuoli. Hän oli siis sillä hetkellä minun luona kylässä kun suru-uutisen sain, hänen mielestä tälläinen on helpompi asia sulatella kun vanha ihminen kuolee. Mutta kun hänen sukulaisensa kuoli nuorempana niin siinähän suremista riitti.
Olin niin hämmästynyt noista sanoista etten osannut reagoida sillä hetkellä mitenkään. Mutta lopputulos on se ettei olla vuosiin oltu tekemisissä, tähän liittyy toki muutenkin hänen itsekeskeisyyttä jne etten enää jaksanut.
Mutta osanotot ap:lle! Mulla on myös kokemus äidin yllättävästä poismenost
Vaikka tiedän että tulen suremaan yli 90v pappani kuolemaa enemmän kuin isäni kuolemaa, joka kuoli noin neljäkymppisenä ollessani lapsi, niin silti monet on sitä mieltä että isäni kuolema oli paljon surullisempaa. Itse taas koin sen toisin, pappa on ollut elämässäni paljon kauemmin ja on aina ollut minulle hyvin tärkeä ihminen sekä lapsuudessa että aikuistuessani. Isän kuollessa olin ekaluokalla ja jollain tavalla se nuori ikä myös suojasi, en ajattele isän kuolemaa kauheana suruna ja traumana.
Tuollahan se aiemmin luki