Miten suhtaudut tulevaisuuteen?
Odotatko sitä innolla, oletko välinpitämätön siitä vai ahdistaako tai pelottaako se jo ennakkoon?
Kommentit (5)
Periaatteessa suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti.
Oma vanhenemiseni ei kyllä oikein nappaa.
Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin odotan tulevaisuutta positiivisin mielin. Olen hakenut hiljattain avioeroa ja ex tulee muuttamaan pois kuun vaihteessa. Kuvioon kuuluu kaksi jo isompaa lasta ja luotan siihen, että saadaan kuvio toimimaan.
Olo on luottavainen. Lunastan exän ulos ja jään nykyiseen kotiin lasten kanssa. Olen todella onnellinen, että minulla onnistuu tehdä näin. Odotan sitä, että kotonani asuu rauha. Minulla on olo, että tulen pärjäämään. Ei tarvitse enää sietää ja venyä. Vetää perässä, potkia persuksille ja vääntyä exän tarpeiden mukaan. Hän tehköön, kuten tahtoo. Menköön miten lystää. Niin on tehnyt aina ja jatkossa tehköön näin omasta osoitteestaan. Koko loppuperhe joustanut. Ensi kuusta alkaen minun prioriteetti nro1. on lapset ja minä itse. Valtava kivi tuntuu tippuneen harteilta ja on helpompi hengittää.
Siinä missä ex vastakin lähetti viestin; Valtavasti ahdistaa. Minun helpotukseni on kasvanut sitä mukaan, kun eroa saatu askel kerrallaan eteenpäin. En malta odottaa kuun vaihdetta.
Jännityksellä, teknologian ja tieteen kehitys niin nopeaa. 20 vuotta sitten ei ollut vielä älykännyköitä eikä YLE areenaa