Lue keskustelun säännöt.
Halusin normaalin parisuhteen, sain välttelevän tapailukumppanin
09.02.2025 |
Jep, monen miehen unelma varmaan. Seksiä silloin tällöin, muuten ei tarvitse kärsiä nalkuttavasta ja elämää rajoittavasta naìsesta.
Mutta minulle ei eron ja sitä seuranneen poikamieskauden jälkeen riitä pelkkä muutaman tunnin yhteinen aika kerran viikossa, vaan haluaisin tehdä muitakin juttuja yhdessä kuin vain seksiä ja sitten jotain satunnaisia aktiviteetteja. Se, että kummallakin on oma kotinsa sopii kyllä ja asumme sen verran lähekkäin, ettei etäisyys ole mikään ongelma.
Suhde alkoi viime kesänä ja ongelmana tässä on hieman karrigoiden se, että minulla on hyvä olla kun olen kumppanini kanssa ja hänellä taas silloin kun saa olla omissa oloissaan. Olemme jonkin verran keskustelleet asiasta, ja kumpikin tietää suurin piirtein, mitä toisen pään sisällä liikkuu. Joku minussa saa ajattelemaan, että naisessa on joku rikki, mutta se varmaan korjaantuu ajan kanssa. Mutta onko tämä vain itsepetosta? Ja onko tässä mitään tehtävissä muuta kuin hyväksyä tilanne tai pistää peli poikki ja etsiä uusi kumppani?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka wanha tapailunainen on? Paljonko hän on lypsänyt euroja sinulta?
Nainen on minua viitisen vuotta nuorempi, eikä kumpikaan ole lypsänyt toiseltaan euroja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka wanha tapailunainen on? Paljonko hän on lypsänyt euroja sinulta?
Nainen on minua viitisen vuotta nuorempi, eikä kumpikaan ole lypsänyt toiseltaan euroja.
Ap
Eli 85v?
Onhan toi vähän omituista, että hänellä on hyvä olla kun on yksin, veikkaan myös, että haaveilee isommasta kalusta.
Lähes sama tilanne. Minulle ei enää riitä näin harvat tapaamiset. Se on keskustelun paikka edessä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi vähän omituista, että hänellä on hyvä olla kun on yksin, veikkaan myös, että haaveilee isommasta kalusta.
Se on minustakin omituista, että nainen vastasi deitti-ilmoitukseeni, jossa ilmoitin hakevani elämänkumppania loppuiäksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen luiskaan ja uutta tilalle. Ihan turhaa pitkittää piinaa.
Näitä suhteissaan vammautuneita on ja paljon!!
Sama kokemus. Alkoholusti/narsistin kanssa 2-3 kymmentä vuotta sestonut nainen. Mies,jolta sai turpaansa, benän poskelle, hampaat hajalleen mutta myös Volvon käyttöönsä ja muita kohtuullisia ajoneuvoja!!!
Tällaiseen eloon runsaasti työtä tehnyt ja kodin hankkinut,ottaa elätikseen viinalle,tupakalle ja paskaisille kamppeille haisrvan miehen. Jolta sai tappouhkauksia ja raivoamista pahoinpitelyjen lisäksi!
Sai hän hyödynkin, kun rakentaja rakensi,mitä tarvitsi!!
Mutta fixun miehen kumppaniksi hänestä ei ollut!!! Sikamaisen sivistymätön käytös, seksissä todella mitätön, pörssisähkön tuijottaja!! Kohteliaisuustavat täysin oppimatta!
Moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä aika vastaava tilanne kuin aloittajalla mutta erona, että olen nainen.
Molemmat halusi parisuhteen. Tutustuttiin rauhassa.
Ollaan alkusyksystä asti tapailtu. Alkuun nähtiin 1-3 x vko ja viestiteltiin/soiteltiin usein. Nyt homma on alkanut jotenkin hiipumaan. Nähdään ehkä 2 viikon välein. Joskus tiukemmin ja joskus taas harvemmin. Viestitellään/soitellaan harvemmin. Ollaan yhdessä sovittu, että edetään rauhassa ja katsotaan mihin tämä johtaa.
itselleni sitä kiinnostusta osoittaa myös säännöllinen viestittely/soittelu. Tästäkin ollaan puhuttu ja hän tietää miten itse koen asian.
Edelleen kun nähdään niin homma toimii ja meillä on kivaa yhdessä. Tehdään asioita yhdessä.
Hän tekee raskasta vuorotyötä mutta ei se selitä ettei ehdi viestiä laittaa. Olen myös itse ollut yhteydenotoissa aktiivinen enkä odottanut hänen laittavan ensin.
Nyt alkaa itsellä olla fiilis, että olen se johon otetaan yhteyttä kun Herraa sattuu panettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä aika vastaava tilanne kuin aloittajalla mutta erona, että olen nainen.
Molemmat halusi parisuhteen. Tutustuttiin rauhassa.
Ollaan alkusyksystä asti tapailtu. Alkuun nähtiin 1-3 x vko ja viestiteltiin/soiteltiin usein. Nyt homma on alkanut jotenkin hiipumaan. Nähdään ehkä 2 viikon välein. Joskus tiukemmin ja joskus taas harvemmin. Viestitellään/soitellaan harvemmin. Ollaan yhdessä sovittu, että edetään rauhassa ja katsotaan mihin tämä johtaa.
itselleni sitä kiinnostusta osoittaa myös säännöllinen viestittely/soittelu. Tästäkin ollaan puhuttu ja hän tietää miten itse koen asian.
Edelleen kun nähdään niin homma toimii ja meillä on kivaa yhdessä. Tehdään asioita yhdessä.
Hän tekee raskasta vuorotyötä mutta ei se selitä ettei ehdi viestiä laittaa. Olen myös itse ollut yhteydenotoissa aktiivinen enkä odottanut hänen laittavan ensin.
Nyt alkaa itsellä olla fiilis, ett
Olen pahoillani puolestasi. Kyllä me viestitellään päivittäin, paljonkin, mutta ne tapaamiset ovat ikävä kyllä turhan harvassa. Raskas työ ja omat lapset vaikuttavat tietysti osaltaan, mutta minä saisin siitä läheisyydestä energiaa ja hyvää oloa kun taas naiselle se tuntuu olevan yksi kuormittava asia muiden ohessa. Seksi on oikein nautinnollista, mutta edes minulle miehenä ei koko homma voi perustua kerran viikossa harrastetulle seksille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes sama tilanne. Minulle ei enää riitä näin harvat tapaamiset. Se on keskustelun paikka edessä.
Onko kumppanisi mies vai nainen? Avaatko vähän enemmän taustoja?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä aika vastaava tilanne kuin aloittajalla mutta erona, että olen nainen.
Molemmat halusi parisuhteen. Tutustuttiin rauhassa.
Ollaan alkusyksystä asti tapailtu. Alkuun nähtiin 1-3 x vko ja viestiteltiin/soiteltiin usein. Nyt homma on alkanut jotenkin hiipumaan. Nähdään ehkä 2 viikon välein. Joskus tiukemmin ja joskus taas harvemmin. Viestitellään/soitellaan harvemmin. Ollaan yhdessä sovittu, että edetään rauhassa ja katsotaan mihin tämä johtaa.
itselleni sitä kiinnostusta osoittaa myös säännöllinen viestittely/soittelu. Tästäkin ollaan puhuttu ja hän tietää miten itse koen asian.
Edelleen kun nähdään niin homma toimii ja meillä on kivaa yhdessä. Tehdään asioita yhdessä.
Hän tekee raskasta vuorotyötä mutta ei se selitä ettei ehdi viestiä laittaa. Olen myös itse ollut yhteydenotoissa aktiivinen enkä odottanut hänen laittavan ensin.
Nyt alkaa itsellä olla fiilis, ett
Tämä kuulostaa aivan normaalilta. Miehillä on seksiasioissa isona tekijänä uutuudenviehätys. Suosituilla miehillä on muutaman naisen haaremi ja siinä on luonnollinen kierto, uutta sisään ja vanhaa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen pahoillani puolestasi. Kyllä me viestitellään päivittäin, paljonkin, mutta ne tapaamiset ovat ikävä kyllä turhan harvassa. Raskas työ ja omat lapset vaikuttavat tietysti osaltaan, mutta minä saisin siitä läheisyydestä energiaa ja hyvää oloa kun taas naiselle se tuntuu olevan yksi kuormittava asia muiden ohessa. Seksi on oikein nautinnollista, mutta edes minulle miehenä ei koko homma voi perustua kerran viikossa harrastetulle seksille.
Ap"
Sillä itsekin haluaisin sellaisen rehellisen parisuhteen jossa olisi läheisyyttä ja hellyyttä juurikin kuten sanoit kun siitä saisi energiaa ja hyvää oloa. Toki sitä läheisyyttä on aina kun tavataan mutta ei se oikein riitä. Hyvä fiilis kestää tapaamisen jälkeen pari päivää ja muun ajan huono fiilis. Tähänkin auttaisi jos yhteyttä pidettäisiin useammin. Tietäisi, että se toinen edes ajattelee sinua.
Oletteko ap puhuneet niin, että nainen ymmärtää miten sinä teidän tilanteen näet?
No se johtuu siitä, että naisella on lapsia, joiden kanssa hänellä menee niin paljon aikaa! Olisit heti sanonut, että kyseessä ei ole vain nainen, vaan sinä olet lähtenyt suhteeseen perheenäidin kanssa. Miksi et etsi lapsetonta naista, niin kaikki olisi helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sellainen nainen jossa on jotain "rikki" enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. En voi niissä hyvin ja olen ollut tästä aina selkeä. Olisi ihan unelma löytää panosuhde jossa toinen asuisi sen verran lähellä että voi häätää hänet kotiinsa tai itse palata kotiin yöksi. Leffojen katselu, jotkut kivat aktiviteettitreffit (retkeily, sali, autoajelu jonnekin uuteen paikkaan) voisi myös mennä tai olen tykännyt.
Siinä kohtaa kun mies alkaa hipsuttamaan ja puhumaan kainalopaikan olevan vapaana niin kaikkoan vuorille :D
Mutta tällaisestahan pitää olla avoin, olisi kuspäistä lupailla parisuhdetta ja tuhlata toisen aikaa ja mahdollisesti särkeä sydän. Nykyisellään minulla on vakipano joka itseasiassa onkin ainoa joka saa vaikka nukkua vieressä tai röhnöttää mun sohvalla, koska on vaan niin täydellinen. Mutta hän tunteekin minut ja vitsailee hyvässä hengessä ettei mitään heikkoutta tai kiintymystä pidä alkaa näyttämään.
Miehen kanssa tavataan n. kerran viikossa, hänellä vuoroviikkoelämä. On sanonut ettei halua kokoaikaista parisuhdetta, mutta näin vähäistä tapailua en odottanut, viestittelyä on tosi paljon kyllä.
Otsikon pitäisi olla: Halusin normaalin parisuhteen, otin välttelevän tapailukumppanin.
Toimit itseäsi ja omia toiveitasi vastaan. Siitä on paha syyttää ketään muuta.
Toisaalta ymmärrän, koska olen itse tehnyt samoin. Jatkoin suhdetta, koska ajattelin että jossain vaiheessa suhteemme tiivistyy ja paljon omaa aikaa tarvitseva mies tottuu minuun niin että läsnäoloni ei enää kuormita.
Näin onkin käynyt. Tosin siihen meni noin 8 vuotta, joten kehitys ei välttämättä ole nopeaa, mikäli sitä tulee ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes sama tilanne. Minulle ei enää riitä näin harvat tapaamiset. Se on keskustelun paikka edessä.
Onko kumppanisi mies vai nainen? Avaatko vähän enemmän taustoja?
Ap
Miehellä on vuoroviikkoelämä, viestitellään tosi paljon, mutta nämä tapaamiset mielestäni liian harvassa, joten eihän tässä voi kun tehdä yksi johtopäätös.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sellainen nainen jossa on jotain "rikki" enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. En voi niissä hyvin ja olen ollut tästä aina selkeä. Olisi ihan unelma löytää panosuhde jossa toinen asuisi sen verran lähellä että voi häätää hänet kotiinsa tai itse palata kotiin yöksi. Leffojen katselu, jotkut kivat aktiviteettitreffit (retkeily, sali, autoajelu jonnekin uuteen paikkaan) voisi myös mennä tai olen tykännyt.
Siinä kohtaa kun mies alkaa hipsuttamaan ja puhumaan kainalopaikan olevan vapaana niin kaikkoan vuorille :D
Mutta tällaisestahan pitää olla avoin, olisi kuspäistä lupailla parisuhdetta ja tuhlata toisen aikaa ja mahdollisesti särkeä sydän. Nykyisellään minulla on vakipano joka itseasiassa onkin ainoa joka saa vaikka nukkua vieressä tai röhnöttää mun sohvalla, koska on vaan niin täydellinen. Mutta hän tunteekin minut ja vitsailee hyvässä hengessä ettei mitään heikkoutta tai kiintymystä pidä alkaa
En ymmärrä. Mikä siinä parisuhteessa pelottaa? Jatkuvuus ja sitoutuminen varmaankin. Vaikka eihän parisuhteen tarvitse sitä tarkoittaa, että asutaan saman katon alla ja ollaan yhdessä kaikki vapaa-aika. Sen ymmärrän helpommin, jos mies pakenee vuorille tai naparetkelle, kun nainen alkaa yksipuolisesti puhumaan ehkäisyn pois jättämisestä tai lasten hankkimisesta.
Vierailija kirjoitti:
"Olen pahoillani puolestasi. Kyllä me viestitellään päivittäin, paljonkin, mutta ne tapaamiset ovat ikävä kyllä turhan harvassa. Raskas työ ja omat lapset vaikuttavat tietysti osaltaan, mutta minä saisin siitä läheisyydestä energiaa ja hyvää oloa kun taas naiselle se tuntuu olevan yksi kuormittava asia muiden ohessa. Seksi on oikein nautinnollista, mutta edes minulle miehenä
Olen kyllä puhunut, että ymmärrän kumppanini tilannetta, koska hänen elämänsä on paljon hektisempää kuin omani. Olen myös sanonut, että ymmärrän kyseessä olevan ison muutoksen, kun yli viiden vuoden sinkkuuden jälkeen alkaa parisuhteeseen. Mutta olen kertonut, että tarvitsen enemmän yhteistä aikaa, keskustelua, yhteistä tekemistä, matkustelua yms. Nainen taas kokee ristiriitaisia tunteita siitä, että totuttu ajankäyttömalli ja elämänrytmi perustui tilanteeseen, jossa ei ollut miestä mukana. Nyt on pulaa ajasta, energiasta tai molemmista. Ja kuitenkin ymmärtää minun puoleni ja kokee riittämättömyyttä kun yhtäälle kumartaessaan tulee samalla pyllistäneeksi toisaalle. En liikaa halua syyllistää häntä, enkä vielä tässä vaiheessa ainakaan vaatia valitsemaan minut tai vanhan elämänsä.
Minullakin tapaamisen jälkeinen hyvä olo kestää muutaman päivän ja sitten alkaa tuntua selvästi etäisemmältä ja vaaleanpunainen muuttuu vaalean siniseksi. Alan tavallaan tuntea mustasukkaisuutta kaikkea sellaista kohtaan, joka priorisoidaan minun ohitseni ja yläpuolelleni. No en tietenkään ole naisen lapsille mustasukkainen, mutta silloin kun lapset ovat isän luona, niin minä haluaisin enemmän yhteistä aikaa.
Pitkä avioliittoni oli eroa edeltävät viimeiset vuodet niin raskas, että tavoitetasoni uuden kumppanin suhteen ei ollut mitenkään epärealistisen korkea. Alkuun vaikuttikin ihan lottovoitolta ja kuvittelin, että kun paremmin tutustutaan, niin sitä yhteistä aikaakin aletaan järjestää enemmän. Mutta odottavan aika tuntuu pitkältä.
Ap
Kuinka wanha tapailunainen on? Paljonko hän on lypsänyt euroja sinulta?