Halusin normaalin parisuhteen, sain välttelevän tapailukumppanin
Jep, monen miehen unelma varmaan. Seksiä silloin tällöin, muuten ei tarvitse kärsiä nalkuttavasta ja elämää rajoittavasta naìsesta.
Mutta minulle ei eron ja sitä seuranneen poikamieskauden jälkeen riitä pelkkä muutaman tunnin yhteinen aika kerran viikossa, vaan haluaisin tehdä muitakin juttuja yhdessä kuin vain seksiä ja sitten jotain satunnaisia aktiviteetteja. Se, että kummallakin on oma kotinsa sopii kyllä ja asumme sen verran lähekkäin, ettei etäisyys ole mikään ongelma.
Suhde alkoi viime kesänä ja ongelmana tässä on hieman karrigoiden se, että minulla on hyvä olla kun olen kumppanini kanssa ja hänellä taas silloin kun saa olla omissa oloissaan. Olemme jonkin verran keskustelleet asiasta, ja kumpikin tietää suurin piirtein, mitä toisen pään sisällä liikkuu. Joku minussa saa ajattelemaan, että naisessa on joku rikki, mutta se varmaan korjaantuu ajan kanssa. Mutta onko tämä vain itsepetosta? Ja onko tässä mitään tehtävissä muuta kuin hyväksyä tilanne tai pistää peli poikki ja etsiä uusi kumppani?
Kommentit (43)
Rusinat pullasta ja puhtaasti itsekästä ja omist tarpeista lähtevää toimintaa. Tätä on nykyään valitettavan paljon ja siinä on aika heikko perusta parisuhteelle. Ei tingitä mistään, ei tehdä kompromisseja. Vain me, myself & I-ajattelua.
Eron jälkeen uuden kumppanin kanssa valitin liian vähästä yhdessäolosta ja yhteisestä ajasta. Sain luennon siitä, miten eron jälkeen pitää ennen uutta suhdetta olla niin kauan yksin, että oppii nauttimaan siitä, että on yksin, eikä kaipaa/tarvitse enää kumppania. Wtf? 🤔
Miksi ei nainen keskittyisi mieheen lapsivapaalla viikolla? Kavereita ja harrastuksia ehtii näin lapsiviikollakin kun lapset ovat jo isoja teinejä.
N45