Halusin normaalin parisuhteen, sain välttelevän tapailukumppanin

Jos mies käyttäytyy näin niin ei hän ole kiinnostunut oikeasti tai ei ole tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies käyttäytyy näin niin ei hän ole kiinnostunut oikeasti tai ei ole tosissaan. 

Entä jos näin käyttäytyvä osapuoli onkin nainen, kuten tässä tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saatte ap suhteen toimimaan molempia tyydyttävästi! :) 

Joko teidän tilanteeseen löytyy kompromissi mikä tyydyttää molempien tarpeet tai sitten karumpi vaihtoehto eli ero.

Onko se sitten odottamisen arvoista, että hän saa "elämänsä sellaisille urille", että sinulle on enemmän aikaa vai olisko tuolla joku joka siihen olisi jo valmis?  

Niin minäkin toivon, että saadaan laitettua "kirkko keskelle kylää" sen ajankäytön suhteen. Työajasta ei kauheasti voi tinkiä, eikä tietenkään vanhemmuudesta. Mutta voisin kuvitella, että kaverit ymmärtävät, harrastuksia voisi painottaa vähän uudestaan, liikuntaa harrastaa yhdessä minun kanssani jne.

Olen minä sitäkin miettinyt, että pitääkö tässä laittaa piste koko jutulle ja mennä takaisin Tinderiin. Jos niin teen, niin vahingosta viisastuneena aion selkeämmin painottaa sitä

Oletatko sinä todella, että lapsivapaalla viikollaan nainen jättäisi kaverit ja harrastukset vähemmälle, ja priorisoisi sinut?

🚩🚩🚩🚩

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen introvertti-ekstrovertti-ongelma?

Introvertti voi kokea että murrosikäisetkin on niin intensiivisiä, että heistä tarvitsee oman palautumisajan ennen kuin pääsee parisuhdemoodiin.

Olen aito introvertti, mutta ymmärrän täysin ap:n ongelman, koska itselläkin on ollut vastaavanlainen suhde. Introverttikin voi kaivata kaikkea tuota mitä ap.

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on tuo välttely. Niinhän se kävi tässä mummon tarinassakin:

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Välttelevä kiintymyssuhde on usein kotoisin tällaisesta lapsuuden traumaattisesta kokemuksesta. Ihminen ei välttämättä itse edes tiedosta kokemuksen traumaattisuutta, mutta selkainen se vaan on ja seuraukset voivat ulottua pitkällekin tulevaisuuteen.

Tämä on niin totta ja tästä kannattaisi ottaa oppia. Vähän vältellä on juuri se, mitä pitäisi tehdä. Eleettömästi ja tyylikkäästi, mutta määrätietoisesti.

Tässä ap:n kuvaamassa tapauksessa on arvatenkin syynä kumppanin välttelevä kiintymyssuhdemalli:

Moni suomalainen omaksuu jo lapsuudessa mallin, josta voi koitua monia ongelmia aikuisena 7 piirrettä, joista sen tunnistaa omassa käytöksessä

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009080113.html

https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/valtteleva-kiintymyssuhde/

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saatte ap suhteen toimimaan molempia tyydyttävästi! :) 

Joko teidän tilanteeseen löytyy kompromissi mikä tyydyttää molempien tarpeet tai sitten karumpi vaihtoehto eli ero.

Onko se sitten odottamisen arvoista, että hän saa "elämänsä sellaisille urille", että sinulle on enemmän aikaa vai olisko tuolla joku joka siihen olisi jo valmis?  

Niin minäkin toivon, että saadaan laitettua "kirkko keskelle kylää" sen ajankäytön suhteen. Työajasta ei kauheasti voi tinkiä, eikä tietenkään vanhemmuudesta. Mutta voisin kuvitella, että kaverit ymmärtävät, harrastuksia voisi painottaa vähän uudestaan, liikuntaa harrastaa yhdessä minun kanssani jne.

Olen minä sitäkin miettinyt, että pitääkö tässä laittaa piste koko jutulle ja mennä takaisin Tinderiin. Jos niin teen, niin vahin

Miksi ei nainen keskittyisi mieheen lapsivapaalla viikolla? Kavereita ja harrastuksia ehtii näin lapsiviikollakin kun lapset ovat jo isoja teinejä.

N45

Rusinat pullasta ja puhtaasti itsekästä ja omist tarpeista lähtevää toimintaa. Tätä on nykyään valitettavan paljon ja siinä on aika heikko perusta parisuhteelle. Ei tingitä mistään, ei tehdä kompromisseja. Vain me, myself & I-ajattelua.

Eron jälkeen uuden kumppanin kanssa valitin liian vähästä yhdessäolosta ja yhteisestä ajasta. Sain luennon siitä, miten eron jälkeen pitää ennen uutta suhdetta olla niin kauan yksin, että oppii nauttimaan siitä, että on yksin, eikä kaipaa/tarvitse enää kumppania. Wtf? 🤔