Halusin normaalin parisuhteen, sain välttelevän tapailukumppanin

Toivottavasti saatte ap suhteen toimimaan molempia tyydyttävästi! :) 

Joko teidän tilanteeseen löytyy kompromissi mikä tyydyttää molempien tarpeet tai sitten karumpi vaihtoehto eli ero.

Onko se sitten odottamisen arvoista, että hän saa "elämänsä sellaisille urille", että sinulle on enemmän aikaa vai olisko tuolla joku joka siihen olisi jo valmis?  

Minkä ikäiset lapset naisella on? Itse olen varmaankin juuri tuollainen kuvailemasi kaltainen nainen suhteessa mutta tavallaan onneksi oma tapailukumppani (mistä ei alunperin pitänyt erilaisten elämäntilanteiden vuoksi tulla mitään vakavaa) on myös paljon omaa tilaa tarvitseva. Meillä on mennyt hyvin tämä kerran viikossa tapaaminen jo reilu kolme vuotta mutta suhde on myös kehittynyt hitaasti mutta varmasti niin että nyt puhutaan jo yhteenmuutosta. Ja selkeästi kummankin halusta menossa kohti ns normaalia seurustelusuhdetta ja elämänkumppanuutta. Toki itsellä lapset (isoja teinejä, yksi jo aikuinen) on vanhempia ja meillä siitä syystä näköpiirissä sellainen aika että voidaan asua kokoaikaisesti yhdessä.

Pointtini tässä on että nämä ensinnäkin voi muuttua ja että kannattaa hyvälle suhteelle antaa aikaa, jos tämä nainen on sinulle sellainen joka voisi olla se oikea, älä luovuta ihan vielä. Itselläkin ollut tässä tuo tilanne jossain kohtaa että sellainen rakkaus-huuma päällä tapaamisen ajan ja sitten pari päivää kunnes jotenkin kylmenee ja alkaa mietityttää miten tämä toimii. Nyt kaikki on tosi hyvin meillä ja tulevaisuuskin näyttää tosi valoisalta!

N47

"En ymmärrä. Mikä siinä parisuhteessa pelottaa? Jatkuvuus ja sitoutuminen varmaankin. Vaikka eihän parisuhteen tarvitse sitä tarkoittaa, että asutaan saman katon alla ja ollaan yhdessä kaikki vapaa-aika."

Olen kai jotenkin viturallaan taustojeni takia, mutta tämä ei tule ilmi kuin parisuhteessa tai muussa "liian intiimissä" suhteessa. En vaan voi hyvin parisuhteessa, pelkään että minua petetään, pelkään että minua rajoitetaan, suhde toisen superitsenäisenkin tyypin kanssa ajaa minut ihan täyteen ahdistusvihahulluuteen, ei hyvä. :/

En myöskään tykkää läheisyydestä. Nykyinen vakipano on tosiaan ainoa ihminen ikinä jonka vieressä olen edes pystynyt nukkumaan, en oikein tiedä edes miksi juuri hän. Olen aika empatiakyvytön ja ilkeä, en vain ole puolisomateriaalia, mutta vakimies on kyllä antanut hyvää palautetta siitä miten rehellinen ja hyvällä itsetuntemuksella varustettu olen. Toki kun saan hyvää seksiä niin voin vastapalveluksena hieroa hartiat ja vaikka sitten pötköttää miehen kainalossa ja jutella syvällisiä tai pitää sen leffa -ja saunaillan. Mutta haluan myös että mies tarvittaessa katoaa pariksi viikoksi eikä vaivaa minua mitenkään. Jos en tykkäisi seksistä niin paljon niin en tietenkään hakisi yhtään mitään seuraa! 

🤗🍆

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saatte ap suhteen toimimaan molempia tyydyttävästi! :) 

Joko teidän tilanteeseen löytyy kompromissi mikä tyydyttää molempien tarpeet tai sitten karumpi vaihtoehto eli ero.

Onko se sitten odottamisen arvoista, että hän saa "elämänsä sellaisille urille", että sinulle on enemmän aikaa vai olisko tuolla joku joka siihen olisi jo valmis?  

Niin minäkin toivon, että saadaan laitettua "kirkko keskelle kylää" sen ajankäytön suhteen. Työajasta ei kauheasti voi tinkiä, eikä tietenkään vanhemmuudesta. Mutta voisin kuvitella, että kaverit ymmärtävät, harrastuksia voisi painottaa vähän uudestaan, liikuntaa harrastaa yhdessä minun kanssani jne.

Olen minä sitäkin miettinyt, että pitääkö tässä laittaa piste koko jutulle ja mennä takaisin Tinderiin. Jos niin teen, niin vahingosta viisastuneena aion selkeämmin painottaa sitä, että minä etsin kunnon parisuhdetta, en satunnaista tapailua seksin merkeissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset naisella on? Itse olen varmaankin juuri tuollainen kuvailemasi kaltainen nainen suhteessa mutta tavallaan onneksi oma tapailukumppani (mistä ei alunperin pitänyt erilaisten elämäntilanteiden vuoksi tulla mitään vakavaa) on myös paljon omaa tilaa tarvitseva. Meillä on mennyt hyvin tämä kerran viikossa tapaaminen jo reilu kolme vuotta mutta suhde on myös kehittynyt hitaasti mutta varmasti niin että nyt puhutaan jo yhteenmuutosta. Ja selkeästi kummankin halusta menossa kohti ns normaalia seurustelusuhdetta ja elämänkumppanuutta. Toki itsellä lapset (isoja teinejä, yksi jo aikuinen) on vanhempia ja meillä siitä syystä näköpiirissä sellainen aika että voidaan asua kokoaikaisesti yhdessä.

Pointtini tässä on että nämä ensinnäkin voi muuttua ja että kannattaa hyvälle suhteelle antaa aikaa, jos tämä nainen on sinulle sellainen joka voisi olla se oikea, älä luovuta ihan vielä. Itselläkin ollut tässä tuo tilanne jossain

Lapset ovat hänelläkin isoja teinejä. Minun mielestäni siinä iässä, että pärjäisivät kyllä silloin tällöin ilman kotona olevaa äitiäkin. Meillä ei ole edes sitä sovittua kerran viikossa -aikataulua vaan nähdään kun nähdään. Joskus peräkkäisinä päivinä, joskus tulee 10 päivän tauko. En luovuta helposti, vaan roikun selvästi liiankin pitkään huonossa suhteessa tai ikävässä työpaikassa. Pitäisi varmaan opetella toimimaan itsekkäämmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen Avoin keskustelu parisuhteen pelisäännöistä auttaa ja se olisi hyvä käydä jo turustumisvaiheessa.

 

Ajankäyttöön liittyvien suhdepulmien käsittelyssä on apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n johdalla tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen l

Juuri näin voi käydä, jos ei ole suhteen alkuvaiheessa tarkkana. Kyllä mummo tiesi 👵🏻 🙏 💕

Pelisääntökeskustelulle on toki oma paikkansa, mutta ei niitä ihan ensimmäiseksi aleta toiseen tutustuessa käymään. Ennemmin on asioita, joita käydään läpi mietittäessä yhteistä kotia tai ainakin kun on päätetty, että ollaan pari ja että tämän suhteen toimivuutta lähdetään selvittämään tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon pitäisi olla: Halusin normaalin parisuhteen, otin välttelevän tapailukumppanin.

Toimit itseäsi ja omia toiveitasi vastaan. Siitä on paha syyttää ketään muuta.

Toisaalta ymmärrän, koska olen itse tehnyt samoin. Jatkoin suhdetta, koska ajattelin että jossain vaiheessa suhteemme tiivistyy ja paljon omaa aikaa tarvitseva mies tottuu minuun niin että läsnäoloni ei enää kuormita.

Näin onkin käynyt. Tosin siihen meni noin 8 vuotta, joten kehitys ei välttämättä ole nopeaa, mikäli sitä tulee ollenkaan.

 

 

            Olen tapaillut 8 v välttelevää miestä ja nyt riitti. En alkanut lopun ikääni odottamaan. Löysin heti miehen, joka ei välttele, fiksu ja terve, ryhdikäs mies.                          Kainalopaikka on  ja uskaltaa pussata vaikka julkisella paikalla. Eikä lokkeile 

           Uskon että ei kannata jäädä odottamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saatte ap suhteen toimimaan molempia tyydyttävästi! :) 

Joko teidän tilanteeseen löytyy kompromissi mikä tyydyttää molempien tarpeet tai sitten karumpi vaihtoehto eli ero.

Onko se sitten odottamisen arvoista, että hän saa "elämänsä sellaisille urille", että sinulle on enemmän aikaa vai olisko tuolla joku joka siihen olisi jo valmis?  

Niin minäkin toivon, että saadaan laitettua "kirkko keskelle kylää" sen ajankäytön suhteen. Työajasta ei kauheasti voi tinkiä, eikä tietenkään vanhemmuudesta. Mutta voisin kuvitella, että kaverit ymmärtävät, harrastuksia voisi painottaa vähän uudestaan, liikuntaa harrastaa yhdessä minun kanssani jne.

Olen minä sitäkin miettinyt, että pitääkö tässä laittaa piste koko jutulle ja mennä takaisin Tinderiin. Jos niin teen, niin vahingosta viisastuneena aion selkeämmin painottaa sitä

               Muitakin on kuin Tinder. Itse  napsahti heti hyvä kumppani Suomi24 saitilta

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi vähän omituista, että hänellä on hyvä olla kun on yksin, veikkaan myös, että haaveilee isommasta kalusta.

Mä veikkaisin, että nainen on introvertti, tarvii omaa tilaa paljon.

Tai sitten ei vaan pidä ap:ta potentiaalisena kumppanina vaan väliaikaisena "hoitona".

Jos ihminen haluaa niin aikaa kyllä löytyy ihmiselle josta välittää ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. 

Itse (naisena) viihdyn yksin mutta kyllä miehelle josta välitän löytyy aina aikaa. 

On lapsi(16-v), työt, harrastukset ja omat eläimet jotka kotipaikalla. 

Välimatkaa miehen kanssa 15 kilometriä. Tavataan vähintään 2-4 x vko. Mies on tavannut lapsen ja ollut myös yötä meillä lapsen ollessa kotona. 

Lapsi osaa olla illan yksin kotona. Mummolassa/kavereilla yötä välillä.  Vanhemmat/sisarukset hoitaa omat eläimet. Harrastuksia voin siirtää. 

Molemmat tehdään fyysistä työtä mutta ei koskaan ole niin väsynyt ettei haluaisi toisen kainaloon :) 

Ap, mieti tarkkaan haluatko jatkaa suhteessa jossa toinen ei selkeästi järjestä aikaa sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen haluaa niin aikaa kyllä löytyy ihmiselle josta välittää ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. 

Itse (naisena) viihdyn yksin mutta kyllä miehelle josta välitän löytyy aina aikaa. 

On lapsi(16-v), työt, harrastukset ja omat eläimet jotka kotipaikalla. 

Välimatkaa miehen kanssa 15 kilometriä. Tavataan vähintään 2-4 x vko. Mies on tavannut lapsen ja ollut myös yötä meillä lapsen ollessa kotona. 

Lapsi osaa olla illan yksin kotona. Mummolassa/kavereilla yötä välillä.  Vanhemmat/sisarukset hoitaa omat eläimet. Harrastuksia voin siirtää. 

Molemmat tehdään fyysistä työtä mutta ei koskaan ole niin väsynyt ettei haluaisi toisen kainaloon :) 

Ap, mieti tarkkaan haluatko jatkaa suhteessa jossa toinen ei selkeästi järjestä aikaa sinulle. 

Kyllä, kyllä. Mutta sitten on niitä tapauksia, jotka eivät mahdu normimuottiin. Lapsia voi olla eri ikäisiä, jotkut ehkä "erityislapsia", jotka ahdistuvat vieraista omassa kodissaan, heillä ei ole kavereita, mummola on toisella puolella maata tai isovanhemmat kuolleet/muistisairaita, työ ei ehkä ole 8-16 aivot narikkaan hommaa, vaan vaatii palautumisena muutakin kuin ulosleimauksen kellokortilla, saattaa olla yrittäjä, jolla on viikossa kuusi tai seitsemän työpäivää jne. Olen myös kuullut väitteen, että suhteessa ja yhdessä ollessa käy kroppa niin kierroksilla, ettei seuraavana yönä saa kunnolla nukuttua. Meitä on moneen junaan.

Minä arvelisin mummon tavoin , että syynä on ruokajärjestys eikä henkilökemia. Kyllä kai sitä mies alkaa vältellä tapaamisia, jos nainen syöttää kissanlihakeittoa 🐱

Tavallinen introvertti-ekstrovertti-ongelma?

Introvertti voi kokea että murrosikäisetkin on niin intensiivisiä, että heistä tarvitsee oman palautumisajan ennen kuin pääsee parisuhdemoodiin.

No miksi tälläiset ihmiset sitten seurustelevat ylipäänsä ihmisen kanssa joka haluaa tavallisen parisuhteen? 

Avainsana on tuo välttely. Niinhän se kävi tässä mummon tarinassakin:

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Välttelevä kiintymyssuhde on usein kotoisin tällaisesta lapsuuden traumaattisesta kokemuksesta. Ihminen ei välttämättä itse edes tiedosta kokemuksen traumaattisuutta, mutta selkainen se vaan on ja seuraukset voivat ulottua pitkällekin tulevaisuuteen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on tuo välttely. Niinhän se kävi tässä mummon tarinassakin:

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Välttelevä kiintymyssuhde on usein kotoisin tällaisesta lapsuuden traumaattisesta kokemuksesta. Ihminen ei välttämättä itse edes tiedosta kokemuksen traumaattisuutta, mutta selkainen se vaan on ja seuraukset voivat ulottua pitkällekin tulevaisuuteen.

👵🏻🙏🏻 Mummo tiesi.

Jos suhde ei ole sitä mitä etsit ja/tai haluatte suhteelta eri asioita niin suosittelen vahvasti etsimään uuden. Tuommoista tilannetta ei tule kun löytää itselleen sopivan kumppanin. Jos on epäselvyyksiä niin toki voi koittaa aina suoraan asioista keskustella mutta tilanteesi ei kuulosta siltä että se tulee auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

 

'Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.'

 

 

Mummo kidnappaamassa kylän kulkukissoja keitonliemeksi on vuosia eri paikoissa kiertänyt spämmäys.

Nyt sama ikivanha spämmi kiertää jälleen. Hmm, okei. 🤔

Miksi te taas jaatte tätä? Tämä olisi trollin tekeleeksi muutoin ollut ihan ok, mutta  pilasitte monia aikuisia koskettavan validin aiheen menemällä Putous-hahmomaisesti täysin överiksi.

Trolli Ap kun vielä lisäsi psykopaattimaista friikkisirkus-tunnelmaa uudelleenjakamalla kissakeittomummon moneen kirjoitt. kommenttiin - aiheessa loputtomiin märehtien.

Keitot ovat ihan kelpo ruokaa, mutta emme varmasti lemmikkejä patoihimme kukaan laita.

Jollakin teistä siis oli koneellanne tämä kissakeittospämmi erikseen tallennettuna? Niskavilloja puistattavaa verbaalisadismia.

Empatiakyvyttömät, diagnostiset psykopaatit muuten ovat tunnettuja eläinten kiduttamisesta ja kaltoinkohtelusta, tiesittehän. 

P.s. Mitä muuta siellä teidän 'koneillanne' mahtaa olla tallella?🤔