en käytä lapsille sanaa "ei"

Luin eilen tätä ketjua ja olen nyt tarkoituksella seurannut päivän sanomisiani arjessa vauvan ja taapeoron kanssa. Kyllä se kuulkaas vaan niin on, että aika paljon ehtii sattumaan ja tapahtumaan, jos lapselle ei koskaan sanota "ei" tai "älä". Nähtyjä tilanteita: leikkipuistossa toinen lapsi on yllättäen tönäisemässä lapsen (kummatkaan eivät omiani) uima-altaaseen. Kotona leikki-ikäinen juottamassa vauvaa salaa omasta nokkamukistaan (vauva ei vielä osaa kunnolla juoda=tukehtumisvaara). Leikki-ikäinen juoksee lattialla ryömivän vauvan yli. Vauva vetämässä johdosta pöytälamppua lipaston päältä. Mitä näihin nyt sitten sanoisi muuta kuin ei tai älä?



Tilanteita oli muitakin ja vaikka on ihan peruskiltit lapset ja äidillä silmätkin selässä, niin joskus on vaan pakko reagoida nopeasti.



Uskon todella, että lapsi oppii paremmin kun muistutetaan, kuinka pitäisi toimia kiellon sijaan. Sen sijaan neuvottelut ja pitkät perustelut kannattaa mielestäni pitää maltillisina ainakin pienten lasten kanssa.



Kivahan se on sitten jättää kasvatusvastuu päiväkodin tätsyille. Voi tulla kyllä aika itku, jos kotona ei ole koskaan mitään kielletty...

"Älä" ja "ei" eivät suinkaan tarkoita samaa asiaa.



Jos lapsi ottaa lelun toiselta, niin "Älä ota lelua toisen kädestä" ei tarkoita samaa kuin että "Kädestä ei saa ottaa."



"Älä nyt hätäile" ei tarkoita samaa kuin "Ei saa hätäillä". Se vain tarkoittaa että sillä hetkellä ei saa tehdä niin.



Kyllä lapselle pitää kertoa mitkä asiat ovat oikeasti kiellettyjä. Mitä EI saa tehdä, ja miksi.

Olen törmännyt samaan eli äidit huutavat sitä eitä pihalla, kaupassa, puistossa, kaikkialla. Siis "ei saa mennä", "ei saa ottaa", "ei saa karjua", mutta siihen se sitten jää. Jotain kielletään, mutta ei kerrota, mitä pitäisi sen sijaan tehdä. Aivan kuin lapsi olisi ajatustenlukija, joka aavistaisi, mitä seuraavaksi pitää tehdä.



On paljon tehokkaampaa sanoa lapselle, että "kävele tässä vieressäni" kuin "ei saa mennä". Tuohon ensinmainittuun kun sisältyy lausumattomana se "ei saa", sitä vain ei sanota ääneen vaan sen sijaan ilmaistaan toivottu teko. Uskokaa tai älkää, lapsi "tottelee" paljon helpommin kuin tietää, miten pitää olla.



Meillä EI on sana, jota harvoin käytetään. Ehkä siksi lapset ovat enemmän ihmisiksi kuin monen muun.

on kaikenlaisia pimpulapäitä lapsi kasvattamassa. Opeta nyt hyvissä ajoin lapset tajuamaan, että päiväkodissa ja koulussa sanotaan ei, myös sinun lapsillesi. Sinne on turha mennä itkemään, että meillä on pidetty lapset pumpulissa eikä saa kieltää mitään, kun ovat niin kilttejä.

Puhun lapselle normaalisti kaikkia sivistyneitä sanoja käyttäen, ei on ihan normaali sana siinä missä muutkin ja sillä on oma paikkansa puheessa

No meidän pojan päiväkotiryhmässä on "Searsin koulukuntaa" töissä, ja hyvin hekin säästävät tuon EIn hokemisen lähinnä niihin vaaratilanteisiin. Muutoin yleensä antavat aina näitä positiivisia ohjeita. Esimerkkinä tilanne, jossa uhmainen taapero on löytänyt jostain vaikka Toikan lasilinnun, ja pitelee sitä yhdellä kädellä laattalattin päällä. Huudat paniikissa EI saa pudottaa! ...Tai sitten sanot "Pidä lujasti kiinni !" Kummassa tapauksessa luulet lapsen saavan päähänsä kokeilla, mitä tapahtuu jos sen tavaran pudottaa lattialle...

Huomaan muuten itse sanovani joskus esim. "ei voi nousta syöttötuolissa":D Heh, no voihan, ja sitähän se lapsi juuri sillä hetkellä tekeekin! Kai se on joku psykologinen yritys "pehmentää" kieltoa vähän samalla tavalla kuin "kulta, älä ota lelua toisen kädestä".



"Älä" ja "ei" ovat tietysti sikäli eri asia, että toinen on käskymuoto, mutta mun korviin aika sama päämäärä.

Siis sellaiset, joita et voi estää ohjaamalla tekemään toisin?



Eli voiko lasta opettaa olemaan ihmisiksi kertomalla, miten ihmiset ovat sen sijaan että kertoisi, mitä ihmiset eivät ole?

ilman kieltoja, mutta epäilen.



Todennäköisesti niistä tulee joko kieroon kasvaneita, jotka vedättävät tulla että heille ei sanota ei, tai hissukoita, jotka ahdistuvat julmaa maailmaa, jossa käytetään Ei-sanoja ja käskysaja.



Toivotaan, että Suomessa on palkka-armeija ennen kuin ap:n miespuoliset pikkumussukat tulevat intti-ikään. Kyyti tulee muuten olemaan aika kylmää.

ilman kieltoja, mutta epäilen.

Todennäköisesti niistä tulee joko kieroon kasvaneita, jotka vedättävät tulla että heille ei sanota ei, tai hissukoita, jotka ahdistuvat julmaa maailmaa, jossa käytetään Ei-sanoja ja käskysaja.

Toivotaan, että Suomessa on palkka-armeija ennen kuin ap:n miespuoliset pikkumussukat tulevat intti-ikään. Kyyti tulee muuten olemaan aika kylmää.

Haha joo. Tämä ei nyt ole mikään uusi muotivillitys vaan ihan normaali kasvatustapa. Positiivinen viestintä ei tarkoita sitä, että ei-sana häviäisi sanastosta.

Luin eilen tätä ketjua ja olen nyt tarkoituksella seurannut päivän sanomisiani arjessa vauvan ja taapeoron kanssa. Kyllä se kuulkaas vaan niin on, että aika paljon ehtii sattumaan ja tapahtumaan, jos lapselle ei koskaan sanota "ei" tai "älä". Nähtyjä tilanteita: leikkipuistossa toinen lapsi on yllättäen tönäisemässä lapsen (kummatkaan eivät omiani) uima-altaaseen. Kotona leikki-ikäinen juottamassa vauvaa salaa omasta nokkamukistaan (vauva ei vielä osaa kunnolla juoda=tukehtumisvaara). Leikki-ikäinen juoksee lattialla ryömivän vauvan yli. Vauva vetämässä johdosta pöytälamppua lipaston päältä. Mitä näihin nyt sitten sanoisi muuta kuin ei tai älä? Tilanteita oli muitakin ja vaikka on ihan peruskiltit lapset ja äidillä silmätkin selässä, niin joskus on vaan pakko reagoida nopeasti. Uskon todella, että lapsi oppii paremmin kun muistutetaan, kuinka pitäisi toimia kiellon sijaan. Sen sijaan neuvottelut ja pitkät perustelut kannattaa mielestäni pitää maltillisina ainakin pienten lasten kanssa. Kivahan se on sitten jättää kasvatusvastuu päiväkodin tätsyille. Voi tulla kyllä aika itku, jos kotona ei ole koskaan mitään kielletty...

siellä käytettäisiin EI:n sijaan muita tapoja puhua.

Tönäisyä yrittävälle lapselle sanottaisiin, että "ole hyvin varovainen siellä altaan vieressä". Luuletko, että tönäiseen yhtään sen herkemmin kuin kuullessaan ein?

Vauvaa juottavalle taaperolle sanottaisiin, että "vauvalla on jano, saat juottaa tuttipullosta".

Vauvan yli juoksevalle leikki-ikäiselle muistutetaan, että "vauvaan sattuu, jos jalkasi osuvat häneen. Juokse eteisessä."

Lamppua päälleen tempovalle lapselle voi sanoa, että "se on lampun sähköjohto, siitä tempominen on vaarallista" ja nostetaan lapsi pois tekemästä typeriä.

Kaikissa noissa tilanteissa EI tuottaa todennäköisesti paljon huonomman tuloksen kuin toiminta, jossa EItä ei käytetä. Tosin aika ihme äitejä olette, jos lapsenne ennättävät noin paljon pahaa saamaan aikaan - ehkä se EI ei teillä tehoa?

Niin meillä eivät lapset ainakaan saa ominpäin syöttää vauvaa tai juosta yli, mutta joskus tämä unohtuu. Sen verran vaaralliselta kuulostaa, että itsekin kyllä huutaisin vaistomaisesti "älä", jos olisi moinen vaaratilanne. Kun on useampi liikkuva lapsi talossa, ei aina ehdi väliin, vaikka vahtisikin.

Niin meillä eivät lapset ainakaan saa ominpäin syöttää vauvaa tai juosta yli, mutta joskus tämä unohtuu. Sen verran vaaralliselta kuulostaa, että itsekin kyllä huutaisin vaistomaisesti "älä", jos olisi moinen vaaratilanne. Kun on useampi liikkuva lapsi talossa, ei aina ehdi väliin, vaikka vahtisikin.

Ei välttämättä yhtään mitään! Ja miksi tapahtuisi, koska se älä ei merkitse yhtään mitään.

Parempi olisi huutaa "Nyt lopetat hyppimisen, Mikko".

Mä kyllä kiellän ja käytän enemmän "älä"-sanaa, kyllä tuo "ei ota sitä, ei mene sinne, ei heitä, ei sitä ja ei tätä" kuulostaa minunkin mielestäni enemmän koiran käskemiseltä. Minä puhun lapselleni ihan selkeää suomea.

Luin eilen tätä ketjua ja olen nyt tarkoituksella seurannut päivän sanomisiani arjessa vauvan ja taapeoron kanssa. Kyllä se kuulkaas vaan niin on, että aika paljon ehtii sattumaan ja tapahtumaan, jos lapselle ei koskaan sanota "ei" tai "älä". Nähtyjä tilanteita: leikkipuistossa toinen lapsi on yllättäen tönäisemässä lapsen (kummatkaan eivät omiani) uima-altaaseen. Kotona leikki-ikäinen juottamassa vauvaa salaa omasta nokkamukistaan (vauva ei vielä osaa kunnolla juoda=tukehtumisvaara). Leikki-ikäinen juoksee lattialla ryömivän vauvan yli. Vauva vetämässä johdosta pöytälamppua lipaston päältä. Mitä näihin nyt sitten sanoisi muuta kuin ei tai älä? Tilanteita oli muitakin ja vaikka on ihan peruskiltit lapset ja äidillä silmätkin selässä, niin joskus on vaan pakko reagoida nopeasti. Uskon todella, että lapsi oppii paremmin kun muistutetaan, kuinka pitäisi toimia kiellon sijaan. Sen sijaan neuvottelut ja pitkät perustelut kannattaa mielestäni pitää maltillisina ainakin pienten lasten kanssa. Kivahan se on sitten jättää kasvatusvastuu päiväkodin tätsyille. Voi tulla kyllä aika itku, jos kotona ei ole koskaan mitään kielletty...

siellä käytettäisiin EI:n sijaan muita tapoja puhua.

Tönäisyä yrittävälle lapselle sanottaisiin, että "ole hyvin varovainen siellä altaan vieressä". Luuletko, että tönäiseen yhtään sen herkemmin kuin kuullessaan ein?

Vauvaa juottavalle taaperolle sanottaisiin, että "vauvalla on jano, saat juottaa tuttipullosta".

Vauvan yli juoksevalle leikki-ikäiselle muistutetaan, että "vauvaan sattuu, jos jalkasi osuvat häneen. Juokse eteisessä."

Lamppua päälleen tempovalle lapselle voi sanoa, että "se on lampun sähköjohto, siitä tempominen on vaarallista" ja nostetaan lapsi pois tekemästä typeriä.

Kaikissa noissa tilanteissa EI tuottaa todennäköisesti paljon huonomman tuloksen kuin toiminta, jossa EItä ei käytetä. Tosin aika ihme äitejä olette, jos lapsenne ennättävät noin paljon pahaa saamaan aikaan - ehkä se EI ei teillä tehoa?

toteamalla, että juokse eteisessä tai ole varovainen altaalla, kun lapset näissä esimerkeissä selkeästi uhkaavat toisten lasten henkeä? Kun lapsi yrittää tönäistä toisen altaaseen, on tärkeintä estää onnettomuus. Ole varovainen ei varmasti estä vaaratilannetta. Hyvä jos lapsi ehtii edes ohjeen tajuta, sillä hänhän on varovainen itse, hän aikoo tiputtaa sen toisen altaaseen. Ihan pelkkä ei voi jo pysäyttää lapsen, kun hätkähtää selkeää kieltoa. Toisaalta älä töni voi olla myös yhtä tehokas. Sen sijaan ole varovainen on epämääräinen, koska se koskee molempia lapsia siellä altaalla eikä siinä oikein tiedä, mitä pitäisi varoa.

Kun lapsi aikoo juosta vauvan yli, toteamalla, että vauvaan sattuu, jos jalkasi osuvat häneen et ehdi estää toimintaa. Jälleen kerran tiukka ei pysäyttää lapsen ja ehdit antaa hänelle lisäohjeita ja selityksiä, miksi näin ei saa toimia.

Minun kokemukseni ein käytöstä on aivan päinvastainen. Tietenkin kyse on nyt lapsista, joille sitä eitä ei toitoteta kaiken aikaa. Meillä ei on säästetty vaaratilanteisiin ja pelkkä ei riittää estämään aina vaaratilanteet. Käytämme myös lauseita älä heitä hiekkaa, älä lyö, koska näissä haluamme estää toiminnan välittömästi. Perään sitten kerrotaan, miksi toimintaa ei saa tehdä.

Muuten kyllä kannatan tuota kieltojen muuttamista positiiviseksi, jos toiminnalla ei ole välitöntä vahingoittavaa vaikutusta. En silti ymmärrä, miksi sitä ei-sanaa ei saisi käyttää, jos tilanne sitä vaatii. Ei mikään sana tuota huonompaa tulosta, jos sitä ei ole käyttänyt liikaa.

Olen kerran tavannut kaltaisesi äidin. Hänen 3-vuotiaansa säntäsi katsomaan vauvaani, jota pitelin sylissäni. Hiekkaisilla sormillaan hän yritti tavoitella vauvani silmiä, ja äitikin tämän havaitsi, hän oli aivan vieressäni. Äiti totesi tyynesti, että vauvalla on kyllä kauniit silmät, mutta vauvaan sattuu, jos kosket. Tuon lauseen aikana lapsi olisi ehtinyt mielin määrin tökkiä vauvani silmiä eikä lause tehonnut lapseen mitenkään. Se tehosi, että tartuin lapsen käsiin ja pidin niistä kiinni niin, että ei päässyt koskemaan vauvaani. Äiti oli hiukan tuohtunut. Lapsi kuulemma ymmärtää puhetta. Niin, aivan varmasti mutta oma vauvani olisi tullut sinä aikana sokeaksi.

Niin, ja oletatko, että lapsi ei elämänsä aikana joudu kolmeen vaaratilanteeseen, jossa häntä on syytä opastaa? Eikö omat lapsesi ole koskaan tehneet mitään kiellettyä, kokeilleet pistorasioita, temponeet sähköjohtoja, heitelleet hiekkaa jne. Eivätkö he uskalla tutkia maailmaa? Miten he oppivat sitä käsittelemään, jos eivät saa/pysty tutkimaan? Pidätkö heidät pumpulissa, kunnes ovat täysi-ikäisiä vai miten estät heidän tutkimusretkensä? Haluaisin totisesti nähdä nämä lapset, jotka eivät kolmeen uhkaavaan tilanteeseen elämänsä aikana joudu.

Koska lapsi pitää niitä ikäänkuin ehdotuksina, jotka hän mielihyvin hylkää. Jos sanon ei, hän tajuaa, etten tosiaan halua hänen sitä jotain tekevän.

Kaikissa noissa tilanteissa EI tuottaa todennäköisesti paljon huonomman tuloksen kuin toiminta, jossa EItä ei käytetä. Tosin aika ihme äitejä olette, jos lapsenne ennättävät noin paljon pahaa saamaan aikaan - ehkä se EI ei teillä tehoa?

toteamalla, että juokse eteisessä tai ole varovainen altaalla, kun lapset näissä esimerkeissä selkeästi uhkaavat toisten lasten henkeä? Kun lapsi yrittää tönäistä toisen altaaseen, on tärkeintä estää onnettomuus. Ole varovainen ei varmasti estä vaaratilannetta. Hyvä jos lapsi ehtii edes ohjeen tajuta, sillä hänhän on varovainen itse, hän aikoo tiputtaa sen toisen altaaseen. Ihan pelkkä ei voi jo pysäyttää lapsen, kun hätkähtää selkeää kieltoa. Toisaalta älä töni voi olla myös yhtä tehokas. Sen sijaan ole varovainen on epämääräinen, koska se koskee molempia lapsia siellä altaalla eikä siinä oikein tiedä, mitä pitäisi varoa. Kun lapsi aikoo juosta vauvan yli, toteamalla, että vauvaan sattuu, jos jalkasi osuvat häneen et ehdi estää toimintaa. Jälleen kerran tiukka ei pysäyttää lapsen ja ehdit antaa hänelle lisäohjeita ja selityksiä, miksi näin ei saa toimia. Minun kokemukseni ein käytöstä on aivan päinvastainen. Tietenkin kyse on nyt lapsista, joille sitä eitä ei toitoteta kaiken aikaa. Meillä ei on säästetty vaaratilanteisiin ja pelkkä ei riittää estämään aina vaaratilanteet. Käytämme myös lauseita älä heitä hiekkaa, älä lyö, koska näissä haluamme estää toiminnan välittömästi. Perään sitten kerrotaan, miksi toimintaa ei saa tehdä. Muuten kyllä kannatan tuota kieltojen muuttamista positiiviseksi, jos toiminnalla ei ole välitöntä vahingoittavaa vaikutusta. En silti ymmärrä, miksi sitä ei-sanaa ei saisi käyttää, jos tilanne sitä vaatii. Ei mikään sana tuota huonompaa tulosta, jos sitä ei ole käyttänyt liikaa. Olen kerran tavannut kaltaisesi äidin. Hänen 3-vuotiaansa säntäsi katsomaan vauvaani, jota pitelin sylissäni. Hiekkaisilla sormillaan hän yritti tavoitella vauvani silmiä, ja äitikin tämän havaitsi, hän oli aivan vieressäni. Äiti totesi tyynesti, että vauvalla on kyllä kauniit silmät, mutta vauvaan sattuu, jos kosket. Tuon lauseen aikana lapsi olisi ehtinyt mielin määrin tökkiä vauvani silmiä eikä lause tehonnut lapseen mitenkään. Se tehosi, että tartuin lapsen käsiin ja pidin niistä kiinni niin, että ei päässyt koskemaan vauvaani. Äiti oli hiukan tuohtunut. Lapsi kuulemma ymmärtää puhetta. Niin, aivan varmasti mutta oma vauvani olisi tullut sinä aikana sokeaksi. Niin, ja oletatko, että lapsi ei elämänsä aikana joudu kolmeen vaaratilanteeseen, jossa häntä on syytä opastaa? Eikö omat lapsesi ole koskaan tehneet mitään kiellettyä, kokeilleet pistorasioita, temponeet sähköjohtoja, heitelleet hiekkaa jne. Eivätkö he uskalla tutkia maailmaa? Miten he oppivat sitä käsittelemään, jos eivät saa/pysty tutkimaan? Pidätkö heidät pumpulissa, kunnes ovat täysi-ikäisiä vai miten estät heidän tutkimusretkensä? Haluaisin totisesti nähdä nämä lapset, jotka eivät kolmeen uhkaavaan tilanteeseen elämänsä aikana joudu.

Katsohan: minunkaltaisilleni äideille tulee äärimmäisen harvoin eteen tilanne, jossa oma lapsi on vahingoittamassa toista. Meissä kun on sisäänrakennettuna sellainen hienonhieno mekanismi, että emme jätä pientä lasta pärjäämään yksin elämässä vaan olemme vieressä ohjaamassa ja opastamassa silloinkin, kun toiset äidit huhuilevat sitä eitään voimattomina tai toljottavat vauva sylissä hiekkakätistä 3v ikäistä tajuamatta, että jo pelkkä seisomaannousu estäisi taaperot tunkemasta hiekkaa vauvan silmiin. :-)

Entä jos tuo äiti olisi hokenut sinun tavallasi ei-ei-ei-ei-ei. Taapero olisi silti tunkenut hiekat vauvasi silmiin, sillä "ei" sanana ei kerro yhtään mitään lapselle, jolle sitä hoetaan vähän väliä. Mistä tuo taapero saattoi tietää, että sinun "ei"si tarkoittaa sitä, että ei saa tunkea hiekkaa vauvan silmiin? Ehkä hän olisi luullut, että tarkoitat, että vauva ei saa laittaa silmiään kiinni!

Lapseni ovat tutkineen maailmaa hyvin pieninä, äidin ja isän kanssa yhdessä eikä yksin vaaroille alttiina. Siksi sitä eitä ei ole tarvinnut hokea, koska puihin on kiivetty, autojen renkaita tutkittu ja ilmakiväärillä ammuttu niin, että aikuinen on ollut kieltojen sijaan vierellä kannustamassa oikeaan tapaan toimia. Katsohan: mikä tutkimusretki se sellainen on, jossa joku huutaa pihan toiselta reunalta sinun laillasi tehottomasti eitä? Vai oletko niitä äitejä, joiden mielestä lapsen tuleekin tunkea sukkapuikot pistorasiaan, jotta voit oikeaan toimintaan neuvomisen sijaan karjua EI?

[i/] Kaikissa noissa tilanteissa EI tuottaa todennäköisesti paljon huonomman tuloksen kuin toiminta, jossa EItä ei käytetä. Tosin aika ihme äitejä olette, jos lapsenne ennättävät noin paljon pahaa saamaan aikaan - ehkä se EI ei teillä tehoa?

[/quote]

toteamalla, että juokse eteisessä tai ole varovainen altaalla, kun lapset näissä esimerkeissä selkeästi uhkaavat toisten lasten henkeä? Kun lapsi yrittää tönäistä toisen altaaseen, on tärkeintä estää onnettomuus. Ole varovainen ei varmasti estä vaaratilannetta. Hyvä jos lapsi ehtii edes ohjeen tajuta, sillä hänhän on varovainen itse, hän aikoo tiputtaa sen toisen altaaseen. Ihan pelkkä ei voi jo pysäyttää lapsen, kun hätkähtää selkeää kieltoa. Toisaalta älä töni voi olla myös yhtä tehokas. Sen sijaan ole varovainen on epämääräinen, koska se koskee molempia lapsia siellä altaalla eikä siinä oikein tiedä, mitä pitäisi varoa. Kun lapsi aikoo juosta vauvan yli, toteamalla, että vauvaan sattuu, jos jalkasi osuvat häneen et ehdi estää toimintaa. Jälleen kerran tiukka ei pysäyttää lapsen ja ehdit antaa hänelle lisäohjeita ja selityksiä, miksi näin ei saa toimia. Minun kokemukseni ein käytöstä on aivan päinvastainen. Tietenkin kyse on nyt lapsista, joille sitä eitä ei toitoteta kaiken aikaa. Meillä ei on säästetty vaaratilanteisiin ja pelkkä ei riittää estämään aina vaaratilanteet. Käytämme myös lauseita älä heitä hiekkaa, älä lyö, koska näissä haluamme estää toiminnan välittömästi. Perään sitten kerrotaan, miksi toimintaa ei saa tehdä. Muuten kyllä kannatan tuota kieltojen muuttamista positiiviseksi, jos toiminnalla ei ole välitöntä vahingoittavaa vaikutusta. En silti ymmärrä, miksi sitä ei-sanaa ei saisi käyttää, jos tilanne sitä vaatii. Ei mikään sana tuota huonompaa tulosta, jos sitä ei ole käyttänyt liikaa. Olen kerran tavannut kaltaisesi äidin. Hänen 3-vuotiaansa säntäsi katsomaan vauvaani, jota pitelin sylissäni. Hiekkaisilla sormillaan hän yritti tavoitella vauvani silmiä, ja äitikin tämän havaitsi, hän oli aivan vieressäni. Äiti totesi tyynesti, että vauvalla on kyllä kauniit silmät, mutta vauvaan sattuu, jos kosket. Tuon lauseen aikana lapsi olisi ehtinyt mielin määrin tökkiä vauvani silmiä eikä lause tehonnut lapseen mitenkään. Se tehosi, että tartuin lapsen käsiin ja pidin niistä kiinni niin, että ei päässyt koskemaan vauvaani. Äiti oli hiukan tuohtunut. Lapsi kuulemma ymmärtää puhetta. Niin, aivan varmasti mutta oma vauvani olisi tullut sinä aikana sokeaksi. Niin, ja oletatko, että lapsi ei elämänsä aikana joudu kolmeen vaaratilanteeseen, jossa häntä on syytä opastaa? Eikö omat lapsesi ole koskaan tehneet mitään kiellettyä, kokeilleet pistorasioita, temponeet sähköjohtoja, heitelleet hiekkaa jne. Eivätkö he uskalla tutkia maailmaa? Miten he oppivat sitä käsittelemään, jos eivät saa/pysty tutkimaan? Pidätkö heidät pumpulissa, kunnes ovat täysi-ikäisiä vai miten estät heidän tutkimusretkensä? Haluaisin totisesti nähdä nämä lapset, jotka eivät kolmeen uhkaavaan tilanteeseen elämänsä aikana joudu.

[/quote]

Katsohan: minunkaltaisilleni äideille tulee äärimmäisen harvoin eteen tilanne, jossa oma lapsi on vahingoittamassa toista. Meissä kun on sisäänrakennettuna sellainen hienonhieno mekanismi, että emme jätä pientä lasta pärjäämään yksin elämässä vaan olemme vieressä ohjaamassa ja opastamassa silloinkin, kun toiset äidit huhuilevat sitä eitään voimattomina tai toljottavat vauva sylissä hiekkakätistä 3v ikäistä tajuamatta, että jo pelkkä seisomaannousu estäisi taaperot tunkemasta hiekkaa vauvan silmiin. :-) Entä jos tuo äiti olisi hokenut sinun tavallasi ei-ei-ei-ei-ei. Taapero olisi silti tunkenut hiekat vauvasi silmiin, sillä "ei" sanana ei kerro yhtään mitään lapselle, jolle sitä hoetaan vähän väliä. Mistä tuo taapero saattoi tietää, että sinun "ei"si tarkoittaa sitä, että ei saa tunkea hiekkaa vauvan silmiin? Ehkä hän olisi luullut, että tarkoitat, että vauva ei saa laittaa silmiään kiinni! Lapseni ovat tutkineen maailmaa hyvin pieninä, äidin ja isän kanssa yhdessä eikä yksin vaaroille alttiina. Siksi sitä eitä ei ole tarvinnut hokea, koska puihin on kiivetty, autojen renkaita tutkittu ja ilmakiväärillä ammuttu niin, että aikuinen on ollut kieltojen sijaan vierellä kannustamassa oikeaan tapaan toimia. Katsohan: mikä tutkimusretki se sellainen on, jossa joku huutaa pihan toiselta reunalta sinun laillasi tehottomasti eitä? Vai oletko niitä äitejä, joiden mielestä lapsen tuleekin tunkea sukkapuikot pistorasiaan, jotta voit oikeaan toimintaan neuvomisen sijaan karjua EI?

yritin samaa, kun kaksoseni syntyivät ja heti perään kolmas vauva. Mutta yritykseni jäivät yritykseksi. Sulle pisteet himaan ja papukaijamerkki. En pystynyt samaan.

yritin samaa, kun kaksoseni syntyivät ja heti perään kolmas vauva. Mutta yritykseni jäivät yritykseksi. Sulle pisteet himaan ja papukaijamerkki. En pystynyt samaan.

yksi ja seuraavana vuonna kaksi vauvaa :-)

sanot etta jalkiruokaa saavat ne, jotka syo kaiken ruoan. Voit itse valita miten haluat tehda.

[/quote]

Itse juuri tänään kielsin lastani ja käytin sanaa ei. Sanoin rauhallisella äänellä : "et saa jälkiruokaa ennen kuin olet syönyt pääruokaa" ja lapseltani (3-vuotias) valui kyynel pitkin poskea eikä ääntäkään kuulunut. Tästä rupesin miettimään, että kiellän tai käytän ei-sanaa niin harvoin etten muista, koska tätä ennen olisin lastani kieltänyt suoraan jostain.

[/quote]

Olet todellakin mutoillut otsikkosi väärin. SInun olisi oikeaoppisena "en käytä ei-sanaa" kasvattajana pitänyt sanoa: saat jälkiruuan sitten kun syöt ensin pääruuan" jolloin lapsesi ei ola traumatisoitunut ja alkanut itkemään.



En ymmärrä mitä pahaa siinä ei-sanassa on?! Miksi lasta ei saisi kieltää? Miksi keiltosana on traumatisoiva?



Kun minä sanon 3 v.lle että saa jäliruuan vasta kun on syönyt ruokansa, hän tajuaa ehdot. Eikä itke. Mutta jos snoisin että ET saa jälkiruokaa ennenkuin olet syönyt ruokasi - hän takertuu ei-sanaan ja meillä ei suinkaan ole hellyttävästi itkevä 3 v vaan kiukutteleva ja parkuva 3 v

[/quote]

sanot etta jalkiruokaa saavat ne, jotka syo kaiken ruoan. Voit itse valita miten haluat tehda.

[/quote]

Itse juuri tänään kielsin lastani ja käytin sanaa ei. Sanoin rauhallisella äänellä : "et saa jälkiruokaa ennen kuin olet syönyt pääruokaa" ja lapseltani (3-vuotias) valui kyynel pitkin poskea eikä ääntäkään kuulunut. Tästä rupesin miettimään, että kiellän tai käytän ei-sanaa niin harvoin etten muista, koska tätä ennen olisin lastani kieltänyt suoraan jostain.

[/quote]

Olet todellakin mutoillut otsikkosi väärin. SInun olisi oikeaoppisena "en käytä ei-sanaa" kasvattajana pitänyt sanoa: saat jälkiruuan sitten kun syöt ensin pääruuan" jolloin lapsesi ei ola traumatisoitunut ja alkanut itkemään.



En ymmärrä mitä pahaa siinä ei-sanassa on?! Miksi lasta ei saisi kieltää? Miksi keiltosana on traumatisoiva?



Kun minä sanon 3 v.lle että saa jäliruuan vasta kun on syönyt ruokansa, hän tajuaa ehdot. Eikä itke. Mutta jos snoisin että ET saa jälkiruokaa ennenkuin olet syönyt ruokasi - hän takertuu ei-sanaan ja meillä ei suinkaan ole hellyttävästi itkevä 3 v vaan kiukutteleva ja parkuva 3 v

[/quote]