en käytä lapsille sanaa "ei"

vain lyhyitä sanoja ja ei on juuri se. Ei 1v ymmärrä että "rakas,koskisitko mielummin sillä kynällä paperiin kuin pistorasiaan?" vaan EIIII on aika tehokas ellei halua lastaan kärvistää. Tuon ymmärrän kun lapsi on 2v..alkaa ymmärtää enemmän puhetta, mutta kyllä se ei on kuule joskus ihan paikallaan, älä mene älyttömyyksiin. Mites isä?komentaako hänkin tavallasi?mummo?pappa?kummitäti?eno?isommat serkut? vai oletko kieltänyt kaikenlaisen kommunikoinnin muilta ihmisiltä jotteivat vaaaan sano ei sanaa. Meillä ainakin serkukset leikkivät keskenään ja tämä lapseni serkku usein opastaa tytärtäni, "ei riikka,älä nyt suuhun sitä sukkaa laita,hassu!!"

Et saa, koska...



"Saanko äiti korvakorun?"



Et saa, koska...



"Saanko mennä naapurin Onnin luo?"



Et saa, koska...



Kyllä meillä käytetään sanaa EI, eipä noilla tunnu traumoja olevan.

mitä sanotte jos lapsenne

-yrittää lyödä tai töniä toisia

-meinaa napata käteensä jotain millä satuttaa itsensä (kattila kiehuvaa vettä liedellä, maassa oleva lasinsiru jne)



ja olettaen niin että olette sen verran kaukana että ette ehdi fyysisesti estää lasta?

Oikeasti..



Ap:

Kaikki toimivat parhaaksi katsomallaan tavalla.



Uskoisin että ne lapset joille on sitä eitä hoettu pitkään osaavat sen yhdistää siihen että tekevät jotain kiellettyä.

Itse ainakin tajusin sanan ei kuullessani että teen jotain kiellettyä ja lopetin sen tekemisen. Samoin toimivat minun lapsenikin. Ovat myös muuten "kilttejä", siinä määrin missä tuon ikäiset lapset nyt voivat olla kilttejä. (tarkoitan että nämä 4-7 vuotiaat vielä tekevät paljon kiellettyjä asioita hajamielisyyttään ja ajattelemattomuuttaan, en ole noin pieneen törmännyt joka tahallisesti olisi ilkeä/tuhma)



Meillä muuten sana ei toimii myös koirille. Ehkä se riippuu siitäkin kuinka sen sanoo. Meillä ei muuten ole jouduttu kertaakaan huutamaan/kiljumaan kieltoja lapsille, eikä muuten koirillekaan.

onpas keskustelua tullut.. Ehkä otsikko on huonosti, mutta tarkoitin sitä etten huuda lapsilleni EI! tai hoe ei sitä ei tätä, älä sitä, älä tätä koko ajan. Käytän itsekin ei sanaa, sopivissa kohdissa enkä toisilta kiellä sen käyttöä



Tietenkin jos lapseni kysyy, saanko....? ja vastaus on että ei saa, niin sanon kyllä että "et saa".

Sen sijaan, jos haluan ettei lapseni tee jotain, sanon yleensä mitä toivoisin hänen tekevän, kuten "paperille piirretään". Pienelle lapselle annan kyniä vain samaan aikaan paperin kanssa ja vahdin vieressä. Ja jos lapsi meinaa piirtää alustaan/käteen tms. sanon että paperille piirretään ja ohjaan kynän paperin päälle.



Useimmiten taitaa olla helpompi kieltää ja vaatii aikuiselta vähän ajattelua olla kieltämättä. "odota vuoroasi" vrt. "ei saa kiilata". Meidän lapset ovat kilttejä, mutta kyllä ein sanominen on saanut uhittelua aikaiseksi, siksi sen lähes lopetinkin. Varsinkaan uhmaikäisen kanssa se ei toimi ollenkaan. On kuin punainen vaate..

jatkuvien kieltojen sijaan. Ei silti ole mielestäni yhtään mitään järkeä yrittää kokonaan/ pitkälti välttää kieltolauseita. Keskitie, ap.

Tuskin kukaan lapsi elämässään välttää ei-sanaa niin tehokkaasti, että koulussa vaan tuijottaisi kun sanan kuulee...



Pelkkä EI ei kerro vielä mitään lapselle, mitä sitten saa tehdä, joten vaikka useimmat varsinkin vähän isompina tajuaa itsekin varmasti mitä sillä milloinkin tarkoitetaan, miksi pitäisi asiat sanoa muodossa "ei juosta", "ei huudeta" jne, kun voisi sanoa "kävele rauhallisesti", "puhu normaalilla äänellä" tai "puhu hiljempaa". Jos jokaisessa ohjeessa on se ei alussa, siihen väkisinkin alkaa turtua ja kaikki ohjeet alkaa kuulostaa tyhjältä nalkutukselta. On lisäksi ihan mahdollista, että lapsi poimii sieltä lähinnä sen viimeisen sanan, ja se on se mikä jää mieleen tai korviin soimaan, "ei saa mennä tielle" luo erilaisen mielikuvan kuin "pysy pihassa". Jos tiukassa paikassa antaa ohjeen negaation kautta: "Älä vaan tipahda", ihan varmasti sen ohjattavan on vaikeampi keskittyä kiipeämiseen kuin jos olisi sanottu jotakin tyyliin "katso missä seuraava askelma on" tai "pidä tiukasti kiinni".



Toisekseen on paljon helpompi itsekin sanoa "kävele rauhallisesti" niin että äänensävykin pysyy rauhallisena ja koko juttu kannustaa rauhoittumaan ja tekemään sen mitä pyydetään, kuin "et juokse". Tai nämä yhdessä, "ei juosta, kävele rauhallisesti" on parempi kuin pelkkä "ei juosta" mutta huonompi kuin pelkkä "kävele rauhallisesti", paitsi jos se kielto on harvinainen ja sillä alkuosalla on erityistä painoarvoa pysäyttäjänä :).



Ja sekin vielä, että jos vertaa ohjeita "ei saa heittää ruokaa" ja "älä heitä ruokaa", molemmat tarkoittaa samaa asiaa, mutta ensimmäinen on epämääräisempi ja ei oikein kosketa ketään eikä ole ihan selvää mistä se sääntö tulee. "Älä heitä ruokaa" on selkeä yhdelle suunnattu ohje, käsky tai toive toiselta ihmiseltä, eikä se kuitenkaan ole sitä tyyliä miten koirille puhutaan, ja siihen voi vielä helposti lisätä "kiitos" perään.



Ei on varmasti tehokas pysäyttäjä, jos sitä käyttää harvoin.

*ojentaa kruunun*



REPS ja KOPS XD ai elämä!

Oikeasti..

Ap:

Uskoisin että ne lapset joille on sitä eitä hoettu pitkään osaavat sen yhdistää siihen että tekevät jotain kiellettyä.

Minä taas olen huomannut että ne lapset kenelle koko ajan hoetaan eitä, jättävät sen huomioitta tai odottavat että huudon voimakkuus nousee tiettyyn pisteeseen asti.

Itse juuri tänään kielsin lastani ja käytin sanaa ei. Sanoin rauhallisella äänellä : "et saa jälkiruokaa ennen kuin olet syönyt pääruokaa" ja lapseltani (3-vuotias) valui kyynel pitkin poskea eikä ääntäkään kuulunut. Tästä rupesin miettimään, että kiellän tai käytän ei-sanaa niin harvoin etten muista, koska tätä ennen olisin lastani kieltänyt suoraan jostain.

Miksi lapselle ei saisi sanoa EI??



Terveisin myös 3 lapsen äiti, jonka jokainen lause alkaa sanalla ei.

on kaikenlaisia pimpulapäitä lapsi kasvattamassa. Opeta nyt hyvissä ajoin lapset tajuamaan, että päiväkodissa ja koulussa sanotaan ei, myös sinun lapsillesi. Sinne on turha mennä itkemään, että meillä on pidetty lapset pumpulissa eikä saa kieltää mitään, kun ovat niin kilttejä.



Puhun lapselle normaalisti kaikkia sivistyneitä sanoja käyttäen, ei on ihan normaali sana siinä missä muutkin ja sillä on oma paikkansa puheessa

päivässä sanomalla "älkää tehkö sitä" tai "ei saa heitellä kiviä" ja aion tehdä niin jatkossakin. Miksi alkaa keksiä jotain typeriä kieltoilmauksia kun asian voi sanoa suoraan ja kiertelemättä? En tajua todellakaan :D

Vaikeahan sen on ymmärtää pitkiä korulauseita. Lisäksi äänenpainolla on merkitystä (koiran kasvatuksessa myös).

Tuntuu jotenkin kaunosieluiselta välttää ei:n käyttöä. Lapsiryhmissä se tulee vastaan joka tapauksessa, koulussa viimeistään. Silloin pikku nupukaiset ovat aivan tolaltaan, kun joutuvat kuulemaan ei-sanalla alkavia komentoja.

Mutta koko juttuhan on taas jonkun koulukunnan peruja. Samaa ohjeistusta käytti sukulaisnainen pojalleen ja poika ei ollut totella sitten millään.

Oikeasti..

Ap:

Uskoisin että ne lapset joille on sitä eitä hoettu pitkään osaavat sen yhdistää siihen että tekevät jotain kiellettyä.

Minä taas olen huomannut että ne lapset kenelle koko ajan hoetaan eitä, jättävät sen huomioitta tai odottavat että huudon voimakkuus nousee tiettyyn pisteeseen asti.

Itse juuri tänään kielsin lastani ja käytin sanaa ei. Sanoin rauhallisella äänellä : "et saa jälkiruokaa ennen kuin olet syönyt pääruokaa" ja lapseltani (3-vuotias) valui kyynel pitkin poskea eikä ääntäkään kuulunut. Tästä rupesin miettimään, että kiellän tai käytän ei-sanaa niin harvoin etten muista, koska tätä ennen olisin lastani kieltänyt suoraan jostain.

Olet todellakin mutoillut otsikkosi väärin. SInun olisi oikeaoppisena "en käytä ei-sanaa" kasvattajana pitänyt sanoa: saat jälkiruuan sitten kun syöt ensin pääruuan" jolloin lapsesi ei ola traumatisoitunut ja alkanut itkemään.

En ymmärrä mitä pahaa siinä ei-sanassa on?! Miksi lasta ei saisi kieltää? Miksi keiltosana on traumatisoiva?

Kun minä sanon 3 v.lle että saa jäliruuan vasta kun on syönyt ruokansa, hän tajuaa ehdot. Eikä itke. Mutta jos snoisin että ET saa jälkiruokaa ennenkuin olet syönyt ruokasi - hän takertuu ei-sanaan ja meillä ei suinkaan ole hellyttävästi itkevä 3 v vaan kiukutteleva ja parkuva 3 v

Mutta kyllä minä sitten kaikin puolin huono äiti olen, osaan sanoa ei ja et ja älä ja myös käytän niitä sanoja, enkä usko että traumoja saa.

Lapsi alkaa heittää hiekkaa kaverin päälle- sanotko, Pekka-kulta, laita hiekka takaisin laatikkoon, se kuuluu sinne vai kiellätkö yhdellä sanalla.



Lapsi menee laiturille, joka on kiellettyä aluetta. Komennatko pois vai selitätkö, että laituri on vaarallinen paikka ja sieltä voi pudota veteen.



Pöydällä palaa kynttilöitä ja lapsi alkaa leikkiä niillä. Komennatko pois vai puhutko tyyliin kynttilöistä tulee iso pipi, tule pois sieltä.



Murkkuikäinen pyytää ostamaan kaljaa. Vastaatko:en vai pidätkö puheen alkoholin vaaroista ja lakipykälistä.

lapsi ei mene rikki Ei-sanasta vaan ymmärtää asian selkeästi kun sanotaan. Melkoista lässyn läätä alkaa jeesustelemaan kiertäen niinkin selkeää asiaa kuin että "ei saa tehdä sitä tai tätä"...

Esikoisen kohdalla ihan ajattelematta, olematta minkään kasvatusideologian puolustaja, kiellon sijaan selitin mitä ollaan tekemässä tai minne menemässä, mitä toivon lapselta.



Eli lapsi pyytää, saako mennä kaverin luo. MInä vastaan: olemme kohta lähdössä kylään xx.n luo / olemme kohta lähdössä ostoksille / meillä on ruokailu kohta / tms



Tätä sitten jankutettiin muutama lause ja lopputulos oli että lapsi rääkyi ja kiukutteli ja minä menetin malttini ja karjuin ja huusin ja meilä oli täysi riita.



Kunnes lapsen ollessa kouluikäinen -. siis oikeesti!! - ensimmäisen kerran vastasin lapsen pyyntöön EI. Et voi, et saa tms.

Ja kas, lapsi vaikeni. Asia oli hänelle sillä selvä.



Tajusin: kun siihen asti olin selkeän kiellon sijaan kertonut, mitä toivon lapsen tekevän, minne olemme menossa, mikä on seuraava ohjelma .. joku toinen lapsi olisi ehkä tajunnut, että vastaukseni on kielteinen ja tarkoittaa EI mutta ei jäi vaan pois, ja kerroinkin MIKSI ei.

Mutta tämä lapsi ei sitä tajunnut. Tuhlasin monta vuotta lapsen kanssa riitelyyn ihan tyhjän takia. Riidat uhmakkaan mistään mitään ymmärtämättömän lapsen kanssa olivat jokapäiväisiä.



Nyt taas kahden pienen lapsen äitinä olen oppinut esikon kanssa tehdystä virheestä ja meillä on ei-sana ihan käytössä.

Se on selkeä. Lapsi kysyy, haluaa tehdä jotain, ja se ei ole nyt sallittua, mahdollita, hyväksyttävää, joten se on myös EI. EI on myös sillon kun sanotaan mikä tahansa kieltosana, ja se on hyvä olla siellä lauseessa. Perustelun voi sanoa myöhemmin. Perustelu voi olla myös "koska minä sanon niin" tai "koska minä olen aikuinen ja minulla on erivapauksia" esim. aikuinen voi sydödä tai juoda ja lukea samanaikasesti, aikuinen saa valvoa myöhään jne.

lauseilla. Minulla oli työkaveri, jonka oli hyvin vaikea käyttää ei-sanaa. Hänen kanssaan oli hyvin vaikea neuvotella mistään, sillä lopulta ei enää tiennyt asian ydintä.

Jos kysyi suoraan jotain, johon vastaus on kyllä tai ei, oli sitä mahdotonta saada. Vastaus poukkoili laidasta laitaan tyyliin toisaalta ja toisaalta ja lopulta koko pointti katosi johonkin.



Selkeys puheessa on kaikkien etu, samoin säännöissä. Yksikään lapseni ei ole vaurioitunut ei-sanan käytöstä.

Mä sanon ja huudan tota eitä ihan jatkuvasti... Eikä se kyllä kieltämättä ole kovin tehokasta. Tuo käyttämäsi tapa voisi tosiaan olla tehokkaampaa!

kurssilla oli juttua tästä "älä tee sitä", "ei saa mennä" - lauseiden käytöstä. Lukion kurssistani on toki jo vuosia aikaa, joten en nyt ihan tarkkaan muista mutta jotenkin niin se meni, että ihmisaivot ei rekisteröi sitä ensimmäistä pikkusanaa, eli ei:tä. Eli lause "ei saa ottaa" kuullaan "saa ottaa". Ja jos sitä eitä hoetaan jatkuvasti ja joka paikassa niin kyllähän se jonkinlaisen inflaation kokee, ei lapsi reagoi siihen enää kun koko ajan on ei ei ei. Ja kuten ap jo tarkensikin, hän ei kokonaan ole lausumatta ei sanaa, kertoo sitä käyttävänsä tilanteen mukaan. Mutta täällä av:llahan kaikki on niin mustavalkoista, mitään välimuotoja ei ole.