en käytä lapsille sanaa "ei"

Tuskinpa ap:n pointti on, ettei missään muodossa käytä ei-sanaa, eikö hän sanokin, että suoraan kysymykseen vastaa kyllä tai ei. Se että joku äiti ei osaa lausetta aloittaa ilman ei:tä, eikä lapset ole silti traumatisoituneet, ei tarkoita etteikö olisi järkevämpää kommunikoida muutenkin kuin kieltojen kautta. Tai jos joku ei ikinä ole vastannut lapsen esittämään yksinkertaiseen kysymykseen kyllä tai ei, vaan aina selitellyt pitkät pätkät kaikenlaista monimutkaista asian vierestä, ja tämän takia lapsi ei ole ymmärtänyt mikä se äidin mielipide oli, ei tarkoita etteikö sitä ei:tä voisi järkevästikin vältellä.



Ja montako eitä sain tähän tekstiin?



Ymmärrättekö?



AP:n pointti taisi olla, että käyttää kyllä ei-sanaa, ja kyllähän hän sanoo vastaavansa suoriin kysymyksiin kyllä tai ei. Vaikka jonkun äidin joka lause alkaa ei-sanalla ja lapset on silti ihan terveitä, voi olla rakentavampaa kommunikoida positiivisen kautta. Tai vaikka joku on aina vältellyt suoran vastauksen antamista yksinkertaiseen kysymykseen, ja tämän takia lapselle on jäänyt epäselväksi äidin mielipide, niin silti voi sitä ei:n korvaamista tehdä muilla järkevämmillä tavoilla.



Tämä nyt oli niin negatiivinen teksti muutenkin, ettei ei:n korvaaminen paljon auta.



Mutta miettikää nyt kaikki oikeasti, onko kumpikaan tapa hyvä ja johtaako kumpikaan tottelevaisiin lapsiin ja mukavaan perhe-elämään, lasta käskytetään koko ajan kerta toisensa jälkeen ei ei ei, tai lapselle ei ikinä sanota mitään kiellon suuntaistakaan, vaan se vain tekee mitä tykkää. Ja mahtoiko tuo jälkimmäinen olla sitä mitä ap tarkoitti?

ei-sanan kanssa tai ilman.

No eipä siinä tarvitsekaan EItä huudella. Ota mun kuopus lainaan päiväksi niin sanot kyseisen sanan aika monta kertaa.

otetaan esimerkki:



X heittää hiekkaa jonkun päälle,sanon Ei saa heittää hiekkaa toisen päälle,se sattuu ja siitä tulee pipi.



Mä toistan kolme kertaa jos ei ekalla kerralla usko,sen jälkeen otan sen x tilanteesta pois,laitan rattaisiin tms tai ohjaan jonnekin muuhun leikkiin.

Mä luulen, ettei ap tarkoittenut etteikö koskaan kieltäisi lapsiltaan mitään. Mulle on kasvatusalaa opiskellessa opetettu ns. älänkääntö. Se tarkoittaa, että vältetään turhaa kieltämistä, eli juoksevalle lapselle sanotaan "kävele" sen sijaan että huudettaisiin "älä juokse".



Jos lapsi on vilkas tai hänellä on esim. adhd, voi jatkuva negatiivisen palautteen jakelu vaikuttaa negatiivisesti lapsen minäkuvaan. Jos sanaa "ei" käytetään jatkuvasti, se voi vähitellen kärsiä inflaation, sillä lapsi kyllä oppii suodattamaan aikuisten höpinät. Ja omasta mielestäni pienenkin lapsen on ihan hyvä saada perustelut aikuisten kielloille. Miksi autotielle ei saa rynnätä? Miksi ei saa syödä multaa kukkapurkista? Niin, miksi?

Mä koen aika raskaaksi koko ajan kieltämisen, minusta on paljon rakentavampaa ohjata lapsi tekemään oikeita asioita kuin kieltää vääriä.



Totta kai joskus joutuu suoraan kieltämään. Mutta minusta kadulla kävellessä on paljon helpompi sanoa, että kävele äidin vieressä, pidä rattaista kiinni tms. eikä vaan huutaa, että älä juokse.



Ehkä tässä on kyse siitä, että onko peruspositiivinen vai negatiivinen luonne. Olen itse vain huomannut, että tarkoilla ohjeilla ja komennoilla saa nopeammin halutun lopputuloksen.



Kantsii muuten kuunnella miten päiväkodissa puhutaan. Harvoinhan siellä kielletään, vaan nimenomaan ohjataan tekemään jotain sallittua. Totta kai torutaan jos joku vaikka heittää hiekkaa, mutta kyllähän ne hoitajat yleensä ohjaavat vaikka torumisen jälkeen hiekan heittäjän liukumäkeen tai keinumaan.

sanot etta jalkiruokaa saavat ne, jotka syo kaiken ruoan. Voit itse valita miten haluat tehda.

Itse juuri tänään kielsin lastani ja käytin sanaa ei. Sanoin rauhallisella äänellä : "et saa jälkiruokaa ennen kuin olet syönyt pääruokaa" ja lapseltani (3-vuotias) valui kyynel pitkin poskea eikä ääntäkään kuulunut. Tästä rupesin miettimään, että kiellän tai käytän ei-sanaa niin harvoin etten muista, koska tätä ennen olisin lastani kieltänyt suoraan jostain.

Olet todellakin mutoillut otsikkosi väärin. SInun olisi oikeaoppisena "en käytä ei-sanaa" kasvattajana pitänyt sanoa: saat jälkiruuan sitten kun syöt ensin pääruuan" jolloin lapsesi ei ola traumatisoitunut ja alkanut itkemään. En ymmärrä mitä pahaa siinä ei-sanassa on?! Miksi lasta ei saisi kieltää? Miksi keiltosana on traumatisoiva? Kun minä sanon 3 v.lle että saa jäliruuan vasta kun on syönyt ruokansa, hän tajuaa ehdot. Eikä itke. Mutta jos snoisin että ET saa jälkiruokaa ennenkuin olet syönyt ruokasi - hän takertuu ei-sanaan ja meillä ei suinkaan ole hellyttävästi itkevä 3 v vaan kiukutteleva ja parkuva 3 v

Katselepa näitä kieltäviä äitejä: he kieltävät ja kieltävät ja kieltävät ja silti lapsi tekee kaiken väärin eli viskoo hiekkaa, rikkoo tavaroita, raivoaa väsyneenä. Sen sijaan tarpeettomia kieltosanoja karttavien lapset tottelevat, tekevät miten pitää ja voivat luottaa vanhempaansa, joka ei turhia uhkaile.

Pidä lapsesi, joka tekee ihan mitä tahtoo sinun kiljumisestasi huolimatta. Minusta on paljon mukavampaa sellaisen lapsen kanssa, jota ei tarvitse kieltää vaan joka tietää, miten ihmisten kanssa ollaan.