12-vuotias poika ja itkuherkkyys, vertaistukea ja kokemuksia?
Kuutosluokkalainen poikani on kovin itkuherkkä.
Kyyneleet pusertuu silmiin jos ei osaa jotain kotiläksyä. Pettymyksestä jos lahja ei ollutkaan mieluinen. Mieleen tuleva, useita vuosia sitten lopetettu lemmikki. Opettaja kertoo että itkee herkästi luokassa jos joku vinoilee. Ottaa myös kaiken naljailun kovin raskaasti.
Myös keskustelutilanteissa herkästi, esim
-teitkö jo läksyt?
-tein
-myös sen projektiosan mistä ope mainitsi wilmassa?
-no ei sitä tarvii vielä ..
-wilmassa luki että huomiseksi
-no joo mutta ei oo pakko
-no, täytyyhän se tehdä kun näin ohjeistettiin
- no selvä (painelee huoneeseensa kyyneleet silmissä)
Siis sellaisissa keskusteluissa mitkä herkästi tulkitsee väittelyiksi.
Siskonsa ei ole tällainen enkä yhtään tiedä mistä johtuu. Meillä ei huudeta, tms. Ihan normaalia elämää, eikä mitään traumaattista ole tapahtunut.
Ei herkkyys huono asia ole, välillä vaan mietin kun yläkoulu lähestyy, että itkuherkälle pojalle voi olla aika kovaa kyytiä. Joka luokasta löytyy kuitenkin aina joku irvileuka.
Miten auttaa lasta, ettei tunne ottaisi joka tilanteessa valtaa niin kovasti?
Kommentit (132)
Olisiko lievää Aspergeria?Onko ystäviä?
Älä ole huolissasi. Hänestä kasvaa hieno mies.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole huolissasi. Hänestä kasvaa hieno mies.
Tämä. Täällä myös herkkä nuori mies meillä, ja on ihan paras.
Olisiko mahdollista saada puhumaan jonkun ammattiauttajan kanssa? Jos kaikki asiat tulevat noin iholle, on poikasi elämä raskasta. Tue ja kannusta, älä missään tapauksessa syyllistä.
RSS eli rejection sensitive dysphoria on muutakin kuin pelkkä huono itsetunto. Neurokirjolla olevat ihmiset usein tuntevat kaikki tunteet tavallista voimakkaammin, joten itkuherkkyyttäkin voi olla. Toisaalta sama pätee silloin myös ilon ja onnen tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lievää Aspergeria?Onko ystäviä?
En osaa sanoa aspergerista.
Tulee toimeen luokkalaistensa kanssa useinmiten ja välitunnilla on pihapeleissä mukana.
Vapaalla pelailee paljon ja verkossa sitten kavereita. Ei kuitenkaan omia luokkakavereita. Pelaa paljon yhden ja saman, yhden serkkunsa kanssa.
Ap
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Minulla on 10v poika, jolle herkästi tulee itku silmään, kun turhautuu jostakin mitä ei osaa heti tai jos pahoittaa mielensä jostakin, jota toinen sanoi (vaikka ei ollut tarkoitettu loukkaavasti). Hän on ehkä hieman keskivertoa herkempi tunnemaailmaltaan, mutta elänyt myös suhteellisen suojattua elämää, eli kovin suuria pettymyksiä tai traumoja ei ole joutunut kokemaan. On myös luonteeltaan perfektionismiin taipuvainen, joten pettymysten sieto ei ole kovin hyvä sitä kautta.
Sanoisin, että elämä auttaa. Kun jostakin harmistuu - esim. ei osaa kotiläksyä heti - niin sitten on vanhemman vain "pakotettava" jatkamaan yrittämistä. Eli pienten pettymysten siedätyshoito on tietääkseni ainoa tapa parantaa tilannetta. Sietokyky kasvaa ajan myötä, mutta vanhemmalta vaatii varmasti kärsivällisyyttä.
Huonompi vaihtoehto on minimoida tai jopa poistaa tällaiset pettymysten aiheuttajat pojan elämästä, sillä tällöin on vaara, että hänestä kasvaa kirjaimellinen lumihiutale, joka ei pärjää itsenäisessä elämässä/jatko-opiskeluissa/armeijassa sitten, kun aikanaan joutuu itse niistä selviämään. Tällainen henkilö voi saada hermoromahduksen ja olla täysin kyvytön käsittelemään vastoinkäymisiä, kun niitä väistämättä tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Niissä harrastuksissa sai myös kosketuspintaa muihin ihmisiin ilman koulun kiusaamiskuvioita joka antoi minulle elämäni ensimmäisen mahkun oikeasti oppia sosiaalisia taitoja.
Meillä on 11-vuotias herkkä poika. Silloin jos joku asia kovasti harmittaa, niin kyyneleet tulee silmään vaikka itse asia olisi hyvin vähäpätöinen. Itse en tästä ole ollut huolissani, koska kyse ei ole siitä, että hän jäisi liiallisesti vatvomaan asioita. Kyyneleet vaan tulee silmiin ja sitten tilanne menee ohi ihan normaalisti. Olen vain todennut, että olet herkkä ja se ei haittaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun se itkee niin ala itse itkemään ja ulvomaan täysiä
- Miten voit olla näin julma ja ilkeä? Olitko itse koulukiusaaja?
Se oli vitsi, emmä ny oikeesti tarkottanu 😂
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Eiköhän jokainen herkkä poika löydä ihan itse ne itselleen hyvät ja tärkeät jutut, kun vain tutustuu maailmaan monipuolisesti. Ei neulominen ole yhtään sen vähäpätöisempi harrastus kuin kung fu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Eiköhän jokainen herkkä poika löydä ihan itse ne itselleen hyvät ja tärkeät jutut, kun vain tutustuu maailmaan monipuolisesti. Ei neulominen ole yhtään sen vähäpätöisempi harrastus kuin kung fu.
On se jos tarkoitus on saada itsevarmuutta ja itku ja yliherkkyyttä kuriin.
Ei neulomisessa ole mitään vikaa, mut ei sillä yliherkkä poika opi muuta kuin neulomaan.
Luulen että on myös iälle tyypillistä. Tunteet ailahtelee siinä iässä paljon. Omallani oli vuosi kaksi sitten välillä samaa. Kyynelehti tai meinasi hermostua jos ei osannut jotain heti jne.
Jotkut ovat tällaisia, itsekin olin. Ja kai olen edelleen, vaikka olen opetellut pois.
Muistuttaisin, että tällaiselle ihmiselle usein sosiaaliset tilanteet ovat hyvin väsyttäviä. Koulun jälkeen ei kannata ladata iltoihin isoja määriä sosiaalisia harrastuksia sillä ajatuksella, että niistä olisi jotakin hyötyä ongelman selättämisessä. Mieluummin riittävästi lepoa ja hiljaisuutta sekä ymmärrystä. Usein se kotona pääsevä itku on koko päivän koulussa pidätelty.
Huomattavasti terveempi tapa opetella tunnetaitoja olemalla hieman turhan itkuherkkä, kuin kohtaamalla hankalat tunteet aggression kautta.
Ainakin sillä on tunteet. Se on nykymaailmassa hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Eiköhän jokainen herkkä poika löydä ihan itse ne itselleen hyvät ja tärkeät jutut, kun vain tutustuu maailmaan monipuolisesti. Ei neulominen ole yhtään sen vähäpätöisempi harrastus kuin kung fu.
On se jos tarkoitus on saada itsevarmuutta ja itku ja yliherkkyyttä kuriin.
Ei neulomisessa ole mitään vikaa, mut ei sillä yliherkkä poika opi muuta kuin neulomaan.
Nyt ei puhutakaan yliherkkyydestä, vaan itkuherkkyydestä lapsella jolle on ikään nähden normaalia vasta opetella tunteiden hallitsemista. Mikä tahansa itselle mieluinen harrastus ja siinä pärjääminen tuo itsevarmuutta.
Onko itsetunto huono?
En osaa kyllä sanoa että miten parantaa lapsen itsetuntoa