Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias poika ja itkuherkkyys, vertaistukea ja kokemuksia?
15.01.2025 |
Kuutosluokkalainen poikani on kovin itkuherkkä.
Kyyneleet pusertuu silmiin jos ei osaa jotain kotiläksyä. Pettymyksestä jos lahja ei ollutkaan mieluinen. Mieleen tuleva, useita vuosia sitten lopetettu lemmikki. Opettaja kertoo että itkee herkästi luokassa jos joku vinoilee. Ottaa myös kaiken naljailun kovin raskaasti.
Myös keskustelutilanteissa herkästi, esim
-teitkö jo läksyt?
-tein
-myös sen projektiosan mistä ope mainitsi wilmassa?
-no ei sitä tarvii vielä ..
-wilmassa luki että huomiseksi
-no joo mutta ei oo pakko
-no, täytyyhän se tehdä kun näin ohjeistettiin
- no selvä (painelee huoneeseensa kyyneleet silmissä)
Siis sellaisissa keskusteluissa mitkä herkästi tulkitsee väittelyiksi.
Siskonsa ei ole tällainen enkä yhtään tiedä mistä johtuu. Meillä ei huudeta, tms. Ihan normaalia elämää, eikä mitään traumaattista ole tapahtunut.
Ei herkkyys huono asia ole, välillä vaan mietin kun yläkoulu lähestyy, että itkuherkälle pojalle voi olla aika kovaa kyytiä. Joka luokasta löytyy kuitenkin aina joku irvileuka.
Miten auttaa lasta, ettei tunne ottaisi joka tilanteessa valtaa niin kovasti?
Kommentit (132)
Murrosikä yleensä korjaa tällaiset, kun alkaa mieshormonit jyllätä kehossa. Ei huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti terveempi tapa opetella tunnetaitoja olemalla hieman turhan itkuherkkä, kuin kohtaamalla hankalat tunteet aggression kautta.
Juu, tytöille, sinä kasvatat itkupilliä jolle aikuisuus tulee oleen yhtä kriisiä toisensa perään, ei miehiä pitäis kasvattaa tytöiks.
Miettikää nyt aidosti, onko pojan etu reipastua vai elää elämänsä itkeskelevänä, säikkynä, muiden mielipiteitä ja sanomisia pelkäävänä "herkkänä miehenä."
Miettikää onko sen herkän miehen elämä kovin kivaa, kun tyttöystävän löytäminen vaikeutuu, kilpailu ja haasteet työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla lamaannuttaa jne.
Minusta asia on selvä, ja tukisin herkän pojan kasvua reippaaksi mieheksi esim. yllä mainituilla maskuliinisilla harrastuksilla.
Ihania vastauksia, tukevat myös omia mietteitä tässä.
Kiitos!
Ap
Uskomatonta, että täällä alkaa jotkut aspergeria ja ties mitä epäilemään ihan vaan siksi, että hän on herkkä luonne! Pojissa on ihan yhtä lailla herkkiä kuin tytöissäkin. Ja minusta tästä EI tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa, alkaa hössöttää ammattiauttajista tms. Vaan päinvastoin osoittaa, että poika on hyvä juuri sellaisenaan kuin hän on. Herkkyys on myös valtava rikkaus elämässä, vaikka se tiettyjä vaikeuksiakin aiheuttaa toki varsinkin nuoruudessa, kun kaverit on vielä lapsellisia.
Myöskään niiden irvileukojen ja kiusaajien ei saa antaa ottaa valtaa sillä tavalla, että lapsesta pitäisi tappaa tai vähintään piilottaa herkkyys, jotta nämä kusipäät ei saisi syytä kiusata. Saman tien voisi kaiken persoonallisen yrittää piilottaa, koska kaikki mikä poikkeaa harmaasta keskiverrosta, voi ärsyttää ja siitä voidaan kiusata. Sitä paitsi, kiusaaminen ja siitä selviäminen voi myös vahvistaa. Näin kävi itselleni, kun yläasteella kiusattiin. Opin katsomaan kriittisesti muita ikäisiäni, ja pistämään heidän typerät mielipiteet omaan arvoonsa. Ajattelemaan, että ei, he ovat kyllä nyt tässä väärässä, en minä, jos asia oli sellainen missä minä en oikeasti ollut toiminut väärin vaan olin vaan heidän mielestään tavalla tai toisella vääränlainen - liian herkkä, tykkäsin vääränlaisista peleistä, käytin vääränmerkkisiä vaatteita tms. Opin kiitos kiusaajien seisomaan omilla jaloillani silloinkin, kun muut on eri mieltä ja yrittävät vaikuttaa minuun nälvimällä ja pilkkaamalla.
Ja voihan olla ettei tule edes mitään "kovaa kyytiä". Poika voi olla fiksummassa kaveripiirissä kuin ne lapselliset kiusaajat. Esim. veljeni on myös hyvin herkkä, mutta ei häntä koskaan kiusattu, koska hän oli sellaisessa samanlaisten "nörttipoikien" kaveripiirissä, jossa herkkyyttä ja vähän erilaisia kiinnostuksenkohteita ei pilkattu. Saattoihan ne yläasteen kovispojat varmaan ryhmänä naureskella nössöjä rillipäänörttejä tms, mutta se ei erityisesti kiinnostunut keneenkään yksilöön, ja joka tapauksessa, nörtit sai tukea toisiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyys on hyvä asia. Ehdottaisin kuitenkin psykologia tai vastaavaa tunteiden käsittelyyn, jotta olisi eväitä reagoida eri tavalla eri tilanteisiin.
Poikasi on tajunnut miten raadollinen on maailma. Ja miten feikkejä ihmiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt ei puhutakaan yliherkkyydestä, vaan itkuherkkyydestä lapsella jolle on ikään nähden normaalia vasta opetella tunteiden hallitsemista. Mikä tahansa itselle mieluinen harrastus ja siinä pärjääminen tuo itsevarmuutta."
Itkuherkkyys on yliherkkyyttä.
Minä olen myös maailman tason kuvataiteilija ja muusikko, niistä ei ole ikinä ollut mitään apua itsevarmuuden kanssa, sori mut poikia ei voi kasvattaa tytöiks.
Totta kai se harrastus pitää olla lapselle mieleinen mutta se tarvisi olla fyysinen, sosiaalinen ja kilpailuelementin omaava, sen tarvis tukea nuoren miehen luonnollista hormonitoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että täällä alkaa jotkut aspergeria ja ties mitä epäilemään ihan vaan siksi, että hän on herkkä luonne! Pojissa on ihan yhtä lailla herkkiä kuin tytöissäkin. Ja minusta tästä EI tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa, alkaa hössöttää ammattiauttajista tms. Vaan päinvastoin osoittaa, että poika on hyvä juuri sellaisenaan kuin hän on. Herkkyys on myös valtava rikkaus elämässä, vaikka se tiettyjä vaikeuksiakin aiheuttaa toki varsinkin nuoruudessa, kun kaverit on vielä lapsellisia.
Myöskään niiden irvileukojen ja kiusaajien ei saa antaa ottaa valtaa sillä tavalla, että lapsesta pitäisi tappaa tai vähintään piilottaa herkkyys, jotta nämä kusipäät ei saisi syytä kiusata. Saman tien voisi kaiken persoonallisen yrittää piilottaa, koska kaikki mikä poikkeaa harmaasta keskiverrosta, voi ärsyttää ja siitä voidaan kiusata. Sitä paitsi, kiusaaminen ja siitä selviäminen voi myös vahvistaa. Näin kävi itselleni, kun y
Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on hyvä asia. Ehdottaisin kuitenkin psykologia tai vastaavaa tunteiden käsittelyyn, jotta olisi eväitä reagoida eri tavalla eri tilanteisiin.
Mun veljeni kävi jossakin tämän kaltaisessa ollessaan noin 7 vuotias. Olin silloin itsekin lapsi, joten en osaa kertoa enempää yksityiskohtia.
On herkkä edelleen, mutta tästä olo todella suuri "apu".
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt aidosti, onko pojan etu reipastua vai elää elämänsä itkeskelevänä, säikkynä, muiden mielipiteitä ja sanomisia pelkäävänä "herkkänä miehenä."
Miettikää onko sen herkän miehen elämä kovin kivaa, kun tyttöystävän löytäminen vaikeutuu, kilpailu ja haasteet työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla lamaannuttaa jne.
Minusta asia on selvä, ja tukisin herkän pojan kasvua reippaaksi mieheksi esim. yllä mainituilla maskuliinisilla harrastuksilla.
Se lapsi on kasvamassa ensisijaisesti ihmiseksi, toiseksi sellaiseksi mieheksi millaiseksi hän itsensä tuntee, mutta missään tapauksessa hänen ei kuulu kasvaa sellaiseksi mikä on sinun ideasi miehestä.
Anna lapselle kasvurauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole huolissasi. Hänestä kasvaa hieno mies.
No niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt aidosti, onko pojan etu reipastua vai elää elämänsä itkeskelevänä, säikkynä, muiden mielipiteitä ja sanomisia pelkäävänä "herkkänä miehenä."
Miettikää onko sen herkän miehen elämä kovin kivaa, kun tyttöystävän löytäminen vaikeutuu, kilpailu ja haasteet työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla lamaannuttaa jne.
Minusta asia on selvä, ja tukisin herkän pojan kasvua reippaaksi mieheksi esim. yllä mainituilla maskuliinisilla harrastuksilla.
Se lapsi on kasvamassa ensisijaisesti ihmiseksi, toiseksi sellaiseksi mieheksi millaiseksi hän itsensä tuntee, mutta missään tapauksessa hänen ei kuulu kasvaa sellaiseksi mikä on sinun ideasi miehestä.
Anna lapselle kasvurauha.
Saadaan taas yks uus elämään kykenemätön vapaan kasvatuksen aikapommi maailmalle, kiitos sinä!
Rajat on rakkautta, lasta ei saa hylätä ja teeskennellä että se on välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on vain fyysisestä reaktiosta, ei siitä että poika välttämättä muuten reagoisi asioihin jotenkin voimakkaammin.
Hän nyt vain on sellainen että harmituksesta hänelle tulee kyyneleet silmiin, joku muu puree hammasta vaikka sisällä kuohuisi paljon pahemminkin. Tunne ja reaktio eivät siis ole kaikilla samalla tavalla kytköksissä.
Itse olen nyt jo keski-ikäinen mies jolle on aina tullut kyyneleet helposti silmiin. Nykyisinkin vetistelen romanttisille elokuville tai koiranpennuille jne. Ei sille voi mitään. Eikä se tarkoita että en osaisi toimia tai jäisin aina vollottamaan jos jotain tapahtuu. Olen ollut elämässäni aika kovissa tilanteissa, esim. onnettomuustilanteessa jossa yksi kuoli ja useita loukkaantui ja pystyin siinä tilanteessa toimimaan kuin robotti ilman mitään tunteita. Ne tulivat sitten vasta jälkikäteen.
Pojassasi ei siis ole mitään vikaa. Hän vai on sellainen.
Meillä kutosluokkalainen poika myös itkee helposti, suuttuu helposti ja tunteet ailahtelevat tosi nopeasti. Pistän nuo asiat murkkuiän piikkiin. Kattellaan miten tilanne kehittyy..
"Itkuherkkyys on yliherkkyyttä."
Ei ole. Itku on fyysinen reaktio joka ei ole sama asia kuin että ihminen jotenkin lamaantuisi. Yliherkkyyttä voi olla ihan samalla tavalla se että on ulospäin kuin viilipytty mutta sisällä myllertää niin että kaikki järkevä ajattelu loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena moinen, asian ratkas kun aloin pari vähän ns miehisempää harrastusta, aloin käymään kung fu salilla joka sitten aikuisena vaihtui mma saliin ja aloin käymään kuntosalilla.
Kung fu antoi itsevarmuutta ja salilla käynti antoi hormonitasapainon.
Minä en pysty tarpeeksi alleviivaamaan kuinka tärkeää nimenomaan herkän pojan ois tehdä jotain miesten miehisiä mies juttuja.
Eiköhän jokainen herkkä poika löydä ihan itse ne itselleen hyvät ja tärkeät jutut, kun vain tutustuu maailmaan monipuolisesti. Ei neulominen ole yhtään sen vähäpätöisempi harrastus kuin kung fu.
On se jos tarkoitus on saada itsevarmuutta ja itku ja yliherkkyyttä kuriin.
Ei neulomisessa ole mitään vikaa, mut ei sillä yliherkkä poika opi muuta kuin neulomaan.
Meditaatio on tehokkain keino omien tunteiden hallintaan. Neulominen on meditatiivista toimintaa.
Kyllä hän pian oppii piilottamaan tunteensa. Kerro kuitenkin ettei ylä-asteella kannata sitten turhasta itketä tai saa itkupillin maineen, eikä kukaan halua/uskalla olla kaveri itkupillin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Itkuherkkyys on yliherkkyyttä."
Ei ole. Itku on fyysinen reaktio joka ei ole sama asia kuin että ihminen jotenkin lamaantuisi. Yliherkkyyttä voi olla ihan samalla tavalla se että on ulospäin kuin viilipytty mutta sisällä myllertää niin että kaikki järkevä ajattelu loppuu.
Eli toisin sanoen sinä et halua kuulla mikä homman nimi on oikeasti, sinä haluat vain teeskennellä että sinä olet tehnyt kaiken oikein säkällä ja asiat nyt vaan on näin?
Sori mutta sun lapses tulee maksaan karmean hinnan sun kyvyttömyydestä tukea nuorta miestä kuin nuori mies tarvisi.
Minä olisin valmis lyömään rahasta vetoa että sinun pojan isä ei ole kuvioissa.
Minä olin ihan samassa tilanteessa, käytännössä äitini hylkäämä koska hän ei pystynyt olemaan väärässä ja isäni oli tuntematon/vässykkä.
Minä löysin vastaukset itse, ne mun kaverit jotka olin samassa tilanteessa on nyt kuollut, oman käden kautta kun itkuherkkyys ja kontrolloimattomat tunnereaktiot oli niin normaalia.
Minä yritän vain auttaa, sinä et halua sitä, sinä haluat olla oikeassa.
Mulla on tuo RSD, ja jo ajatus ammattiauttajasta saa mut itkemään kuin Niagara. Itselläni usein auttaa se, että hyväksyn kaikki mieleen tulevat tunteet mutten lähde yhtään revittelemään niillä. Totean, hyväksyn ja siirryn eteenpäin.