12-vuotias poika ja itkuherkkyys, vertaistukea ja kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies, joka puhuu lapsista halveksivasti itkupilleinä ei ehkä ole sinut itsensä kaikkien puolien kanssa eikä ainakaan paras henkilö neuvomaan.

Hei minä olin ihan samanlainen itkupilli, minä saan puhua aiheesta miten tykkään, sun etuoikeudet näkyy.

Sinä saat rauhassa olla itkupilli jos haluat, mutta me muut olemme herkkiä.

Kamppailulajeissa oppii nimenomaan vastoinkäymisten sietämistä, pokan pitämistä hieman hankalissa tilanteissa ja sinnikkyyttä. Testosteronista en tiedä mutta asialliset lajit eivät ole mitään hormonihuuruista paukuttamista.

N40

Poikasi lienee herkkä. Ja se on hieno asia. Mielestäni tuossa ei ole mitään poikkeuksellista tai hälyyttävää, ellei käytös ala häiritä elämää ja koulun käyntiä merkittävästi. Elämän rauhoittaminen ja kuormituksen vähentäminen on auttanut meillä;  ylimääräiset kyläilyt ja uudet tilanteen, peliaika, ruutuaika, liian haastavat tehtävät ja tilanteet minimiin hetkeksi. Myös keskustelu tosi tärkeää, että pääsee tilannetta purkamaan, jos kokee tarpeelliseksi.

Itsetunnon tukemista onnistumisien kautta. Ja ikä alkaa olla esimurrosiän puolella, joka voi hyvinkin aiheuttaa mielen myllerryksiä. 

Kaikkeen ei aina tarvitse diagnoosia. Nykypäivänä jokainen varmaan saisi jonkin diagnoosin, kun riittävästi kaivellaan. 

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Minä olen 16 vuotias poika jolla on ollut vaikeuksia tunteiden hallinan kans ja johon löysin apua nimenomaan salilla käymisestä, en minä oikein ymmärrä mikä sen tekee, mut tuntuu itsevarmemmalta ja no miehiseltä jotenkin.

Minua pelotti alkuun mennä sinne, mutta tosi nopeasti ymmärsin että kaikki ne lihapäät on nörttejä tai tosi mukavia urheilusällejä.

Se että meidän äidit istuttaa ennakkoluuloja miesten harrastuksia kohtaan ja tuputtaa jotain neulomista yhtä hyvänä on oikeasti äärimmäisen haitallista, minä olin ekoilla kerroila kauhusta kankea salilla kun äiti oli pelotellu.

Onneks mulla oli setä joka onnistu puhuun minulle järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies, joka puhuu lapsista halveksivasti itkupilleinä ei ehkä ole sinut itsensä kaikkien puolien kanssa eikä ainakaan paras henkilö neuvomaan.

Hei minä olin ihan samanlainen itkupilli, minä saan puhua aiheesta miten tykkään, sun etuoikeudet näkyy.

Sinä saat rauhassa olla itkupilli jos haluat, mutta me muut olemme herkkiä.

Ole vaan, minäkin olen, siitä ei silti tarvi kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

Ihan hyvä pointti, mutta kaikki ei niitä halua harrastaa. Tuetaan sitä, mistä lapsi pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

 

 

Ihan hyvä pointt

Millä se edes tietää mistä se pitää jos se ei ikinä kokeile mitään?

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Nämä nörttikaverukset harrasti lähinnä tietokoneella tehtäviä asioita, koodailivat demoja, pelasivat jne. Nyt aikuisina miehinä kaikki on menestyneitä miehiä, vaikkei liikunnat kiinnostanut. Pikkuvelikin on DI jolla on vaimo ja kolme lasta, hieno talo ja auto ja mökki. Eipä tunnu olleen suuresti haittaa, etteivät olleet teininä stereotyyppisen miehekkäitä.

Puhun täällä aikuisena perfektionistina, joka myös kyynelehtii samantien konfliktitilanteissa (vaikka en siis ole surullinen). Kyse on sisäisestä häpeästä, joka purkautuu sitten hallitsemattomasti kyyneleinä kun tuntuu että ei pysty hallitsemaan ympäröivää tilannetta. Noh, mistä tämä kaikki johtuu? Ainakin minut on kasvatettu pienestä pitäen aina kiltiksi ja tottelevaiseksi, muut huomioonottavaksi. Hyviä arvoja kaikki, MUTTA koko minuuteni arvostus on sidottu näihin asioihin, että olen "tarpeeksi hyvä" ja hyödyllinen. Tuskinpa vanhempani tahallaan tätä tekivät, mutta ei tee hyvää kenellekkään jos lapsena kaikki kehut liittyvät vain ns suorituksiin. Ja vaikka olisi saanut kiitettävän kokeesta, niin aina tuli se "ja sitten ensikerralla varmasti vielä paremmin" tai muuta vastaavaa, eli ikinä ei saanut kuulla olevansa riittävä.

Eli neuvoisin sinua olemaan noissa itkuhetkissä mukana tukevasti, sanot että se on ihan ok purkaa pahaa oloa tai pettymystä itkemällä. Anna tilaa tunteiden olla ja mennä ohi. Ja sen lisäksi mieti tarkasti annatteko miten kehuja ja huomiota pojalle? Liittyvätkö ne aina vain suoritukseen? Sanotko koskaan muuten vain että "olet tärkeä/rakastan sinua aina"? Tai jos poika muuten on hyvin tunnollinen ja ahkera, niin keskusteletteko että tärkeintä on yrittää parhaansa, eikä niinkään se lopputulos? Tässä ihan yksittäisiä esimerkkejä mainitakseni.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

Niin, mutta kaikki pojat ei kerta kaikkiaan halua tuollaisia harrastuksia. Vaikka sen siinne saisi jotenkin väkisin kannettua, ei se siellä mitään tee kun ei halua. Ja muutenkin mun mielestä vapaa-ajanharrastusten pitää olla palauttavia ja iloa tuottavia, ei jotain pakkoa jolla yritetään muokata lasta erilaiseksi kuin on.

Itselläni on 2 teini-ikäistä poikaa. Kumpikin on tietokonenörttejä, joita ei saisi kirveelläkään liikuntaharrastukseen. Eikä mihinkään sosiaaliseen harrastukseen. Ovat introverttejä kuten me vanhemmatkin. Ja se on täysin ookoo. Mekin on hyvin menestytty maailmassa, vaikka kiinnostuksenkohteet on aina olleet enemmän älyllisiä kuin liikunnallisia, eikä ole ihmisten seura seuran itsensä vuoksi koskaan kiinnostanut, edes nuorena. Niin tulevat myös ihan varmasti meidän koulussa erittäin hyvin pärjäävät pojat menestymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

 

Miksi oletat, ettei ole ollut edes mahdollisuutta? Kovaa yleistämistä. 

 Itse olen pojilleni tarjonnut kaikkia mahdollisia harrastuksia, mitä vaan on vastaan tullut tai mitä ovat itse halunneet kokeilla. Jokainen on valinnut sitten ne, mistä on itse tykännyt ja saanut itse päättää, mitä kokeilee.

Ikävää jos oikeasti joku kieltää jonkin harrastuksen. Toki taloudelliset haasteet ymmärrän. 

Jos teillä on ala-asteikäinen tyttö, jonka matematiikan kokeet menevät penkin alle, tuhlaa rahansa, tulee muiden huijaamaksi kun ei osaa laskea, mitä teette?

a) Toteatte ettei kaikkien tarvitse osata laskea, ja että tyttö saa jatkossakin jättää matikan läksyt tekemättä koska ne eivät tunnu olevan hänen juttunsa.

b) Tuette lastanne jotta hän oppisi laskemaan, hankitte tukiopetusta, havainnollistatte arjessa lukuja ja matematiikkaa jne. jotta tytön matemaattinen itsetunto vahvistuisi eikä hän putoaisi opetuksesta kärryiltä jo ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Nämä nörttikaverukset harrasti lähinnä tietokoneella tehtäviä asioita, koodailivat demoja, pelasivat jne. Nyt aikuisina miehinä kaikki on menestyneitä miehiä, vaikkei liikunnat kiinnostanut. Pikkuvelikin on DI jolla on vaimo ja kolme lasta, hieno talo ja auto ja mökki. Eipä tunnu olleen suuresti haittaa, etteivät olleet teininä stereotyyppisen miehekkäitä.

Juu, minäkin olen menestynyt myöhemmin elämässä, kun sattui käymään säkä ja kaverit ohjas minut liikunnan pariin, mun äiti kasvatti mua silleen valitse itse mitä teet tyylillä ja minä valitsin niin kun kaikki pojat valitsee, minä en tee mitään ja pelaan videopelejä.

Näitä on vähän typerää jättää säkän varaan jos ei ole pakko, jos ei käy säkä tulevaisuus on incelinä peräkammarin poikana.

Arvaas mikä oli ylivoimaisesti isoin ammattiryhmä meidän kung fu salilla aikoinaan? Insinöörit.

Vierailija kirjoitti:

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Minä olen 16 vuotias poika jolla on ollut vaikeuksia tunteiden hallinan kans ja johon löysin apua nimenomaan salilla käymisestä, en minä oikein ymmärrä mikä sen tekee, mut tuntuu itsevarmemmalta ja no miehiseltä jotenkin.

Minua pelotti alkuun mennä sinne, mutta tosi nopeasti ymmärsin että kaikki ne lihapäät on nörttejä tai tosi mukavia urheilusällejä.

Se että meidän äidit istuttaa ennakkoluuloja miesten harrastuksia kohtaan ja tuputtaa jotain neulomista yhtä hyvänä on oikeasti äärimmäisen haitallista, minä olin ekoilla kerroila kauhusta kankea salilla kun äiti oli pelotellu.

Onneks mulla oli setä joka onnistu puhuun minulle järkeä.

Miten minun on jotenkin kauhean vaikeaa uskoa yllä olevaa 16-vuotiaan kirjoittamaksi? Äiti oikein pelotellut kauhusta kankeaksi.

Onko siis ylitunnollinen? Ohjeet ja säännöt tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

 

Niin, mutta kaikki pojat ei kerta

No sitten kuntosalille, jos ei tee mitään fyysistä ja miehistä, SIITÄ MASENTUU.

Kuntosali on se kaikista helpoin ja suoraviivaisin nörtin vaihtoehto jolla hoitaa pakollinen pois alta että on hyvä ja terve olo.

Sori mutta tietokoneella makaaminen ei ole tarpeeks aktiivista ylläpitään normaalia hormonitoimintaa, jotain on PAKKO tehdä, tämä on hampaiden pesuun verrattava asia, annatko sinä lapsesi hampaiden mädäntyä koska se ei osaa kantaa vastuuta siitä itse?

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on ala-asteikäinen tyttö, jonka matematiikan kokeet menevät penkin alle, tuhlaa rahansa, tulee muiden huijaamaksi kun ei osaa laskea, mitä teette?

a) Toteatte ettei kaikkien tarvitse osata laskea, ja että tyttö saa jatkossakin jättää matikan läksyt tekemättä koska ne eivät tunnu olevan hänen juttunsa.

b) Tuette lastanne jotta hän oppisi laskemaan, hankitte tukiopetusta, havainnollistatte arjessa lukuja ja matematiikkaa jne. jotta tytön matemaattinen itsetunto vahvistuisi eikä hän putoaisi opetuksesta kärryiltä jo ala-asteella.

Suurin osa koulunkäyntiongelmista on pojilla, joten miksi tässä pitää alkaa sotkea asiaan tyttöjä ja matematiikkaa? Huolehtisin, että lapseni sukupuolesta riippumatta oppisi laskemaan ja saisi mahdollisimman hyvän itsetunnon omana itsenään. Pätee koulunkäyntiin ja pätee muihin ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Minä olen 16 vuotias poika jolla on ollut vaikeuksia tunteiden hallinan kans ja johon löysin apua nimenomaan salilla käymisestä, en minä oikein ymmärrä mikä sen tekee, mut tuntuu itsevarmemmalta ja no miehiseltä jotenkin.

Minua pelotti alkuun mennä sinne, mutta tosi nopeasti ymmärsin että kaikki ne lihapäät on nörttejä tai tosi mukavia urheilusällejä.

Se että meidän äidit istuttaa ennakkoluuloja miesten harrastuksia kohtaan ja tuputtaa jotain neulomista yhtä hyvänä on oikeasti äärimmäisen haitallista, minä olin ekoilla kerroila kauhusta kankea salilla kun äiti oli pelotellu.

Onneks mulla oli setä joka onnistu puhuun minulle järkeä.

Miten minun on jotenkin kauhean vaikeaa uskoa yllä olevaa 16-vuotiaan kirjoittamaksi? Äiti o

Anteeksi, miten minun kuuluisi kirjoittaa? Minä olen vähän herkkä ja tämä aihe koski minua, anteeksi.

Tytön ongelmattomuus vihjaa siitä, että teillä on käytössä passiivisagressiivinen feministikasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on ala-asteikäinen tyttö, jonka matematiikan kokeet menevät penkin alle, tuhlaa rahansa, tulee muiden huijaamaksi kun ei osaa laskea, mitä teette?

a) Toteatte ettei kaikkien tarvitse osata laskea, ja että tyttö saa jatkossakin jättää matikan läksyt tekemättä koska ne eivät tunnu olevan hänen juttunsa.

b) Tuette lastanne jotta hän oppisi laskemaan, hankitte tukiopetusta, havainnollistatte arjessa lukuja ja matematiikkaa jne. jotta tytön matemaattinen itsetunto vahvistuisi eikä hän putoaisi opetuksesta kärryiltä jo ala-asteella.

Suurin osa koulunkäyntiongelmista on pojilla, joten miksi tässä pitää alkaa sotkea asiaan tyttöjä ja matematiikkaa? Huolehtisin, että lapseni sukupuolesta riippumatta oppisi laskemaan ja saisi mahdollisimman hyvän itsetunnon omana itsenään. Pätee koulunkäyntiin ja pätee muihin ongelmiin.

Sinähän nimenomaan estät poikasi normaalin itsetunnon kehityksen jos poikasi kasvaa niin että hän ei tee oman sukupuolensa hormoniterveyttä edistäviä asioita.

Sori mutta sun argumentit on siirtyny ihan selittelyn ja mutuilun puolelle, ei se ole vastuullinen tapa kasvattaa lastaan.