12-vuotias poika ja itkuherkkyys, vertaistukea ja kokemuksia?

Taitaa yksi naisvihaaja riehua ketjussa eri sivupersoonilla.

"Anteeksi, miten minun kuuluisi kirjoittaa? Minä olen vähän herkkä ja tämä aihe koski minua, anteeksi."

Et tehnyt mitään väärin, kirjoitit hienosti kokemuksestasi, kiitos.

Onnistuit sohaisemaan aikuista ihmistä narsismiin, se ei ole sinun vika.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi naisvihaaja riehua ketjussa eri sivupersoonilla.

Miesten hormoniterveyden ylläpitäminen ja argumentointi jolle sinä et pärjää on naisvihaa?

Aikamoista.

Meillä oli samanikäisenä pojallamme myös kyynel silmässä hybin helposti. Paljastui pikkuhiljaa kiusaamista. Poikamme oli tuolloin pienikokoinen.

Ei meille silloin kertonut silloin. Myöhemmin kyllä.

Siitä johtuvaa masennusta.

Tuettiin. Kainaloon. Käytiin psykiatrisella sairaanhoitajalla. Psykologille poika ei halunnut.

Oli tilanteita, että halusi mennä, mutta pelotti. Silloin puhuttiin hänelle, että voit ajatella nyt, että et saa mennä. Saat rauhassa olla menemättä. Ja jos menet, niin istuntoa äiti mukana. Ei tarvitse pakottaa itseä mihinkään.

Herkkyys on vahvuutta. Nyttemmin ihan suoraan siitä, että hän on ollut kiusattu, mutta se on mennyttä. Ei mitenkään häpeillyt. Itsekin oli yläkoulussa sitten jonkin verran härnääjänä.

Ryhdikäs empaattinen kuori mies hänestä on kasvanut.

Puhukaa ja auttakaa. Älkää jättäkö yksin selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on ala-asteikäinen tyttö, jonka matematiikan kokeet menevät penkin alle, tuhlaa rahansa, tulee muiden huijaamaksi kun ei osaa laskea, mitä teette?

a) Toteatte ettei kaikkien tarvitse osata laskea, ja että tyttö saa jatkossakin jättää matikan läksyt tekemättä koska ne eivät tunnu olevan hänen juttunsa.

b) Tuette lastanne jotta hän oppisi laskemaan, hankitte tukiopetusta, havainnollistatte arjessa lukuja ja matematiikkaa jne. jotta tytön matemaattinen itsetunto vahvistuisi eikä hän putoaisi opetuksesta kärryiltä jo ala-asteella.

Suurin osa koulunkäyntiongelmista on pojilla, joten miksi tässä pitää alkaa sotkea asiaan tyttöjä ja matematiikkaa? Huolehtisin, että lapseni sukupuolesta riippumatta oppisi laskemaan ja saisi mahdollisimman hyvän itsetunnon omana itsenään. Pätee koulunkäyntiin ja pätee muihin ongelmiin.

Suurin osa liike-elämästä ja teollisuudesta pyörii miesten voimin, joten tyttöjen koulumenestyksellä ja käytännön saavutuksilla ei ole juuri mitään korrelaatiota. Koulu instituutiona on Suomessa rakennettu tyttöjen koulumenestystä varten ja se näkyy jopa niissä pisatuloksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kung fu ja salilla käynti nimenomaan on nörtti harrastuksia, nörttien pelottelu pois omiensa luota ei auta. "

Nämä nörttikaverukset harrasti lähinnä tietokoneella tehtäviä asioita, koodailivat demoja, pelasivat jne. Nyt aikuisina miehinä kaikki on menestyneitä miehiä, vaikkei liikunnat kiinnostanut. Pikkuvelikin on DI jolla on vaimo ja kolme lasta, hieno talo ja auto ja mökki. Eipä tunnu olleen suuresti haittaa, etteivät olleet teininä stereotyyppisen miehekkäitä.

Juu, minäkin olen menestynyt myöhemmin elämässä, kun sattui käymään säkä ja kaverit ohjas minut liikunnan pariin, mun äiti kasvatti mua silleen valitse itse mitä teet tyylillä ja minä valitsin niin kun kaikki pojat valitsee, minä en tee mitään ja pelaan videopelejä.

Näitä on vähän typerää jättää säkän varaan jos ei ole pakko, jos ei käy säkä tulevaisuus on incelinä peräkamma

Äidit pitää lapset hengissä eli kasvattaa niitä kirjamellisesti. Ei äidit osaa kasvattaa lapsesta menestyvää aikuista. Siihen tarvitaan isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi naisvihaaja riehua ketjussa eri sivupersoonilla.

Miesten hormoniterveyden ylläpitäminen ja argumentointi jolle sinä et pärjää on naisvihaa?

Aikamoista.

Jos joku kirjoittaisi tänne äitinä aloituksen, jossa kertoo pakottavansa poikansa urheilemaan hormoniterveyden nimissä, saapuisivat nämä ihan samat naisvihatrollit kivittämään hänet, koska hän alistaa poikaansa. Pojan äiti ei näiden reppanoiden mielestä voi tehdä mitään oikein, yksinhuoltajaäiti varsinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanikäisenä pojallamme myös kyynel silmässä hybin helposti. Paljastui pikkuhiljaa kiusaamista. Poikamme oli tuolloin pienikokoinen.

Ei meille silloin kertonut silloin. Myöhemmin kyllä.

Siitä johtuvaa masennusta.

Tuettiin. Kainaloon. Käytiin psykiatrisella sairaanhoitajalla. Psykologille poika ei halunnut.

Oli tilanteita, että halusi mennä, mutta pelotti. Silloin puhuttiin hänelle, että voit ajatella nyt, että et saa mennä. Saat rauhassa olla menemättä. Ja jos menet, niin istuntoa äiti mukana. Ei tarvitse pakottaa itseä mihinkään.

Herkkyys on vahvuutta. Nyttemmin ihan suoraan siitä, että hän on ollut kiusattu, mutta se on mennyttä. Ei mitenkään häpeillyt. Itsekin oli yläkoulussa sitten jonkin verran härnääjänä.

Ryhdikäs empaattinen kuori mies hänestä on kasvanut.

Puhukaa ja auttakaa. Älkää jättäkö yksin selviytymään.

Ehdottomasti +1 yläpeukku tälle salimakeltakin.

Lapset on aina monimutkainen kokonaisuus ja kaikkien kokemus on eri!

Mun pointti on lähinnä pyöriny sen ympärillä että hormonitoiminta ja liikkumattomuudesta johtuva masennus on pojilla universaalia, se on meitä kaikkia yhdistävä tekijä, mutta se ei tietenkään yksistään kaikkea korjaa jos siihen päälle joutuu kestään vielä kiusaamista ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi naisvihaaja riehua ketjussa eri sivupersoonilla.

Miesten hormoniterveyden ylläpitäminen ja argumentointi jolle sinä et pärjää on naisvihaa?

Aikamoista.

Jos joku kirjoittaisi tänne äitinä aloituksen, jossa kertoo pakottavansa poikansa urheilemaan hormoniterveyden nimissä, saapuisivat nämä ihan samat naisvihatrollit kivittämään hänet, koska hän alistaa poikaansa. Pojan äiti ei näiden reppanoiden mielestä voi tehdä mitään oikein, yksinhuoltajaäiti varsinkaan. 

Älä nyt jaksa jauhaa paskaa, minulla on itsellä pieni tytär joka on paras tyyppi mitä olen koskaan tavannut, minä rakastan naisia.

Minun mielestä yh-äitien kohtelu on äärimmäisen epäreilua, se koko ilmiö on miesten häpeä.

Sinä olet niin vihainen meille miehille että olet rakentamassa pojastasi monumenttia omalle katkeruudellesi, mitäs veikkaat mitä kasvaa maasta jos sinne kylvää vihan siemeniä?

Terve ja tasapainoinen nuori mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi naisvihaaja riehua ketjussa eri sivupersoonilla.

Miesten hormoniterveyden ylläpitäminen ja argumentointi jolle sinä et pärjää on naisvihaa?

Aikamoista.

Jos joku kirjoittaisi tänne äitinä aloituksen, jossa kertoo pakottavansa poikansa urheilemaan hormoniterveyden nimissä, saapuisivat nämä ihan samat naisvihatrollit kivittämään hänet, koska hän alistaa poikaansa. Pojan äiti ei näiden reppanoiden mielestä voi tehdä mitään oikein, yksinhuoltajaäiti varsinkaan. 

Älä nyt jaksa jauhaa paskaa, minulla on itsellä pieni tytär joka on paras tyyppi mitä olen koskaan tavannut, minä rakastan naisia.

Minun mielestä yh-äitien kohtelu on äärimmäisen epäreilua, se koko ilmiö on miesten häpeä.

Sinulta menevät nyt kirjoittajat sekaisin. En ole yksinhuoltajaäiti, vaikka puolustankin heitä. Käy vaikka reipas kävelylenkki ulkona, niin ei tarvitse heitellä henkilökohtaisuuksia, jotka menevät pieleen.

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

No ei ohjattu / harrastusmuotoinen liikunta nyt mitenkään välttämättömän tarpeellista lapselle ole. Koulussa on liikuntatunteja, ja vapaamuotoinen ulkoilu kuten pyöräily, vaikka koulumatkat ja kävely riittää ihan hyvin terveyden puolesta liikunnaksi. Ei ole mitään tarvetta sen lisäksi pakottaa liikkumaan jos toinen ei halua.

"Sinulta menevät nyt kirjoittajat sekaisin. En ole yksinhuoltajaäiti, vaikka puolustankin heitä. Käy vaikka reipas kävelylenkki ulkona, niin ei tarvitse heitellä henkilökohtaisuuksia, jotka menevät pieleen."

Hienosti väistit taas kaiken mitä sanottiin ja siirryit suoraan siihen mistä syytät minua, eli henkilökohtaisuuksiin ja ainoa perusteluna oli että olet yhtäkkiä joku muu, ei se varsinaisesti edes muuta minun pointtia vaikka oisit joku muu

Sinua ei ole varsinaisesti vaikea tunnistaa, vastaat aina aiheen vierestä jotain häijyä liipalaapaa.

En tosiaan ihmettele jos lapsesi on ihan itkupilli, minulla oli ihan samanlainen yh-äiti jonka ylpeys ja mt-ongelmat tuli aina minun hyvinvoinnin edelle, hän ei ole tavannut lapsenlastaan kohta 5. vuoteen, siitä jotain ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

No ei ohjattu / harrastusmuotoinen liikunta nyt mitenkään välttämättömän tarpeellista lapselle ole. Koulussa on liikuntatunteja, ja vapaamuotoinen ulkoilu kuten pyöräily, vaikka koulumatkat ja kävely riittää ihan hyvin terveyden puolesta liikunnaksi. Ei ole mitään tarvetta sen lisäksi pakottaa liikkumaan jos toinen ei halua.<

Jos haluaa normaalin terveen lapsen ja hän ei itse suostu kantamaan vastuuta aiheesta niin tarvii, kyse on hampaiden pesuun verrattavasta terveyden hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

No ei ohjattu / harrastusmuotoinen liikunta nyt mitenkään välttämättömän tarpeellista lapselle ole. Koulussa on liikuntatunteja, ja vapaamuotoinen ulkoilu kuten pyöräily, vaikka koulumatkat ja kävely riittää ihan hyvin terveyden puolesta liikunnaksi. Ei ole mitään tarvetta sen lisäksi pakottaa liikkumaan jos toinen ei halua.<

Niin, paitsi että tässä ketjussa on useampi entinen nyhverö kertonut miten myönteisesti itsetuntoon ja miehisen terveyden kehitykseen heillä on auttanut nimenomaan oikea liikunta eikä kouluun käveleminen. Jos ongelmia ei ole, mikäs siinä. Mutta tässä ketjussa pyydettiin kokemuksia tuosta mainitusta ongelmasta, ei sosiaalisesti taitavien ja reippaiden poikien kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

Kyllä, tietty määrä liikuntaa kuuluu terveeseen arkeen. Mutta ollaanko tässä ketjussa valmiita hyväksymään, jos poika saakin sen hyvän olonsa vaikka baletista tai mamman kanssa kävelystä?

Vierailija kirjoitti:

"Sinulta menevät nyt kirjoittajat sekaisin. En ole yksinhuoltajaäiti, vaikka puolustankin heitä. Käy vaikka reipas kävelylenkki ulkona, niin ei tarvitse heitellä henkilökohtaisuuksia, jotka menevät pieleen."

Hienosti väistit taas kaiken mitä sanottiin ja siirryit suoraan siihen mistä syytät minua, eli henkilökohtaisuuksiin ja ainoa perusteluna oli että olet yhtäkkiä joku muu, ei se varsinaisesti edes muuta minun pointtia vaikka oisit joku muu

Sinua ei ole varsinaisesti vaikea tunnistaa, vastaat aina aiheen vierestä jotain häijyä liipalaapaa.

En tosiaan ihmettele jos lapsesi on ihan itkupilli, minulla oli ihan samanlainen yh-äiti jonka ylpeys ja mt-ongelmat tuli aina minun hyvinvoinnin edelle, hän ei ole tavannut lapsenlastaan kohta 5. vuoteen, siitä jotain ajateltavaa.

Tämä aihe nyt näyttää olevan henkilökohtainen toiselle meistä, ja se en ole minä. Olen pahoillani kokemastasi. Muistutan kuitenkin, että olet lapsellesi velkaa että hoidatat itsesi kuntoon. Näillä asioilla on ikävä kyllä tapana mennä sukupolvien ketjua alaspäin, vaikka miten pyrkisi päinvastaiseen.

Nuo kung fu, sali yms. pakotukset on muuten ihan helvettiä pojalle, joka ei niitä halua itse. Mä jouduin ysärillä sellaisen uhriksi. Menin kertomaan vanhemmille, että mua kiusataan, ja isähän päätti, että nyt tehdään pojasta mies, ja viedään harrastukseen jossa saa sellaiset opit, joilla antaa takaisin kiusaajille.

Mutta mua ahdisti ja inhotti ryhmässä tehtävä harrastus, ja päädyin myös siellä kiusatuksi. Olin hyvin pienikokoinen (aikuisenakin olen vain 167 cm ja 65 kg), ja vielä kömpelö. Naurettiin, matkittiin, nälvittiin. En nähnyt mitään järkeä koko hommassa, enkä sitä paitsi halunnut "antaa kiusaajilleni takaisin", minusta sellainen oli jotain apinatason käytöstä johon en alentuisi vaikka pystyisinkin. Minä olisin halunnut päinvastoin kertoa koulussa jollekin siitä että minua kiusataan, niin että kiusaajat laitettaisiin kuriin. Isän mielestä kanteleminen ei sovi pojalle ja osoittaa että on avuton nynny.

Aika pian lopetin sen kamppailulajiharrastukseni, koska inhosin sitä. Enkä oikeastaan niin kauheasti arvostanut tehtaan liukuhihnalla työskentelevän isäni elämänviisauksia takaisin antamisesta, miehekkyydestä yms. ollenkaan. Kotonani myös mm. halveksittiin kouluja käyneitä, miehetkin oli kuulemma kuin akkoja kun on liikaa istunut lukemassa. No, minä tiesin että haluan käydä kouluja ja olla "pehmeä mies", sellainen rauhallinen ja älyllinen, ei testosteronia puhkuva gorilla. Yläasteella kiusattiin, sen jälkeen onneksi ei, ja yliopistolta löytyi hyvin kavereita ja älyllisiä harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että kaverittoman itku-Iikan ei tarvitse alkaa harrastaa liikuntaa jos ei sen pariin spontaanisti ymmärrä hakeutua... Eiväthän lapset tiedä mikä heille on hyvästä, söisivät pelkkää karkkia ja pelaisivat videopelejä jos saisivat valita.

Siksi heitä ohjataan ja kannustetaan tässäkin ketjussa mainittuihin hampaiden harjaamiseen, läksyjen tekemiseen, ja kyllä, myös liikunnan harrastamiseen. Kyse ei ole mistään kammottavasta pakottamisesta vaan vastuun ottamisesta vanhempana. Lajeja on monia, kyllä niistä löytyy jokin mieluinen kaikille.

Kyllä, tietty määrä liikuntaa kuuluu terveeseen arkeen. Mutta ollaanko tässä ketjussa valmiita hyväksymään, jos poika saakin sen hyvän olonsa vaikka baletista tai mamman kanssa kävelystä?

Kyllä, balettia harrastamalla saa naisia ja rautaisen fysiikan.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kung fu, sali yms. pakotukset on muuten ihan helvettiä pojalle, joka ei niitä halua itse. Mä jouduin ysärillä sellaisen uhriksi. Menin kertomaan vanhemmille, että mua kiusataan, ja isähän päätti, että nyt tehdään pojasta mies, ja viedään harrastukseen jossa saa sellaiset opit, joilla antaa takaisin kiusaajille.

Mutta mua ahdisti ja inhotti ryhmässä tehtävä harrastus, ja päädyin myös siellä kiusatuksi. Olin hyvin pienikokoinen (aikuisenakin olen vain 167 cm ja 65 kg), ja vielä kömpelö. Naurettiin, matkittiin, nälvittiin. En nähnyt mitään järkeä koko hommassa, enkä sitä paitsi halunnut "antaa kiusaajilleni takaisin", minusta sellainen oli jotain apinatason käytöstä johon en alentuisi vaikka pystyisinkin. Minä olisin halunnut päinvastoin kertoa koulussa jollekin siitä että minua kiusataan, niin että kiusaajat laitettaisiin kuriin. Isän mielestä kanteleminen ei sovi pojalle ja osoittaa että on avuton nynny.

Aika pian l

Joo, minä olen se joka ehdotti kung fua, minä itse valitsin sen, ei saa väkisin pakottaa, mutta JOTAIN on pakko tehdä.

Jos ei halua tehdä muiden kanssa niin kuntosali on etevä tapaa hoitaa sama asia, minä olen perheellinen mies joten ei minulla ole aikaa mihinkään isompiin harrastuksiin joten minäkin hoidan mies terveyteni nopeasti ulkokuntosalilla käymällä ja lenkkeilyllä.