12-vuotias poika ja itkuherkkyys, vertaistukea ja kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän pian oppii piilottamaan tunteensa. Kerro kuitenkin ettei ylä-asteella kannata sitten turhasta itketä tai saa itkupillin maineen, eikä kukaan halua/uskalla olla kaveri itkupillin kanssa.

Se on nykyään yläkoulu. Kyllä sielläkin vielä osalla pojista tulee tippa linssiin helposti, ja silti heilläkin useimmiten on kavereita. Onneksi.

Vähän pistää silmään että miesten vastaukset lasten kasvatukseen ei kelpaa alkuunkaan, ihan sama miten hyvin perustellaan.

On olemassa semmoinen konsepti kuin "isätön käytös", sitä sovelletaan yleensä näihin naisten vihaajiin ja andrew tate faneihin, sitäkö te haluatte?

Vierailija kirjoitti:

Vähän pistää silmään että miesten vastaukset lasten kasvatukseen ei kelpaa alkuunkaan, ihan sama miten hyvin perustellaan.

On olemassa semmoinen konsepti kuin "isätön käytös", sitä sovelletaan yleensä näihin naisten vihaajiin ja andrew tate faneihin, sitäkö te haluatte?

Ei ne halua auttaa lastaan, ne haluaa hyvåksynnän sille että ne ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän pistää silmään että miesten vastaukset lasten kasvatukseen ei kelpaa alkuunkaan, ihan sama miten hyvin perustellaan.

On olemassa semmoinen konsepti kuin "isätön käytös", sitä sovelletaan yleensä näihin naisten vihaajiin ja andrew tate faneihin, sitäkö te haluatte?

Ilmeisesti on samantekevää, vastaako tähän kyllä vai ei, kun jotakin mukavoimaantunutta kamppailuhömppää tuputat joka tapauksessa.

Itse olen aina ollut herkkä ja tunteellinen mies. Muistan mm. jouluaattoisin, kun kuulin "lumi on jo peittänyt"- kappaleen ja purkahdin spontaanisti itkemään. Vanhemmat kyseli, että mikä sinulla on ja en pystynyt selittämään. Edelleen 40-vuotiaana kyynelehdin herkästi musiikista.

Herkkyyttäni olisi voitu käyttää koulussa minua vastaan. "Onneksi" kotona oli 3 isompaa veljeä, jotka oli kiusanneet jo monta vuotta ennen koulun alkamista. Vaikka olin pienempi, voimistuin ja kykenin laittamaan kampihin paljon vanhemmille veljellikin. Opin myös, että kiusaaminen loppuu kyllä kun laittaa tarpeeksi kovaa kovaa vastaan ja käytin myös kättä pidempää, jos isoveljet ei luvanneet lopettaa kiusaamista. En koskaan nauttinut tappeluista/riitelemisestä ja enkä koskaan ollut itse aloitteellinen. Mutta jos joku jotain teki, annoin aina vähintään samalla mitalla takaisin.

Tämä toimi hyvin lapsuudessa ja minua ei kiusattu juuri ollenkaan. Ongelma tuosta herkkyydestä ja kamppailusta isoveljiä vastaan on se, että reagoin pienistäkin väittelyistä todella voimakkaasti. Menen väittelyissä äärimmäiseen "taistele-pakene" tilaan ja välttelen riitatilanteita viimeiseen asti. Haen aina kompromissia mielummin kuin optimaalista ratkaisua. Parisuhteissa tyttöystävät on moittineet että haluaisivat "riidellä", mutta minä vain pakenen noista tilanteista. En osaa sanallista riitelyä, opin vain tuon fyysisen puolen, josta oli hyötyä lapsuudessa. Neuvottelutilanteissa annan aina periksi tai poistun paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole huolissasi. Hänestä kasvaa hieno mies.

Tämä. Täällä myös herkkä nuori mies meillä, ja on ihan paras.

Huippuja heistä tulee 💕 antaa tunteiden tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän pian oppii piilottamaan tunteensa. Kerro kuitenkin ettei ylä-asteella kannata sitten turhasta itketä tai saa itkupillin maineen, eikä kukaan halua/uskalla olla kaveri itkupillin kanssa.

Se on nykyään yläkoulu. Kyllä sielläkin vielä osalla pojista tulee tippa linssiin helposti, ja silti heilläkin useimmiten on kavereita. Onneksi.

Tuskinpa yläkoulu on yhtään erilainen kuin entinen ylä-aste. Voi siellä itkupillilläkin kavereita olla, mutta jatkuvan kiusaamisen pelon alaisena joutuu ainakin olemaan. Mihinkään ylimääräiseen tälläinen itkupilli ei uskalla osallistua kiusaamisen pelossa. Usein vaikuttaa myös loppuelämän valintoihin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, ettei tee itsestään helppoa kohdetta kiusaajille ja osaisi piilottaa itkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän pian oppii piilottamaan tunteensa. Kerro kuitenkin ettei ylä-asteella kannata sitten turhasta itketä tai saa itkupillin maineen, eikä kukaan halua/uskalla olla kaveri itkupillin kanssa.

Se on nykyään yläkoulu. Kyllä sielläkin vielä osalla pojista tulee tippa linssiin helposti, ja silti heilläkin useimmiten on kavereita. Onneksi.

Tuskinpa yläkoulu on yhtään erilainen kuin entinen ylä-aste. Voi siellä itkupillilläkin kavereita olla, mutta jatkuvan kiusaamisen pelon alaisena joutuu ainakin olemaan. Mihinkään ylimääräiseen tälläinen itkupilli ei uskalla osallistua kiusaamisen pelossa. Usein vaikuttaa myös loppuelämän valintoihin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, ettei tee itsestään helppoa kohdetta kiusaajille ja osaisi piilottaa itkunsa.

Mitä jos luottaisit meihin, joilla on sinua itseäsi enemmän kokemusta nykypäivän yläkoulusta. Etenkin painotusopetuksessa on todella paljon fiksuja nuoria poikia, joille herkkyys on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ihan voisit aloittaa itsestäsi ja lopettaa itkupilleistä puhumisen. 

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vastaukset parodiaa vai ajattelevatko naiset oikeasti, että itkeskelevä ja huonoitsetuntoinen mies on "hyvä tyyppi" ja onnellinen aikuisena, ja että kamppailulajit ovat "mukavoimaannuttavia"?

Siltä varalta että joku vilpittömästi luulee, että poikaa ei kannata tukea mieheksi kasvamiseksi reippaisiin liikuntaharrastuksiin kannustamalla: tiedoksi, että testosteronin erittyminen tuntuu miehistä erittäin hyvältä. Matala testosteronitaso aiheuttaa miehillä masennusoireita. Reipas, kilpailuhenkinen liikunta jossa lihakset joutuvat koville nostaa testosteronituotantoa.

Antakaa niille herkille pojillenne edes mahdollisuus kokea, miten hyvältä poikien rajut jutut ja testosteronin virtaaminen tuntuu. Jos he siitä huolimatta haluavat aikuisena vain virkata, ihan ok. Mutta älkää viekö heiltä mahdollisuutta muuhun.

Etkö ole yhtään ristiriidassa itsesi kanssa, kun vaadit että mamman pitää pakottaa teinipoika johonkin testosteronihuuruisten äijien keskelle kilpailemaan, vaikka hän inhoaisi kilpailemista. 



Tunnen monenlaisia 11-13-vuotiaita poikia, herkempiä ja vähemmän herkkiä. Kaikkia heitä yhdistää, ettei heitä käy pakottaminen mihinkään harrastukseen, etenkään niin hölmöillä perusteilla kuin että joku palstapappa nyt sanoo, että testosteroni tekee susta onnellisimman.

Aikuinen mies, joka puhuu lapsista halveksivasti itkupilleinä ei ehkä ole sinut itsensä kaikkien puolien kanssa eikä ainakaan paras henkilö neuvomaan.

Älä ole huolissasi. Lähisuvussa on poika, joka oli kovin itkuherkkä. Luulen että hormonitoiminnan muututtua miehistyi ja muuttui jotenkin reippaammaksi.

Ja älä täällä kysele apua. Kysy ammattilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa yläkoulu on yhtään erilainen kuin entinen ylä-aste. Voi siellä itkupillilläkin kavereita olla, mutta jatkuvan kiusaamisen pelon alaisena joutuu ainakin olemaan. Mihinkään ylimääräiseen tälläinen itkupilli ei uskalla osallistua kiusaamisen pelossa. Usein vaikuttaa myös loppuelämän valintoihin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, ettei tee itsestään helppoa kohdetta kiusaajille ja osaisi piilottaa itkunsa.

Mitä jos luottaisit meihin, joilla on sinua itseäsi enemmän kokemusta nykypäivän yläkoulusta. Etenkin painotusopetuksessa on todella paljon fiksuja nuoria poikia, joille herkkyys on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ihan voisit aloittaa itsestäsi ja lopettaa itkupilleistä puhumisen. 

Kiusaajia on aivan yhtä lailla kuin parikymmmentäkin vuotta sitten. Lisäksi se jatkuu nykyään vielä koulupäivän jälkeenkin somessa. Eli asiat ovat voineet parantua vain jos kiusaamiseen puututaan nykyään tiukemmin. Tähän en usko, sillä resurssit ovat vain vähentyneet. Ei se riitä, että kiusaamisesta puhutaan enemmän.

Aivan varmasti tämäkin poika joutuu kiusaamisen kohteeksi jos ensimmäisinä yläkoulupäivinä rupeaa itkemään jostain mitättömästä syystä.

Miehen poika märisi myös vähän väliä, jopa siitä syystä jos hävisi pleikkapelissä. Nyt on 15 v eikä moista käytöstä enää esiinny. Isänsä on myös herkkä mies, mutta ei hänkään alvariinsanitkeskele sikuisena moehenä

Herkkyys on hyvä juttu, mutta sanonpahan vaan että yläasteella tulee ongelmia.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän pistää silmään että miesten vastaukset lasten kasvatukseen ei kelpaa alkuunkaan, ihan sama miten hyvin perustellaan.

On olemassa semmoinen konsepti kuin "isätön käytös", sitä sovelletaan yleensä näihin naisten vihaajiin ja andrew tate faneihin, sitäkö te haluatte?

Ilmeisesti on samantekevää, vastaako tähän kyllä vai ei, kun jotakin mukavoimaantunutta kamppailuhömppää tuputat joka tapauksessa.

Ei sen tarvi olla mukavoimaantunutta kamppailuhömppää, kiitos muuten tuosta vähättelevästä seksismiturauksesta, erittäin persua, sen tarvii olla fyysistä, sosiaalista ja kilpailuhenkistä, siihen kategoriaan menee kaikki jääkiekosta soutamiseen, minä otin kung fun esille koska se oli se mitä itse valitsin ja joka yleensä vetoaa nörtteihin vähän enemmän kun joku jääkiekko.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies, joka puhuu lapsista halveksivasti itkupilleinä ei ehkä ole sinut itsensä kaikkien puolien kanssa eikä ainakaan paras henkilö neuvomaan.

Hei minä olin ihan samanlainen itkupilli, minä saan puhua aiheesta miten tykkään, sun etuoikeudet näkyy.

Ei mitään traumaattista vaikka lemmikki kuollut? Se voi olla hyvin raskas kokemus. Kyllä mullekin tulee yhä vuosikymmenten jälkeen kyyneleet silmiin kun muistelen vanhaa lemmikkiäni.

Anna pojan kehittyä rauhassa äläkä tee asiasta turhaa numeroa. Kyllä pojasta kunnon mies kasvaa.

Kasvata nyt poikasi kunnolliseksi eikä tommoiseksi vässykäksi. Tunteelliset miehet on todella vastenmielisiä ja ällöttäviä eikä kukaan nainen semmoisen kanssa halua seurustella. Miehen kuuluu olla tunteeton.