Lue keskustelun säännöt.
Viisikymppisen ikäkriisi
08.01.2025 |
Täytin äsken 47 vuotta ja tunnustan, kärsin ikäkriisistä. Kyse ei ole mistään viidenkympin villityksestä vaan haikeudesta, epätodelliselta tunteesta että elämä on jo tässä vaiheessa.
Olen aina ollut nuori mieleltäni enkä koskaan ole mieltänyt itseäni vanhaksi vaan ajatuksissani olen aina nuori tai ainakin nuorehko, jollaiseksi vaikka 30 vuotiaan vielä miellän. Nyt jotenkin tuli herätys todellisuuteen. Peilistä ei enää katso nuoret kasvot vaan iän merkit ovat alkaneet näkyä, ryppyjä ja juonteita on enemmän ja yläluomet alkaneet roikkua. Näytän isäni sisaruksilta enkä välittäisi siitä. Kroppa sentään on yhä hyvässä kunnossa ja nuorekas kiitos aktiivisen liikunnan. Harrastan lajia, jossa on kaiken ikäisiä, mutta enimmäkseen nuoria. Joskus tunsin sopivani joukkoon, mutta nyt usein mietin, pitävätkö nuoret minua toivottoman vanhana.
Mutta miten päästä tästä tunteesta eroon, miten itse kohtaatte vanhenemisen?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 55 ja ajattelen kyllä niin päin, että mulla on paljon sellaista mitä nuorilla ei ole.
Tuo mistä puhut on pelkkä ulkonäkö ja se ei ole tärkeää.
Tottakai ulkonäkö on tärkeää. Se vaikuttaa eniten siihen millaista kohtelua saa muilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 55 ja ajattelen kyllä niin päin, että mulla on paljon sellaista mitä nuorilla ei ole.
Tuo mistä puhut on pelkkä ulkonäkö ja se ei ole tärkeää.
Tottakai ulkonäkö on tärkeää. Se vaikuttaa eniten siihen millaista kohtelua saa muilta ihmisiltä.
Ei pidä paikkaansa. Saat hyvää kohtelua kun käyttäydyt tavalla joka herättää kunnioitusta, ja kokemus opettaa miten se tehdään.
Minusta ajatus, että ikäkriisi johtuisi ulkonäöstä on outo. Minusta ikäkriisit johtuvat elämättömästä elämästä ja toteutumattomista haaveista.
Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat. Olen sitä mieltä että ainoastaan paranen ja kypsyn kun vanhenen, olen koko ajan viisaampi ja persoonallisempi ja enemmän oma itseni. Pidän nuoruuden haikailua epäkypsyytenä, enkä kovinkaan viehättävänä piirteenä ihmisessä.
Ei kai kukaan halua olla vanha tai tulla vanhaksi. Ikääntyminen pitäisi estää. Minä en ainakaan aio copettaa että nauttisin olla 50-60 vuotias. Haluan pysyä 30-vuotiaan näköisenä aina. Kukaan 60-80v ei sano ett'ä ikääntyminen on ihanaa, äitinikään ei anna ottaa enää kuvia itsestään kun ei kuulemma tunnista itseään peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain kaksi asiaa, jotka on hyväksyttävä: menneisyys ja kuolema. Kumpaan ikäkriisi sitten kuuluukaan.
Ajan mittaan se menee kyllä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 55 ja ajattelen kyllä niin päin, että mulla on paljon sellaista mitä nuorilla ei ole.
Tuo mistä puhut on pelkkä ulkonäkö ja se ei ole tärkeää.
Ulkonäkö on mulle tärkeää, ollut aina. En kuitenkaan halua sitä veitsen tai pistosten avulla korjata, surettaa silti hiipuva kauneus. Ehkä olen hieman turhamainen, mutta tämä sallittakoon.
Tottakai tässä iässä on paljon kaikkea, mitä nuorilla ei ole. On aviomies, lapset, ura, velaton talo, rahaa tehdä mitä tykkää. Olen kaikesta kiitollinen. Mutta silti, tuntuu vanhalta ja haikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46v. Tuntuu myös oudolta ikä. Sielu on tietysti nuori. Talvella viileässä tuntee selvästi tätioireet.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan halua olla vanha tai tulla vanhaksi. Ikääntyminen pitäisi estää. Minä en ainakaan aio copettaa että nauttisin olla 50-60 vuotias. Haluan pysyä 30-vuotiaan näköisenä aina. Kukaan 60-80v ei sano ett'ä ikääntyminen on ihanaa, äitinikään ei anna ottaa enää kuvia itsestään kun ei kuulemma tunnista itseään peilistä.
Eikö kolmekymppisen näköinen ole jo aika elähtänyt? Miksi et halunnut pysyä aina parikymppisen näköisenä? Vai käykö niin, että aikanaan nelikymmpisenä haluatkin pysyä sen ikäisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan halua olla vanha tai tulla vanhaksi. Ikääntyminen pitäisi estää. Minä en ainakaan aio copettaa että nauttisin olla 50-60 vuotias. Haluan pysyä 30-vuotiaan näköisenä aina. Kukaan 60-80v ei sano ett'ä ikääntyminen on ihanaa, äitinikään ei anna ottaa enää kuvia itsestään kun ei kuulemma tunnista itseään peilistä.
Eikö kolmekymppisen näköinen ole jo aika elähtänyt? Miksi et halunnut pysyä aina parikymppisen näköisenä? Vai käykö niin, että aikanaan nelikymmpisenä haluatkin pysyä sen ikäisenä?
No itse näytin mielestäni parhaimmlta tuossa 29-32v. Johtui siitä että olin nuorempana sellainen keksinaama että kesti vuosia että tuo liika läski kasvoista hävisi ja piirteet tuli esiin.
On lahja saada ikääntyä. Moni kuolee nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotaasta 20-vuotias on ikäloppu.
20-vuotaasta 40-vuotias on ikäloppu.
40-vuotaasta 80-vuotias on ikäloppu.
Omasta mielestään 80-vuotias on ikinuori! 😀
Vierailija kirjoitti:
On lahja saada ikääntyä. Moni kuolee nuorena.
Mutta mieluummin pysyisin nuorena jos saisi valita :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole huomannut, että saisin huonompaa kohtelua näyttäessäni vanhemmalta kuin joskus muinoin. Olen aina ollut avoin ja iloinen tyyppi, ja saanut aina hyvää kohtelua kaikkialla ja saan edelleen. Se, että hyvä kohtelu jossa oli taka-ajatuksia, on vähentynyt, on vain hyvä puoli minusta.
Totta kai silti välillä hämmästyttää katsoa omaa ulkomuotoa. Olen saman ikäinen kuin ap. Kroppa minulla on parempi kuin nuorena, ja nykyään on itsetuntoa myös nauttia siitä. Mutta kasvojen muuttuminen on kyllä välillä vähän ahdistavaa. Lähinnä se ajatus, että miltä tulee näyttämään esim. 10 vuoden päästä jos muutokset ovat näinkin nopeita. Mutta se on sen ajan murhe. Toisaalta olen huomannut, että muutoksiin tottuu. Olisin ollut 10 vuotta sitten kauhuissani jos olisin muuttunut näin paljon yhdessä yössä. Myöskään seuraavien 10 vuoden muutoksia minun ei tarvitse kohdata yhdessä yössä vaan on aikaa tottua ja vanhenemisessa on sekin hyvä puoli, että ajatusmaailma muuttuu ja kehittyy koko ajan.
Tässä iässä olen myös oppinut että ei kannata olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, joille ulkonäkösi merkitsee yhtään mitään. Ne eivät ole kestäviä suhteita eivätkä perustu aitoon välittämiseen. Se helpottaa, kun ympäröi itsensä aidosti välittävillä ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole huomannut, että saisin huonompaa kohtelua näyttäessäni vanhemmalta kuin joskus muinoin. Olen aina ollut avoin ja iloinen tyyppi, ja saanut aina hyvää kohtelua kaikkialla ja saan edelleen. Se, että hyvä kohtelu jossa oli taka-ajatuksia, on vähentynyt, on vain hyvä puoli minusta.
Totta kai silti välillä hämmästyttää katsoa omaa ulkomuotoa. Olen saman ikäinen kuin ap. Kroppa minulla on parempi kuin nuorena, ja nykyään on itsetuntoa myös nauttia siitä. Mutta kasvojen muuttuminen on kyllä välillä vähän ahdistavaa. Lähinnä se ajatus, että miltä tulee näyttämään esim. 10 vuoden päästä jos muutokset ovat näinkin nopeita. Mutta se on sen ajan murhe. Toisaalta olen huomannut, että muutoksiin tottuu. Olisin ollut 10 vuotta sitten kauhuissani jos olisin muuttunut näin paljon yhdessä yössä. Myöskään seuraavien 10 vuoden muutoksia minun ei tarvitse kohdata yhdessä yössä vaan on aikaa tottua ja vanhenemisessa on sekin hy
No se on ikävä tosi asia että ulkonäkö merkitsee tässä maailmassa, esim jos joudut etsimään kumppania
54v olen , vaihdevuodet päällä. Ulkonäkö rapautuu tottakai ja pystyn hyväksymään tämän, vaikka tykkäänkin välillä laittautua, naisellisuus ei ole kadonnut mihinkään. Yritän huolehtia terveydestä, jotta jaksaisin töissä. Koitan keskittyä hyviin asioihin ,joita minulla onneksi on myös paljon.
Joskus kun huomaa, että ihminen on käynyt veitsen alla ulkomuotonsa takia, tulee tosi paljon sääliksi tätä. Eräskin 60-vuotias tuore poliitikko :( Naiset, jotka tekevät tuota itselleen, tekevät hallaa kaikille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun huomaa, että ihminen on käynyt veitsen alla ulkomuotonsa takia, tulee tosi paljon sääliksi tätä. Eräskin 60-vuotias tuore poliitikko :( Naiset, jotka tekevät tuota itselleen, tekevät hallaa kaikille naisille.
Kuinka niin? Eikö se ole jokaisen oma päätös? Ja jokainen haluaisi säilyttää sen nuoruuden ulkonäkönsä tietenkin.
"No se on ikävä tosi asia että ulkonäkö merkitsee tässä maailmassa, esim jos joudut etsimään kumppania"
Minä löysin rakkauden 41-vuotiaana kun olin lihavimmillani ja muutenkin elämäntilanteesta johtuen täysin homssuuntunut. Sen jälkeen olen laihtunut ja muutenkin alkanut hoitaa ulkonäköäni paremmin. Näytän paljon paremmalta. Mutta mieheni on rakastanut minua sekä lihavana homssuna että nyt. Se on minulle todella tärkeää tietää, koska pinnallisen ihmisen kanssa ei voi vanheta. Vaikka minulla olisi varmasti ollut enemmän tarjokkaita hyvännäköisenä, olen kiitollinen siitä että minulla on ihminen joka on valinnut minut myös ei-hyvännäköisenä.
Itse olen 55 ja ajattelen kyllä niin päin, että mulla on paljon sellaista mitä nuorilla ei ole.
Tuo mistä puhut on pelkkä ulkonäkö ja se ei ole tärkeää.