Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapia ei tuonut elämääni mitään hyvää - päinvastoin
24.11.2024 |
Olen pikkuhiljaa alkanut myöntää itselleni, että olen tuhlannut pienen omaisuuden omakustanteiseen, pitkään psykoterapiaan. On jonkinsortin tabu sanoa, että terapia lähinnä heikensi elämänlaatua - niin tabu, että asiasta lähes aina syyllistetään asiakasta (!) Näin kuitenkin kävi, ja kaipaisin vertaistukea jos sellaista on. Oletko kokenut terapian turhana, tai pahimmillaan jopa tuhoavana?
Kommentit (104)
Kyllä. Kävin aikoinaan terapiassa. Oli turhaa ja rahaa meni paljon. Nyt jos olisi varaa mennä, menisin sielunhoitoon. Silloinkin minulla oli salainen toive että terapeutti ymmärtäisi hengellistä ulottuvuutta, mutta tiesin että se ei kuulu heidän koulutukseen. Nyt tiedän paremmin.
Ja jos ihmiset ajattelee että usko on hömppää, niin kertokaa se newageen turvautuville. Ihmiset joogaa, lukee selfhelp-kirjallisuutta ja kaikki ne liippaa newagea joka on uskonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TEE ITSE- eli OMATERAPIA KIRJOITTAMALLA OMA ELÄMÄNKERTASI!
Minä tein oma/itseterapian kirjoittamalla oman elämänkertani ihan joka ikistä pikkuista yksityiskohtaa myöten mitä ikinä tuli mieleeni ja liittyi minuun jollakin tavalla. Kirjoitin myös kaiken omasta suvustani mikä ikinä tuli mieleeni. Kirjoitin noin viiden vuoden jaksoissa.
Nyt tuntuu niin niin puhtoiselta. Panin koko elämäni kirjoihin ja sinne voin sen unohtaa. Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Jos sairastun dementiaan niin siellä 'se kaikki' oikea on - ei tartte enää yrittää muistella mitään.
Mitä maksoi? Kopiontipaperit - 500 arkkia = nk riisi, noin 5-10 e riippuen ostopaikasta. Suurimman osan olen kirjoittanut käsin kaunolla koska en luota että säilyy koneella eli kuulakärkikyniä on mennyt.
Laitoin myös valokuvat järjestykseen ja jos ihmisistä(ni) joku kuva niin liitin mukaan.
Jos haluaa niin jossain voi omat kirjoitukset sitoa kannelliseksi kirjaksi (esim vankilalaitoksen työpajat tai itse jollain kurssilla).
Kukaan ei ole kiinnostunut? Kyllä on. Elämäsi on tarina. Tarinoita mahtuu maailmaan. Ehkä kun elät viimeisiä päiviäsi myös sinun elämäsi voi olla jopa filmin arvoinen. Sitä et välttämättä juuri nyt tiedä.
Viimeisten vuosikymmenien ihmisistä ei enää ole edes kirjeenvaihtoa. Miten siis kirjoittaa suomalaisten ihmisten historia? Jos kaikki kirjoittavat oman elämänkertansa niin ne voidaan plussata suomalaisten tarinaksi (ajalta jolloin suomalaiset haihtuivat Fenno-Skandiasta eli omalta alueeltaan???!!!)
Kivoja kirjoitushetkiä! Suosittele muillekin (jotkut voivat antaa omansa toisilleen luettaviksi)! Saatat innostua kovasti ja huomaat että ajatuksesi selkeytyvät kun harrastat tämmöistä kirjoittamista.
Älä unohda käydä kävelyllä aina välillä: voit miettiä kävellessäsi ja se selkeyttää ajatuksiasi!
Jeesus ja usko on ainoa terapia joka toimii. Muu on hömppää
Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Ymmärsin vaikka mitä ja miten ihmiset ja asiat liittyvät toisiinsa. Ja löysin ikioman verkostoni johon olen syntynyt ja jonka olen siis perinyt suvultani ja ymmärsin, että en ole mikään irrallinen mihinkään kuulumaton, ypöyksinäinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Ymmärsin vaikka mitä ja miten ihmiset ja asiat liittyvät toisiinsa. Ja löysin ikioman verkostoni johon olen syntynyt ja jonka olen siis perinyt suvultani ja ymmärsin, että en ole mikään irrallinen mihinkään kuulumaton, ypöyksinäinen ihminen.
Psykoterapian epäonnustumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko kertoa, miksi koit terapian epäonnistuneen tai tuhoavana?
Onhan siinä monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Esim. et löydä juuri sinulle sopivaa psykoterapeuttia, jonka luona käydä. Sen pitäisi olla luonnollinen asia, eikä mikään tabu. Minulle kävi todellinen säkä ja pääsin irti kroonisesta masennuksesta kolmevuotisella terapialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli turha, tai no ainoa hyöty oli se, että supportiivisen terapiani ollessa vielä kesken, en tiennyt että ei tule mitään hyödyllistä/toimivaa olemaan. Siis toivo, joskin turha, oli sentään.
Olin kaikesta avoin terapeutille - no hittojako sinne jumittamaankaan kannattaa mennä! Jälkikäteen kyllä sitten oli vähän kuin raiskattu olo - kun minä leväytin itseni auki kuin hauki fileerauslaudalla ja kohtelu oli sitten yliolkaista ja kuin metritavarana.
Niiin, olihan siinä se, että nyt tiedän kuinka turha voi tällainenkin olla!
Terapeutti-Sinkkonenkin juuri sanoi, että ahdistuksen hoito vaikuttaa vain lisänneen ahdistusta.
Vanha kunnon päiväkirja, itsetutkiskelu, filosofia, kohtuullinen liikunta ja ennen kaikkea ystävät ja mielekäs tekeminen ovat parhaita lääkkeitä, tietenkin on vaikea tietää mistä päästä aloittaa, jos on sairas, yksinäinen ja ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hyvä kun huomasit asian ja pystyt sen myöntämään. Ei terapia aina auta.
Mielestäni terapiassa on myös olennaista, että vuoropuhelu terapeutin kanssa sujuu. Niinkään ei aina ole, vaan ollaan niinsanotusti eri aaltopituuksilla. Ihmisen itsenkin voi olla vaikea pukea asioita sanoiksi, taikka toinen ei "osaa" lukea olennaista rivienvälistä.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti-Sinkkonenkin juuri sanoi, että ahdistuksen hoito vaikuttaa vain lisänneen ahdistusta.
Vanha kunnon päiväkirja, itsetutkiskelu, filosofia, kohtuullinen liikunta ja ennen kaikkea ystävät ja mielekäs tekeminen ovat parhaita lääkkeitä, tietenkin on vaikea tietää mistä päästä aloittaa, jos on sairas, yksinäinen ja ahdistunut.
Uskonto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Esim. et löydä juuri sinulle sopivaa psykoterapeuttia, jonka luona käydä. Sen pitäisi olla luonnollinen asia, eikä mikään tabu. Minulle kävi todellinen säkä ja pääsin irti kroonisesta masennuksesta kolmevuotisella terapialla.
Kolme vuotta ei ole mikään krooninen masennus.
Minusta taas ne oli hyvin käytetyt pari tonnia. Osasin pistää lapsuudenperheen väkivaltaisuuden oikeaan paikkaan elämässäni, eikä hullu vanhempi enää voi terrorisoida elämääni aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TEE ITSE- eli OMATERAPIA KIRJOITTAMALLA OMA ELÄMÄNKERTASI!
Minä tein oma/itseterapian kirjoittamalla oman elämänkertani ihan joka ikistä pikkuista yksityiskohtaa myöten mitä ikinä tuli mieleeni ja liittyi minuun jollakin tavalla. Kirjoitin myös kaiken omasta suvustani mikä ikinä tuli mieleeni. Kirjoitin noin viiden vuoden jaksoissa.
Nyt tuntuu niin niin puhtoiselta. Panin koko elämäni kirjoihin ja sinne voin sen unohtaa. Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Jos sairastun dementiaan niin siellä 'se kaikki' oikea on - ei tartte enää yrittää muistella mitään.
Mitä maksoi? Kopiontipaperit - 500 arkkia = nk riisi, noin 5-10 e riippuen ostopaikasta. Suurimman osan olen kirjoittanut käsin kaunolla koska en luota että säilyy koneella eli kuulakärkikyniä on mennyt.
Laitoin myös valokuvat järjestykseen ja jos ihmisistä(ni) joku kuva niin liitin mukaan.
Jos haluaa niin jossain voi omat kirjoitukset
Ja helpommin tämän tekee nykyään niin että puhuu ja antaa tekoälyn kirjoittaa sanelusta. Ja sit pyytää toiselta tekoälyltä kirjoituksen oikeakielisyyden tarkistamisen. Ei tule jännetuppitulehdusta.
Ei mitään hyötyä ollut. Elävä usko ja Uskovien seurakunta yhteys toimii paremmin ja ei maksa mitään.
3 vuorta terapiaa valtion piikkiin. No, itse en sitä maksanut, joten sinällään ei harmita.
Itse koin, että terapiassa mitättömille asioille tuli jälkikäteen ajateltuna ihmeellisiä merkityksiä. Sellaisia, mitä en toki ollut edes osannut ajatella - mutta toisaalta kovin epärealistisia. Suurin osa asioista ja tekemisistä ihmiset tekevät ja toheltavat ajattelematta pätkääkään. Niissä ei ole mitään suurta taka-ajatusta eikä merkitystä. Sen olen oppinut iän myötä vanhenemalla, elämänkokemusta kerryttämällä ja ihan vaan nyt itse havainnoimalla. Normalin tylsän elämän omaavan ihmisen elämässä on äärimmäisen vähän pahantahtoisia ihmisiä, jotka haluaisivat tieten tahtoen suunnitelmallisesti hyötyä tai vahingoittaa. Minun terapeuttini sai minut vainoharhaiseksi toisten ihmisten taka-ajatusten suhteen. Meni pitkään, että pääsin irti siitä ajatuksesta, että ihmiset jotenkin tarkkailevat minua hyötyäkseen. Ei tarkkaile. Suurin osa ei edes huomaa, että olen olemassa. Ja se on vallan loistava juttu 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TEE ITSE- eli OMATERAPIA KIRJOITTAMALLA OMA ELÄMÄNKERTASI!
Minä tein oma/itseterapian kirjoittamalla oman elämänkertani ihan joka ikistä pikkuista yksityiskohtaa myöten mitä ikinä tuli mieleeni ja liittyi minuun jollakin tavalla. Kirjoitin myös kaiken omasta suvustani mikä ikinä tuli mieleeni. Kirjoitin noin viiden vuoden jaksoissa.
Nyt tuntuu niin niin puhtoiselta. Panin koko elämäni kirjoihin ja sinne voin sen unohtaa. Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Jos sairastun dementiaan niin siellä 'se kaikki' oikea on - ei tartte enää yrittää muistella mitään.
Mitä maksoi? Kopiontipaperit - 500 arkkia = nk riisi, noin 5-10 e riippuen ostopaikasta. Suurimman osan olen kirjoittanut käsin kaunolla koska en luota että säilyy koneella eli kuulakärkikyniä on mennyt.
Laitoin myös valokuvat järjestykseen ja jos ihmisistä(ni) joku kuva niin liitin mukaan.
Itse ajattelen niin, että hitaus antaa mahdollisuuden ajatella ts. pakottaa ajattelemaan. Moni suoltaa omaa elämäänsä aivan liian nopeasti eteenpäin. Hidas käsikirjoittaminen sen sijaan pakottaa muistamaan sen, mitä aikoi kirjoittaa.
Sitä tarinaa ei kirjoita siis muille, vaan idea on kirjoittaa itselle. Lopputulemaan voi vaikka polttaa. Prosessi on sitten käyty.
ohoh. no, miesten terapia= vedetään kännit kavereiden kanssa ja asiat on selvät, ja naisten terapia= vuosia kallista asiointia, kun terapeuttihan tienaa sillä. syy tähän on selvä. miehet ajattelee loogisesti, naiset taas tunteella.
Minusta tuntuu, että psykoterapiassa ollaan rikottu rajojani ja terapeutti johdattelee, laittaa sanoja suuhuni, ehkä jopa manipuloi. Olen tehnyt päätöksiä joista en ole varma olivatko ne omiani vai tulivatko ne terapeutilta. Viimeksi en edes meinannut saada suunvuoroa kun terapeutti oli äänessä melkein koko istunnon ajan.
Olen kokenut hyödyttömänä ja kalliina.