Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapia ei tuonut elämääni mitään hyvää - päinvastoin
24.11.2024 |
Olen pikkuhiljaa alkanut myöntää itselleni, että olen tuhlannut pienen omaisuuden omakustanteiseen, pitkään psykoterapiaan. On jonkinsortin tabu sanoa, että terapia lähinnä heikensi elämänlaatua - niin tabu, että asiasta lähes aina syyllistetään asiakasta (!) Näin kuitenkin kävi, ja kaipaisin vertaistukea jos sellaista on. Oletko kokenut terapian turhana, tai pahimmillaan jopa tuhoavana?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Jeesus ja usko on ainoa terapia joka toimii. Muu on hömppää
jeebus ja usko on hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio on ilmaista ja toimi minulle paremmin.
Naisille pitää ajatteluakin opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa rahanhukkaa ja sanoinkin sen suoraan terapeutille, otti tietenkin itseensä ja totesi, että tätä pitäisi jatkaa kaksi kertaa viikossa ainakin vuoden ajan vielä. Totesin vittuuntuneena, että etköhän sä saa jonkun asiakkaan, joka mahdollisesti hyötyykin tästä.
Terapiaanhan itseasiassa pitää mennä vasta kun on ns. tasapainossa, olin kyllä. 1,5 vuotta myöhemmin olin kaikkea muuta, yritti jopa tuputtaa lääkkeitä kun puhuin sukulaisen itsemurhasta ja siitä, että ymmärrän kyllä, miksi päätyi siihen. Terapeutilla oli ns. näkemys minusta, johon yritti sovittaa koko toiminnan ja tulkitsi sanomisensa tämän alkuasetelman mukaan. Lisäksi se rooleilla pelailu ja asioiden salailu on näin asiakkaan näkökulmasta erikoista, ei ikään kuin kerrota kuin se laajempi viitekehys ja sitten manipulointia muistuttavalla tavalla pelaillaan keskusteluilla ja muulla, että ihminen sekoittaa jo melkein se
Tässä ketjussa puhutaan psykoterapiasta, jossa on tietyt koulutus- ja pohjakoulutusvaatimukset. Tuo mainitsemani oli psykiatrian erikoislääkäri taustaltaan. Se tekeekin tästä vielä huolestuttavampaa, että vaikka näitä koulutetaan ja valvotaan ainakin näennäisesti, voi lopputulos olla mitä tahansa. Tämä on sellainen toimiala, että väärinkäytökset jäävät usein piiloon, ellei tapahdu jotakin niin raflaavaa, että useat valittavat ja vievät asioita jopa rikosprosessiin, jos jotain rikollista on tapahtunut. Näissä on sana sanaa vastaan ja asiakas jää aina toiseksi jos alat väittämään, että joku on toiminut epäammattimaisesti. Osaavat selitellä asiat parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti-Sinkkonenkin juuri sanoi, että ahdistuksen hoito vaikuttaa vain lisänneen ahdistusta.
Vanha kunnon päiväkirja, itsetutkiskelu, filosofia, kohtuullinen liikunta ja ennen kaikkea ystävät ja mielekäs tekeminen ovat parhaita lääkkeitä, tietenkin on vaikea tietää mistä päästä aloittaa, jos on sairas, yksinäinen ja ahdistunut.Uskonto.
On satua
Lainaukset ei tietenkään täällä toimi eikä niitä edes yritetä saada kuntoon, mutta tämä viestini olis siis tarkoitettu viestiin, jossa todettiin, ettei terapeutilla olisi koulutusvaatimusta. Psykoterapeuteilla on.
Tässä ketjussa puhutaan psykoterapiasta, jossa on tietyt koulutus- ja pohjakoulutusvaatimukset. Tuo mainitsemani oli psykiatrian erikoislääkäri taustaltaan. Se tekeekin tästä vielä huolestuttavampaa, että vaikka näitä koulutetaan ja valvotaan ainakin näennäisesti, voi lopputulos olla mitä tahansa. Tämä on sellainen toimiala, että väärinkäytökset jäävät usein piiloon, ellei tapahdu jotakin niin raflaavaa, että useat valittavat ja vievät asioita jopa rikosprosessiin, jos jotain rikollista on tapahtunut. Näissä on sana sanaa vastaan ja asiakas jää aina toiseksi jos alat väittämään, että joku on toiminut epäammattimaisesti. Osaavat selitellä asiat parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tuoda oman kokemukseni keskusteluun. Käyn kolmevuotista kelan terapiaa. Välillä mietin itsekin että mitä järkeä siinä on. Mutta usein terapiakäynnin jälkeen olo on psyykkisesti keventynyt. Jotenkin luottavaisempi ja toiveikkaampi. Ja kun tämä tapahtuu kerran viikossa niin kyllä siitä on ollut varmasti paljon apuakin. Esimerkiksi erokriisin läpikäyminen olisi varmasti ollut todella paljon vaikeampaa ilman terapiaa. Koen että terapeuttini ammatillisuus on kykyä olla ohjaamatta ajatuksiani liikaa mihinkään suuntaan. Olen terapiassa paljon enemmän äänessä kuin terapeuttini. Parasta on se että tulen aina kohdatuksi ja voin tuoda keskusteluun ihan mitä tahansa mielen päällä olevaa. Ei tarvitse miettiä onko jokin aihe tabu tai loukkaantuuko joku kun ajattelen tietyllä tavalla.
Itselläni puhkesi ahdistuneisuushäiriö epäonnistuneessa psykoterapiassa (kroonisen masennuksen takia menin) ku kemiat ei kohdanneet terapeutin kanssa ja suuntaus oli väärä.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyötyä ollut. Elävä usko ja Uskovien seurakunta yhteys toimii paremmin ja ei maksa mitään.
Uskikset vois tunkea sen jeebusristin perseeseensä
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt Kelan psykoterapian, suunnilleen sen 3 vuotta. Psykodynaaminen terapia, jos tällä nyt mitään merkitystä on. Keskittyy oikeastaan lapsuuden kaivelemiseen ja ajattelin sen olevan hyvä asia. Terapeutti oli suurimman osan ajasta hiljaa ja minun piti aloittaa keskustelu. Hiljaisia hetkiä oli paljon, sekä minä että terapeutti tuijoteltiin kengänkärkiä. Puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen masennus alkoi hiipiä hiljaa takaisin. Nyt olen huonommassa kunnossa kuin koskaan. Masennus diagnoosi ollut kohta 10 vuotta. Jotain tuosta terapiasta jäi käteen mutta minua se ei parantanut. Nyt olen käynyt aikuispsykiatrian polilla "juttelemassa", työntekijäkin vaihtunut jo kolmesti. En koe tästä juttelusta tai terapiasta mitään hyötyä. Seuraava mitään kokeilen tähän masennukseen lääkityksen lisäksi on eläinavusteinen terapia. Eläinten seura ja läsnäolo tekevät minulle paljon enemmän kuin ihmisterapeutin kallonkutistus.
Kumpa minunkin terapeutti olisi hiljaa ja antaisi minun puhua ja kuuntelisi minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
👩🏼: Yyhyy ahistaa ja itkettää!
👨🦰: Kerro lisää.
👩🏼: Yyhyy elämä ahistaa.
👨🦰: Mikä erityisesti ahdistaa?
👩🏼: Yyhyy kaikki!
👨🦰: Kerro lisää!
👩🏼: Olen niiiin uuupunut yyhyy!
👨🦰: Oletko ajatellut että äitisi on kenties narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa rahanhukkaa ja sanoinkin sen suoraan terapeutille, otti tietenkin itseensä ja totesi, että tätä pitäisi jatkaa kaksi kertaa viikossa ainakin vuoden ajan vielä. Totesin vittuuntuneena, että etköhän sä saa jonkun asiakkaan, joka mahdollisesti hyötyykin tästä.
Terapiaanhan itseasiassa pitää mennä vasta kun on ns. tasapainossa, olin kyllä. 1,5 vuotta myöhemmin olin kaikkea muuta, yritti jopa tuputtaa lääkkeitä kun puhuin sukulaisen itsemurhasta ja siitä, että ymmärrän kyllä, miksi päätyi siihen. Terapeutilla oli ns. näkemys minusta, johon yritti sovittaa koko toiminnan ja tulkitsi sanomisensa tämän alkuasetelman mukaan. Lisäksi se rooleilla pelailu ja asioiden salailu on näin asiakkaan näkökulmasta erikoista, ei ikään kuin kerrota kuin se laajempi viitekehys ja sitten manipulointia muistuttavalla tavalla pelaillaan keskustelui
Tämä. Kentällä tapahtuu niin seksuaalista, kuin hengellistäkin manipulaatiota/hyväksikäyttöä, mutta nämä(kin) normalisoidaan/laitetaan asiakkaan piikkiin. Ei enää ikinä psykoterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Esim. et löydä juuri sinulle sopivaa psykoterapeuttia, jonka luona käydä. Sen pitäisi olla luonnollinen asia, eikä mikään tabu. Minulle kävi todellinen säkä ja pääsin irti kroonisesta masennuksesta kolmevuotisella terapialla.
Hehe. Olet nainen eli sekopäisyytesi palaa takuulla. Ja pahempana!
Mitä hauskaa sinulle on kenenkään kroonisessa masennuksessa?
Minä en ole käynyt terapiassa, vaikka olen miettinyt. Olen terapioinut itseäni lukemalla, lukemalla ja lukemalla. Luin tommy hellsteniä, buddhalaisia ajatuksia, paula salomaan kirjoja narsismista, kaikkia tunteisiin liittyviä kirjoja, yksi suosikkini on susanna purra: löydä tunteesi voima.
Ja kirjoittamalla päiväkirjaa. Suurimman työn tein 10 vuotta sitten ja suurin työ kesti pari vuotta. Löysin itseni ja elämän syyseuraussuhteeni. Ja kaikki on nyt hyvin.
viime viikolla Törmäsin youtubessa tommy hellstenin ihminen tavattavissa keskusteluihin häpeästä, itsetuntemuksesta yms. Nämä kolahtivat minuun, kun tajusin, että nyt tajuan kristallinkirkkaasti, mistä tommy puhuu. Ihan toisin kuin silloin 10vuotta sitten. Ajattelen nyt, että Minusta tommy on asian ytimessä. Kun hänen ajatuksensa tajuaa, niin ei ole mitään muuta, mitä ihmisen pitäisi ymmärtää. Menneisyydellä ei ole mitään väliä.
Eli itse keskusteluun: mitä olen menettänyt siinä, etten mennytkään terapiaan vaan terapioin itseäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda oman kokemukseni keskusteluun. Käyn kolmevuotista kelan terapiaa. Välillä mietin itsekin että mitä järkeä siinä on. Mutta usein terapiakäynnin jälkeen olo on psyykkisesti keventynyt. Jotenkin luottavaisempi ja toiveikkaampi. Ja kun tämä tapahtuu kerran viikossa niin kyllä siitä on ollut varmasti paljon apuakin. Esimerkiksi erokriisin läpikäyminen olisi varmasti ollut todella paljon vaikeampaa ilman terapiaa. Koen että terapeuttini ammatillisuus on kykyä olla ohjaamatta ajatuksiani liikaa mihinkään suuntaan. Olen terapiassa paljon enemmän äänessä kuin terapeuttini. Parasta on se että tulen aina kohdatuksi ja voin tuoda keskusteluun ihan mitä tahansa mielen päällä olevaa. Ei tarvitse miettiä onko jokin aihe tabu tai loukkaantuuko joku kun ajattelen tietyllä tavalla.
Jumalàuta sinunkin paskaterapiasi me maksetaan veroissa onneksi Orvon hallitus lopettaa tollaset saatana!
Vierailija kirjoitti:
👩🏼: Yyhyy ahistaa ja itkettää!
👨🦰: Kerro lisää.
👩🏼: Yyhyy elämä ahistaa.
👨🦰: Mikä erityisesti ahdistaa?👩🏼: Yyhyy kaikki!
👨🦰: Kerro lisää!
👩🏼: Olen niiiin uuupunut yyhyy!
👨🦰: Oletko ajatellut että äitisi on kenties narsisti?
No se auttoi minua pääsemään sinusta eroon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Ymmärsin vaikka mitä ja miten ihmiset ja asiat liittyvät toisiinsa. Ja löysin ikioman verkostoni johon olen syntynyt ja jonka olen siis perinyt suvultani ja ymmärsin, että en ole mikään irrallinen mihinkään kuulumaton, ypöyksinäinen ihminen.
Minulla psykoterapeutti on muodostanut vahvoja mielipiteitä perheenjäsenistäni, erittäin negatiivisia :(
Oma psykoterapeuttini haukkui molemmat vanhempani täysin kelvottomiksi. Ja moneen kertaan. Oli väärässä. Vanhemmissani oli paljon myös hyvää...
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda oman kokemukseni keskusteluun. Käyn kolmevuotista kelan terapiaa. Välillä mietin itsekin että mitä järkeä siinä on. Mutta usein terapiakäynnin jälkeen olo on psyykkisesti keventynyt. Jotenkin luottavaisempi ja toiveikkaampi. Ja kun tämä tapahtuu kerran viikossa niin kyllä siitä on ollut varmasti paljon apuakin. Esimerkiksi erokriisin läpikäyminen olisi varmasti ollut todella paljon vaikeampaa ilman terapiaa. Koen että terapeuttini ammatillisuus on kykyä olla ohjaamatta ajatuksiani liikaa mihinkään suuntaan. Olen terapiassa paljon enemmän äänessä kuin terapeuttini. Parasta on se että tulen aina kohdatuksi ja voin tuoda keskusteluun ihan mitä tahansa mielen päällä olevaa. Ei tarvitse miettiä onko jokin aihe tabu tai loukkaantuuko joku kun ajattelen tietyllä tavalla.
Alapeukuttajien mielestä positiiviset kokemukset eivät kuulu tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda oman kokemukseni keskusteluun. Käyn kolmevuotista kelan terapiaa. Välillä mietin itsekin että mitä järkeä siinä on. Mutta usein terapiakäynnin jälkeen olo on psyykkisesti keventynyt. Jotenkin luottavaisempi ja toiveikkaampi. Ja kun tämä tapahtuu kerran viikossa niin kyllä siitä on ollut varmasti paljon apuakin. Esimerkiksi erokriisin läpikäyminen olisi varmasti ollut todella paljon vaikeampaa ilman terapiaa. Koen että terapeuttini ammatillisuus on kykyä olla ohjaamatta ajatuksiani liikaa mihinkään suuntaan. Olen terapiassa paljon enemmän äänessä kuin terapeuttini. Parasta on se että tulen aina kohdatuksi ja voin tuoda keskusteluun ihan mitä tahansa mielen päällä olevaa. Ei tarvitse miettiä onko jokin aihe tabu tai loukkaantuuko joku kun ajattelen tietyllä tavalla.
Jumalàuta sinunkin paskaterapiasi me maksetaan veroissa onneksi Orvon hallitus lopettaa tollas
Ihan itse olen niitä veroja maksanut siinä missä muutkin :D
En koe hyötyneeni paljoa, mutta jotain kuitenkin. Kävin opiskeluaikaan, kun tähtäsin itsekin alalle. Se jäi, mutta harrastuksena tulee seurattua psykologiaa. Koen kyllä, että siinä hommassa terapiasta on ollut paljon apua. Tietää vähän omasta kokemuksesta, kuinka ihmisen pää toimii. Mistä ja miten ihmisen muisti, muistot ja traumat muodostuvat. Miten ne aktivoituvat ja miten ne deaktivoidaan.
Jos on intoa opiskella itsenäisesti terapian jälkeen, kannattaa kokeilla. Jos tuntuu että asiat jäivät kesken, esim. itsehoito-oppaiden avulla.
Uskonto on hömppää kuten nuo luettelemasi muut hömpät.