Psykoterapia ei tuonut elämääni mitään hyvää - päinvastoin

Olen kokenut saman. Kävin parikymppisenä terapiassa omakustanteisesti pari vuotta. Ei se minua tuhonnutkaan, mutta turhaa se oli. Olin onneton, koska olin yksinäinen. Ei siihen lapsuuden penkominen auttanut. Auttoi lopulta kun perustin perheen. 

Bonustyttäreni, johon olen tutustunut vasta hänen ollessaan aikuinen ja omillaan, on myös käynyt vuosia terapiassa. Pidän sitä aika turhana, koska hänen asiansa ovat loistavasti. Terapian myötä hän on ensin todennut, että molemmat vanhemmat ovat narsisteja, nykyään ilmeisesti vain äiti. Luulen, että kun on liikaa keskittyä vain ongelmiin, niin ne vaan paisuvat. . Mieheni ja tyttären muut sisarukset ovat kuitenkin nähneet tyttären suhteen äitiinsä vierestä, eikä kyseessä ole mikään kaltoinkohtelutapaus. On ollut riitoja kahden temperamenttisen naisen välillä, mutta äiti kuitenkin vaikuttaa ihan hyvältä äidiltä. Mietin, että jos terapian johdosta pistää poikki välit äitiinsä, niin on tapahtunut enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, hyvä kun huomasit asian ja pystyt sen myöntämään.  Ei terapia aina auta.

Mielestäni terapiassa on myös olennaista, että vuoropuhelu terapeutin kanssa sujuu. Niinkään ei aina ole, vaan ollaan niinsanotusti eri aaltopituuksilla.  Ihmisen itsenkin voi olla vaikea pukea asioita sanoiksi, taikka toinen ei "osaa" lukea olennaista rivienvälistä. 

Se on ihan tutkittu juttu, että terapian tekee vaikuttavaksi toimiva yhteistyösuhde asiakkaan ja terapeutin välillä. Jos sitä ei ole, terapia ei usein auta ja koetaan turhaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Ymmärsin vaikka mitä ja miten ihmiset ja asiat liittyvät toisiinsa. Ja löysin ikioman verkostoni johon olen syntynyt ja jonka olen siis perinyt suvultani ja ymmärsin, että en ole mikään irrallinen mihinkään kuulumaton, ypöyksinäinen ihminen. 

 

Minulla psykoterapeutti on muodostanut vahvoja mielipiteitä perheenjäsenistäni, erittäin negatiivisia :(

Vierailija kirjoitti:

ohoh. no, miesten terapia= vedetään kännit kavereiden kanssa ja asiat on selvät, ja naisten terapia= vuosia kallista asiointia, kun terapeuttihan tienaa sillä. syy tähän on selvä. miehet ajattelee loogisesti, naiset taas tunteella. 

Miehet ajattelee ihan muulla, kuin logiikalla. Ainakin, kun näitä ympäristön äijiä seuraa. Enempi mukavuudenhalun ja laiskuuden vietävissä. Monesti loogisesti toimiva muistaisi miettiä myös seurauksia pidemmän päälle. 

Olen terapeuttien suurkuluttaja, mutta oppinut samalla tunnistamaan huonot tai ei minulle sopivat. Siinäkin on iso ero ja tiedostaa onko kyse ammatillisesta osaamattomuudesta vai yhteys ei vain terapeuttiin luonnistu. Joka kerta kuitenkin lopetan terapian kohteliaasti, meteliä nostamatta, sillä vahinkoa ei ole parin käyntikerran jälkeen päässyt vielä käymään. Yhden erityisen huonon kohdalla kirjoitin pitkän ja suoran palautteen sekä perustelin hänen aiheuttamansa vahingon minussa, koska ehdin käymään useamman kerran. Tietenkään terapeutti ei myöntänyt toimineensa väärin, mutta on käsittääkseni lopettanut vastaanotot ehkä muiden samanlaisen palautteen johdosta? 

Ikävä kyllä terapeuteissa,  metodista riippumatta, on sellaisia, jotka eivät osaa käsitellä vaikeita tunteita saati kohdata erilaisuutta. Terapeutin yksi tärkeä ominaisuus on osata luoda turvallinen ja selkeä suhde asiakkaaseensa kuin myös kertoa avoimesti omista toimintatavoistaan. Hyvä terapeutti on usein hyvä ihmistuntija ja kykenee kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä sekä reaktioita. Kannattaa siis tarkistaa terapeutin taustat, työelämän kokemus ja aina on hyvä merkki, jos terapeutille joutuu jonkun viikon jonottamaan ennen ensimmäistä käyntiä.

Meditaatio on ilmaista ja toimi minulle paremmin.

Ihan turhaa rahanhukkaa ja sanoinkin sen suoraan terapeutille, otti tietenkin itseensä ja totesi, että tätä pitäisi jatkaa kaksi kertaa viikossa ainakin vuoden ajan vielä. Totesin vittuuntuneena, että etköhän sä saa jonkun asiakkaan, joka mahdollisesti hyötyykin tästä.

Terapiaanhan itseasiassa pitää mennä vasta kun on ns. tasapainossa, olin kyllä. 1,5 vuotta myöhemmin olin kaikkea muuta, yritti jopa tuputtaa lääkkeitä kun puhuin sukulaisen itsemurhasta ja siitä, että ymmärrän kyllä, miksi päätyi siihen. Terapeutilla oli ns. näkemys minusta, johon yritti sovittaa koko toiminnan ja tulkitsi sanomisensa tämän alkuasetelman mukaan. Lisäksi se rooleilla pelailu ja asioiden salailu on näin asiakkaan näkökulmasta erikoista, ei ikään kuin kerrota kuin se laajempi viitekehys ja sitten manipulointia muistuttavalla tavalla pelaillaan keskusteluilla ja muulla, että ihminen sekoittaa jo melkein sen, mikä on hänen omaa persoonaansa  ja mikä elämässä olleiden olosuhteiden/tilanteiden luomaa reaktiotapaa. Siis asioita ei avattu koskaan selkeästi, vaan terapeutti halusi johtaa koko ajan ja hänellä oli ns. vaikuttimet, joita ei avannut. Rakentava vuoropuhelu uupui. En tosin tiedä, millaista tuon edes pitäisi olla. Tuntuu, että jossain jenkki tosi-tv -ohjelmissa on jo lyhyt pätkä terapian katsomista paljon selkeämpää ja avoimempaa kuin suomalaisessa systeemissä, vaikka kv-suosituksiin sekin kai nojaa.

Myöhemmin kävin työterveyden kautta pari keskustelua psykiatrin kanssa ja hän totesi tuosta mainitessani, että ihan hyvinhän siellä selvästi onnistuttiin sinusta triggeröimään reaktioita.

Ongelma on paljon laajempi kuin näissä keskusteluissa tajuaisikaan. Jollekin traumaterapialle on toki paikkansa, mutta luulen, että aika moni muu on täysin uskomushoidon tasolla olevaa puoskarointia ja terapeutin persoonan toteuttamista heikommassa asemassa olevaan ihmiseen, josta vielä laskutetaan suolaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Esim. et löydä juuri sinulle sopivaa psykoterapeuttia, jonka luona käydä. Sen pitäisi olla luonnollinen asia, eikä mikään tabu. Minulle kävi todellinen säkä ja pääsin irti kroonisesta masennuksesta kolmevuotisella terapialla.

Hehe. Olet nainen eli sekopäisyytesi palaa takuulla. Ja pahempana!

Vierailija kirjoitti:

ohoh. no, miesten terapia= vedetään kännit kavereiden kanssa ja asiat on selvät, ja naisten terapia= vuosia kallista asiointia, kun terapeuttihan tienaa sillä. syy tähän on selvä. miehet ajattelee loogisesti, naiset taas tunteella. 

Mitä loogista tai järkevää on itsensä lääkitsemisessä alkoholilla?

Vierailija kirjoitti:

Olen terapeuttien suurkuluttaja, mutta oppinut samalla tunnistamaan huonot tai ei minulle sopivat. Siinäkin on iso ero ja tiedostaa onko kyse ammatillisesta osaamattomuudesta vai yhteys ei vain terapeuttiin luonnistu. Joka kerta kuitenkin lopetan terapian kohteliaasti, meteliä nostamatta, sillä vahinkoa ei ole parin käyntikerran jälkeen päässyt vielä käymään. Yhden erityisen huonon kohdalla kirjoitin pitkän ja suoran palautteen sekä perustelin hänen aiheuttamansa vahingon minussa, koska ehdin käymään useamman kerran. Tietenkään terapeutti ei myöntänyt toimineensa väärin, mutta on käsittääkseni lopettanut vastaanotot ehkä muiden samanlaisen palautteen johdosta? 

Ikävä kyllä terapeuteissa,  metodista riippumatta, on sellaisia, jotka eivät osaa käsitellä vaikeita tunteita saati kohdata erilaisuutta. Terapeutin yksi tärkeä ominaisuus on osata luoda turvallinen ja selkeä suhde asiakkaaseensa kuin myös kertoa avoimesti omista toimintat

Terapeuttien suurkuluttaja? 😁😄😃😆🤣

Vihervassari Helsingistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Esim. et löydä juuri sinulle sopivaa psykoterapeuttia, jonka luona käydä. Sen pitäisi olla luonnollinen asia, eikä mikään tabu. Minulle kävi todellinen säkä ja pääsin irti kroonisesta masennuksesta kolmevuotisella terapialla.

Kolme vuotta ei ole mikään krooninen masennus. 

Hmmm. Luepa uudelleen. 

Terapia oli kolmevuotinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ohoh. no, miesten terapia= vedetään kännit kavereiden kanssa ja asiat on selvät, ja naisten terapia= vuosia kallista asiointia, kun terapeuttihan tienaa sillä. syy tähän on selvä. miehet ajattelee loogisesti, naiset taas tunteella. 

Miehet ajattelee ihan muulla, kuin logiikalla. Ainakin, kun näitä ympäristön äijiä seuraa. Enempi mukavuudenhalun ja laiskuuden vietävissä. Monesti loogisesti toimiva muistaisi miettiä myös seurauksia pidemmän päälle. 

Niin ei uskalleta kohdata omia tunteita, vaan vedetään kaikki negatiivinen maton alle. Sitten vähättelevät samalla tavalla naisten tunteita kuin omiaan. Ei se ole niin vakavaa ja kunhan vaan heittää läppää kavereiden kanssa, ei mitään vakavaa ole olemassakaan. Ja mitä tuo nainen tuossa vauhkoaa jos vaan ottaa iisisti niin mitään ongelmaa ei ikinä ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa rahanhukkaa ja sanoinkin sen suoraan terapeutille, otti tietenkin itseensä ja totesi, että tätä pitäisi jatkaa kaksi kertaa viikossa ainakin vuoden ajan vielä. Totesin vittuuntuneena, että etköhän sä saa jonkun asiakkaan, joka mahdollisesti hyötyykin tästä.

Terapiaanhan itseasiassa pitää mennä vasta kun on ns. tasapainossa, olin kyllä. 1,5 vuotta myöhemmin olin kaikkea muuta, yritti jopa tuputtaa lääkkeitä kun puhuin sukulaisen itsemurhasta ja siitä, että ymmärrän kyllä, miksi päätyi siihen. Terapeutilla oli ns. näkemys minusta, johon yritti sovittaa koko toiminnan ja tulkitsi sanomisensa tämän alkuasetelman mukaan. Lisäksi se rooleilla pelailu ja asioiden salailu on näin asiakkaan näkökulmasta erikoista, ei ikään kuin kerrota kuin se laajempi viitekehys ja sitten manipulointia muistuttavalla tavalla pelaillaan keskusteluilla ja muulla, että ihminen sekoittaa jo melkein sen, mikä on hänen omaa persoonaansa  ja mikä

Sen ns. terapeutin ammatin voi opiskella nettikurssina. Se kertonee paljon, että koulun penkillä ei tarvitse istua, eikä tosiasiallista opettajaa ole. Terapeutti puoskaroi ihan omiaan ja omikseen ilman tosiasiallista palautetta keneltäkään. Edes niiden opettajien ammattitaidosta en ole lainkaan vakuuttunut - tai sitten niillä on 36 tuntia vuorokaudessa käytössä. Sen verran on meriittejä kertynyt. Kunhan vain maksat laskut kurssista ja kirjottelet tai kirjoitutat itsellesi sopivat pohdiskelevat esseet. Sitten oletkin jo ratkaisukeskeinen psykoterapeutti. 

Mä kävin useamman kymmeniä kertoja opiskelijaterapeutilla,

mikä oli kokematon, osaamaton sekä epäkypsä ihminen. Ei osannut soveltaa.

Traumatisoiduin sielläkin!

😡😡😡😡

Olis EHANAA päästä Antti Tuiskun terapiaan 🥰😍

- vakavasti traumatisoitunut 

Vierailija kirjoitti:

Olis EHANAA päästä Antti Tuiskun terapiaan 🥰😍

- vakavasti traumatisoitunut 

En suosittele!

Tarkoitatko AP, että terapiassa vain valvotaan vanhoja asioita?

Joo, nuo lääkkeet. Minusta terapeutti ei saisi ehdottaa lääkitystä, jos ei ole samalla psykiatri. Minulle terapeutti sanoi parikymppisenä, että lääkkeet on aloitettava, muuten ei hoida. Masennukseni oli kuitenkin lievä tai keskivaikea, en vahingoittanut itseäni tai muita ja kävin vaativassa asiantuntijatyössä. Lääkkeiden aloittamisen vuoksi söin niitä turhaan yli vuosikymmenen. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin, mutta sopivaa ei löytynyt. Olivat tehottomia. Olen pärjännyt lähes saman verran  ilman lääkkeitä, jopa läpi äidin kuoleman ja avioeron, enkä huomaa olon huonontuneen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen terapeuttien suurkuluttaja, mutta oppinut samalla tunnistamaan huonot tai ei minulle sopivat. Siinäkin on iso ero ja tiedostaa onko kyse ammatillisesta osaamattomuudesta vai yhteys ei vain terapeuttiin luonnistu. Joka kerta kuitenkin lopetan terapian kohteliaasti, meteliä nostamatta, sillä vahinkoa ei ole parin käyntikerran jälkeen päässyt vielä käymään. Yhden erityisen huonon kohdalla kirjoitin pitkän ja suoran palautteen sekä perustelin hänen aiheuttamansa vahingon minussa, koska ehdin käymään useamman kerran. Tietenkään terapeutti ei myöntänyt toimineensa väärin, mutta on käsittääkseni lopettanut vastaanotot ehkä muiden samanlaisen palautteen johdosta? 

Ikävä kyllä terapeuteissa,  metodista riippumatta, on sellaisia, jotka eivät osaa käsitellä vaikeita tunteita saati kohdata erilaisuutta. Terapeutin yksi tärkeä ominaisuus on osata luoda turvallinen ja selkeä suhde asiakkaaseensa kuin myös kertoa avoimesti omista toimintat

Sinunlaisesi vìtun trendisekopää on todella esimerkki siitä mikä suomalaisissa naisissa on vikana. 

Olen käynyt Kelan psykoterapian, suunnilleen sen 3 vuotta. Psykodynaaminen terapia, jos tällä nyt mitään merkitystä on. Keskittyy oikeastaan lapsuuden kaivelemiseen ja ajattelin sen olevan hyvä asia. Terapeutti oli suurimman osan ajasta hiljaa ja minun piti aloittaa keskustelu. Hiljaisia hetkiä oli paljon, sekä minä että terapeutti tuijoteltiin kengänkärkiä. Puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen masennus alkoi hiipiä hiljaa takaisin. Nyt olen huonommassa kunnossa kuin koskaan. Masennus diagnoosi ollut kohta 10 vuotta. Jotain tuosta terapiasta jäi käteen mutta minua se ei parantanut. Nyt olen käynyt aikuispsykiatrian polilla "juttelemassa", työntekijäkin vaihtunut jo kolmesti. En koe tästä juttelusta tai terapiasta mitään hyötyä. Seuraava mitään kokeilen tähän masennukseen lääkityksen lisäksi on eläinavusteinen terapia. Eläinten seura ja läsnäolo tekevät minulle paljon enemmän kuin ihmisterapeutin kallonkutistus.