Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapia ei tuonut elämääni mitään hyvää - päinvastoin
24.11.2024 |
Olen pikkuhiljaa alkanut myöntää itselleni, että olen tuhlannut pienen omaisuuden omakustanteiseen, pitkään psykoterapiaan. On jonkinsortin tabu sanoa, että terapia lähinnä heikensi elämänlaatua - niin tabu, että asiasta lähes aina syyllistetään asiakasta (!) Näin kuitenkin kävi, ja kaipaisin vertaistukea jos sellaista on. Oletko kokenut terapian turhana, tai pahimmillaan jopa tuhoavana?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen monille palstamiehille terapia tekisi hyvää 😉
Käyn ammatilaisella seksiterapiassa aina kun raskin. 100€ per 30 min terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntemukseni nousi ihan potensseissa. Ymmärsin vaikka mitä ja miten ihmiset ja asiat liittyvät toisiinsa. Ja löysin ikioman verkostoni johon olen syntynyt ja jonka olen siis perinyt suvultani ja ymmärsin, että en ole mikään irrallinen mihinkään kuulumaton, ypöyksinäinen ihminen.
Minulla psykoterapeutti on muodostanut vahvoja mielipiteitä perheenjäsenistäni, erittäin negatiivisia :(
Oma psykoterapeuttini haukkui molemmat vanhempani täysin kelvottomiksi. Ja moneen kertaan. Oli väärässä. Vanhemmissani oli paljon myös hyvää...
Niin munkin vanhemmissa, esim. äiti on kertonut ettei terapeuttiin kuulu luottaa sokeasti vaan häntä pitää osata myös kyseenalaistaa ja terapeutin kuuluu olla läpinäkyvä toimintata
Ei ihme, jos terapiassa pää menee sekaisin, jos ei tiedä, kenen puheisiin voi luottaa.
Täällä on ollut monta kertaa tää sama keskustelu, ja jokaisella kerralla on tullut ilmi, ettei ihmiset ole edes käyneet missään psykoterapiassa tai terapiassa, vaan sairaanhoitajan / mielenterveyshoitajan luona juttelemassa ja seurantakäynneillä, joita he nimittävät "terapiaksi"
Myöskään ihmisillä ei ole ollut mitään hajua siitä, että psykoterapioita on erilaisia ja niissä käyttäytyvät ne terapeutit eri tavalla riippuen siitä muodosta. Joillekkin sopii se yksi muoto, toiselle toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käy terapiassa koska ne rakastuu siihen ihanaan villapaitahemmoon joka on myös ihana kirjailija😍🥰
Monet naiset käy kyllä ihan oikeasti tietyllä terapeutilla sen takia että hän on alan julkkis ja kirjailija.
Esimerkkejä näistä julkkisterapeuteista; Antti ja Tommy mainittu, Etan selvästi ammattitaidottomat pellet, Anja Snellman ketä vielä löytyy? Kari Ketonenhan on myös.
En tiedä ko henkilöitä, mutta itse en aliarvioisi ketään ihmismielen ymmärtäjää sen perusteella, että formaali koulutus puuttuu.
Tässä ketjussa keskustellaan _psykoterapiasta_. Ja kyllä; minusta pelkkä terapeutti-nimikkeen käyttö on nykyisin osoitus katastrofista - joskin sitä alkaa olla myös psykoterapian puolella. Pelkkänä terapeuttina voi toimia vaikka pellehermanni kirjekurssikoulutuksella, ja jälki on myös sen mukaista. Näiden lisäksi sitten vielä manipuloimassa, ja vähintäänkin taloudellisesti hyväksikäyttämässä ihmispoloja ns couching-ammattilaiset ja htvinvointivalmentajat. Kentällä on viidakon lait, ja todellisuudessa motiiveina valta, narsismi ja etenkin raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käy terapiassa koska ne rakastuu siihen ihanaan villapaitahemmoon joka on myös ihana kirjailija😍🥰
Monet naiset käy kyllä ihan oikeasti tietyllä terapeutilla sen takia että hän on alan julkkis ja kirjailija.
Esimerkkejä näistä julkkisterapeuteista; Antti ja Tommy mainittu, Etan selvästi ammattitaidottomat pellet, Anja Snellman ketä vielä löytyy? Kari Ketonenhan on myös.
En tiedä ko henkilöitä, mutta itse en aliarvioisi ketään ihmismielen ymmärtäjää sen perusteella, että formaali koulutus puuttuu.Tässä ketjussa keskustellaan _psykoterapiasta_. Ja kyllä; minusta pelkkä terapeutti-nimikkeen käyttö on nykyisin osoitus katastrof
Edit: coaching.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin joskus psykiatrin juttusilla kun ammoisina aikoina. Halusin armeijan sijaan mennä sivariin. Niin en tiedä käyttivätkö silloin kaikki muutkin sivariin haluavat psykolla vai mikä oli. Ihan sama, ei maksanut minulle mitään.
Psykiatri totesi ettei hän ymmärrä miksi sivariin haluavat kierrätetään hänen kauttaan. Juteltiin siinä tovin aikaa suoraan sanoen hyvinkin vapautuneesti ja kaunistelematta. Sanoi että mieluummin hän itse ainakin hankkisi purjeveneen kuin kävisi terapiassa. En tajunnut mitä tarkoitti. Selvisi että terapiassa käynnit yleensä maksetaan itse ja se oli jo tuolloin arvokasta puuhaa. Sanoi että voi hän määrä "nappeja" jos niin haluan, mutta ei niille taida tarvetta olla. En halunnut.
Jos psykoterapeutiksi osuu oikeasti hyvä ammattilainen niin voihan olla ihan hyvääkin toimintaa. Siinä voi oppia näkemään paremmin itsensä ajatuksien tasot ja niiden vaikutukset.
Toisaalta joskus olen kuullut että ihminen voi valaistua 10 minuutissa enemmän kuin 10 vuodessa. Miten lie, en tiedä.
Olisiko niin että kannattaa olla itselleen uskollinen ja kuunnella tuntojaan. Mutta ei tarvitse silti lukittautua johonkin kerran keksimäänsä. Itseään voi jalostaa, kultivoida.
Jos on kokenut ahdistavan asian tai useitakin niin yleensä niistä voi jäädä jonkinlainen tumma henkinen möykky sisälle. Kuinkahan monissa saunailloissa tai jalkapalloharjoitusten jälkeisissä pukuhuonejutteluissa äijäporukalla on palattu johonkin aiemmin tapahtuneeseen, sanottuun, tehtyyn, nähtyyn tai kuultuun asiaan? Se on ollut sitä arkielämän jälkipuintia. On kelattu ja pyöritelty asiaa.
Terapeutin ideana on, että asiaan kouluttautunut henkilö on käytettävissä tuohon tarkoitukseen sovittuna aikana. Hän ottaa siitä hinnan ja lähtökohtaisesti pitää asiat omana tietonaan. Ei tarvitse arpoa että kertookohan kaverijuttelun jälkeen Heke (nimi keksitty) muille eteenpäin, mitä hänen kanssaan juttelin.
En tiedä minkä verran terapeutti veloittaa. Onko samanhintaista, halvempaa tai kallimpaa kuin seksityöntekijän veloitus? Olen siis mies. Voi olla että kävisin mieluummin todella kauniilla nuorella naisella seksin merkeissä kuin juttelemassa ikävistä asioista terapeutille. Olisiko kummastakaan hyötyä minulle? Kummasta jäisi parempi olo, tuntisinko syyllisyyttä, olisinko onnellinen miellyttävästä kokemuksesta...
Kannattaa välillä harkita, mihin aikansa ja rahansa käyttää.
Voin todellakin samaistua tunteeseen että terapia tuntuu kalliilta hukkainvestoinnilta. Toisaalta kun terapeutti työstään saa rahaa niin eipä hän varmaan pyrikään sitä lyhyeen lopettamaan. Vaan aina sovitaan se kuuluisa seuraava kerta. Ellei ole tehty ketjuvarausta.
Jos olisin 16-vuotias kloppi niin sanoisin terapeutille että hei, tässä lista asioista. Haluan olla hyvä keskustelija, kykenevä puhumaan naisille tuloksekkaasti, pärjätä opiskeluissa ja menestyä työelämässä. Meillä on nyt 8 kuukautta aikaa hoitaa asiat mallilleen. Miten minua preppaat elämään? Sellaiseen voisin mennä. Mutta en jaksaisi jauhaa 30 kertaa jostain jälkijahkailusta, jo tapahtuneesta asiasta. Sen sijaan haluaisin suuntautua tulevaan hyvillä mielin. Että tämmöinen kommentti. Kiitos
Psykoterapia voi olla hyödytöntä tai terapiasuhde ei toimi asiakkaan ja terapeutin välillä. Opin kalliisti kantapään kautta, että kaikesta terapiaan liittyvästä kannattaa puhua terapeutille. Etenkin siitä, jos kokee, että terapia on hyödytöntä, terapeutti ei kuuntele tai vääristelee sanomisia tai tekee virhepäätelmiä asiakkaansa elämästä. Oma terapeuttini oli erirytminen ja minulta jäi jotkut ajatuskulut kesken hänen jo edetessä seuraavaan aiheeseen. En osannut sanoittaa tätä ongelmaa, kun terapeutti ei erityisesti rohkaissut puhumaan meidän välisestämme. Kun terapian loppuvaiheessa sain kakaistua tämän ongelman, junnaava terapia alkoi edetä. Kiinnittäisin terapeutin valinnassa huomiota siihen, että hän kannustaa palautteen antamiseen ja osaa ottaa sitä vastaan. Vain sen myötä voi löytyä terapiaprosessia hyödyttävä yhteinen sävel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On suoranaista rahan tuhlausta mennä kovapalkkaiselle huuhaa-terapeutille. Paljon enemmin auttaa vaikka metsässä kävely ja luonnossa ylipäänsä. Raamatun lukeminen ja rukouskin auttavat.
Vierailija kirjoitti: Täällä on ollut monta kertaa tää sama keskustelu, ja jokaisella kerralla on tullut ilmi, ettei ihmiset ole edes käyneet missään psykoterapiassa tai terapiassa, vaan sairaanhoitajan / mielenterveyshoitajan luona juttelemassa ja seurantakäynneillä, joita he nimittävät "terapiaksi" Myöskään ihmisillä ei ole ollut mitään hajua siitä, että psykoterapioita on erilaisia ja niissä käyttäytyvät ne terapeutit eri tavalla riippuen siitä muodosta. Joillekkin sopii se yksi muoto, toiselle toinen.
Et toisin sanoen ole lukenut kaikkia kommentteja. Yhtä lailla ihmisiä ne psykoterapeutitkin ovat kuin kaikki muutkin, yksi sopii paremmin jollekin asiakkaalle kuin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30-vuotiaasta saakka säästänyt ylimääräiset rahat. Ei terapiaa, ei kampaajaa (osaan leikata pitkät hiukseni itse), ei kosmetologeja, tekokynsiä, ripsiä, ankkahuulia, yms.
Olen kiinnostunut terveydestä ja mittauttanut arvojani, jotta osaan syödä ja elää omaan kehooni ja geeneihini sopivalla tavalla. Harrastan myös monipuolisesti (aerobinen, anaerobinen, lihaskunto ja -huolto) liikuntaa, joten en ole tarvinnut hierojaa tai fyssaria.
Tämä kaikki on pitänyt myös mieleni terveenä. Olet mitä syöt ja suolisto on toiset aivosi -pitävät paikkansa.
Osaan ommella hieman, joten pystyn modaamaan vaatteitani. Kirppareita en valitettavasti pysty / osaa käyttää. Minulla on jonkin verran tyylitajua ja harmikseni olen kiinnostunut muodista, joten vaatteet ovat heikko kohtani, mutta pyrin olemaan kuitenkin järkevä rahankäyttäjä aina. Olen myös hedonisti, joten ruokien raaka-aineet maksavat, mutta maksan vain laadusta, joka tukee terveyttäni, enkä ylensyö. Ravintoloissa käyn harvemmin, mutta olen sitä mieltä, että elämästä pitää myös nauttia. Arki ei saa olla vain puurtamista.
Olen tietty asuntosäästäjä, vuokralla olin vain hetken. Asuntoni pyrin ostamaan hyvällä sijainnilla. Sijoittamista harkitsen, kun säätöjä on tietyn verran. Opiskelin alaa josta olen kiinnostunut, mutta jossa myös tiedän ainakin tällä hetkellä olevan töitä. Kaikkein kiinnostavin juttu ei olisi ollut ammatiksi järkevä, joten jätin sen harrastukseksi.
Elämä on täynnä valintoja, minusta terapioihin tuhlautuu monen rahat. Toki on niitäkin, jotka oikeasti sitä tarvitsevat, heille tsemppiä elämään!
Kävin puolitoista vuotta psykodynaamisessa psykoterapiassa. Kemiamme eivät kohdanneet terapeutin kanssa ja suuntaus oli minulle väärä. Tajusin että terapeuttia kiinnosti vain raha.
Lopetin kesken. Traumatisoiva kokemus. Päätin etten enää koskaan mene mihinkään terapiaan 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohoh. no, miesten terapia= vedetään kännit kavereiden kanssa ja asiat on selvät, ja naisten terapia= vuosia kallista asiointia, kun terapeuttihan tienaa sillä. syy tähän on selvä. miehet ajattelee loogisesti, naiset taas tunteella.
Mitä loogista tai järkevää on itsensä lääkitsemisessä alkoholilla?
En tiedä mitä loogista siinä on, mutta jos asia hoituu yksillä känneillä kaverien kanssa niin kustannusvaikuttavuus on känniterapialla moninkertaisesti parempi kuin vuosikausien märehtimissessioilla mallilla terapeuteilla. Voi olla terveellisempääkin pitkällä aikavälillä juoda kännit ja antaa olla. Kun keskittyy toimintaan ja uuden omaksumiseen niin vanhojen traumojen hermoradat eivät vahvistu vuosien muisteluista ja loputtomista yrityksistä kognitiivisesti uudelleen strukturoida 20 vuotta sitten tapahtunutta koiran kuolemaa.
Jos kokisin terapian hyödyttömäksi, en tuhlaisi siihen aikaani vaan lopettaisin sen lyhyeen ja vaihtaisin terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka haluaa käyttää rahaa juttelemiseen, voi soittaa seksipuhelimeen ja kertoa huolensa sinne. Se nainen siellä on vaitiolovelvollinen eikä edes tiedä, kuka soittaa. On myös mahdollista soittaa joka kerta samalle naiselle. Tai voit lyödä luurin kiinni, jos palvelu ei miellytä, ja soittaa ensi kerralla eri naiselle.
Sama.
Opinnot pitkittyivät, työkokemusta jäi hankkimatta, velkaannuin kymmenissä tuhansissa liikkuvan summan enkä voi merkittävästi paremmin.
Terapia/Meditaatio/Sosiaalisuus/Optimismi/Henkisyys voi olla hyödytöntä tai jopa haitallista.
Mutta nämä ovat aikamme jumalia ei raha tai huumeet tai seksi.
137
Vierailija kirjoitti:
Joka haluaa käyttää rahaa juttelemiseen, voi soittaa seksipuhelimeen ja kertoa huolensa sinne. Se nainen siellä on vaitiolovelvollinen eikä edes tiedä, kuka soittaa. On myös mahdollista soittaa joka kerta samalle naiselle. Tai voit lyödä luurin kiinni, jos palvelu ei miellytä, ja soittaa ensi kerralla eri naiselle.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000792552.html
Tai miehelle. Mutta onko sillä lopulta merkitystä, koska huijausta - jopa soittajan itsepetosta - tuokin on kaikki tyyni.
Sen tarkoitus onkin auttaa sinua joten siksikin menet hieman rikkikin.
Olen käynyt nuorena psykoterapian. Terapiakokemus ei ollut onneksi traumatisoiva ja uskon että henkinen/psykologinen tuki auttoi esim. pysymään nippa nappa opiskelukunnossa. Pidin terapeutistani tarpeeksi ihmisenä ja varmaan toisinkin päin, jotta terapiasuhteessa synkkasi henkilökemiat ihan hyvin.
Nykyään olen jo yli 40-vuotias. Ymmärrän vasta nyt, millaisia puutteita nuoruuden psykoterapeutillani oli. Esim. ei ollut kovin älykäs, oli vähän naiivi, ei oikein esittänyt tulkintoja/kehystyksiä kertomistani toistuvista kokemuksista, haittaavista ajatuksista, ahdistavista kokemuksista ja ihmisistä. Ei osannut auttaa avautumaan ja puhumaan. Ei ottanut ongelmiani ja traumojani aina vakavasti. Teki hölmöjä ja virheellisiä oletuksia itsevarmana oletuksistaan. Ei vaikuttanut siltä, että olisi tuntenut psykologiaa tieteenä, persoonallisuuspsykologiaa, persoonallisuushäiriöitä oikein hyvin.
Menisin nyt aikuisiällä uusien vaikeiden ongelmien takia terapiaan, jos minulla olisi varaa ja pystyisin valitsemaan tarpeeksi pätevän terapeutin. Oli sitten psykoterapeutti, psykologi tai muulla tavoin "vajaammin" koulutettu terapeutti vaan. Mutta olisin nyt paljon vaativampi. Turha maksaa terapeutista, jolla ei ole ammatillista osaamista minulla oleviin ongelmiin, hyvä ammattimaisuus/etiikka ja persoonien yhteensopivuus. En menisi enää nuoruuden psykoterapeutilleni, vaikka silloin ajattelin että hänelle olisi turvallista palata tarvittaessa myöhemmin. En usko, että todella osaavia psykoterapeutteja on hirveästi, varsinkaan jos ongelmat mielenterveysoireiden taustalla evät ole tavanomaisimpia.
Niin munkin vanhemmissa, esim. äiti on kertonut ettei terapeuttiin kuulu luottaa sokeasti vaan häntä pitää osata myös kyseenalaistaa ja terapeutin kuuluu olla läpinäkyvä toimintatavoissaan