Paniikkihäiriöstä parantuminen
Onko kukaan onnistunut parantumaan paniikkihäiriöstä pysyvästi ja jos on niin millä keinoilla?
Itse arvelen että joudun kärsimään paniikkihäiriö kohtauksista kuolemaan asti.
Kommentit (97)
53 vuotta kärsinyt. Välillä parempaa aikaa, mutta on ollut opittava elämään tämän kanssa. Vielä vanhempana jopa lisääntynyt varsinkin ahdistus. Syönyt olen lääkkeitä n. 30 v.
On mahdollista parantua. Mutta se vaatii aikaa ja omaa aikaa. Alkoholia ei kannata käyttää, se lisää sitä. Ellei joku troppi joskus. Kofeiini voi lisätä oireita jos liikaa, vaikka kahvi. Väsymys, stressi, liiat vaatimukset itselle tai traumat huono siinä, joku väärä vanhempi joka nalkuttaa tai väärä ihminen elämässä, ellei usea. Somea tai somen voi karsia suoraan. Lääkkeiden haitat kannattaa miettiä ja piik. Joillakin migreenin omaavilla on voinut tulla se kohtauksen yhteydessä joskus, vaikka pyrkii estämään sen, aivot meinaavat tehdä reaktion - ellei lääkkeen sivuvaikutus. Entä liika keinovalo ja koneet, välillä kiinni. Unta tarpeeksi, ravintoaineita tarpeeksi. Kaupunki voi olla liian vilkas paikka jos on oireita tai sairauksia. Kylmä ilmasto voi kiristää lihaksia, lämmintä päälle. Onko puutetta raudasta, magnesium, nesteytys jne. Entä tummennetut lasit avuksi. Stressin vähentäminen hyvä ja ahdistuksen vähentäminen. Mieti ettei lue ja ota netistä / muilta kaikkea. Positiivisten pienten asioiden lisääminen, ehkä joku hyvä ajatus. Rukouskin voi auttaa osaa peloissa.
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista parantua. Mutta se vaatii aikaa ja omaa aikaa. Alkoholia ei kannata käyttää, se lisää sitä. Ellei joku troppi joskus. Kofeiini voi lisätä oireita jos liikaa, vaikka kahvi. Väsymys, stressi, liiat vaatimukset itselle tai traumat huono siinä, joku väärä vanhempi joka nalkuttaa tai väärä ihminen elämässä, ellei usea. Somea tai somen voi karsia suoraan. Lääkkeiden haitat kannattaa miettiä ja piik. Joillakin migreenin omaavilla on voinut tulla se kohtauksen yhteydessä joskus, vaikka pyrkii estämään sen, aivot meinaavat tehdä reaktion - ellei lääkkeen sivuvaikutus. Entä liika keinovalo ja koneet, välillä kiinni. Unta tarpeeksi, ravintoaineita tarpeeksi. Kaupunki voi olla liian vilkas paikka jos on oireita tai sairauksia. Kylmä ilmasto voi kiristää lihaksia, lämmintä päälle. Onko puutetta raudasta, magnesium, nesteytys jne. Entä tummennetut lasit avuksi. Stressin vähentäminen hyvä ja ahdistuksen vähentäminen. Mieti ettei lue ja ot
Eli sulla ei ollut paniikkihäiriötä alkuunkaan.
Vaihdevuosien jälkeen loppuu kokonaan. Heikko libido.
Käänny Jumalan rukous auttaa, Uskokaa kolmiyhteiseen Jumalaan ja tehkää parannus synneistänne niin pelastutte kadotukselta!
Itseni pelasti kun ymmärsin mitä kehossa tapahtuu paniikkikohtauksen aikana ja sen että se ei ole vaarallista.
Eli lopetin pelkäämästä niitä. Plus tutustuin itseeni että mistö ne on saanut alkunsa
Paniikkihäiriöstä voi parantua sillä tavalla, että lakkaa antamasta paniikkikohtausten rajoittaa elämäänsä. Kohtauksia tulee silti, mutta koska ne eivät määrää tekemisiäsi enää, ne eivät muodosta HÄIRIÖTÄ.
Tärkeintä tässä on, että ei edes yritä estää kohtauksia tulemasta eikä välttele sellaisia asioita, joista niitä tulee. Antaa niiden tulla, ja yrittää luottaa siihen, että tultuaan ne menevät aikanaan ohi. Läheisilleen voi sanoa, että taas tulee kohtaus ja puhukaa pliis jostain muusta, mutta jos läheistä ei ole mukana, antaa vaan olla ja tulla ja odottaa, että maailma palaa normaaliksi.
Tiedän yhden henkilön, joka kertoi ettei saanut paniikkikohtauksia enää, kun huomasi että saa aiheutettua niitä myös tietoisesti. Siis hengitti tietyllä tavalla ja jännitti kehoa ja kohtaus laukesi siitä. Kun oppi miten niitä voi aiheuttaa, niin pystyi myös "pysäyttämään" ne. Ja joidenkin kuukausien jälkeen ei tullut enää niitä esioireitakaan.
Toisaalta hän oli myös huonossa suhteessa, jonka aikana kohtaukset alkoivat ja oli eronnut siitä tuossa vaiheessa kun kohtaukset alkoivat loppua. Ehkä hänelle oli helpompaa oppia tuo pysäyttäminen, kun oli poistanut ison triggerin elämästään ja tavallaan syy kohtauksiin oli poissa.
Mä paranin itsestään ajan kanssa. Kärsin paniikkihäiriöstä ikävuodet 15-25. Pahimmassa vaiheessa mun oli syötävä rauhoittavia lääkkeitäkin jotta selvisin esim. yliopisto-opinnoista. Mutta jotenkin vaan iän myötä alkoi sosiaaliset pelot, yleinen stressaavuus, ja jännää kyllä paniikkikohtausten pelko vähentyä niin paljon, että ei niitä enää niitä kohtauksia tullut. Pitkään vielä kannoin mukana rauhoittavia lääkkeitä siltä varalta, että jos kumminkin tulee yhtäkkiä kohtaus, mutta eipä niitä tarvinnut.
Noista kofeiinin, alkoholin tms. välttämisistä ei ollut mulle pätkääkään ikinä apua. Itse asiassa ennen kuin sain rauhoittavat, alkoholi oli paras lääke selvitä päivästä toiseen. Mulle ei ikinä tullut paniikkikohtausta, jos olin ottanut alkoholia edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosien jälkeen loppuu kokonaan. Heikko libido.
Tarkoitat, että libido kun heikkenee, heikkenee myös paniikkihöiriö? Ja vaihdevuodet mielestäsi heikentävät libidoa? Sinulla ainakin?
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriöstä voi parantua sillä tavalla, että lakkaa antamasta paniikkikohtausten rajoittaa elämäänsä. Kohtauksia tulee silti, mutta koska ne eivät määrää tekemisiäsi enää, ne eivät muodosta HÄIRIÖTÄ.
Tärkeintä tässä on, että ei edes yritä estää kohtauksia tulemasta eikä välttele sellaisia asioita, joista niitä tulee. Antaa niiden tulla, ja yrittää luottaa siihen, että tultuaan ne menevät aikanaan ohi. Läheisilleen voi sanoa, että taas tulee kohtaus ja puhukaa pliis jostain muusta, mutta jos läheistä ei ole mukana, antaa vaan olla ja tulla ja odottaa, että maailma palaa normaaliksi.
Tuo ei toimi kaikilla. Esimerkiksi minulla paniikkikohtaukset yleensä aiheuttavat myös sen, että joko oksennan tai ainakin maha menee sekaisin. Kyllä se aika tehokkaasti estää esimerkiksi lentämisen tai teatterissa käynnin. Paniikkikohtaus on jokseenkin varma tilanteissa joista ei pääse nopeasti pois, ja aika usein niissä ei myöskään sovi oksennella, joten välttely on melko lailla ainoa vaihtoehto.
Olen kärsinyt paniikkikohtauksista niin kauan kuin muistan, eli jostain 9-10-vuotiaasta asti. Nyt olen 43 v. Monenlaista hoitoa on kokeiltu, mielialalääkityksiä ja kävin parikymppisenä jopa 3-vuotisen psykoterapian kelan kustantamana. Koulunkäynti oli hirveää, mutta yliopistossa pärjäsin hyvin kun oli niin itsenäistä. En juurikaan käynyt luennoilla, vaan opiskelin kirjoista ja tein tehtäviä.
En usko, että paranen ikinä. Ainoa miten pärjään on se, että olen järjestänyt elämäni minulle sopivaksi. Matkustan lähinnä kotimaassa, mieluiten omalla autolla. Mies ja lapsi reissaavat keskenään sellaiset reissut joihin minä en pysty. Harrastan uintia ja etäjoogaa. Ystäväni tietävät tilanteesta ja tapaan heitä jonkun kotona tai lenkillä, mutta en esimerkiksi ravintoloissa. Jos en pystyisi tekemään etätöitä, en olisi suhtautuneet hyvin.
Mistä tämä paniikkihäiriösi johtuu? Sinun täytyy opetella pärjäämään sen kanssa ja tottakai on hyvä jos huomaat tehdä asioita terveytesi ja hyvinvointisi eteen.
Tämä sama pätee myös jännitykseen ja jännitysoireyhtymään.
"En usko, että paranen ikinä. Ainoa miten pärjään on se, että olen järjestänyt elämäni minulle sopivaksi. Matkustan lähinnä kotimaassa, mieluiten omalla autolla. Mies ja lapsi reissaavat keskenään sellaiset reissut joihin minä en pysty. Harrastan uintia ja etäjoogaa. Ystäväni tietävät tilanteesta ja tapaan heitä jonkun kotona tai lenkillä, mutta en esimerkiksi ravintoloissa. Jos en pystyisi tekemään etätöitä, en olisi suhtautuneet hyvin."
Tuosta lopusta hävisi pari riviä välistä?..
Siinä luki, että jos en pystyisi tekemään etätöitä, en olisi työkykyinen lainkaan. Ja että nykyään en enää häpeile ongelmaa, vaan kerron paniikkihäiriöstä esimerkiksi hammaslääkärissä, että kohtauksen sattuessa täytyy pitää tauko. Ja että kaikki ovat aina suhtautuneet asiaan hyvin.
"Eli sulla ei ollut paniikkihäiriötä alkuunkaan."
Käsitit ehkä väärin jotain, ikävää. Osa ihmisistä voi parantua jollain tavalla, kun kuluu tarpeeksi aikaa elämässä. Ehkä joillekin jäänyt. Onhan se mahdollista että tulee silti, jos jatkaa vanhaa tapaa elää / uskoa johonkin mihin ei pitäisi tai jos se vain on. Sinun tehtävä ei ole määritellä onko jollakin ollut se vai ei, täällä ei voi jakaa terveystietoja. Jos ei tarkastele koskaan mistä oire tulee, vaikkei heti tiedosta sitä, siihen on vaikea vaikuttaa mitenkään - edes vähäisesti. On moni miettinyt asioita syvemmin. Myös onko jokin ahdistus tai sairaus joka pahentaa sitä, huolia liikaa.
Paniikkihäiriön taustalla on usein ihan vaan herkästi kuormittuva hermosto, myös esim. hormonitoiminnan häiriöt ja migreeni altistavat. Kova stressi voi aiheuttaa paniikkikohtauksen kenelle tahansa.
Taipumuksen hyväksyminen ja se ettei koe itseään jotenkin vialliseksi auttavat monesti jo paljon. Itsemyötätunnon opettelu ja itselle sopivien kehollisten harjoitteiden tekeminen auttavat myös.
Oloni on helpottunut huomattavasti, kun aloin syömään rautaa. Vaadin ferritiiniarvoni mittauttamista ja vaikka minulle naurettiin silloin lääkärissä ja toisteltiin "muotijuttua", niin kummasti sieltä paljastui tyhjät rautavarastot. Moni muukin oire on helpottanut tuon raudan syömisen myötä. Kannattaa kokeilla.
Saan paniikkikohtauksia, mutta pärjään niiden kanssa nykyään. Ei tunnu hyvältä, mutta en luule kuolevani, joten pystyn etsimään itselleni tilan hengittää hetkeksi. Uuvuttavia ovat edelleen kyllä.
Aika outoa, en ole koskaan kuvitellut kuolevani paniikkikohtaukseen. Tai panikoinut itse paniikkia. Lähinnä se vtuttaa.
En ole parantunut, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Nyt ymmärrän oudot tuntemukset ja tiedän jo, etten kuole/ole vakavasti sairas. Usean vuoden ravasin turhaan lääkärissä puutumis-/hengitysoireiden vuoksi. Ihmettelen kyllä, etteivät lääkärit edes epäilleet voisiko kyseessä olla paniikkihäiriö. Aina vain tutkittiin ja ihmeteltiin.