Paniikkihäiriöstä parantuminen

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriöstä voi parantua sillä tavalla, että lakkaa antamasta paniikkikohtausten rajoittaa elämäänsä. Kohtauksia tulee silti, mutta koska ne eivät määrää tekemisiäsi enää, ne eivät muodosta HÄIRIÖTÄ.

 

Tärkeintä tässä on, että ei edes yritä estää kohtauksia tulemasta eikä välttele sellaisia asioita, joista niitä tulee. Antaa niiden tulla, ja yrittää luottaa siihen, että tultuaan ne menevät aikanaan ohi. Läheisilleen voi sanoa, että taas tulee kohtaus ja puhukaa pliis jostain muusta, mutta jos läheistä ei ole mukana, antaa vaan olla ja tulla ja odottaa, että maailma palaa normaaliksi.

Tuo ei paranna paniikkihäiriötä, ja sitähän tässä kysyttiin. Kerrot vaan että sen kanssa voi ehkä jotenkuten yrittää selviytyä elämästä. Elämä menee silloin yhdeksi selviytymiseksi, ei oikeasti elämästä iloitsemiseen tai nauttimiseen. Ja, omasta mielestäni ei ole mitään vikaa jos rajoittaakin elämäänsä. Mieti onko oikeasti muka parempi vaihtoehto saada raju paniikkikohtaus vaikka lentokoneessa, kun ihmiset toljottaaa, kuvaa sitä, osa ehkä nauraa, ihmettelee, jne? Vai olla turvallisemmissa ympyröissä? Tai saada se autolla ajaessa,ja kolaroida. Itse olen toilaillut autolla ajaessa, sekä polkupyörällä. Aloin kiirehtimiään, hyvä kun en ajanut käännöksessä päin lyhtypylvästä. Älkää toistako niiden terapeuttien ohjeita kuin papukaijat, vaikkei he ole itse ensin selviytyneet niistä. 

Monelle on tullut ahdistus kohtauksia väkivaltaisesta parisuhteesta / uskonto. On uhkailtu ja peloteltu. 

Mikään lapsuus juttu ei ole syy mihinkään mikä nyt ahdistaa. Pitää aloittaa kartoittaa nykytilannetta eli parisuhde ja asuinpaikka tai alue. Turvattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä lentokoneessa voi oksentaa ja teattereissakin -moni on juossut myös vessaan molemmissa. Sellaista sattuu. Olen itse myös paranemassa paniikkihäiriöstä, vielä tulee kohtauksia. Mutta olen varautunut niihin, otan tarvittaessa  teatteriin tai lentokoneeseen muovipussin pieneksi viikattuna laukkuun mukaan. Aina järjestän reunapaikan. Joskus otan imodiumia, joskus vaihtovaatetta mukaan. 



Olen ajatellut että en välttele tilanteita tai piilottele tämän sairauden kanssa.

 

Tuo lento-ja teatteripelko on enemmin agorafobiaa kuin paniikkihäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Viinaa vaan ja nuppi turvoksiin...ei enää vapisuta..

Tuo on muuten todella hyvä keino hankkia seuraavaksi päiväksi paniikkikohtaus, jos on siihen taipumusta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden henkilön, joka kertoi ettei saanut paniikkikohtauksia enää, kun huomasi että saa aiheutettua niitä myös tietoisesti. Siis hengitti tietyllä tavalla ja jännitti kehoa ja kohtaus laukesi siitä. Kun oppi miten niitä voi aiheuttaa, niin pystyi myös "pysäyttämään" ne. Ja joidenkin kuukausien jälkeen ei tullut enää niitä esioireitakaan. 

Toisaalta hän oli myös huonossa suhteessa, jonka aikana kohtaukset alkoivat ja oli eronnut siitä tuossa vaiheessa kun kohtaukset alkoivat loppua. Ehkä hänelle oli helpompaa oppia tuo pysäyttäminen, kun oli poistanut ison triggerin elämästään ja tavallaan syy kohtauksiin oli poissa.

Noin mäkin tein. Ainut ero, että kohtaukset alkoivat jo ennen huonoa suhdetta ja loppuivat huonon suhteen aikana :D 

Muu ahdistuneisuus loppui parin vuoden lääkityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään lapsuus juttu ei ole syy mihinkään mikä nyt ahdistaa. Pitää aloittaa kartoittaa nykytilannetta eli parisuhde ja asuinpaikka tai alue. Turvattomuus. 

Olen ihan samaa mieltä, ja ärsyttää todella kun jotkut aina hokee että lapsuuden traumat, vanhempien käytös ym, olisi syynä näille. Ei todellakaan ole. Paitsi ehkä niissä jotka lapsina sairastuu, voi olla, mutta ei välttämättä. Myös koulukiusaaminen, täysin yksin jääminen elämässä, tai joku hengenvaaratilanne, jota ei ole käsitelty tai purettu koskaan ennemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ei edes ole kuin paniikkihäiriökohtaus.

On paniikkikohtauksia. Jos paniikkikohtaukset ovat toistuvia, niin diagnoosiksi voidaan antaa paniikkihäiriö.

Paniikkihäiriöstä on kyse silloin kun paniikkikohtauksia tulee täysin odottamattomissa tilanteissa kuten kotona ollessa.  

Se, että joku saa paniikkikohtauksen puhetta pitäessään tai lentokoneessa ei ole paniikkihäiriö. Varsinkin kun jos etukäteen tietää, että tulee pelkäämään niin silloin se on agorafobia tai esiintymisjännitys.

Vierailija kirjoitti:

Mikään lapsuus juttu ei ole syy mihinkään mikä nyt ahdistaa. Pitää aloittaa kartoittaa nykytilannetta eli parisuhde ja asuinpaikka tai alue. Turvattomuus. 

Kyllä mulla oli. Äiti kohteli kulissiperheessä kaltoin. Häpesin sitä, miten minua oltiin kohdeltu ja miten hirvittävästi puhuttu.

En pystynyt edes terapeutille sanomaan, mitä äitini sanoi minulle.

Lopulta terapeuttini avulla aloin ymmärtämään, että minä en ole vastuussa siitä, miten minua lapsena kohdeltiin. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Minun paniikkikohtaukset kestivät kaksi tuntia. Alkoivat kummalla olla, että tuttu ympäristö olikin vieras. Kaikki tuttu ympärillä oli erilaista ja outoa, vaikka olin esim omassa kodissani.

Sen lisäksi aivan hirvittävä pelko, jota on mahdoton edes kuvailla sanoin.

En ollut aivojeni puikoissa, vaan kohtaus otti vallan ja päätti, että nyt tuntuu pahalta ja oudolta niin että tuntuu.

Eihän toi oo paniikkikohtaus vaan derealisaatiota.

Paniikkihäiriöön liittyy pelko siitä, että paniikkikohtaus iskee uudestaan samassa tilanteessa kuin aiemmin ja alkaa välttelemään näitä tilanteita. Usein se aiheuttaa uusia tilanteita, joissa kohtaus tulee ja taas näiden tilanteiden välttelyä. Näin kehä muodostuu ja sairaus rajoittaa elämää. Tilanteet voivat tulla yhtä hyvin kotona, ruokakaupassa kuin vaikkapa siellä lentokoneessa. Lentopelko ei tarkoita sitä, että pelkää lentokoneessa saavansa paniikkikohtauksen. Lentopelko tarkoittaa sitä, että pelkää lentokoneella matkustamista.

Huh huh, itse pelkään, että jos jäisin vain etätöihin, antaisin sairaudelle ylivallan. Rajoittaisin kaikkea elämässäni. Silti häpeän edelleen omaa paniikkihäiriötäni ja hävettää, kuinka saan nimenomaan esimerkiksi hammaslääkärissä helposti paniikkikohtauksen: tilanteesta ei pääse heti pois, kun makaa selällään ja toiset ovat työkalut suussani. Siksi aloin pelkäämään hammaslääkärikäyntejä kamalasti, koska hävetti kertoa paniikkikohtauksista. Ajattelin, että minun olisi pitänyt 16 vuodessa jo parantua. Mutta onneksi olen nyt uskaltanut kertoa. Ei siitä tulekaan OmaKantaan hullun diagnoosia, vaan ymmärtävää suhtautumista ja sitten omat paniikkioireet hävettivätkin vähän vähemmän, kun hammaslääkäri ymmärsi. 

***************************

Hammaslääkärikäynnit on pahinta. Alan pelkäämään jo monta päivää etukäteen, en uskalla enää edes varata aikaa. Pitäisi saada joku rauhoittava lääke joka lopettaa kohtauksen, niin voisi luottaa siihen että selviää sinne hammaslääkäriin asti ja sieltä pois. Serotoniinilääkitys ei rauhoita kohtausta, vaikka se niitä estääkin, muttei välttämättä täysin. Hammaslääkärit voi määrätä jotain rauhoittavaa etukäteen tuohon pelkoon, mutta en tiedä kuinka helposti niitä käytännössä saa, kun kaikki rauhoittavat on niin demonisoitu nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ei edes ole kuin paniikkihäiriökohtaus.

On paniikkikohtauksia. Jos paniikkikohtaukset ovat toistuvia, niin diagnoosiksi voidaan antaa paniikkihäiriö.

Paniikkihäiriöstä on kyse silloin kun paniikkikohtauksia tulee täysin odottamattomissa tilanteissa kuten kotona ollessa.  

Se, että joku saa paniikkikohtauksen puhetta pitäessään tai lentokoneessa ei ole paniikkihäiriö. Varsinkin kun jos etukäteen tietää, että tulee pelkäämään niin silloin se on agorafobia tai esiintymisjännitys.

Ei. Paniikkikohtaus on paniikkikohtaus. Jos potilas saa säännöllisesti paniikkikohtauksia, silloin puhutaan paniikkihäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriöön liittyy pelko siitä, että paniikkikohtaus iskee uudestaan samassa tilanteessa kuin aiemmin ja alkaa välttelemään näitä tilanteita. Usein se aiheuttaa uusia tilanteita, joissa kohtaus tulee ja taas näiden tilanteiden välttelyä. Näin kehä muodostuu ja sairaus rajoittaa elämää. Tilanteet voivat tulla yhtä hyvin kotona, ruokakaupassa kuin vaikkapa siellä lentokoneessa. Lentopelko ei tarkoita sitä, että pelkää lentokoneessa saavansa paniikkikohtauksen. Lentopelko tarkoittaa sitä, että pelkää lentokoneella matkustamista.

Joo, mut miksi kirjotat tänne itsestäänselvyyksiä? Eiköhän me kaikki tiedetä nää jo, kenellä tätä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun paniikkikohtaukset kestivät kaksi tuntia. Alkoivat kummalla olla, että tuttu ympäristö olikin vieras. Kaikki tuttu ympärillä oli erilaista ja outoa, vaikka olin esim omassa kodissani.

Sen lisäksi aivan hirvittävä pelko, jota on mahdoton edes kuvailla sanoin.

En ollut aivojeni puikoissa, vaan kohtaus otti vallan ja päätti, että nyt tuntuu pahalta ja oudolta niin että tuntuu.

Eihän toi oo paniikkikohtaus vaan derealisaatiota.

Ihan tyypillinen paniikkikohtaus. Joku hetkellinen pelko tai hätä ei ole paniikkikohtaus.

Derealisaatio on yksi paniikkikohtauksen mahdollisista oireista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun paniikkikohtaukset kestivät kaksi tuntia. Alkoivat kummalla olla, että tuttu ympäristö olikin vieras. Kaikki tuttu ympärillä oli erilaista ja outoa, vaikka olin esim omassa kodissani.

Sen lisäksi aivan hirvittävä pelko, jota on mahdoton edes kuvailla sanoin.

En ollut aivojeni puikoissa, vaan kohtaus otti vallan ja päätti, että nyt tuntuu pahalta ja oudolta niin että tuntuu.

Eihän toi oo paniikkikohtaus vaan derealisaatiota.

Molemmat voi tulla yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Mikään lapsuus juttu ei ole syy mihinkään mikä nyt ahdistaa. Pitää aloittaa kartoittaa nykytilannetta eli parisuhde ja asuinpaikka tai alue. Turvattomuus. 

Mitä ihmettä sössötät? Suurin osa mielenterveysongelmista johtuu lapsuudesta.

Ei ole sattumaa, että sarjamurhaajat ovat lähes poikkeuksetta kokeneet kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden henkilön, joka kertoi ettei saanut paniikkikohtauksia enää, kun huomasi että saa aiheutettua niitä myös tietoisesti. Siis hengitti tietyllä tavalla ja jännitti kehoa ja kohtaus laukesi siitä. Kun oppi miten niitä voi aiheuttaa, niin pystyi myös "pysäyttämään" ne. Ja joidenkin kuukausien jälkeen ei tullut enää niitä esioireitakaan. 

Toisaalta hän oli myös huonossa suhteessa, jonka aikana kohtaukset alkoivat ja oli eronnut siitä tuossa vaiheessa kun kohtaukset alkoivat loppua. Ehkä hänelle oli helpompaa oppia tuo pysäyttäminen, kun oli poistanut ison triggerin elämästään ja tavallaan syy kohtauksiin oli poissa.

Psykofyysinen psykoterapia voi auttaa. Oman kehon hallinta saattaa lyhentää kohtauksia. Kuitenkin paras tapa taitaa olla käsitellä asiat jotka niitä laukaisee jos niistä saa kiinni. Kaikki eivät tosin tiedä edes mistä kohtaukset johtuu. 

T. Vähän eri lailla sairas

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, itse pelkään, että jos jäisin vain etätöihin, antaisin sairaudelle ylivallan. Rajoittaisin kaikkea elämässäni. Silti häpeän edelleen omaa paniikkihäiriötäni ja hävettää, kuinka saan nimenomaan esimerkiksi hammaslääkärissä helposti paniikkikohtauksen: tilanteesta ei pääse heti pois, kun makaa selällään ja toiset ovat työkalut suussani. Siksi aloin pelkäämään hammaslääkärikäyntejä kamalasti, koska hävetti kertoa paniikkikohtauksista. Ajattelin, että minun olisi pitänyt 16 vuodessa jo parantua. Mutta onneksi olen nyt uskaltanut kertoa. Ei siitä tulekaan OmaKantaan hullun diagnoosia, vaan ymmärtävää suhtautumista ja sitten omat paniikkioireet hävettivätkin vähän vähemmän, kun hammaslääkäri ymmärsi. 

***************************

Hammaslääkärikäynnit on pahinta. Alan pelkäämään jo monta päivää etukäteen, en uskalla enää edes varata aikaa. Pitäisi saada joku rauhoittava lääke jo

Olet nössö, et paniikkihäiriöinen.